Potuttaa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mira83
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meilläkin toimii se kun sanoo et mä teen tätä et tekisitkö tota. Meillä ehkä on enempi se et mies jaksaa työpäivän jälkeen tehä jotain, mä en niin mä teen vapaapäivisin, viikonloppusin se vaa istuu ja valittaa et on tylsää :facepalm: millonkohan mulla on ollu tylsää viimeks? Ennen odotusta toi ei osallistunut kotitöihin kun lähinnä siivoukseen mut kyl se on nyt onneks ruvennu auttaan. Mä pyydän yleensä vasta sit kun ite ei jaksa. Ja välillä kun oon ollu sänkypotilaana niin on mua hävettänykin kun toinen tekee kaiken minkä osaa... Et kyllä mä melko tyytyväinen oon tähän tilanteeseen. Kummankaan isä ei oo meidän lapsuudessa tehny juurikaan kotitöitä. Isä on ehkä roskapussia vieny.

Mut kyllä, silti mä haluisin et meillä ois siistimpää. Ehkä sit kun meillä on isompi asunto... No, sit on lasten lelut pitkin ja poikin...
 
Ei tee ei, mutta ei tartte silti kaiken paskan keskellä elää, minä en ainakaan. Imuroinkin vähintään päivittäin, meillä tulee koirista niin paljon karvaa, että ei täällä voi kuvitellakaan jonkun lapsen möyryävän lattialla jollei imuroi. Luita ym meilläkin on lattialla. Siistiä voi olla muutenkin. :wink
 
No ei meilläkään kyllä minkään paskan keskellä eletä, siitä en kirjoittanutkaan. Nuo lasten lelut vaan tuppaa leviämään ihan pienessä hetkessä kun leikkijöitä on kaksi, kohta kolme. Ja jos niitä koko ajan yrittää siivota niin siitä tulee jo kokopäivä homma.
 
Mä en kans jaksa aina välittää, vaikka lelut on hujan hajan ja välillä puolet muustakin omaisuudesta. Sisuunnuin ihan, kun käly (joka on dissaillut muutenkin) kerran tuli käymään, poika tais olla päältä puolivuotias. Tokas, että "miten täällä on niin eri näköistä?" Ihmettelin miten niin eri näköistä... "no ehkä se johtuu siitä, että nyt ei oo tavaroita lattialla kun yleensä täällä on niin sekasta." :arghh::mad::smiley-angry016
Vatut! Mä olin totaalisen kroonisen univajeen uhri, mua viimesenä kiinnosti ruveta siivoamaan yhtään enempää kuin oli pakko. Ja kun meillä ei sattumoisin ole lastenhuonetta niin lelut on olohuoneessa. Eikä meillä silti mitenkään likaista tai erityisen sekavaa ollut, mulla on kuitenkin suht korkeat siisteyskriteerit itelleni.

Joten silloin päätin, että KUKAAN ei enää sano mulle miltä mun koti näyttää tai miltä sen pitäisi näyttää. Osoitan tien ulko-ovelle hyvin pian, jos ei miellytä. Mulla on elämässä muutakin tekemistä kuin siivota koko ajan, jos tuntuu siltä, että nyt ei jaksa.:smiley-angry026

Ja haluan 10v päästä muistaa raskaus- ja vauva-ajasta muutakin kuin sen miten siistiä ja puhdasta meillä oli. Se on TÄYSIN merkityksetön asia. Haluan muistoja LAPSISTA ja PERHE-ELÄMÄSTÄ.

Ugh, olen taas puhunut. :D

(Mitenhän mä aina kiehahdankin kun ajattelen kälyä....... joku tarve sillä pönkittää omaan egoaan joka asiassa)
 
Tuo oli hyvin kirjoitettu Rosalina!

Mä käyn vielä itseni kanssa välillä kamppailua näiden siisteysasioiden kanssa. Joudun myöntämään että useemmin tarvitsisi unohtaa se kodin hinkkaaminen ja sen sijaan keskittyä lapsiin ja antaa heille aikaa.

