Potuttaa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mira83
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mraa toi kuulostaa niin meijän huushollilta!!! Toi mun mies on siis viel pari vuotta sitten juonu ihan melkein päivittäin ja tottakai vetoo siihen aina että pitäs olla onnellinen että hän ei enään niin paljon dokaa. Joo olen tottakai mutta rajat pitää olla. Sit kun tää ei osaa ottaa sopivasti vaan jossai vaiheessa älyy et nyt menee lujaa niin ei vastaa edes puhelimeen ettei ilta mee pilalle kun mä raivoisin toisessa päässä. Bonuksena vielä se että häntä kuulemma nyt yhtäkkiä ahdistaa tämä tilanne ja hänellä on vaikeaa?! Sanoinkin että muistatko että mä tässä olen raskaana,kieltolista loputon ja koitan silti pitää kämpän pystyssä ja tehdä ees vähän töitä. Mies siis työtön tällähetkellä. Tuntuu et olis helpompaa olla vaan keskenään..
 
Ihanaa et on kohtalontovereita, kävin just eilen avautumassa tonne salaisten puolelle miehen juomisesta.

Mä oon ite kans joskus elänyt pari vuotta niin et kaks kertaa viikossa totaalinollaus, muisti veks ja krapulaa päälle. Pari vuotta on nyt mennyt suht rauhallisesti, silloin tällöin tullut käytyä parilla. Olihan se kivaa ja hauskaa kun ei ollut muuta!

Mut sit kun on jotain niin kyllä pitäis ihmisen osata rauhoittua ja olla kunnolla. Vaikka me naiset kannetaan se lapsi niin yhtä lailla mies odottaa :D
 
Crysade ihan samaa miettinyt että välillä olisi helpompi olla keskenään. Ei vaan aina jaksaisi samasta asiasta riitelyä.
 
Mulla kans miehellä taas työttömyyden myötä tullu alkoholi vähän liiaksikkin kuvioihin. :( ja muutamana päivänä oon ollu ihan valmis lähtee tytön kanssa kävelemään täältä. Kukaan muu ei saa olla väsynyt kuin hän ja ukko ei kuitenkaan tee yhtään mitään kotitöitä. Mä käyn töissä, oon raskaana ja hoidan kodin ja tytön mutta silti mä en saa olla väsyny tai kaivata hetken lepoo. :(((

Tämänki päivän herra maannu kauheessa rapulassa ja koko illan oottanu palvelua. Kettuillessakaa en oo palvellu. Menee hermot ja olo ihan kuin koti orjalla. :( kovasti se kyllä sanoo rauhottuvasa ja kaikkee mutta vähän kyllä jännittää että miten käy.
 
Joo toi että kavereita ei voi selvinpäin nähdä,mikä helvetti siinä on? Mä kyllä kans sanon että oon ylpee että näinkin vähän on ollu radalla mut se kun sit vedetään ihan överiks ja puhelin äänettömälle ku ei voida ilmottaa että menee ryyppäämään ja ei haluu sitä mun moralisointia. Viimekskin meni niin lujaa et oli kaverinsa kaa painineet koko illan ja paita rikki tuli kotiin joskus aamuyöllä aivan jumalattomassa seipäässä. Aikasemmin vielä mietin aina että se on pettämässä tai jotain ja stressasin itteäni ku tein kauheeta tausta tutkimusta mutta nyt oon päässy siitä ajatuksesta vähän eroon.. Jetsoni kuulostaa tutulta et ite tekee kaikki hommat ja äijä ei kykene darroiltaan mihinkään. Ja sit ku toi on vielä ku perseeseen ammuttu karhu aina pari päivää dokailun jälkeen..
 
Crysade meilläkin ukko aina tommonen perseelle ammuttu karhu. Minä eilen kun tein ruuan ja sanoin että voi tulla syömään niin siitäkös se eka sota sit sytty kun en ollut laittuna lautasia valmiiksi yms. Siis kaikesta turhanpäiväsestä raivoo päivällä ja illalla tai seuraavana sit kun mainitsen hänelle tästä käytöksestä niin kauhee anteeksi pyytely alkaa.

Toissa iltana ku tuo lähti reissulle niin piti käyä ihan pikapika yhellä mut se yks venyki aamuun asti ja siihen kuntoon että vessa paras kaveri. Kiva siinä sit kauheessa vessa hädässä herätä ja todeta et eipä tänne pääsekkään.

