Pidemmän kaavan mukaan yrittäneet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Nuu_
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Uusille tervetulotoivotukset ja tosiaan, toivottavasti vierailunne on lyhyt :)

Miksi ne paremmat hymiöt ei tule takaisin???

Ameli, pakostakin vähän hymyilytti tuo sun kommentti sukulaisten uteluihin :) Mua tympäisee kamalasti, kun kaikki kyselee, että millonkas. Mun isäki viime vierailulla: "Kävin tuolla mummosi luona ja kaikki siellä miettii että tuleekohan teille vauva. Niin, ootko sää sitten raskaana?" Huoh... Äiti on sentään jo tajunnu olla kyselemättä, kun tokaisin, että ei aina saa kaikkea mitä haluaa. Se itekki yritti mua isännän kanssa viisi vuotta, joten ymmärsi yskän.

ON: Täti kurvasi tänään kylään, ja kierto oli huimat 23 päivää! Ei voi enää ymmärtää. Mullahan oli siis Terolutit, ja nyt oli ensimmäinen kierto niiden jälkeen. Tosin viimeinen kierto Terolutien kanssa oli 24 päivää. Sitä ennen oli aina yli 30 poikkeuksetta, ja joskus jopa 46 päivää... Soitan tänään terveydenhoitajalle, ja kyselen, että mitä vois tehdä. Ovulaatiotakaan ei ole tapahtunut pariin kuukauteen, ehkä siitä johtuu lyhyet kierrot... Tympäisee tosissaan, nyt on yk11 ja kierrot niin sekaisin että ei taida olla ees mahdollista tulla raskaaksi.

Jotain positiivista tähän loppuun. Pääsin opiskelemaan terveydenhoitajaksi! emoticon Neljä vuotta on koulutuksella pituutta, ja syksyllä alkaa. Saa nähdä olenko ennemmin valmistuneena terkkana äitiysneuvolassa töissä kuin raahaamassa neuvolaan omia muksuja.

Tsemppiä kaikille pidemmän kaavalaisille ja mukavaa heinäkuun alkua! :)
 
Helou helou,
Tervehdykset täältä työpaikan ilmastoinnin vaikutuspiiristä.

Poikanen mä oon käyttänyt niitä digitaalisia, joten heti aamusta päräytelly niitä naamoja. On helpompi selittää isännällekki, että tänään tulee sit lyhyempi työpäivä you know.

Untamoinen miten noita lääkkeitä otetaan? Et siis jos alotat liian aikaisella kp:lla niiden ottamisen ja siksi ovis ei ehdi tapahtua? Tulis vaan mieleen... Ja isot onnittelut koulupaikasta!!!!

ON: 4+0-1 ja nega. Iiiiihan odotettua, vaikka periaatteessa isäntä on noita lääkkeitä nyt sen 3kk syöny ja määrät pitäs olla isommat. Menkkoja odotellessa, sitten lääkkeet apteekista ja seuraavasta kierrosta naps.
 
Tervetuloa uusille tulokkaille!

Ensin Bandidalle IIISOT onnittelut sykkeitten kuulemisesta! Toivottavasti toi kaivattua varmuutta odotukselle. Itsellä tosin aivan loppmetreille asti odotus meni kuin unessa. Niinkään en pelännyt keskenmenoa, vaan, että herään ja kaikki olikin vain ihanaa unta. Toki sydänäänet ja ultrat toi varmuutta, että jotain siellä möyrii, mutta ihmeellisessä pumpulissa tuli elettyä. Mukavaa odotuksen jatkoa ja ilmoittele viimeistään ultra-kuulumisia :) 

RouvaS:lle onnittelut "hipaisusta" ja pahoittelut myös. Jos tällä kertaa hipaisi, niin ehkä seuraavalla kerralla tarraa kunnolla kiinni. Peukkuja!!

Miikka: Harmi negasta :( Tai voihan vielä plussaksi muuttua, jos tätiä ei kuulu. Toivotaan ja pidetään peukkuja!

Kaikille voimia ja jaksamista! Hyvää kannattaa odottaa vaikka sitten pitemmän kaavan mukaan.. :)

-Kuukkeli-
 
Hei

Kylläpäs on jännittävää ja outoa ottaa ensimmäistä kertaa osaa netissä tapahtuvaan keskusteluun. Täällä on 30 täyttävä nainen, joka on toivonut miehensä kanssa lasta vähän yli vuoden. Vielä ei ole tärpännyt.

