Pitkiä katseita neuvolassa...

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Nanna-
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Olen itse 20-vuotias mutta näytän ikäistäni nuoremmalta, joten kun olimme mieheni kanssa menossa ensimmäiseen ultraan sain/saimme pitkiä katseita. Nimittäin ultraan menevien odotustilan keski-ikä oli reippaasti yli 30v :D
Eipä se meitä häirinny vaikka odottavat äidit katseli hieman ehkä arvostelevasti. Tulevat isät ei sen sijaan kiinnittänyt mitään huomiota tai jos kiinnitti se oli positiivista hmyilyä :) Eli olen itsekin kohdannut näitä piiitkiä katseita.
 
Mulla on 5kk poika ja olen itse 19 vuotias. Pinkit hiukset, lävistykset ja tatuoinnit täydentävät paheksuttavan lookini (:< Ite oon huomannu paljon paheksuvia ja ihailevia katseita. Mun mielestä oon just hyvä näin. Hoidan lapseni paremmin kuin useemmat muut äidit (vaikka ulkonäöllisesti ei siltä vaikuta). Oon ite näinä kuukausina huomannu et vanhemmat äidit ne häijyjä vasta onki. Ilmeisesti nää 30--> kestovaippa-perhepeti->imetysforeva äidit luulee olevansa hitosti parempia, vaikka samassa jamassa ollaan. Oli 16v tai 35v mitä väliä? Samanlaista shokkihoitoa kaikille kun pieni nyytti tulee maailmaan. Eniten mua kyl ärsyttää semmoin moralisointi ja selän takana puhuminen. Huomasin kyl kertaheitol et perhekahvilat are not for me. Oikee paskan puhumisen keskittymä. Netist onneks löysin muit nuorii äitei (:
 

No, voinhan minä nämä lukemani paljastaakin. Ensimmäisellä käynnillä oli124/71, tuolla itkukäynnillä 128/68 ja viimeksi 129/70. Mitä nämä sitten kertovat, enpä tiedä.

Eteenpäin tässä tietysti täytyy posottaa. Mutta on se vaan vähän ärsyttävää tulla kohdelluksi pulleana myöhäisteininä, eikä raskaana olevana naisena (painoa ei tosin ole tullut kuin ihan minimin verran, mutta ei mene enää 38:n paidat päälle, tunikat ehkä parhaimmassa tapauksessa). Kyllä minäkin useimmiten vastaantulijoille hymyilen, viime aikoina tosin vähemmän, kun menee energiaa lähinnä siihen pystyssä pysymiseen. Enkä aktiivisesti valita ja marise lähipiirilleni, paitsi joskus tuon vauvelin alun isälle.   

 
Itse olen 21v (22 kun lapsi syntyy) esikoista odottava. 
Ensi kertaa neuvolaan mennessäni olin ainoa koko paikassa, joten sain olla rauhassa.
Sen sijaan ensimmäiseen ultraan kun mentiin, niin eräs vanhempi pariskunta (n.35-45v) katteli kyllä aikaa pitkään ja toinen hieman vanhempi pariskunta myös (n. 30-40v) lapsineen sielä ultrahuoneessa kiinnitti ikävänlaista huomiota...etenki tää nainen. Mies siinä leikki poikansa kanssa, mut naine tuijottaa möllötti minkä kerkes...tiä sitte mitä ajatteli ja katteli, mut ei se kauheen mukavaa oo ollu...enkä edes pidä itseäni kovin nuorena saamaan lapsia?
Ensviikon maanantaina seuraava neuvolakäynti, sitä odotellessa...katsotaan miten käy :)
 
Mahdattekohan vähän ylitulkita? En sano pahalla, mutta monesti jos on itse vähän herkillä näkee paheksuvia katseita joka paikassa. Ne toiset odottajat saattavat kärsiä joistain vaivoista tai kivuista ja näyttävät ehkä siksi negatiivisilta. Ja jos siellä oikeesti joku murjottaja on seassa, niin älkää välittäkö. Ei viime kädessä kannata kiinnittää huomiota eikä jäädä pohtimaan niin toisarvoisia asioita kuin että mitä ventovieraat ihmiset mahtavat teistä ajatella. Keskittykää omaan itseenne ja hyvinvointiinne vaan :)
 
