Pidemmän kaavan mukaan yrittäneet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Nuu_
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Oikein kivaa sunnuntai iltaa!


Oon ollu vähän aikaa poissa täältä taas ja kirjotellut tuonne yhteen toiseen keskustelu palstalle ja jättänyt tänne kirjottamisen vähäksi aikaa tosiaan. Nytten sitten ajattelin kirjoitella tänne ja kysellä teiltä että mitäs teille kuuluu?

Itse täällä odottelen ensviikon perjantaita että pääsis testailemaan kun tänään ovulaatiosta tullut tasan viikko ja ollut koko päivän välillä kipeitä menkkamaisia kipuja jotka on kestäny jonkin aikaa ja mennyt ohi, sitten tullut vähän ajan päästä takaisin ja tuolta vasemmalta ja oikealta puolelta on nipistellyt myös, äskettäin tuntui semmoinen nippailu oikean puoleiseen kylkeen asti ja meni hetken päästä ohi.

Mutta tiedä sitten mitä tääkään on, lääkäri mulla on 27. päivä ja sinne siis menen kun aloitetaan ne lapsettomuus tutkimukset. Toivottavasti ei tarvitsisi sinne mennä ja saisin testiin sen plussan ennen tuota.

Mutta jooh, tässä nyt taas vähän juttua. Seuraavan kerran varmaan ilmoittelen itsestäni sitten perjantaina, mutta lukemassa olen käynyt jokapäivä täällä teidän muiden kuulumisia :)

Paljon plussapuhalluksia kaikille ++++++++

YK12

KP 27/32
 
Kukkuu rakkaat ystäväiseni!
Käväsin tuossa lomareissulla, niin tuli pakollista taukoa tähän palstaan. Nuu_n ja Tiisa:n tavoin tulee vierailtua täällä teitä salaa tsemppaamassa päivittäin
 emoticon

Itselle kuuluu oikein hyvää! Mitään raskauspahoinvointia ei ole ollut, eikä muutenkaan mitään närästystä kummempaa olotilaa. Vähillä ollaan siis päästy ja mies totesikin, että kaiken karmean sörkkimisen ja lapsettomuustuomion jälkeen kohtalotar päätti järjestää sitten helpon alkuraskauden. Tämä selvitys kelpaa mulle hyvin!

Vieläkään en ihan tosin ole toipunut parin ICSIn jälkeisestä tyhjästä olosta. Siis ei "tyhjästä" siinä mielessä, että kahden ultran jälkeen todistetusti kasvatan elämää, mutta se pisto-lääke-ultra-jännitys-rumba jätti kyllä jälkensä. Edelleen olen kyllä erittäin kiitollinen lääketieteelle tästä hoitomahdollisuudesta.

Ja erittäin samaa mieltä olen teidän kanssanne: Ei sitä lasta unohtamalla tehdä, aika vaan sillon kulkee nopeemmin, joten tuntuu siltä et sillon tärppää. Se jokaisen kiertopäivän jännittäminen on vaan sisäsyntyistä, ei siinä auta onko toivomassa ensimmäistä, kolmatta tai viidettä!!!! Sen vuoksi totesinkin yhdelle näistä kaikkitietävistä "meillä meni ainakin 4 kuukautta tärppiin" ystävistäni, että kun et ole kärsinyt lapsettomuudesta, et saanut mitään hoitoa asiaan, et valvonut öitä miettien tilannetta, niin älä totea jooko mitään asiaan. Otti sen kyllä hyvällä ja totesi olevansa samaa mieltä.

Toivon jokaiselle onnentäyteistä kevättä ja hirmuisesti voimia hoidoissa oleville. Niissä on se suurempi mahdollisuus onnistua, vaikka se ei todellakaan tunnu siltä
emoticon 
 
Mimmu: Jess! Onnittelut todennetusta oviksesta! emoticon  Kyllä se vaan huojentaa mieltä kun tietää, että se edes joskus tulee. Varmasti olette hyödyntäneet tilanteen kiitettävästi ja nyt toivotaan parasta!

Minnuskalle jaksuja viikkoon, olishan se huippua, jos nyt odotus palkittaisiin eikä teidän tarviis tutkimuksia ja hoitoja aloittaa.

Miikkaaaa! Ihanaa "kuulla" siusta pitkästä aikaa! Ja mahtavaa, että raskaus on sujunut hyvin etkä ole ainakaan vielä joutunut kärsimään hankalista oireista. Jotenkin sitä toivoisi, että tosiaan kun on joutunut kärsimään jo ihan tarpeeksi sitä odotusta odottaessa, että pääsis sit itse odotusaikana vähemmällä. Heh, vaikka nyt on tietty itellä sellainen fiilis että tulis sit vaikka kaikki pahoinvoinnit sun muut, kunhan tulis vaan raskaaks! Jaksamista tuleviin kuukausiin, ihanaa varmaan odottaa kevättä ja kesää ja samalla pikkuinen kasvaa ja kehittyy masussa <3

Tänään meillä kävi kylässä ystäväni 2 kk ikäisen tyttärensä kanssa. Niin suloinen pikkupakkaus... Voitte arvata, että täällä on nyt taas niin järjetön vauvankaipuu päällä, että! Ekan kerran näin tuon tyttösen marraskuun lopulla, kun hän oli vasta 9 päivän ikäinen, olihan tuo toki tuosta kasvanut :D. Mutta silti vielä ihan pikkuinen ihmistaimi. *huokaus*
 
Miikka: Ihana kuulla, että siellä raskaus etenee mallikkaasti ja onneksi olet nyt päässyt vähän helpommalla kuin tuossa aiemmin.

