Pienet ärsytykset ja isommatkin murheet

Mä ajattelen, että juuri lapsiperheellisyyden vuoksi minun kannattaa tukea tätä lakkoa (ja oon kyllä ollut lakkomyönteinen aina), koska mulle ja mun perheelle on äärettömän tärkeää, että ei-vientialoilla on jatkossakin ammattitaitoista ja luotettavaa henkilökuntaa. Haluan, että lapsen tulevassa päiväkodissa riittää koulutettuja opettajia ja hoitajia, että julkinen liikenne kulkee, sosiaalityössä pidetään huolta tukea tarvitsevista perheistä ja ihmisistä, sairaaloiden ei tarvitsisi perua leikkauksia sairaanhoitajapulan vuoksi ja päiväkodit ja koulut pidetään puhtaina ja ruokaa riittää. Jos hallitus saisi tahtonsa läpi ja liitot eivät saisi SOPIA vientialojen palkankorotuksia isompia palkankorotuksia usein naisvaltaisille julkisille aloille, niin viimeinen sammuttakoot valot mm. päiväkodeissa.
 
Paitsi että tuo ei päde ”yksityiskoulussa”. Meillä käytännössä lapset täyty tuoda vaikka kävellen (kun on näitä ” emme tarvitse autoa koska metro” - henkilöitä.) tai kimppakyydillä tai mitä nyt ikinä.

Jos lapsi ei mitenkään pääse kouluun, niin koulu ei järjestä mitään, eli on vanhempien vastuulla, että kaikki päivän aiheet ja tehtävät opiskellaan sitten kotona.

Vapaapäivää voi anoa etukäteen, mutta tilanne on sama, eli vanhemmat vastaavat päivän tehtävistä. Ja jos on jo saanut ylimääräisen vapaapäivän, niin se vaikuttaa jatkoon, eli sama lapsi ei välttämättä saa enää muita ylimääräisiä vapaita, vaikka tarvitsisi.
 
Mikä ei olisi mennyt tänään pieleen? Avaimet katosi, rattaat lukkojen takana, kiire hakemaan toinen lapsi eskarista. Nuorempi ei suostu kävelemään eikä pitämään tumppuja.
 
Mikä ei olisi mennyt tänään pieleen? Avaimet katosi, rattaat lukkojen takana, kiire hakemaan toinen lapsi eskarista. Nuorempi ei suostu kävelemään eikä pitämään tumppuja.
Voi teitä! Olkoon huomenna parempi päivä.🍀
Äitini vai olisiko ollut sittenkin mummo? No, jokatapauksessa, minua pienenä peloiteltiin että käsiin alkaa kasvamaan karvat kuten 🐶 tai🐱 jos kädet on ilman suojaa kylmässä. Samalla peloittelija lohdutti ostavansa minulle sellaisen kösikarvakoneen rukkasista säästyvillä rahoilla. Ne karvat olis kuulemma kasvaneet myös korviin jos myssy ei olisi pysynyt päässä.
 
Harmittaa, kun todella hienoja vanhoja , terveitä puita kaadetaan täysin turhan pyörätien tieltä. Ja muka korvataan ” uusilla puilla” eli säälittävillä risuilla, joista suurin osa kuivuu ja kuolee kuitenkin.
Mutta Helsinki ei muuta ajattelekaan kuin pyörätie, pyörätie,pyörätie. Kaikki muu, myös joukkoliine on lapsipuolen asemassa.

Eipä silti, kyllä omakin kotikaupunkini (Espoo) osaa tehdä tyhmiä päätöksiä.
 
No niin,
Tämä lakkoilu alkaa tulla korvista ulos
Taas pitää vedota isovanhempiin, kun lakkopelleily + pienen koululaisen 10 viikon lomat on mahdoton yhdistelmä , jopa kahden vanhemman perheessä. 😡
 
Tunne itsensä kadottamisesta. Lapsi on rakkain ja tärkeintä maailmassa, mutta tuntuu että äitiyden myötä on alkanut kadottaa itsensä. Koko elämä tuntuu olevan vain työtä, kotitöitä ja lapsen kanssa touhuamista. Tuntuu että enää ei ole mitään ihan vain minua varten.

Tänäänkin oon ollut pirun kiukkuinen, kun olisin vain halunnut olla itsekseni. Ja nyt kun lapsi on nukkumassa ja voin olla itsekseni, niin en tiedä mitä tekisin. En tiedä mistä nauttisin. En oikein meinaa enää tietää millainen ihminen edes olen.
 