Ehkä yksi syy, miksi tänne kirjoittelen on se, että kauheasti ei olla asiasta ulkopuolisille juteltu. Minulla ehkä tähän tarvetta olisikin, mies taas ei toivo "ylimääräisiä odottajia" mukaan henkilökohtaiseen "projektiin". Tämän ymmärrän ja sitä kunnioitan. Yhden ystävän suoraan kysymykseen olen vastannut enemmän tai vähemmän suorasti, että yritämme. Kyselyt tuntuvat paitsi ymmärrettäviltä, myös raivostuttavilta, riippuen siitä, kuka kysyy ja miten kysyy. Ihmetyttää erityisesti se, miten ihmiset, joilla tiedän olleen vaikeuksia tulla raskaaksi, saattavat kysellä rehvakkaasti, että milloin meille tulee. Onko niin, että heidän on vaikea uskoa, että muilla voisi olla samanlaisia ongelmia. Sen tiedän, että ilkeyttään eivät kysy.

No, mutta takaisin aiheeseen. Molemmat olemme tiettävästi terveitä. Mulla oli käytössä e-pillerit noin kymmenen vuotta, joista viimeisimmät vuodet söin useamman liuskan ennen taukoa. Oon miettinyt, onko tämä sotkenut hormonikierron lopullisesti. Kierto on 28 - 34, pikku hiljaa tasaantuen. Menkat on erilaiset kuin pillerien aikaan. Saa opetella tuntemaan kroppansa uudelleen. Lapsettomuustutkimuksia tai hoitoja ei ole käynnistelty. Ajatuksena on, että jos syksyllä ei ole raskautta kuulunut, normaalin vuositarkastuksen yhteydessä otan asian puheeksi.

Mun tunteet asian suhteen on vaihdelleet alun innokkuudesta (hetipä melkein rupesin kyttäilemään, etten vaan syö vääränlaista juustoa tai kalaa, heh) keskivaiheen vaikeistakin tunteista tämänhetkiseen jonkinlaiseen rauhaan. Todella tuossa puolen vuoden jälkeen kävi läpi sitä, onko hypännyt junaan, josta ei pääse enää koskaan pois. Entä jos en haluakaan käydä läpi tätä mahdollista ei-onnistumista? Rupeanko syömään taas pillereitä ja unohdan koko asian?! En tiedä, saatteko kiinni ajatuksesta, mutta tuolloin tuo "takaisin ei oo kääntymistä" -tunne tuli aika voimakkaana. Ympärillä on ollut paljon raskauksia ja tällä hetkellä niistäkään ei niin paha fiilis kuin joskus.

Mies on rauhallinen ja toiveikas. En tiedä, haluaako tsempata ja tukea minua vai liekö sitä ihan aitoakin rauhaa. On sanonut, että sitten adoptoidaan, jos ei lasta tule. Itse olen saanut alkuni hedelmöityshoidoilla. Paljon kelailee sitä, missä määrin on tässä asiassa niin kuin äiti. Toisaalta haluaisi samastua, toisaalta en.

Teknisiä neuvoja ottaisin mielelläni vastaan tästä palstalle kirjoittamisesta. Ovatko kaikki ketjun viestin vastauksia alkuperäiseen viestiin? Onnistuin tuossa jo painamaan lähetä viesti -palkkia. Mitä siitä tapahtuu? Olen lueskellut ketjua, mutta vielä en oikein mitään hahmota. Mukava jos pääsen mukaan keskusteluun. Toivottavasti pääsen itseni yli tässä avoimuus-asiassa siten, etten luule asiasta puhumisen tarkoittavan automaattisesti vatvomista =)...
 
IHanaa, jälleen yksi tentti takana. Niin olen amkssa ja kesäopintoja... että se siitä mitä lekuri sanoi että "kunhan alkaa kesä niin ressi helpottaa niin varmana nappaa helposti"... No ens viikolla juu tikutus ja vielä linnanmäki reissu niin varmana vatta sekasin sen jäliltä emoticon

Ameli: meillä meidän iskä kysäs vasta siinä yhteydessä kun kerroin että ollaan yritetty syyskuusta lähtein että hän jo ihmettelikin kun en ole vielä maha pystyssä...