En minäkään usko että unohtamalla mikään sen paremmin onnistuu. Jos jotain on vialla niin ei ne unohtamalla parane... Toivotaan teille kaikille yrittäville täällä parempia aikoja ja tervetuloa uusille, vaikka näitä pidemmän kaavan yrittäjiä ei tietysti koskaan lisää toivoisikaan. 

Meillekin kuuluu erittäin hyvää. Olen oikeastaan elämäni kunnossa ja harrastan liikuntaakin vielä 3-6krt viikossa. Painoa en ole saanut, kun olen elänyt niin terveellisesti ja liikkunut niin paljon (mähän olin tosi pullukka ennestään niin ei yhtään haittaa). Rakenneultrassa oli kaikki mallikkaasti ja vauva oli taas sen pari pv koossa isompi mitä toi menkkojen mukainen aikataulu sanoo. Laskettua ei tietty kuitenkaan muutettu eli niiden alkuperäisten viikkojen mukaan mennään. Meille selvisi ultrassa, että odotamme pientä ihanaa poikaa, miehelle tämä on ensimmäinen poikalapsi ja minulle toinen. Terveys on tietysti se kaikkein tärkein asia, mutta kyllähän siinä tippa tuli miehelle linssiin kun tajusi saavansa ensimmäisen poikansa. 

Lapsukainen on jo aika isokokoinen ja liikkeet tuntuu jo voimakkaasti. Melkoinen elämöitsijä siitä on tulossa, päivä päivältä touhuaa mun mielestä enemmän. Yöt olen saanut olla kivasti rauhassa eli toistaiseksi näyttää siltä että vois osata nukkua yönsä täällä masun ulkopuolellakin mutta nähtäväksi jää.

Terkkuja kaikille ihanille ihmisille täällä ja toivon sydämestäni lisää niitä ihania onnistumistarinoita!

Rakkaudella,
Tatjuska
 
Rakkaat tukijoukot. Tickerini varmaan kertoo kaiken mitä sanottavissa on, sydän on täynnä tuskaa ja sen lieventymistä odotetaan, jotta olisi edes mahdollista keskustella tapahtuneesta.

Tänään 9+6 sain nähdä, että 9+1 oli pienen lapsemme sydän pysähtynyt ja ihmisen taimi nukkunut pois lomareissullamme.
 
Itsekin tähän ketjuun aikoinani kirjoiteltuani, olen seurannut ketjua ja kuulumisianne tiiviisti.

Miikka en löydä sanoja joilla lohduttaa. Olen todella pahoillani puolestanne! *halaus*
 
Voi Miikka emoticon  ihan kauheen pahoillani oon teidän puolestanne. Voimia teille molemmille. Oon täällä myös itku silmässä, teidän puolestanne. Elämä on niin epäreilua!

Haluan sanoa vaikka se ei varmaan nyt lohduta ja saattaa jopa ärsyttää, mutta mun ystäväni on nyt kahden vuoden hoitojen, kolmen ivf:n ja kahden keskenmenon jälkeen raskaana 22:lla viikolla. Joten oon ihan varma, kun saatte sirpaleita vähän kasattua, niin teidän vuoronne vielä tulee <3
 

Miikka, suunnattoman syvä pahoitteluni. Tähän suruun ei kai voi oikeita sanoja löytää, mutta valtavasti voimia sulle ja miehellesi toivotan.
 
Miikka, ei voi olla..! Nyt eivät varmasti mitkään sanat lohduta... Sydän särkyy täällä teidän puolestanne. Voimia teille sinne oikein kovasti, ja suru pitää surra, että voi katsoa taas eteenpäin. Niin järjettömän epäreilua, että turhauttaa...

emoticon Halauksia!



 
Noniin, vastaanpa nyt tuon oman aamuisen viestini perään vielä lisää. Tuntuu vielä pahalta Miikan puolesta kyllä. Kovasti jaksamista vielä sinne!