Täällä tällainen "vanhusäiti" joka sai esikoisen 37v ja nyt innolla odotetaan pikkukakkosta. Tuskin kukaan katselee neuvolassa arvostellen, ehkä mielenkiinnosta, mutta ei varmasti pahalla. Itse olisin niin toivonut nuorena lapsia, mutta minun elämän polkuni ei kulkenut niin. Eikä se ettei lapsia tullut todellakaan johtunut itsekkäistä syistä, ehkä juurikin toisinpäin :D Onneksi nyt on ihana parisuhde ja lapset tervetulleita. Ehkä joku niistä vanhemmista saattaa ajatellakin että olisin minäkin toivonut olevani yhtä nuori tullessani äidiksi. Tosiaan raskaana ollessa ja pienten lasten kanssakin sitä on varsin herkillä tulkitsemaan toisten ajatuksia. Meillä oli esikkoryhmä silloin täällä paikkakunnalla tarjolla kun pienokaisemme oli syntynyt, siinä meitä oli samassa porukassa kaksi noin 20v, kaksi noin 30v ja kaksi meitä liki 40v mammoja, edelleen tavataan säännöllisesti. Olemmehan me kaikki tulleet samaan aikaan äidiksi, toiset kerkesivät elää enemmän ennen lapsia, toisilla on sitten ehkä enemmän sitä vapaata aikuisuutta kun lapset ovat isoja.
 
Katja: Empä usko, että on mistään ylitulkitsemisesta kyse :) En minä kyseisellä asialla päätäni vaivaa, ihan mielenkiinnosta tulin täältä foorumilta kyselemään ovatko muut kohdanneet samanlaista kohtelua. Aihe tämä on siinä missä jokin muukin.
Katseet ovat kyllä sen verran huomattavia ja jopa paheksuvia, että niistä ei voi erehtyä. Enemmän minua vain ärsyttää se, että he ajattelevat olevansa jotenkin parempia äitejä kuin me nuoremmat. En voi kuvitellakaan esimerkiksi, että joltain 30-vuotiaalta olisi kysytty terveyskeskuksessa "No meinaaksä pitää sen vai?" kun menee innoissaan kertomaan positiivisesta raskaustestistä ja kysyy että minneköhän tästä seuraavaksi suunnistaa. Tai, että "oliko se vahinko?" Asiat, jotka ehkä teistä vanhemmista kuulostaa pieniltä saattaa kumminkin tuntua yllättävän pahalta meistä nuoremmista jotka olemme aivan yhtä innoissamme tulevista pienokaisista :)

Onneksi mukaan neuvolaan mahtuu kuitenkin sitten niitä hymyileviäkin äitejä, joten en toki halua yleistää! :)
 
Itseasiassa minulta ainakin on jokaisessa raskaudessa kysytty onko raskaus suunniteltu, vaikka olin ensimmäiselläkin kerralla reilusti yli 30. Se taitaa kuulua ihan rutiineihin, toki jos odotustilasa toinen äiti, tai neuvolassakaan, kysytään suoraan onko vahinko on se vähintään tahditonta minkä ikäiseltä tahansa! Onpa sitä tässä tullut lähipiiriin niitä "vahinkolapsi" liki nelikymppisille ja taannoin nuorimies kertoi olevansa vahinkolapsi, äitinsä oli hänet saadessaan ollut jo 48v ;)
 
Minäkin voisin 30-vuotiaana kommentoida sen verran, että monesti kun on käynyt neuvolassa niin olen ollut aivan poikki ja väsyneen näköinen. Silloin ei tosiaan tiedä miltä naama näyttää ja joku nuorempi voi ehkä ajatella sen häneen kohdistuvaksi ilmeeksi, vaikka oikeasti mietin jotain aivan muuta asiaa. Vaikka nyt joku katsoisikin sillä silmällä, niin kannattaa vaan unohtaa tai olla tyytyväinen että näyttää jonkun mielestä nuorelta. Musta ainakin tuntuu, että olisin vanhentunut raskauden aikana ainakin viisi vuotta joten jos joku luulisi nuoremmaksi niin piristäisi ainakin mun päivääni :)
 
No ensiviikolla kun varaan aikaa tällä kertaa itelle neuvola aikaa,niin saas nähdä mitä ilmeitä ja kommentteja tulee.
Eskari on 4kk ja itse olen 32v. ja sektion kanssa pitäis kuulemma olla 1v. väliä,mut mitäs teet kun ehkäsy petti ja nyt on toinen tulossa.Ja jos kehottavat tai muuta vastaavaa niin vastaus on ei tulokas pidetään vaikka olikin iloinen vahinko.Mieskin oli ekaksi,et oi ei mut sanoi heti,että pidetään vaikka olis ollut parempi vähän myöhäisempi ajankohta.Tarkistin mieheltä vielä eilen ja sanoi,et pidetään ja sittenhän on muksut tehty kun ikääkin alkaa tulla kun eskariakin jouduttiin 2v.menetysten kera odottammaan.