Untamoinen: mulla kans terolutit ollu ja soitin tänään neuvolaan että mitäs helvettiä... siis kun lääkäri sanoi että ota kiertopäivinä 15-25, siis myös sinä 25 kpnä... niin kahelta kuultahan se on sen 22 tablettia... eli nyt ois sit enää 8 jälellä... vai onko se tarkotuskin? no soitto lekurille vielä maanantaina erikseen ja sitten samalla kyselyä että koskas varataan aikaa ukolle testeihin jos ei ole tärpänny...
Ja onnittelut kouluun pääsystä emoticon

Miikka: anteeksi jos tungettelen, mitä lääkkeitä sun miehelle on määrätty, miksi?

Annuli: juu mulla sama hommeli että tekis mieli melkein kaikille kertoa yrityksen epäonnisuudesta mutta mies ei ole samaa mieltä, mutta esim tällaisen kirjoittelun hyväksyy kyllä täysin, tajuaa että tarvitsen ihmisiä ketkä tietävät mistä puhun. Olen parille ystävälle kyllä puhunut asiasta ja yhden erittäin hyvän ystävän kanssa kerron kaikista mahdollisista muutoksista. Hän on viimisillään raskaana niin kai sitten kun saan sen nössykän syliin niin omatkin hormoonit pomppasee taivaisiin ja onnistuisi :)

Vieläkin jaksan olla positiivisin mielin, varsinkin kun eräs ystävä on yrittänyt 10vuotta kaikenlaisten hoitojen saattelemana ja ei ole onnistunut niin en oikein viitsi vielä masentua jos toinenkin jaksaa noin pitkään odotella...Ja vieläkin jaksaa yrittää <3
 
On tämä yhtä vuoristorataa... Eilisestä itku-potku-raivarista ollaan taas tunnemittarin toisessa laidassa. Nimittäin tänään tuli kauan odotettu kutsu polille!  Tiistaina 16.8 päästään keskustelemaan jatkosta. Mitähän siellä ensimmäisellä käynnillä tapahtuu? Kaikki mahdollisethan meillä on jo yksityisellä tutkittu (sperma, aukiolo ja verikokeet).

Onnea Untamoiselle opiskelupaikan johdosta! Aivan mahtava juttu! Pitäis saada itsekin elämänsä täytettyä muilla asioilla, ettei jäisi liikaa aikaa näille vauvahaaveile.

Tervetuloa Annuli joukkoon. Minäkään en aiemmin ole netissä minnekään kirjoitellut, mutta myös me ollaan oltu aika hiljaa lähipiirissä tästä tilanteesta. Näin ollen tuli pakottava tarve alkaa tänne kirjoittelemaan, mikä on ollut avuksi. emoticon
 
Heippa hei taasen.

Voi kurjuuksien kurjuus,ihan ensin, kaikkien teidän puolesta joilla se täti, taas kerran, tuli käymään. Halauksia, ja voimia.

Uudemmille,tervetuloa vain, minunkin puolestani! Ja toivompa minäkin,että jokaisella meistä tämä vierailu täällä ei olisi kovin pitkä.

Ja sitten ihan asiaan, josta jo kyseltiin. Meinaan huomenna aamulla tehdä sen toisen testin. Edellisen tein maanantaina, kp27 oli silloin, huomenna jo kp31. Oireita ei tänään, ole niinkään uusia, mutta oon huomannu että ilmaa alkaa olla mahassa. Kukaan nainenhan ei piere . Lisäksi, sellaisia... hmmm huonovointisuus puuskia  ei nyt okseta, mut olisko tää sellasta etomista sitten. 

Mutta, ilmoitan teille huomenna, olenko nyt sitten päässyt sen aidan toiselle puolelle.