Mun mies aina välillä muistuttelee että me ollaan nyt lapsiperhe ja meillä ei tarvitse olla joka tavara ojennuksessa kotona....ehkä mä vielä joku päivä opin :)
 
Tuo mun käly taas on jokseenkin toinen ääripää. Ei pal muuta tee kuin siivoaa tai remontoi/sisustaa kämppää jotenkin ja kovasti on aikaa omille jutuille (käsityöt, puutarha...jne). Lapset leikkii keskenään, ite on sanonukin että "en mä noiden kans leiki tai keksi tekemistä, hyvin ne leikkii itekseen". No... se on hänen valinta.

Mut ei tarvi tulla meille täyttämään tiskikonetta tai pyyhkimään pöytiä. Mä tiedostan että ne hommat on tekemättä ja teen ne tasan just sillä hetkellä kun huvittaa.
 
Jooo kyllä lapsiperheen kämpän kuuluu näyttää et siel elää lapsia. Meillä on muutama siisteys/turvallisuus sääntö, joka mua helpottanut. A) keittiöön ei leluja, koska muuten pyörivät jaloissa ja meijän keittiö suht pieni. B) myöskään yläkertaan ei leluja. Koska siellä on makuuhuoneet, missä nukutaan ei leikitä. Ja en todellakaan halua ravata ylös alas lelujen takia.
Muuten meillä ei joka päivä imuroida ja pölyjä pyyhin lähinnä, kun tulee vieraita näin talvisin :D. Ja kyllä meillä melko siistiä on. Must on tärkeää et oma kämppä palvelee itseään ja perhettään. Kenenkään muun turha tulla sanoo mitää!
 
No siis ne lelut kuuluu lapsiperheen arkeen ja että ne lojuu siellä täällä, mun kommenttissa nyt ei kyse ollutkaan siitä.

Ja meillä on tosiaan pakko päivittäin imuroida koirien takia, varsinkin näin karvanlähtö aikaan. Näkisitte minkä näköset lattiat täällä on jos ei imuroi. :D
 
Kotityöt on varmaan kans sellainen ikuisuus kysymys... Meillä mies laittaa ruokaa, hoitaa tiskit ja keittiön siivoaa useimmiten. Imuroiminen ja lattioiden pesu jää jostain syystä aina mun hommaksi tai ainakin pitää kehottaa vaikka en minäkään ole todellakaan mikään siivoushirmu... Viimeksi eilen kiehahti kun tämä tuli kysymään että onko se hänen hommansa tyhjentää meidän kassi reissun jälkeen... Teki mieli ärjäistä että minunko sitten on... Olihan se kassi lojunut viikon päivät purkamatta makkarin lattialla mut olin sentään pyykit sieltä ottanut.
Kyllähän tuo osallistuu varsinkin jos pyytää mut on ikävä aina joutua pyytämään ja nalkuttamaan. Eikä se jälkikään aina ole tyydyttävää. Pölyjen pyyhkimistä hän ei koe lainkaan tarpeelliseksi...
Voivoi.. Oliskohan sittenkin syytä katsoa peiliin kun ei kumminkaan ole hyvä. Hyvä silti kuulla ettei itse ole ainoa
Ja hei, ainakin multa löytyy kaveri jonka luona on aina niin boheemin sotkuista että siellä käytyään on sellainen olo että meillähän pinnat suorastaan kiiltää :)
 
Mulla on kyllä siitä harvinainen mies, että se tiskaa ja imuroi ihan oma-alotteisesti :) . Ja sitä häiritsee sotkukin paljon enemmän ku mua. Ite tykkään pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa, niin niitä hommia en miehelle kyllä antaiskaan, tai no voi se jotain vihanneksia pilkkoa :D . Lelut saa lojua päivällä lattialla, illalla pyritään yleensä pojan kanssa yhdessä siivoomaan lelut paikoilleen. Ja päivälläkin tietenki, jos vieraita tulee. Mua jopa itteä ahdistaa mennä vierailulle johonki tip top megasiistiin kotiin, kun tuntuu että eihän sielä uskalla mihinkään koskea tai uskaltaako sohvallekaan istua :D . Ei kodin tartte mun mielestä olla mikään ökyedustuskoti, kyllä eläminen saa näkyä :) .
 