No niin,
Tämä lakkoilu alkaa tulla korvista ulos
Taas pitää vedota isovanhempiin, kun lakkopelleily + pienen koululaisen 10 viikon lomat on mahdoton yhdistelmä , jopa kahden vanhemman perheessä. 😡
Samaan tulokseen tultiin meilläkin työpaikalla. Ne "poliittiset" lakot tulvii korvista ja oksettaa aivoja!! Meillähän on demokraattisesti valittu eduskunta ja sen myötä hallitus. Oikeampi tapa olisi tehdä välikysely...ja luottamusäänestys!
Meillä töissä on järjestelty kimppakyytejä, sovittu töiden limityksistä ja lapsettomat vaihtavat "vapaaehtoisesti" automaattisesti kiertävien työvuoro- ja lomalistojen viikkoja lakkoihin sopiviksi. Joku lapseton jo meinasi raahata omat eläkeikäiset vanhempansa varamummoiksi/ papoiksi paikalle saadakseen lisää sujuvuutta talon sisäisiin järjestelyihin ...
 
Tunne itsensä kadottamisesta. Lapsi on rakkain ja tärkeintä maailmassa, mutta tuntuu että äitiyden myötä on alkanut kadottaa itsensä. Koko elämä tuntuu olevan vain työtä, kotitöitä ja lapsen kanssa touhuamista. Tuntuu että enää ei ole mitään ihan vain minua varten.

Tänäänkin oon ollut pirun kiukkuinen, kun olisin vain halunnut olla itsekseni. Ja kun lapsi on nukkumassa ja voin olla itsekseni, niin en tiedä mitä tekisin. En tiedä mistä nauttisin. En oikein meinaa enää tietää millainen ihminen edes olen.
Hyvä kun tänne jaksoit tuota oloasi ja tuntemuksiasi sanoittaa!
Ootko saanut tarkistuttaa sun hemoglobiini-, ferritiini-, estrogeeni-, -foolihappo ja kilppariarvot? Se on jännää miten noiden vajaus voi vaikuttaa...
Tsemppiä nyt ensialkuun tähän huomiseen ja ensiviikkoon🍀
 
Tunne itsensä kadottamisesta. Lapsi on rakkain ja tärkeintä maailmassa, mutta tuntuu että äitiyden myötä on alkanut kadottaa itsensä. Koko elämä tuntuu olevan vain työtä, kotitöitä ja lapsen kanssa touhuamista. Tuntuu että enää ei ole mitään ihan vain minua varten.

Tänäänkin oon ollut pirun kiukkuinen, kun olisin vain halunnut olla itsekseni. Ja nyt kun lapsi on nukkumassa ja voin olla itsekseni, niin en tiedä mitä tekisin. En tiedä mistä nauttisin. En oikein meinaa enää tietää millainen ihminen edes olen.
Miulla oli vähän tuota samaa, mutta onneksi mies patisti liikuntaharrastusten ja kavereiden pariin. Jotenkin en osannut ottaa omaa aikaa ja sitten hukuin siihen äitiyteen vähän liikaakin. Kotonakin otan nykyään välillä muutaman tunnin omaa aikaa ja vetäydyn vaikka lukemaan kirjaa.
Yritän kerran kuussa ottaa myös päivän ihan vain kavereille. Saa vaikka käydä urheilemassa ja syömässä ihan rauhassa.

Se aloittaminen ja itsensä "uudelleenlöytäminen" oli vaikeinta. Vaikka sitä tarvitsi niin sitä ei jotenkin osannut ja halunnut tehdä. Sit, kun vaan sitkeästi kävi yksin lenkillä, jumpassa, uimahallissa tai mitä milloinkin niin pikkuhiljaa löysi aina palasen lisää sitä omaa itseään 😊
 
Miulla ärsyttää nää saamarin pakkaset! 😡
Vihaan kylmää ja jos vaan maailmankaikkeus suo niin muutan vielä jonain päivänä johonkin siedettävämpään ilmastoon...
 
Muokattu viimeksi:
Miulla ärsyttää nää saamarin pakkaset! 😡
Vihaan kylmää ja jos vaan maailmankeikkeus suo niin muutan vielä jonain päivänä johonkin siedettävämpään ilmastoon...
Jo-os veikkaus yllättäen elämääsi isolla kädellä nyt sponsoroisi, niin minne majasi pystyttäisit?
 