 
Miikka: Mulle määrättiin Terolutit epäsäännöllisen ja pitkän kierron takia, ja käskettiin ottaa yksi tabletti kierron 15.-24. päivä. Jostain olen minäki lukenu, että jos ovulaatio ei ole tapahtunu ennen tuo 15. kiertopäivää nii Terolut voi estää sitä tapahtumasta. Kahdella ekalla terokierrolla mulla oli ovis ihan normaalisti, mutta viimeisellä ei ollut eikä nytkään ilman teroja. Ainakaan tässä kuussa ei voi olla kyse siitä. Harmittaa tosi paljon, mulla on nimittäin juurikin siitä asti kun yrittämään aloitettiin nii kierrot hyppiny miten sattuu. Mutta kiitos onnitteluista ja suuret harmittelut ja halaukset negasta. Plussia elokuulle :)

Annuli, tervetuloa mukaan! :) Hyvinkin tuttuja tunteita sinulla, on helppo samastua täällä päässä. Varsinkin, kun puhuit, että kun tähän matkaan on lähdetty, niin takaisin ei ole kääntymistä. Meillä ihan sama juttu. Oon niin kyllästyny jo yrittämiseen, rauhaa ei missään. En osaa enää ajatella, että kyllä se sieltä tulee, kun ollaan jo ihan pian vuoden verran petytty. Monesti ajattelen, näin kierron alussa, että nyt unohdan koko homman ja keskityn muihin asioihin, mutta oliski niin helppoa! Nyt ku aloitan uuden koulun, nii olis kiva unohtaa ja tulla raskaaksi jos on tullakseen, toivotaan että se onnistuu. Mutta, ei tästä ajatuksesta oikeen pääse irti... Samoin tuo on tuttua, että sun äidillä on ollu vaikeuksia saada lapsia. Mun vanhemmat yritti saada mua viisi vuotta, ja pelottaa vähän, että pitääkö meidänki kärvistellä niin kauan. No, saisinpahan koulun käytyä :D

Poikanen?, mua neuvottiin, että jos on kierrot sekasi ja niitä halutaan tasoittaa, niin sitte teroja otetaan kierron 15.-24. päivä, eli kymmenen tablettia. Näin luki myös reseptissä. Sillonhan tuo 24. päivän tabletti vaikuttais vielä 25. päivään asti. Näin kaikille kuille on se 10 tablettia... Se piti vielä sanoa, että ihanaa, kun jaksat olla niin positiivinen! :) Mulla on molemmat läheisimmät ystävät saaneet keskenmenon ihan vasta, ja itteäki se pelottaa, on sitä ollu niin rankkaa seurata sivusta. Hyvä ettei lapsettomuus pelota, sitte ei oo aihetta stressiin, vaikkei heti tärppäiskään. :)

Ameli, kiitos :) Toivottavasti minäki osaan sitten unohtaa yrittämisen ja tuun "vahingossa" raskaaksi. Nyt oon ollu jo lähes puoli vuotta kotona sairaslomalla, nii eipä ole muuta mietittävää ollutkaan kuin vauvat. Tekee kyllä hyvää mennä kouluun ja saada muuta ajateltavaa.

Jaksamisia ja plussia kaikille teille ihanille kanssasiskoille! :)
 
Kiitoksia kaikille kovasti tervetulotoivotuksista!

Mukava vähän tuulettaa ajatuksiaan ja lukea teidän mietteitä ja kokemuksia. Itse olen varsin kokematon vielä siinä mielessä, että en ole (vielä) lääkärin vastaanotolla lapsettomuuden syitä selvitellyt, olen tehnyt vain yhden raskaustestin koko aikana ja ovistikkuja tai muita en ole vielä käyttänyt. Raskauksia ei ole ollut, ei siis keskenmenojakaan.

Välillä havahtuu siihen, että ei ole miettinyt koko asiaa. Mulla työ on varmaan ollut terapiaa. Toisaalta on taipumuksena vähän paetakin sinne... kesälomalla sitten muistaa kaikki ahdistuksensa =). Voi olla, että on jonkinlaista kieltämistä vielä tämän asian suhteen. Välillä tulee mietittyä sitten liikaakin. Varsinkin alussa halusin ajatella ja uskotella, että tässä eletään ja ollaan normaalisti ja lapsi tulee jos on tullakseen. Jonkin ajan päästä sitä antoi itselleen luvan myöntää, että kyllä sitä lasta yritetään eikä ole aivan sama onnistutaanko vai ei. Se lupa tunteisiin jotenkin rauhoitti ja nyt voi olla normaalimmin.