Kyllä mä ootan taas sitä päivää että tuolle tulee se puhelu että työt kutsuu. Sit tää taas rauhottus ainakin hetkeksi.
 
Joo samaa mäkin odotan. Sais jotain muutakin tekemistä kun sitä keiton ottamista.. Nyt kyrsii sekin että mä en oo saanut koko yönä unta. 23-05 makasin silmät kiinni sängyssä mut ei millään!! Tuo äijäki tosin hereillä kun sillä tää rytmi on se et nukkumaan aamulla ja herää sit iltapäivällä..
 
Vittu että mä en jaksa!! Äijä istuu ja pelaa 24/7. Mä käytän koiran ja tuun tekemään ruokaa ja pyyhin pöydät eka ja tiskaan pannut että voi edes tehdä sitä ja siinä mainitsen sitten että ei herra tiskannut edes niitä pannuja kun se oli ainut mitä pyysin. Alkaa huutamaan ettei jaksa kun ei oo nukkunut?! Anteeks olenko mä nukkunut yhtään sen enempää mut jumalauta jonkun ne asiat on tehtävä ja joka päivä on uus tekosyy miksei jotain voi tehdä?! Ei se mene niin että mä käyn töissä,laitan tiskit,pesen pyykit,vien koiran,teen ruoan,pyyhin pöydät,vaihdan lakanat ja imuroin. Sillon kun oli niin päin että toi oli duunissa ja mä kotona niin se meni hänen mielestä niin et kotihommat kuulu mulle koska hän teki töitä. Nyt sit kun mä oon se joka on töissä niin miks se ei nyt toimi niin päin??? Ja hän ei kuulemma halunnut edes tuota koiraa niin miks hänen pitäs sitä viedä ulos? Kysyin että mites ku lapsi syntyy niin vetootko siihen että et sitä halunnut niin et oo velvollinen hoitamaan? Toi ei tee mitään!! Parvekkeen siivoomista olen PUOLI VUOTTA siltä pyytäny?!? Tokas tossa että hän alkaa käyttämään vaan yhtä lautasta ni ei tarvi sitten niit tiskejä laittaa ni kysyin että meinaako samoja kalsareitaki käyttää tästä edespäin ni ei tarvii pestä pyykkejä. Ja mites sitte pölyt et hankkiiko jonku suojapuvun ettei mitään ihosoluja irtoa ni ei tarvi imuroida? Meinasin vetää sillä tiskaamattomalla paistinpannulla päähän sitä.
 
Täälä muillakin samaa ongelmaa mitä lukenut.
Mun mies on alkoholisti, ja ollut hoidossa, katkoilla ja kuntoutuksessa...
Koko raskauden ajan oon ollut ihan yksin, itkenyt kun mies lähtee ryyppyreissuille eikä kuulu kotiin, pistää puhelimen äänettömälle ja kuin mua ei olisi olemassakaan.

Miehellä on aikaisemmista liitoista lapsia, joille osaa olla mahtava isä kun lapset meillä on, mutta aina kun lapset on lähtenyt, aukee korkki.. Sitä pahimmillaan on sitten se 10 päivää kunnes lapset taas tulee.
Oon suhteen aikana oikeesti tykästynyt tosi kovasti miehen lapsiin, ja kyllä vanhin lapsi on jo tietoinen isän ongelmista, nuoremmat ei vaan aina tajua miksi iskällä ei taaskaan ole rahaa, miks iskä ei ottanutkaan viimeks kun piti tulla viikonlopuks jne..

Itse en nyt opiskele, eikä ole työpaikkaa, enkä työttömyyskorvaukseen ole oikeutettu koska olen alle 24 eikä ammattia.
Ainoa tuki olisi toimeentulotuki, mutta sekin alkuun meni miehen tilille kun yhdessä haettiin. Ja kun se menee alkoholisoituneen ihmisen tilille, kaikki rahat jotka meillä on käytössä, en nää niistä rahoista senttiäkään!!

Eli mies saa työttömyyskorvauksen, pienen tt-tuen, asumistuen (asunto hänen nimissään) ja kaiken muun, mutta silti vaikeuksia hoitaa ensin laskut, vuokra ja ruoka pöytään.. Eipä onnistu, ensin pitää kurvailla taksilla ympäri kaupunkia baareissa, ostaa kaljaa, tuhlata baariin rahaa, maksaa kavereilta otettuja kaljalainoja pois.... Ja voitte kuvitella että ei siitä käteen jää paljoakaan..

