Potuttaa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mira83
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mua kyllä alkaa ärsyttää tää ainainen väsymys mut onneks vapaapäivinä jaksaa ainakin tähän asti on vähän enempi jaksanu... Onneks enää sen puolitoista viikkoo pimenee!! Ja mun joku verikoe oli epäonnistunu niin minäpä lähen vielä uudestaan labraan odottelemaan vuoroani ja neulalla tökittäväks. Toissapäivänä jo piti mut sit olikin kiirus töihin niin en ehtiny...
 
Aaarg, että potuttaa! Tää netti käy jotenkin niiiiin hitaalla tänään että hermo menee! Tuntuu että puolipäivää saa odottaa jokaista sivun latautumista...
 
Mua potuttaa mun mies. Ja joulu. Ollaan sovittu jo aikoja sitten että mennään mun isovanhempien luo syömään aattona kun siellä on suurin osa suvusta. Niin nyt yht äkkiä se ei passaakkaan hänelle. Sanoin sille siihen että ei sit mennä mutta joulu ruokaa en kotona laita muuta kun kinkun pöytään ku appiukko lupasi sen puu uunissa meille paistaa ja pakkasesta lämmittää viime jouluisen lanttulaatikon. Minä en jaksa mitään joulupöperöitä rueta vääntämään. Muutenki väsyttää ja lomaa ennen joulua ei oo. Aatto vasta vapaa niin jää meillä sit joulu ruuat syömättä aattona.

Taidan ihan kostoksi maata tytön kanssa sohvalla aaton, kahtoo hyviä lasten ohjelmia ja juua glögiä. Tai sit menköön mies mihin haluaa ja mä sinne isovanhemmille.

Ärsyttää ihan yli kaiken tommonen mielen muuttaminen.
 
Tänään ottaa pannuun ja lujaa pomo. Ei ole taas mitään hyvää sanottavaa, kaiken teen väärin ja mitään en osaa. Ja sitten näiden hormonien kanssa asiat saavat ihan hirmuiset mittasuhteet ja itkua saan pidätellä. Onneksi tulee viikonloppu, saa itse vetää vähän henkeä.

Onneksi töitä on jäljellä vain reilu neljä kuukautta, jos sitäkään. Ehkä tämä nyt jo menee.. mutta ihan oikeasti ärsyttää, kun yhtenä päivänä käsketään tehdä joku asia tietyllä tavalla ja toisena se on ihan väärin ja huudot tulee. Alan ymmärtää ristiriitaista kiintymyssuhdemallia oikein hyvin. Ei voi mitenkään ennakoida, mistä milloinkin tuulee. Itse en pomojen kanssa ole koskaan halunnut riidellä ja nielen joskus nekin asiat turhan helposti, joista olisi hyvä ja pitäisi keskustella.

Työ harvoin on minua mitenkään tyydyttänyt, enkä koe olevani siinä mitenkään erityisen hyvä. Ja ihan sama, mitä työtä olen tehnyt, tunne on usein samanlainen.
 
Ompas sulla Elaffy ärsyttävä mätämuna pomona :oops: musta vähän tarttis miettiä mitä raskaana olevalle naiselle puhuu. Onneksi sun ei sitä naamaa tarvitse enää kovin kauaa katsoa!
 
Mulla menee hermot taloyhtiön kellariremonttiin! Vain meiän asunto suoraan tässä kellarin päällä ja poraus ja naputtelu kuulostaa siltä ku ne ois täälä meiän kotona poraamassa! 7.30 jo alkoi ja vielä jatkuu.... Kiitän onneani, että esikoinen on niin hyväuninen ettei herää noihin ääniin, mutta itellä menee hermo ku ei tässä omia ajatuksiaankaan kuule..
 
Orvokki, kukaan töissä ei vielä raskaudesta tiedä. Oma moka, kun en ole kertonut. Tulee olemaan vain sen verran ikävä uutinen, että pelottaa siitä kertoa. Ajattelin tammikuussa ottaa asian puheeksi, kun tarvitsen vapaapäivän rakenneultra takia. Ja jään kuitenkin pois töistä jo maaliskuun lopussa viimeistään, joten on reilua kertoa siinä vaiheessa. Ehtii vielä sijaisen etsiä..
 
Teet varmaan fiksusti noin kun siirrät kertomista. Se voi olla että ton luontoinen ihminen ei siitä ainakaan mukavammaksi tule kun kuulee raskaudesta.
 