Meillä vuosi ja kolme kuukautta yritystä takana. Tuo vuoden maaginen raja tuntui ahdistavalta jossakin vaiheessa ja lakkasin surffailemasta aiheeseen liittyvillä sivuilla. Tuntui ihan uskomattomalta, epätodelta ja pettymyksessäni raivostuttavalta, että 90 (oliko se 90?) prosenttia pareista tulisi raskaaksi vuoden sisällä. Hitto, miten voidaan kuulua siihen 10 prosenttiin?! =) Miten siihen 10 prosenttiin mahtuu kaikki ne ihmiset, joita tuntuu olevan niin paljon?

Nyt ehkä osaa jo ajatella, että ei vuosi ja vuosi + yksi kuukausi tai vuosi + kaksi kuukautta eroa toisistaan mitenkään niin, että toisella puolella olisi toivo menetetty. Itselle on pitänyt sanoa, että ihmisten auttamiseksihan noita lääketieteellisiä rajoja on tehty eikä ahdistavaa lokerointia varten.

Eikähän tässä odottamisen odottamisessa mitään jos joku tulisi ja kertoisi, että kuukauden tai kahden tai vuoden päästä onnistuu. Tämä on asia, jota ei voi elämässä hallita. Jotenkin on kuitenkin luottavainen olo.

Hyviä öitä kaikille!

 
Kiitoksia kaikille kovasti tervetulotoivotuksista!

Mukava vähän tuulettaa ajatuksiaan ja lukea teidän mietteitä ja kokemuksia. Itse olen varsin kokematon vielä siinä mielessä, että en ole (vielä) lääkärin vastaanotolla lapsettomuuden syitä selvitellyt, olen tehnyt vain yhden raskaustestin koko aikana ja ovistikkuja tai muita en ole vielä käyttänyt. Raskauksia ei ole ollut, ei siis keskenmenojakaan.

Välillä havahtuu siihen, että ei ole miettinyt koko asiaa. Mulla työ on varmaan ollut terapiaa. Toisaalta on taipumuksena vähän paetakin sinne... kesälomalla sitten muistaa kaikki ahdistuksensa =). Voi olla, että on jonkinlaista kieltämistä vielä tämän asian suhteen. Välillä tulee mietittyä sitten liikaakin. Varsinkin alussa halusin ajatella ja uskotella, että tässä eletään ja ollaan normaalisti ja lapsi tulee jos on tullakseen. Jonkin ajan päästä sitä antoi itselleen luvan myöntää, että kyllä sitä lasta yritetään eikä ole aivan sama onnistutaanko vai ei. Se lupa tunteisiin jotenkin rauhoitti ja nyt voi olla normaalimmin.

Meillä vuosi ja kolme kuukautta yritystä takana. Tuo vuoden maaginen raja tuntui ahdistavalta jossakin vaiheessa ja lakkasin surffailemasta aiheeseen liittyvillä sivuilla. Tuntui ihan uskomattomalta, epätodelta ja pettymyksessäni raivostuttavalta, että 90 (oliko se 90?) prosenttia pareista tulisi raskaaksi vuoden sisällä. Hitto, miten voidaan kuulua siihen 10 prosenttiin?! =) Miten siihen 10 prosenttiin mahtuu kaikki ne ihmiset, joita tuntuu olevan niin paljon?

Nyt ehkä osaa jo ajatella, että ei vuosi ja vuosi + yksi kuukausi tai vuosi + kaksi kuukautta eroa toisistaan mitenkään niin, että toisella puolella olisi toivo menetetty. Itselle on pitänyt sanoa, että ihmisten auttamiseksihan noita lääketieteellisiä rajoja on tehty eikä ahdistavaa lokerointia varten.

Eikähän tässä odottamisen odottamisessa mitään jos joku tulisi ja kertoisi, että kuukauden tai kahden tai vuoden päästä onnistuu. Tämä on asia, jota ei voi elämässä hallita. Jotenkin on kuitenkin luottavainen olo.

Hyviä öitä kaikille!