:hug013
 
Ite oon nyt 31 ja ekaa odotan. Tässä vaiheessa ikä ei ehkä vielä paina älyttömästi, mut vähän luulen nuorempien äitien sit kuitenkin jaksavan vähän paremmin. Mulla ei oo ollu mitään kremppoja, mut viime vuosina on unirytmi ruvennu enempi tarkaksi siitä, et illalla on nukkumassa, kun aamulla herää joka tapauksessa vähän aikasemmin jne.
Eli oli äiti minkä ikänen tahansa, niin eiköhän se oo yksilöstä kii se hommien kotiin hoitaminen.
Tsemppiä kaikille!
 
Ite oon 21, enkä kyllä ole saanut mitään omituisia katseita muilta neuvolassa, vaikka keski-ikä tuolla näyttäiskin olevan lähempänä sitä 30-vuotta. Ehkä kiinnostuneita katseita, itse ainakin töllötän kaikkia neuvolassa käyviä odotteluhuoneessa ja mietin että missäköhän vaiheessa raskautta mennään. Ja jos näkyy pieniä lapsia, niin sitten ainakin töllään :DD Vaikka toki tuntuu pahalta kyselyt, että oliko se vahinko...voisin kuvitella, että jokainen vastaan tuleva ei kyselisi samaa 30-vuotiaalta.. Neuvolan terkkari muuten sanoi, että olen juuri oikeassa iässä hankkia lapsia ;)
 
Kylläpä meiltäkin kysyttiin onko suunniteltu vai vahinko raskaus vaikka ikää itellä sillä hetkellä 28 ja mies 30v...Taitavat rutiininomaisesti kysellä sitä kaikilta. :)
 
Niin minäkin olen sitten ilmeisesti sellainen "vanha äiti" (32v.lapsen syntyessä), mutta ajattelin vaan kommentoida, että en muista koko raskausaikanani missään asiaankuuluvissa vastaanotoilla ihmetelleeni muiden äitien ikää. Muita raskausmasuja tuli kyllä katseltua liikaakin ja samaten nyt vastaavasti katselee muita vauvoja :D
 
No mulla jos on neuvolassa odotellessa kipuja tai muuten huono olo tai paha mieli, naama näyttää juurikin tältä: :angry7 Ja jos olen vahingossa samaan aikaan katsonut teitä nuorempia tulevia äitejä, olen pahoillani jos naamani oli rutussa tai nokka nirpassa. Mulla ei ainakaan ole varaa arvostella ketään, raskaana olevat naiset ja uudet äidit yleensä tuppaa tuijottamaan toisiaan ihan tiedostamatta.

Mulla oli ammattikoulussa kaveri, joka tulkitsi aina kaikki häneen kohdistuvat katseet henkilökohtaisesti, ja loppujen lopuksi siihen asti että jo huoneeseen tullessa, kun muut katsoivat kuka tuli, hän oli sitä mieltä että häntä "töllättiin". Sitten kun asiat kärjistyi, nämä "töllääjät" olivat aidosti hämmästyneitä että tälläisestäkö tämä oli lähtenyt liikkeelle? Oltiinpa sitten kaikki sulassa sovussa kavereita loppu kouluaika.
:smiley-bounce016​
 
Äitini on puhunut, että häntä on hieman ärsyttänyt, kun myöhemmin keskusteluissa on tullut ilmi hänen tulleen nuorena raskaaksi, niin seuraava kommentti on aina ollut sellainen, joka olettaa raskauden olleen vahinko. "Kuinka paljon järkytyit?" tms. Miksei 20-vuotiaana saatu lapsi voisi olla suunniteltu?