Meillä vaihtelee tosi paljon tuo ruuan laitto, meillä on molemmilla omat pravuurit joita tehdään. Mä huolehdin yleensä kastikepuolesta ja mies liharuuat. Aika tasapuolisesti jaetaan ruuanlaitot. Imurointi taas on sellainen josta itse tykkään joten miehen en ees anna sitä tehdä. :p
 
Pakko sanoo boheemikämpistä. Mulla on pari ystävää, joilla on sellanen ei likainen, mutta sotkuinen ja elävääinen kämppä. Vaikka itse kun käyn siellä niin koen, etten itse vois elää siinä sekasotkussa, niin ovat nämä ystäväni ylivoimaisesti parasta seuraa. Siis he ovat (eivät tunne toisiaan) leppoisia, chillejä ja hauskoja. Viihdytään usein lasten kans siellä koko päivä, kun mennään. Mä kun itse taas oon suht siisti niin toivon etten oo tylsä :D. Ainakaan vielä ihmiset ei oo kieltäytyneet tulemasta meille.
 
Mä olen myös onnekas, kun mies tykkää siivoamisesta ja ruoanlaitosta. Imuroi ainakin kerran viikossa oma-alotteisesti ja kokkailee arkiruokaa sekä fiinimpää kamaa viikonloppuisin. Pesee myös lattiat aina silloin tällöin. Pölyjä ei pyyhi eikä siivoa vessaa, joten ne on mun hommia. Samoin pyykit ovat oikeastaan kokonaan mun aluetta, mutta eipä haittaa mitään, kun mä taas tykkään pyykinpesusta. Meillä ei koskaan ole mitenkään supersiistiä johtuen siitä, että lapsi on kuin pieni pyörremyrsky enkä mä jaksa kulkea koko päivää perässä korjaamassa hänen jälkiään, koska mihinkään muuhun ei jäisi aikaa.
 
Voi onneksi mullakin on nyt semmonen mies joka tekee kaikkia kotihommia käskemättä. Mä en ymmärrä miks aikuista ihmistä edes pitäis käskeä. Tollohan se on jos ei ite tajua. Niin ku mun exä. Sanoi että tappaa mieluummin ittensä ku siivoaa. :-D
 
No meillä ukon tekemättömyys tod.näk johtuu siitä ettei se oli niin tarkka kuin minä ja se, että sen äiti on siivonnu sen huoneen teini iässä.
 
Siis miten vaikeaa voi olla... Se ihminen ei ole edelleenkään tehnyt sitä ilmoitusta kolarista ja nyt ei sitte enää vastaa viesteihinkään! Yrittääkö se nyt sitte luikerrella vastuustaan?! Mulla loppuu kohta usko ihmisluontoon ja soitan poliisille silläkin uhalla että saan sieltä haukut niskaan
 
Me ollaan opittu kutsuu kolaritilanteessa aina poliisit heti paikalle. Kerran eräs nainen peruutti miehen auton päälle, pahoitteli siinä tilanteessa että joo oli hänen mokansa ja hoitaa asian. No myöhemmin selvis, että olikin valehdellut vakuutusyhtiöön miehen ajaneen hänen päälleen. Onneksi jäi valheesta kiinni, kun jäljistä näki, että se ois ollu mahdotonta. Muutenkin oli sitten paniikissa muutellut kertomustaan ja puhui itsensä pussiin.
 
Potuttaa kaverit, jotka ovat lakanneet yhteydenpidon sen jälkeen kun kerroin raskaudesta :/
Vaikuttivat kyllä ihan iloisilta kun asiasta heille kerroin, mutta tämän jälkeen eipä heistä ole mitään kuulunut,
eikä myöskään vastailleet mun lähettämiin viesteihin, ym :/ kummaa sakkia...

onneksi on myös niitä ystäviä, jotka oikeasti iloisia asiasta ja haluavat pysyä yhteyksissä :)
 
Mulla hävinnyt myös muutama ystävä tässä mystisesti raskaudesta kerrottuani, ei enää kummasti kerkeä ikinä tapaamaan tai juttelemaan puhelimessa....Fuck off niille vaan :D Lapsellista toimintaa ja nehän tässä menettää,mut :D

Potuttaa meille rantautunut Miesflunssa,aargh, en kestä sitä monta viikkoa kestävää "niiskniis,ai ai voi voi ei pysty,ei kykene,niisk,sattuu,lääkettä,ruokaa apua niisk"
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top