 
Huomenia,
Tässä vaan oottelen menkkoja. Tää mun luteaalivaihe on sellasen 15-17 pv, että ei vaan vahingossakaan pidä innostua että on menossa 4+2. Mutta joo, Untamoiselle tiedoksi, että saa kysellä! Miehelle määrättiin Tamoxifeniä nostamaan siittiötiheyttä (alimmillaan 0,5mijl./ml, ylimmillään 4milj./ml), jos siitä nyt jotain apua olis... mitään elimellistä tai hormonaalista vaivaahan tolla miehellä ei ole. Se on siis ominaisuus, samoin kuin se, että ICSIssä mulla onnistuu jakautumaan ja hedelmöittymään aina se yksi munasolu, kuulemma varmaan se sama joka irtoaisi joka kuukausi muutenkin (mun kierto kun on ok ja munikset samoin). Ne ei loput ei vaan kypsy-> ominaisuus. Eli meidän perhe on täynnä näitä iloisia ominaisuuksia.


Mutta iloista viikonloppua itse kullekin! Ja ehdottomasti peukut pystyssä testailijoille ja ovistelijoille!
 
Hei taas pitkästä aikaa. Olen tässä odotellut lääkärikäyntien tuloksia ja äitikin oli kyläilemässä, niin ei ole tullut kirjoiteltua. Tervetuloa uusille tulokkaille! Se on juuri näin, mukavampi puhua ihmisille, jotka ymmärtää tilanteen.

ON: Kaikki oli kunnossa, ei klamydiaa ja veriarvot ok. Ei myöskään raskautta... gynellä kävin ja ultrasi taas. Pieni kysta toisessa munasarjassa n. 3cm, kuulemma ei vielä edes luokitella kystaksi, yleensä 5 cm. Pienenemässä. Se erittää keltarauhashormonia ja esti menkkojen tulon ja pitää rinnat kipeinä. Näki kuitenkin kohdussa "heijastuman" ja sanoi että pitää tehdä vielä raskaustesti. Antoi terolut reseptin. Että silleen, lähden tänään apteekkiin. Yllättävän seesteinen olo kaikesta huolimatta...

Positiivisiakin uutisia: Tuttavapiiristä yksi nainen raskaana ja hänellä 10 vuotta yritystä takana, mitään vikaa ei koskaan löydetty. Mutta nyt raskaana noin pitkän yrityksen jälkeen ja luomuna! Hänen puolestaan osaan olla oikeasti onnellinen! :)

Eli toivoa on rakkaat naiset:)
 
Tuossa kun luin teidän kokemuksia noista teroista, niin tulisko mun jättää ovistestit vasta ens kierrolle... kun siis teroja vielä jälellä yks satsi... siiskun joidenkin laskureiden mukaan mulla ois ovu 16 päivä... joka sattuu oleen myös kierron 16 päivä, eli olisin ottanu jo kaks teroluttia???

Ja kuinka huomaa etten tiedä mistään mitään :D mulle nimittäi ehkä vasta selvis mikä on toi luteaalivaihe... huom ehkä ;) eli siis onko se ovusta siihen kunnes alkaa menkat? Mikä merkitys sillä päivien määärällä on? Tai no kai silläkin voi jotain tarkistella... tää on niiiin uuden opettelua meikäläiselle. Niin siis kolme on entuudestaan ja kun niitä ei ole ns tarvinnut tehdä niin tämä on jotain aivan uskomattoman outoa. Keskenmenoja en ole tietoisesti koskaa kokenut ja aina pelkäänkin että koska on se mun vuoro :/

En muista kirjotinko että soitin neuvolaan ja kyselin jonoista miehen testeihin yms niin ei pitäisi olla mitään ihmeellistä jonoa, eli nopeesti pitäisi päästä, ja että terveysasemalle soitto ens ma ja noin kuukauden päähän pystyvät varaamaan lekurin aikoja, siis jos on tarve... No se selviää sitten vasta kuun lopussa että minkälaisen lekurin tarve on... Ja elokuussa jatkuu kunnolla taas kaikkien koulut niin on taas aikatauluttamista kerrakseen...
 
Poikanen, tosiaan luteaalivaihe on se aika oviksesta menkkoihin ja se on yleensä ilmeisesti 12-16pv, täydellisessä kierrossa kai 14pv. Jos menee kovasti alle 12pv niin siitä on enemmän haittaa, kuin jos menee yli 16pv. Mullahan siis tilanne on, että ovis on aina ennen kp12 ja luteaalivaihe aina yli 15pv. Lyhyempi luteaalivaihe kielii kai siitä, että limakalvo ei ole tarpeeksi kypsä ottamaan vastaan hedelmöittynyttä munasolua ja liian pitkä luteaalivaihe ilmeisesti sitten meinas hormonaalisia ongelmia. Noista teroista sen verran, että en ikinä ole niitä käyttänyt, mutta ounastelen jostain Duodecimin tutkimuksesta lukeneeni, että ne pitää ottaa oviksen jälkeen.