Jo-os veikkaus yllättäen elämääsi isolla kädellä nyt sponsoroisi, niin minne majasi pystyttäisit?
Talvet viettäisin varmaan jossain ihan missä vaan päiväntasaajan tienoilla olevalla paratiisisaarella ja kesät olisin täällä Suomessa hyttysten ja sukulaisten syötävänä 😅😂 verenimijöitä molemmat 🤪

Palmuja, koralliriuttoja, +30 lämpöä ja hyvää ruokaa niin minä viihdyn 😄
 
Hyvä kun tänne jaksoit tuota oloasi ja tuntemuksiasi sanoittaa!
Ootko saanut tarkistuttaa sun hemoglobiini-, ferritiini-, estrogeeni-, -foolihappo ja kilppariarvot? Se on jännää miten noiden vajaus voi vaikuttaa...
Tsemppiä nyt ensialkuun tähän huomiseen ja ensiviikkoon🍀

Kiitos, toit hymyn huulille. :smiling-eyes:
Lähete verikokeisiin onkin tehty, kunhan nyt saisin aikaiseksi varata sen ajan.
Miulla oli vähän tuota samaa, mutta onneksi mies patisti liikuntaharrastusten ja kavereiden pariin. Jotenkin en osannut ottaa omaa aikaa ja sitten hukuin siihen äitiyteen vähän liikaakin. Kotonakin otan nykyään välillä muutaman tunnin omaa aikaa ja vetäydyn vaikka lukemaan kirjaa.
Yritän kerran kuussa ottaa myös päivän ihan vain kavereille. Saa vaikka käydä urheilemassa ja syömässä ihan rauhassa.

Se aloittaminen ja itsensä "uudelleenlöytäminen" oli vaikeinta. Vaikka sitä tarvitsi niin sitä ei jotenkin osannut ja halunnut tehdä. Sit, kun vaan sitkeästi kävi yksin lenkillä, jumpassa, uimahallissa tai mitä milloinkin niin pikkuhiljaa löysi aina palasen lisää sitä omaa itseään 😊

Mie oisin alkuun osannut ottaa sitä omaakin aikaa, mutta puoliso on ollut niin huonossa jamassa, että aiemmin se ei oikein ollut mahdollista. Nyt sitten olisi mahdollisuus tehdä välillä jotain ihan omaa juttua, mutta en oikein tiedä mistä aloittaa. Joitain ideoita pyörii päässä, mutta jotenkin sitä vain kyseenalaistaa, että liekkö minusta kuitenkaan on siihen, tähän tai tuohon. Vaikka eipä sitä kai tiedäkään, jos ei kokeile. Pitäisi vain rohkaistua astumaan tutun ja turvallisen ulkopuolelle.
 
Kiitos, toit hymyn huulille. :smiling-eyes:
Lähete verikokeisiin onkin tehty, kunhan nyt saisin aikaiseksi varata sen ajan.


Mie oisin alkuun osannut ottaa sitä omaakin aikaa, mutta puoliso on ollut niin huonossa jamassa, että aiemmin se ei oikein ollut mahdollista. Nyt sitten olisi mahdollisuus tehdä välillä jotain ihan omaa juttua, mutta en oikein tiedä mistä aloittaa. Joitain ideoita pyörii päässä, mutta jotenkin sitä vain kyseenalaistaa, että liekkö minusta kuitenkaan on siihen, tähän tai tuohon. Vaikka eipä sitä kai tiedäkään, jos ei kokeile. Pitäisi vain rohkaistua astumaan tutun ja turvallisen ulkopuolelle.
Ainahan voi tehdä asioita ihan vaikka uuden oppimisen -ilosta 😊 kaikessa ei tarvitse olla aina niin hyvä 💁‍♀️ miulla vaihtelee mielenkiinnon kohteet kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Joissain asioissa olen todella hyvä ja joissain aivan onneton, mutta väliäpä sillä 😄

Toivottavasti löydät taas jotain omaa kivaa elämääsi ❤️
 
Miulla ärsyttää ylimääräinen rahanmeno... koko ajan hajoaa jotakin kallista. Totta kai juuri silloin, kun ei ole oikein ylimääräistä!
 
Miulla ärsyttää ylimääräinen rahanmeno... koko ajan hajoaa jotakin kallista. Totta kai juuri silloin, kun ei ole oikein ylimääräistä!
Mikä oli viimeisin joka noin teki? Toivottavasti ei pyykinpesukone tai jääkaappi/ pakastin.🍀
 
Ärsyttää kun jäi aikoinaan Saksan opinnot kovin vähälle urheilun viedessä voiton ja sekin vähä on (kai) hävinnyt muistista.
 
Takaisin
Top