Olen ihmetellyt tätä kyllä, että moni nykyään olettaa, että lapsia ei pitäisi edes harkita ennen 30 lähestymistä. Olen itse ajatellut, että semmoinen n. 25v. olisi ihanteellisin ikä, ja nyt kun itse olisin pikkuisen syntyessä 24, olen muutaman kerran joutunut ajattelemaan, että olenko joidenkin mielestä liian nuori, mikä on jotenkin hassua. Sehän täysin riippuu ihmisestä ja elämäntilanteista milloin on sopiva aika. Luonnon mukaan itse asiassa 30v. lähestyessä raskauden yrittäminen ja raskaus käyvät jo hankalemmiksi, joten turha sinne on odotella jos muuten kaikki on lapsen tulon kannalta hyvin. Itse kuuluun suurella todennäköisyydellä niihin, joilla raskautuminen on 30 korvilla selkeästi vaikeampaa, joten olin kyllä onnesta soikeana, kun nyt tärppäsi puolen vuoden yrittämisellä. :smiley-bounce012
 
Kai se on niin että on äiti (ja isä) minkä ikäinen tahansa on hän aina jonkun mielestä liian vanha tai nuori vanhemmaksi. Ollaan kaikki onnellisia että voimme saada lapsen ja lapsia iästä huolimatta, kaikille se ei ole itsestää selvyys :( Oma isoäitini sai esikoisen 19 vuotiaana ja kuopuksen liki 40 ikäisenä, eipä ole koskaa sanonut olleensa liian nuori tai vanha äidiksi :D Samoin esikoisen muskarikaverilla on 20v vanhempi isoveli eikä tuo äitinsä ole moista tuntenut vaikka ainoat lapsensa ovat, niin isäkin on edelleen sama ;)
 
Itse olin 19-vuotias kun tulin raskaaksi (ei ollut vahinkoraskaus, yritettiin vuosi tätä lasta ennen kuin nappasi) nyt olen 21-vuotias ihanan yksivuotiaan pikkupojan äiti.
Sain myös neuvolassa pitkiä katseita juuri näiltä vanhemmilta äideiltä, pahoja sellaisia ja tuntui että olin syynin alla koko raskauden. Luulin että se loppuisi kun vauva tulee maailmaan, mutta ei todellakaan loppunut. Käyn joka päivä leikkipuistossa poikani kanssa, siellä olevat vanhemmat äidit puhuvat keskenään muutaman metrin päässä siitä "kuinka tuokin on tullut vahingossa raskaaksi, tuskin osaa kasvattaa lasta, voi lapsi raukkaa" Hemmetti että ottaa päähän! Olen todella vastuuntuntoinen ollut aina, huolehdin lapsestani, poikani saa kaiken mitä tarvitsee ja sen tärkeimmän huolenpidon ja rakkauden. Lapsemme oli todella odotettu tulevaksi tähän maailmaan, eikä mikään vahinkoraskaus.
Olen yrittänyt tosissani meidänkin pihalta saada kavereiksi juurikin näitä vanhempia äitejä (meidän taloyhtiössä kun ei nuoria äitejä ole) olen yrittänyt jutella heille, tervehdin aina ystävällisesti ja juttelen heidän lapsilleen jos sattuvat olemaan hiekkalaatikolla samaan aikaann. Jokaikinen kerta nämä vanhemmat Lähtevät sisälle parin minuutin jälkeen kun olen/olemme poikamme kanssa tulleet samalle pihalle leikkimään.
En todellakaan ymmärrä tätä ja tämä tuntuu todella pahalta.. He olettavat automaattisesti että olemme huonoja vanhempia ja lapsistamme ei tule mitään. todella loukkaavaa ja he samalla opettavat itse lapsilleen epäkohteliasta käytöstä kun esim meidän lapsemme eivät saa tulla leikkiin mukaan heidän lapsiensa kanssa.
Surullista miten sokeita nämä "viisaat" vanhemmat äidit ovat.
 
siis en tarkoittanut yleistää että KAIKKI vanhemmat äidit ovat tuollaisia mutta minun lähiseudullani suurinosa on, ja se on todella harmillista.. olisi mukava vain jakaa kokemuksia ja kysyä vaikkapa että Mitä kuuluu? mutta hankalaahan se on jos toinen ei vastaa, yksinkään kun ei voi vuoropuhetta pitää..
 
Takaisin
Top