Pikkukakkosta odottavat joulukuiset <3

Mulla kyllä mahtu tulemaan että ei ainakaan sen takia, mutta mulla ne supistukset tuli niin harvakseltaan ja oli aika heikkoja et sen takia ei meinannut tulla ulos..ja imukupilla avustettiin mut eipä sekään hirveesti auttanut. Leikkuriin lähtö oli aika lähellä. Kyllähän se sieltä lopulta 2h ponnistamisen jälkeen tuli.

Sent from my SM-N9005 using Vau Foorumi mobile app
 
Liikkeitä havaittavissa! Ihanaa kun liikkeet tuntuu. Nyt rv 17 ja ekat liikkwet tuntu jo viime viikolla.

Voisko tuo mun järkky päänsärky johtua tästä raskaudesta? Esikkoa odotellessa ei ollut mitään mutta nyt tuntuu että pää on kipeä joka päivä. Panadolia olen ottanut kipuun mutta ei auta mitään.
 
Minä myös rv17 ja nyt selviä liikkeitä tuntuu. En kyllä yhtään osaa sanoa milllon tunsin ekat ku ei aina tienny onko vaan suolen möyrintää:wink.
Ihan selvä vauvapötsiki jo kasvanu! Esikoiselta oli monta viikkoa aikasemmin tåmmönen... mut kiva ku alkaa näyttään muultaki ku vaan turvonneelta:).
Selvästi huomaa muuten et näillä vikoilla alkaa sikiöki ottaa enempi massaa ku tarvii ite syyö paljo useemmin! Hiilaripitosta evästä aina laukussa:wink

Sent from my GT-S7275R using Vau Foorumi mobile app
 
rvanappula sama juttu et pitäs sydä useammin ja välil iskee keskellä yötäki nälkä. ollaaki samoilla viikoilla ite oon rv 17+4 menossa tänään, neiti kovasti kääntyilee ja heittää kuperkeikkaa välillä ja potkiskelee. liikkeet tuntun jo monta viikkoa täällä, alotti aikasin kuten veljesäki.
 
Tinka: Jostakin olen lukemut, että joillakin tulee päänsärkyä raskauteen liittyen. Pyydä miestä hieromaan sun päätä, mulla ainakin se auttaa. Lääkettä en ole viitsinyt vielä ottaa. Toisin särky ei ole ollut jatkuvaa eikä mitenkään erityisen voimakasta.
 
Oon pyytänytkin jo moneen otteeseen hartia hierontaa vaan ei oo näkyny! :D Tänään täytyy laittaa kova kovaa vastaan :wink
 
tinka kuulostaa tutulta. itellä lähes päivittäin päänsärkyä mut eipä muuta apua saa ku paracetamol. nyt lisäks sit eilen koko päivä ja ilta oksentelua ja hirveet kivut oksentelun takia. alhamdulillah tänää jo pysyy näköjää ruoka sisällä ja pystyy istumaa, kivutki hellittän. eipä tarttis pidempää aikaa tätä saada kyllä.
 
Minkä verran teillä, joilla on yksi kaksi tai kolme lasta jo ennestään, on yhteistä parisuhdeaikaa miehen kanssa? Miten hoidatte parisuhdetta? Onko tämä aina verrannollinen lastenhoito-mahdollisuuteen eli hyvään tukiverkostoon? Mites silloin kun hoitajia eikä sukya tms apua ole, onko kahdenkeskeinen aika haudattu täysin vai olemassa silti jotenkin? :)
 
Mimael: Meillä isovanhemmat ovat tarvittaessa hoitaneet, tosin kummatkin asuu lähellä. Iltaisin täytyy laittaa lapset ajoissa nukkumaan, silloinkin ehtii (jos jaksaa) puuhastella yhdessä..

MLL: ltä ainakin saa lastenhoitajan maksua vastaan. Sileltä voisi aina pyytää samaa henkilöä. Myös Tampereen kaupungilta varmasti saa kotihoidon apua. Se ei varmaan ole tarkoitettu parisuhdeaikaan, mutta ainakin jos sun mies on paljon poissa ja tarvitset lastenhoitoapua omien menojesi takia, niin sitä voi saada.
 
