Olin 19-vuotias, kun odotin esikoista. Välillä saattoi joku vähän tuijotella pidempää neuvolassa, mutta enimmäkseen julkisilla paikoilla ja esim. bussiin mentäessä näkyi välillä vastassa sellaisia paheksuvia ilmeitä.
Neuvolatätikin oli kyllä jatkuvasti huolissaan ja voivottelemassa eikä hän yhtään luottanut siihen, että tulen pärjäämään vauvan kanssa.
Mennessäni synnytyssairaalaan tutustumaan, olin ainoa nuori äiti ja ainoa, joka oli tullut yksin ilman puolisoa. Siellä sitten tuli sellaisia sääliviä katseita. Henkilö, joka esitteli paikkaa, tuli kierroksen jälkeen mun luokse ja kyseli, että onko mulla jo tukihenkilö valittuna synnykseen. Sanoin vaan, että ihan oma avopuoliso eli lapsen isä. Oli vähän nolona :)
Synnytysvalmennuksessa oli aikalailla sama juttu, kun menin sinnekin yksin. Päätin aika nopeasti ollessani siellä ensimmäistä kertaa etten toiste sinne mene, että osaan synnyttää ilmankin
Luulisi kyllä, että nykyään nuoria äitiä on sen verran jo ettei tarvitsisi ihmisten tuijotella paheksuvasti. Itselläni esikoinen päätti tulla ehkäisystä huolimatta ja päätin heti raskaustestin näytettyä positiivista, että niin oli sitten tarkoitus tapahtua ja otin vastuun omasta toiminnastani, jos näin voi sanoa.
Jokaisella nuorella äidillä on se oma tarinansa eikä jokainen nuori äiti tarkoita vahinkoraskautta tai yh-äitiä. On kyllä aika linnunaivot, jos ei laajemmin osaa ihminen ajatella.
Ikä ei mielestäni tee huonoa äitiä. Nuorena sitä jaksaakin paremmin
Itselläni ikää on nyt 26 vuotta ja 2kk sitten sain toisen lapsen. En muista, että esikoisen kohdalla väsymys olisi näin kova ollut, vaikka ei mua kait voi vielä vanhaksi kutsua
Ja kyllä se raskausvatsa tosiaan on semmoinen, että sitä saattaa ohimennen automaattisesti katsoa eikä sitä sen kummemmin edes ajattele :)