Nyt joulukuussa olen vaihtanut kirjani pois, ja asun välillä vanhempieni omistamassa asunnossa, välillä miehen luona. Mulla oikeus nyt omiin tukiin ja mies ei pääse niitä rahoja tuhlaamaan. On mullakin omat laskut maksettavana, ja miehen takia mennyt perintään saakka MUN nimellä olevia yhteisiä laskuja koska mies ei niitä ole rahoillamme hoitanut.

Rakastan silti tätä alkoholiriippuvaista taliaivoa, ja tiedän että ilman alkoholia mies on aivan ihana, rauhallinen ja juuri sellasta mitä oon toivonut. Ilman alkoholia ei myös olisi rahahuolia. Pitää vaan toivoa että mies tajuaisi hakea jälleen apua.
Kun Suomessa ei vaan pakkohoitoon alkoholistia saa. Ja se nyt ei tuossa ongelmassa auta.
 
Samahan täällä on että on toi käynyt katkot ja antabukset kokeiltiin viime kesänä mutta dokas ittensä sairaala kuntoon niiden kanssa niin oli pakko lopettaa. Kuten jo sanoin niin kovin usein toi ei enää dokaa mut sillon ku juodaan ni sillon kans juodaan ja kellekkään ei vastata puhelimeen. Vuos sitten sen äiti oli menossa tekemään siitä jo katoomis ilmotusta kun ei viikkoon kukaan ollu kuullu siitä. Tuo oli tutustunu joihinkin random juoppohin ja majaillu niiden paskasissa kämpissä. Sairasta. Viimeks lokakuussa ollu tällänen pidempi reissu. Mä oon pitänyt ukon pankkitunnuksia itelläni ja kerran siirsin rahat sen tililtä kun äijä hävis. Nyt se on tosin oppinu sen ja ottaa ne tunnukset lähtiessään mukaansa.. rahaa se kyllä omasta mielestään voi käyttää,tässäkin kuussa yli 100eurolla juonu kaljaa mut mitään sen rahan eteen ei voi tehdä. Ja siis mäkin työkkärin sellasessa työhommassa että ei siitä rikastumaan pääse.. ni kaikki mitä ns. Tienaan sieltä töistä niin toi mies dokaa. Alkaapa vituttaa taas ku oikein kirjottaa tän tähän.
 
Anteeks nyt jos jotain harmittaa tää mut mua helpottaa oikeesti ihan suunnattomasti kuulla että en oo yksin tälläsessä tilanteessa!
 
Näitä on kiva oikeesti lukea ja todeta että muitakin on tässä samanlaisessa tilanteessa. Meillä ei onneks oo noin pahaksi päässyt tai pitkälle että olis hoitoa tarvittu. Ja onneks meidän ukko ei häviä puhelimen tavoittamattomiin.

Siitäkin huolimatta välillä tuntuu tää tilanne ihan kamalalta.

Nyt tosin potuttaa joku ihan muu. Multa on tulossa yks muija ostaa pari juttua ja mul on ihan kamala KAKKIHÄTÄ!! Enkä voi mennä ennen ku hän on käynyt kun se ei tapahdu enää parissa minuutissa. Arghhhh. Mä halkean :D
 
Mulla mies ei oo ollu hoidoissa mutta monet huomauttanu sen juomisesta sille ja se ei oo muuttunu. Ja sit ku se lähtee niin ei siihen yhteyttä saa ennen ku sen kotona näkee.

Ja sit en ymmärrä tota sen käytöstä. Äidit ei saa olla väsyneitä, miehet kyllä saa olla väsyneitä ja nukkua ympäri vuorokauden. Saatiin yhteiseksi lahjaksi semmoinen tietokone joka muuttuu tabletiksi niin en oo saanu ees koskee siihen ja herra on kokoajan nokka sen ruudussa kiinni.

Meillä on tuparit ja uuden vuoden vastaan otto keskiviikkona kotona ja ollaan molempien kavereita kutsuttu paikalle mutta tulee vain miehen kavereita kun mun kaverit ei halua tulla kun minä olen selvin päin. Tässä taas ystävyyttä punnitaan. Eipä jaksa taas mikään kiinnostaa ja haluais vaan olla peiton alla piilossa.