Juu, mua vain kiinnostaa noin niinkun yleisellä tasolla miten ihmiset panostavat/ tai saavat järjestettyä parisuhdeaikaa ruuhkavuosina. Ehkä tosiaan asia siksi kiinnostaa kun ei ole sisaruksia, isovanhempia, ystäviä tai sukulaisia jotka hoitaa voisi. Ainakaan enempää kuin kerran tai pari vuodessa. Surullista... No mutta siis tosiaan aattelin että miten muilla, joilla tilanne on ns normaali, kuinka usein pääsee suhteeseen panostaan?
meillä on kaikki hyvin, mitä nyt molemmat rupeaa kaipaamaan yhteistä aikaa näin puolentoista vuoden jälkeen.. Kerran ollaan hotelliin päästy. Pari kertaa ravintolaan muutamaksi tunniksi tänä aikana. Niin ja treen ehkäisevää perhetyö-apua olen jo järjestänyt, tulevat loppuraskaudesta eteenpäin auttelemaan kun tosiaan mies viikot pois.
 
Esikoinen täyttää nyt vuoden ja ollaan tänä aika käyty kahdesti ravintelissa syömässä pojan olessa hoidossa. Se on minusta jo hyvin :) Yhteistä aikaa on iltaisin ja osataan kyllä jakaa hellyyden osoituksia toisillemme joka päivä. Se on tärkeää ja pitää mielen virkeänä
 
Meillä reilu vuoden ikäinen esikoinen ja kahdesti on käyty kahdestaan syömässä kun isovanhemmat hoitaneet. Kummit myös tarjoutuneet, joten omasta aloitekyvystä enempi ollu kiinni. Nyt viikonloppuna menee poitsu ekaa kertaa yökylään ja ollaan ihan kaksin yksi yö ja aamu:) laiskaa aamuheräämistä odotan innolla:wink. Enempikin pitäisi kyllä tehdä kivoja juttuja yhdessä tai edes kolmistaan että pysyis suhdekki kunnossa...

Sent from my GT-S7275R using Vau Foorumi mobile app
 
Meillä on lapset 3-4 krt vuodessa mummilassa yötä. Yhden yön. Tällöin on usein ystävillä illanistujaisia tms minkävuoksi on pyydetty lastenhoitoa isovanhemmilta.
Muuten me vietellään yhdessä aikaa kun lapset ovat käyneet nukkumaan.
Meillä ei koskaan ole ollut mitään nukutus tai nukahtamisruljansseja, vaan lapset viedään sänkyyn ja sinne ne jäävät ja nukahtavat.
Me sitten käydään rauhassa saunassa ja viikonloppuisin tehdään jotain ruokaa, korkataan viini tms. Kesällä istuskellaan pihassa tms. Jos sattuu menemään myöhään, niin sovitaan kumpi herää aamulla lasten kanssa ja se saa sitten ottaa päikkärit. Mä en hirveästi kaipaa mitään hotelliöitä tms. Tälleen on hyvä, mutta se yhteinen aika pitää muistaa ottaa.
Me ei kumpikaan tykätä telkan tuijottamisesta, niin meillä itseasiassa tulee yhdessä puuhasteltua ja juteltua joka ilta, kun pannaan asuntoa kuosiin seuraavaa päivää varten ja kesäiltoina pihahommia tms. Ei se vaadi ihmeitä. Kunhan tekee jotain yhdessä :)
Meilläkin mies saattaa olla kolmekin viikkoa putkeen työreissuilla.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
No tavallaan huojentavaa kuulla että muilla on sama tahti kun täälläkin, eikä mun tarvi ressata huonosta tukiverkostani.. jotenkin nyt kun tuli itse äidiksi ja olen sisaruksista ja serkuista nuorimmainen ja viimeisenä vauvoja tekemässä, lävähtää niin rajuna kasvoille tämä onneton suku. Tätä ennen ei ole oikein osannut kärsiä asiasta mutta ehkä nyt tuon viikottaisen yh elämän myötä sitä kokee olevansa NIIIIN yksin.. Tarkoitan siis edelleen lähipiiri äni. Ohjelmaa kehitän esikolle ja itselleni jokapäivälle ettei tule ihan mökkihöperöksi.
kai tää jotenkin on myös noussut esille kun uudestaan raskaana ja pieni vauva tulossa elämään, jos vain kaikki hyvin menee ja kun tuo isukki ultran jälkeen rupes jo kolmannesta puhuun :) sitä miettii tosiaan että tuskin saadaan kahta yhtäaikaa minnekään saati kolmea jos niikseen menisi.
ollaan kuitenkin tosi onnellisia, me kans halataan ja suukotellaan paljon.joka ilta rapsutellaan toisiamme, seksiä on vähän harvakseltaan kun tilaisuuksia tulee sen verran harvoin mutta ollaan asiasta puhuttu ja tehty suunnitelmia kuinka saatais lisärakoja :) kaikki on hyvin ja tosiaan muutaman kerran ollaan päästy yhdessä nautiskeleen kodin ulkopuolelle. Joka vaikuttaisi siis olevan varsin normaalia.. :) olipa hyvä kuulla, omassa päässä näitämiettii näin viikolla, onneks tänään saadaan isukki kotiin ja perhe kasaan, tulee taas ihana viikonloppu!! :)
 