Mulla on ollu monta vastaavaa työkaveria ja pomoo teet niin tai näin niin väärin menee ja toisena päivänä ei kelpaa sekään.... Kuulostaa niin tululta! Jaksuja vikoihin työkuukausiin!
 
Voi vittu sentään!! Et otti päähän tänään kun kaupassa oli yks vanhempi pariskunta, joka oli KOKO AJAN mun edessä :((
 
^toi on niiiiin raivostuttavaa! Mulla meinaa usein palaa käämit kaupassa kun ihmiset kökkii keskellä tietä. Oon meinannu useammankin kerran karjahtaa "suksi ny helvettiin siitä eestä!" mutta onneksi toistaiseksi oon onnistunut huutamaan vaan sisälläni...:rolleyes:
 
^Ja ne pysähtyy keskelle jumalattoman leveetä käytävää tarkistamaan onko listalta kaikki kärryssä!! Voi perkule! Ne jos on vanhempia ihmisiä niin ei vaan kehtaa murahtaa varsinkaan työvaatteet päällä (vanhuspuolella oon)...

Mutta mua taas korventaa tää aamupala-asia. Näkkärin saan syötyä, ihan kakskin juuston kanssa ja lisäks on pakko imeskellä minilusikalla jogurtti, koska siihen on vaan himo!! Maustamattomaan vielä. Mutta piru vie sentään kun mua aivastuttaa nykyään koko ajan ja aamuisin aivastelu meinaa oksennusta! Tulee siis yökkörefleksi samantien ja eikun maha heittää kuperkeikan perään ja akka yrjöömään... MURRR. Millon musta tulee normaali ihminen, joka sattuu olemaan raskaana?!?!? Haluaisin niiiiiiin kovasti lähteeulos syömään mut ei maistu kuitenkaan :(

Ja kyllä, pieren edelleen, mutta syy on tällä kertaa ummetuksessa!!!!!! Arghhhh!!
 
Mulla vasen hartia on ihan jumissa kun eilen kannon kassia kaupungilla hyvän aikaa. Viime yö tuli nukuttu yhessä asennossa mut ihmeen hyvin tuli nukuttuu silti...
 
Mulla on palannut öiset vessa reissut. Kyllä muutamana viime yönä potuttanu nousta viis kertaa vessaa ja kaiken kukkuraks kuumeessa niin aina menee kauan nukahtaa uudestaan ku palelee niin pirusti. :( ääähh. Sais tää kuume jo kadota
 
Voi kurjuus Elaffyn pomoa! Onneksi ei ole enää kovin pitkä aika töissä sinniteltävänä.
Tupunalle tsemppiä remonttikärsimyksiin! On vielä tuoreessa muistissa täälläkin aiemman kodin julkisivuremontti...

Mua potuttaa raskaana oleminen! Harmittaa kun ei voi yhtään nauttia tästä hommasta, vaan koko ajan oksettaa ja/tai joku muu asia vaivaa. Tällä hetkellä taas päällä oikein tajunnanräjäyttävä närästys ja väsyttää ihan sairaasti, kun pitää joka yö valvoa ihan turhaan. Miksi mä en voi sekunniksikaan unohtaa olevani raskaana? Ja syyllinen olo siitä, kun ei jaksa esikoisen kanssa touhuta normaalisti. :sad001

Niin ja myös syyllinen olo siitä, kun valitan raskaana olemisesta vaikka pitäisi olla kiitollinen, että ylipäätään tulee raskaaksi. :smiley-ashamed008
 
Just nyt ärsyttää ja itkettää mies niin paljon ettei mitään järkeä!!! Aarghh, miten musta tuntuu että me riidellään aina tästä samasta asiasta. Se ei vaan tunnu ymmärtävän kotiäidin arkea vaan luulee, että mä istun kaikki päivät ja illat sohvalla tabletti kädessä. En mä jaksa sille selitellä mitä me kaikki päivät tehdään, mutta ei toi lapsi muskareissa, perhekahviloissa tai puistoissa yksinkään käy! Eikä se ruoka tai vaatteet tonne kaappeihin itestään kävele. Niin ja onhan mulla parit sivutyötkin (parin yhdistyksen kirjanpidot), jotka ei itestään valmistu. En mäkään miehen töistä kysele yksityiskohtia, että mitä se oikeen kaikki päivät sielä tekee.. Mä oon vielä semmonen ihminen, että otan helposti itseeni noista kommenteista, enkä osaa puolustautua, tai jotenki itestä kuulostaa ne puolustelut naurettavilta :( . Se on vielä usein illat töissä klo 15-01, ja illat on mun mielestä haastavampia lapsen kanssa kun aamut. Ja usein ne harrastukset ja ulkoilut on just aamupäivällä ja ku me tullaan niistä, niin mies saattaa antaa lounaan ja laittaa lapsen päikkäreille ja lähtee ite töihin, eli siinä sen lapsenhoito työpäivinä..
Alan jo vakavasti harkitsemaan, että seuraavan lapsen kanssa sais mies jäädä hoitovapaalle, jotta näkis mitä se on! Mä kyllä ite tykkään olla kotona, mutta kyllä mä toivoisin, että edes joku tätä työtäkin arvostais.
 