Nyt nukkumaan niin jospa huomenna olis vähän helpompi päivä.
 
Onpa reiluja kavereita :( luulis et sua nyt enemmän häiritsisi et muut on kännissä kun että muita häiritsee että oot selvinpäin :/

Toivotaan huomisesta helpompaa :)
 
Mutta juuri kun pääsin tuon kirjoittamasta, mies ampaisi kauppareissullaan tänään baariin. Mä olin just tullut yksin neuvolasta kun mies lähti kauppaan ja kaverin luo kahville. No kahvittelun jälkeen mies olikin päätynyt paikalliseen baariin.
Ei taaskaan vastaillut puhelimeen, mutta kun 2 tuntia yli oli mennyt, tiesin et se on menoa taas.

Oli tosi tosi loukkaantunut olo kun olisin halunnut puhua kaikesta mitä neuvolassa, ja kuinka innoissani taas olin kun sai kuulla pikkusen sydäntä..
Mutta ei..

Sain viis tuntia miehen lähdön jälkeen sen kiinni, olin lähtenyt jo pois kotoa, ja ukko oli kotiutunut ja ihmetteli mihin mä olen kadonnut. Kysyin et viittinkö tulla ees kotiin.
Mut mies sit vaan sano että tietenki, ei hän mitään pahaa tarkota, ja hän nyt vähän tänään ottaa (4h baarissa, ja kaupasta 20 kaljaa - VÄHÄN?) kun taas niin ikävä lapsia jne.

Ja tästä aiheesta on niin sadat kerrat puhuttu. Jos mies ei tuhlaisi kaikkia rahojaan siihen alkoholiin ja olisi aina humalassa tai krapulassa kun lapset ei ole täällä, ei olisi mahdottomuus hurauttaa autolla viereiseen kaupunkiin kattomaan lapsia.

Kysyin, että taasko mun pitää päivä tolkulla kestää sitä et aamupäivällä lähtee ensin kaverille juomaan, sit kotona päikkärit, ja illalla taas baariin? Sitä ei vaan kestä. Sanonut oon sata kertaa että en voi elää tälläisessä stressissä, ja en koskaan voi oppia luottamaan siihen kun aina, aina tulee valheita.

Mies sitten puolustautuu että ei hän kuitenkaan mitään typerää tee humalassa.
No olisin ajat sitten jo suhteesta lähtenyt jos tietäisin että käy vieraissa taikka pahoinpitelis..
Mutta kun ainoa vika on siinä että se korkki ei mene kiinni. Sitä sitte jumiutuu tähän tilanteeseen että ei vaan voi luovuttaa lopullisesti. Ainakaan vielä.

Just viimeksi jouluaaton jälkeen, torstaina aamulla mies pyyteli anteeksi. Lähti aattoiltana vähän glögeilemään ympäri kaupunkia. Olin sitten aattoillan ja yön yksin. Kunnes humalainen ukko tuli kotiin aamuyöllä ja sammu.

Nyt, mä todellakin mietin, sahaanko tätä kahden asunnon (vanhempien asumattoman ja miehen kämpän) väliä siihen saakka kunnes lapsi syntyy ja katson sitten tilannetta, että tarvitsenko itselle ja lapselle oman asunnon, vai uskallanko elää lapsen kanssa miehen luona?
Tai uskallanko ja uskallanko, ei mies mitään pahaa tee, ei huuda ei riehu, eikä oikeastaan tuo juoppokavereitaan kotiinkaan. Mutta se kuinka onnettomaksi ukko tekee mut tempuillaan ja huolestuneeksi, ja pilaa raha-asiat... Niiden pitäisi todella muuttua....

Hirveä avautuminen jälleen..
 
Ja oon samaa mieltä, helppaa kummasti kun huomaa että ei ole ainoa tämmösien ongelmien kanssa..
 
Ja Jetsoni, aika hommaa kavereiltas :\ mikäs siinä haittaa jos joku on selvinpäin??

Mä taidan olla uuveenä yksin kotona siivoamassa jotain perunasalaatteja ja nakkeja keittiöstä, kun mies lähteekin kaupungille rellestään eikä mielessäkään se et vois ottaa nätisti pari kaljaa, käyd jossain ja mennä yhdessä kattomaan ilotulitukset..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top