ON: Mulla menkat päällänsä. Kierto jäi 26pv:n ja luteaalivaihe sen 16pv. Kroppa siis kunnossa, mikä on hieno juttu ens kuun ICSIä aatellen. Nyt jo oottelen innolla!!
 
Mullakin tuttavapiirissä pariskunta, jotka joutuneet ensimmäistä raskautta odottamaan vuositolkulla. Toisenkin raskauden alkamisen kanssa ollut ongelmia. Nyt lapsia on neljä. Tämä fakta on toiminut mulle toivon antajana. Tässähän tuntuu, että on vasta 15 kuukautta odoteltu!
 
Tervetuloa uusille minunkin puolestani... Toivottavasti visiittinen jää lyhyeksi ;) Mä täällä vielä heilun taustapiruna, kun en oikeen vieläkään osaa kirjoitella tuonne odottajiin...

Poikanen, mä oon tehnyt ovistestejä itse ihan mihin aikaan sattuu ja pariakin testiä päivässä (aamu&ilta), kun mulla oli jos minkälaista haamua niissä aina, ja sitten varsinainen plussa meni ohi tosi nopeasti silloin kun edes tuli...
Rva S, pahoittelut tädin vierailusta, varsinkin kun haamun kerkesi antaa. Se nyt kuitenkin todistaa että siellä jotain yritti tapahtua - ei muuta kuin uutta yritystä putkeen, jospa se tässä kierrossa tarttuu tiukemmin!
Untamoinen, onnea opiskelupaikasta! Jos se joidenkin väite että pitää aloittaa uusi harrastus/opiskelu/ottaa koira/mitä tahansa muuta niin heti on paksuna pitää paikkaansa niin sinähän liityt kohta tuonne odottajien puolelle ;) Kyllä sä kerkeet parinkin vauvan kanssa tutustua asiakkaana ensin neuvolatoimintaan, usko pois.
Amelille onnea polikutsusta, eikö olekin helpotus kun tietää että asiat lähtee etenemään? Ne ekalla käynnillä varmaan käy teidän historian ja tutkimukset läpi, juttelee siitä miten edetään ja tekee aikataulusuunnitelmat.
Kuusityttö, hyvä ettei mitään vakavampaa löytynyt. Eikös kysta(t)kin voi aiheuttaa just välivuotoja ja tiputtelua? Teitkö sen testin sen varjostuman takia?
Miikalle hurjasti jo tsemppiä ens kuuta varten, pääsette taas tositoimiin!

ON: Nyt mä päätin jättää murehtimisen vihdoin muille ja alkaa nauttia tästä raskaudesta. Niin kerta! :) Mä oon lukenut netistä kaikkee mahdollista sikiöseuloinnoista, perinnöllisistä sairauksista, kohdunulkoisesta, keskenmenoista, you name it. Kuulostellut itteä ja miettinyt et mitähän näistä meidän kohdalle tulee... Tänään käytiin alkuraskauden ultrassa, ja siellä se kaveri oli :D Hengissä ja kokokin vastasi viikkoja. Kaikki näytti olevan niin kuin pitääkin, hirveesti viuhtoi siellä käsillä ja jaloilla, ja niskaturvotustakaan ei juuri ollut. Mä olin niiin helpottunut ettei mitään rajaa ja tajusin siinä pöydällä maatessa kuin paljon mä oon ressannut et jokin menee varmasti vielä vikaan. Nyt mä lopetan sellasen, ei ne asiat mun ressaamisella kummene, jos jotain tapahtuu niin se tapahtuu, ja tässä vaiheessa on loppujen lopuksi enemmän kuin todennäköistä et me saadaan nyytti syliin talvella...