Tupuna niin totta toi et kotiäidin työ on näkymätöntä työtä!
 
Mun mies ei onneksi juuri arvostele mun työpanostani kotiäitinä. Välillä kuitenkin tuntuu ettei hän aina ihan ymmärrä että kyllä tämä kotona oleminen ihan työstä käy. Mies ei koskaan ole ollut puolta päivää pidempään lasten kanssa ( ne ajat tosin kun lasten kanssa on, ulkoilee heidän kanssaan ym.muuta mukavaa). Olisi joskus mukava nähdä miten mies jaksaisi jos olisi esim viikon lasten kanssa koti isänä.....:wink

Mutta hyvä isä hän on. Nytkin lähti lasten kanssa yhdessä kauppaan että mä saan rauhassa siivota. Ja täällä mä roikun......:smiley-angelic006
 
Voi että ku mua OTTAAAAA PÄÄÄÄHÄN!!!!! Siis mitä ihmettä. Mä olin varannut nimenomaan kukonlaulun aikaan itselleni neuvola-ajan klo 8. Just sen takia,että pääsisin yksin sinne, eikä tarttis ottaa muksut mukaan. Miehen työt alkaa 10 ja kotoa hän lähtee 9. Olin just ottanut sen 8 ajan, jotta ehtisin takas kottiin 9:ksi. Ilmoitin jo aikaakin tästä. Niin kappas vaan miehellä onkin sillo just 9 kokous. Niin nyt mä sit raahaan itseni lisäksi lapset klo 8 neuvolaan. V------uuuuuu. Ei oo kivaa ku tavallisesti heräävät 8:30. Nyt joudun herättää 6:30. Ja koska aika on maanantaina niin ei sitä voi oikein siirtääkkään enää! Sitä paitsi mä just halusin sinne YKSIN, et olisin päässyt keskustelee rauhassa ja kyselee kaksosraskauksista yms. Nyt mä en saa varmaan edes suuta auki, ku joudun jompaa kumpaa pojista oikoo koko ajan!
 
Mahtava ketju!

Tänään mua vituttaa se että joudun varmaan huomenna sanoa töissä raskaudesta. En haluaisi vielä, mutta tiistaina on np ultra ja on vähän vaikeaa jo keksiä valheita miksi pitää taas kesken työpäivän päästä liesulle. Esimies on mun vanha kaveri, mutta ei olla enää niin läheisiä että mielelläni tästä kertoisin.

Mies vituttaa. Tai se että tuntuu ettei miestä kiinnosta yhtään tämä raskaus tai mun fiilikset. Esikon kanssa se tuli mun kanssa ultriin ja neuvoloihin aina kun töiltään ehti, nyt se ei edes tiedä millä viikolla ollaan. :mad: Ja miehen työ! Voi vittu antakaa mä aloitan! Mä olen AINA viikot kahden uhmaikäisen kanssa, ja ihan aamusta aamuun, mies kun lähtee töihin, se on siellä sitten sen kolme päivää, tulee kotiin käymään ja TAAS lähtee. Viikonloput on kotona, mutta vain joka toinen viikko koko viikonlopun. Alkaa pikkuhiljaa pistää vihaksi kun oon käytännössä yh. Hoidan aamutouhut, lapsen hoitoon, itseni töihin, lapsen hoidosta, ruuat, iltapala, nukkumaan laitto, koiran ulkoilutukset, eikä siinä enää jää omaa aikaa kuin yön pikkutunneilla. Mulla ei ole ikinä omaa aikaa. Eikun onpas, sain saikkua mahataudista ja mä niin nautin kun sain paskantaa ihan yksin ja nukkua sohvalla molemmat silmät kiinni :)

Toisaalta kaikki nämä on vain omia valintoja, joten turha valittaa?
 
Muokattu viimeksi:
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top