Mustakin oli jännä huomata että pitkästä aikaa sitten teinivuosien raskaana ollessa missä tahansa liikkui niin ihmiset vilkuili paljon enemmän, nimenomaan sitä keskivartalopallukkaa. Huonona päivänä se tuntui kiusalliselta, ainakin kun itse hikoilin kuin pieni possu, mutta useimmiten kannoin pallomahani ylpeänä. Koin sen kasvavan pallomahan jopa kauniina asiana. Ihan yhtä lailla miehet kuin naisetkin saattoivat vilkuilla ja jopa suojatielläkin sai helpommin tietä autoilta, oli varmaan paremmin näkyvä kohde. Itse koin myös itseni nykymittapuulla jopa nuoreksi äidiksi, vaikka ikää jo 25, kuitenkin neuvolassa kannustettiin että optimaalinen ikä oli lisääntyä. Raskausaika oli näin jälkeenpäin ainutlaatuinen aika elämässä.