Upeaa kesän jatkoa ladyt, ja hirmuisesti plussapuhureita kaikille!! Annulin sanoihinkin viitaten: mekin onnistuttiin reilun 2v jälkeen, kyllä se päivä paistaa vielä teidänkin risukasoihin! ;)
 
Täälä meni pari päivää aivan väsyneenä ja eilisen makasin sängyssä... Olin aivan varma että nyt iskee kamala lunssa tai jotain kunnes tajusin ottaa allergialääkkeen... tänään ei sitten ole ollut mitään, ootan vaan että apinat menee maate ... oli himmeä kakkosviiva jo toisessa ovutikussa joten... huominen menee reissussa mutta pakko yrittää jaksaa aamulla ja illalla ;) kello vaan soimaan aamusta niin kyllä se siintä... Ja jotenkin nyt kun on noi ovutikut yms niin en tiedä... jotenkin on hurjalla asenteella ja innolla päällä ja vaikka ei ole kaveria mahassakaan niin nyt sillä on myös nimikin... kaikilla noilla on ollu nimi ennenku ne on ees syntyny mutta nyt ollaan niinku jo tosi ajoissa :D Ja yhteisvoimin päätettiin nimi, miehen ehdotus jotenkin vaan iskostu ihan täysillä päähän :)

Plussatuulia kaikille päin ja hyvää kesäpäivää, tämä menee hoputtamaan tuon jälkikasvun nukkumaan että uusi voisi saada alkunsa ;)
 
Heipsan kaikille tasapuolisesti :)

Kuusityttö, hyvä, että arvot ok! Anteeksi, kun kysyn näin tyhmiä, mutta mitä se heijastuma kohdussa voi tarkoittaa? Ja kiitos kun kerroit tuosta tuttavastasi, joka tuli raskaaksi 10 vuoden yrittämisen jälkeen! Tuollaisia juttuja on mukava (ei tietenkään heidän kannalta se, että ovat niin kauan joutuneet yrittämään) kuulla siinä mielessä, että aina on toivoa :)

Poikanen?, itse en luota noihin ovistesteihin, joten suosittelen aamulämmön mittausta. Siitä näkee selvästi, milloin ovis on.

Miikka, huippu juttu, että kroppa on kunnossa! :) Enää ihan lyhyt aika, että pääsettä taas hoitoihin. Varmasti jännittää, me pidetään teille peukut ja varpaat pystyssä!!

Bandida, heilu täällä vaan ihan rauhassa! Sinähän oot niin sanotusti kunniajäsen täällä, sun tilanne herättää meissä muissa toivoa :) Ja kiitos onnitteluista :) Toivottavasti nähdään pian odottajissa, ja kiitos hirveästi tsemppauksesta, et usko kuin paljon tuo merkitsee... Oon jo niin väsynyt pettymään joka kuukausi, tiedät varmasti... Mutta ONNEA sylintäydeltä, kun teidän vauvalla on kaikki hyvin siellä, nyt ei tartte enää murehtia turhia :) Milloin sulla onkaan laskettu aika?

omanapa: ei kerrassaan mitään uutta.

yk 11
kp 8/23-46
 
Heippa kaikki ihanaiset naiset piiiitkästä aikaa!

Teidän jutuista olen pihalla kuin lintulauta, mutta eipä se taida kovin pahasti haitata. Lomailu on onnistunut hyvin ja olen pystynyt irroittamaan itseni melkein kokonaan täältä nettimaailmasta, vaikka enäänhän sillä ei niin suurta väliä olekaan.

Tänne on tullut uusiakin vaikka ja kuinka paljon, minäkin toivon teille kaikille vain sellaista pikaista visiittiä tällä palstalla. Toivottavasti pääsette kaikki, ihan kaikki, pian tuonne odottajien puolelle. Ihmeitä voi sattua...

Täällä porkutetaan menemään ja voidaan paksusti. Seuraava ultra on vajaan kahden viikon päästä, ehkä sitä sitten sen jälkeen uskaltaa huokaista ja alkaa nauttimaan raskaana olemisesta, mikäli siellä kaikki on hyvin. Tämä oireiden vähyys niin kovin on alkanut huolettamaan, vaikka aivan alussa olikin todella rauhallinen ja seesteinen olo. Toivottavasti tämä ei enteile mitään kamalaa tällä kertaa, en vaan kestäis sitä enään.

Minä vaikutan enemmän tällä hetkellä tuolla odottajien palstalla, mutta en millään malta olla käymättä täälläkin välillä teidän kuulumisia lukemassa.

Oikein ihanaa loppu kesää kaikille!
 
Takaisin
Top