Kyllä mäkin olen välillä toivonut arjessa jeesiä, kun tytöt oli pienempiä ja kolmas vauva ja asuttiin kerrostalossa.
Ihan semmoista, että joku olisi tullut ja vienyt tytöt pariksi tunniksi ulos puistoon tai uimaan tms. Tai tullut tyttöjen kanssa leikkimään, että mä olisin päässyt kunnon vaunulenkille.
Mäkun olen vähän huono ruikuttamaan apua, niin mulla oli aina kaikki lapset mukana joka paikassa.
Vaunulenkkiä heitettiin pyörä/pulkka ja seisomalauta yhdistelmällä ja käytännössä vauva asui ensimmäiset kuukautensa leikkareilla ja uimarannoilla. Vauva oli isompien harrastuksissa aina mukana ja imetetty on vaikka minkälaisissa paikoissa. Parasta oli, kun vauvalla oli kausi, että hän suostui imemään vain jos laulan hänelle.. Että on sitä tullut laulettuakin vaikka missä ;D Hän huusi sitten koliikkinsa milloin missäkin Ehkä siis parempikin ettei jäänyt neljän seinän sisään :)
Siinä olin tarkka että joka ilta ollaan klo 18.00 kotona rauhoittumassa iltarutiineihin ja että aamulla ei kiirehditä mihinkään jos ei ole pakko.
Oi niitä aikoja..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mä olin siitä onnellisessa asemassa, että mulla oli pari ystävää samaan aikaan hoitovapaalla ja vanhemmat lapset suurinpiirtein samanikäisiä. Semmoiset kaverit oli henkireikä. Vuorotellen joka viikko tehtiin lounasta ja jotain hyvää jälkkäriä. Juotiin kahvia ja juoruttiin, kun isommat leikki. Yhdessä käytiin välillä perhekahvilassa tai rannalla tms.
Nyt mulla on tilanne se ettei tällaisia ystäviä ole. Kavereilla vasta ensimmäinen lapsi. Kyllähän niitäkin voi sitten äippälomalla treffata, mutta nuo isommat lapset pitkästyy superäkkiä..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Tuo on totta, että kohtalotovereita pitäisi nähdä. Ne ymmärtää juuri sitä vaihetta elämässä jotka itsekin sitä paraikaa elävät. Jos naapurissa ja lähipuistossa vaan on saman ikäisiä lapsia nii niiden lanssa kannattaa tutustua. Viime raskauden jälkeen kuulin yhdeltä samaan aikaan synnyttäneeltä foorunikaverilta (hassa nimitys), että heillä asuu naapurissa saman ikäinen lapsi. Vanhemmat olivat sitten sopineet keskenään, että lapst jo ihan pienestä pitäen olivag vuorotellen toistensa luona hoidossa. Silloin vanhemmat saivat omaa kahdenkeskeistä aikaa. Tälläinen järjestely toimi heillä kuulemm erittäin hyvin ja lapset olivat joskas ihan iltaan asti, ellei peräti yötäkin toistensa luona. Olipa aina sitten hoitopaikka tuttu ja lähellä. Harvoin tosin varmaan noin hyvä säkä sattuu kohdalle :cool:
 
Tosi harmi Gatusa :sad001
Onko siellä vaikea tutustua. Löytyisikö sieltä suomalaisia naisia? Itse kun kävin Tunisiassa, niin yllätyin miten "paljon" siellä asuu suomalaisnaisia, jotka ovat tunisialaisen kanssa naimisissa.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
enää täällä ei ole juuri ollenkaa suomalaisia, yks perhe pääkaupungista muutti norsunluurannikolle muutama kuukaus sitten. me asutaa kaupungis jossa ei oikei ol ulkomaalaisia paitsi muutama ukrainalainen jne. mut kyllä tässä selvitään.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top