Ajattelin silti tulla tänne jakamaan kanssanne tämän päivän kokemukset lapsettomuusklinikalla. Pakko sanoa, että tällä hetkellä mulla on raskautumisesta positiivisempi mieli kuin aikoihin. Miehen simpoissa oli häikkää, "laiskoja" olivat. Testi on tosin jo lokakuun lopulla tehty, joten kai tuossa on jo jotain muutostakin voinut tulla. Määrä oli kuitenkin normaali. Sen kummemmin lääkäri ei kommentoinut niitä, mutta tuskin mitään kamalan vakavaa poikkeamaa on, kun inssiin ollaan menossa. Mulla ultra näytti, että oikea munasarja olis vissiin laiskempi kuin vasen. Oikeassahan on aiemminkin ajateltu olevan jotain ongelmaa. Ihan tässä naurattikin, että miten laiska lapsi meille tulee (jos tulee), kun toisella on laiskat siittiöt ja toisella laiska munasarja :D!

Se, mikä yllätti totaalisesti, että tässä mennään nyt tosi nopeesti eteenpäin! Mulle varattiin jo maanantaiaamuksi aika munatorvien aukiolotutkimukseen ja samalla seurataan munarakkulan kehitysvaihetta ja katsotaan onko tarvetta lääkkeelliseen avustamiseen. Jos kaikki vaikuttaa olevan ok ja munasolu kypsymässä, niin eka IUI ois jo ensi viikon perjantaina, eli jo tässä kierrossa! Apua! Olettaen tietty, että munatorvet on auki. Jos ei, niin eipä kai siitä inssistäkään sit mitään hyötyä ole. Tiedän toki, että inssin mahkut on aika pienet, mutta toisaalta kun ei ole selittämätön lapsettomuus, vaan simpoissa häikkää, voi siitä olla apuakin. Nyt TOIVON vaan niin kovasti, että onnistuisi. Insseistä jos ei ole apua, menee koeputkihoidot kuitenkin vasta ensi syksylle... Siihen on niin luvattoman pitkä aika.

Toisaalta oli helpotus, että jotain syytä löytyi. Jotenkin nyt on helpompi suhtautua koko asiaan ja olla toiveikkaampi kuin aiemmin, että ehkäpä jotain tälle voidaan tehdä. Jännittää kyllä niin kamalasti. Nyt odotan maanantaita, sit ollaan taas viisaampia. Ja toiveet on tietysti siinä, että torvet ois auki ja munasolu irtoaisi ja päästäisiin se IUI tekemään. Uskallankohan jo toivoa liikaa kerralla..? Kun on monta kuukautta vain odottanut ja odottanut, niin nyt tämä nopea aikataulu tuntuu niin ihmeelliseltä!

Tatjuskalle vielä onnentoivotukset vilkkaasta pikkuisesta pojasta ja jaksamista raskauteen!

 
Voi ei, pahoittelut Miikka oikein kovasti, kyllä se niin on että ei sitä voi sanoin kuvailla ja vielä että mitä olet joutunut kokemaan :( paljon voimia ja jaksamisia ja halauksia ja mitä tahansa teille jaksamiseen :( Ikävää ja kauhistuttavaa oli lukea sun kirjoittama uutinen emoticon

Ja sitten ihan vähän omaa napaa:

huomenna olis se perhesuunnittelu lääkärille meno ja toivottavasti olisi ihan turha reissu, en tiedä pitäisikö huomenna testata jo ennen kuin menee sinne lääkäriin ja käväistä koulussa vessassa tekemässä sen testin ihan varmuuden vuoksi, täällä viimeyönä kärsin ihan sairaan kipeestä vihlaisusta oikealle puolelle alavatsaa kun aloin kääntymään vasemmalta kyljeltä oikealle kyljelle, se vihlaisukipu kesti hetken ja siinä tuntu että itku tulee ja hieroin jonkin aikaa sitä kohtaa missä vihlaisu oli, tuntui ihan kuin olisi puukolla viilletty.

Aamulla sitten koulussa painoin siitä kohtaa alavatsasta mihin se vihlaisu oli tullut niin aika arka se oli. Nipistelee aika kovalla syötöllä tälläkin hetkellä tänne kirjoittaessa tuolta alavatsasta ja närästys on ihan joka päiväistä ja vessassa saa kyllä juosta ja vilunväreitäkin tulee.

YK 12

KP 30/32
 
Miikka: Tämä ei voi olla totta. Suuren suuret pahoittelut ja osanotot pienen elämän menetyksestä.
emoticon
 
Voi hyvä luoja Miikka! Miten voi elämä olla niin epäreilu?! Olen niin syvästi pahoillani teidän puolesta. Sivustaseuraajanakin olen todella murtunut, en voi kuvitellakaan miltä teistä tuntuu :( Ihan mielettömän paljon jaksamista surun keskelle! Antakaa surulle tilaa ja aikaa, mutta älkää antako sen lopullisesti lannistaa ja lamauttaa. Voi kun voisinkin tehdä jotain hyväksenne :(
 
Ajattelin tulla ohimennen katsastamaan viestit, ja sydämeni melkein pysähtyi, kun näin viestisi Miikka! Kyynel vierähti samantien poskelleni. Olen hyvin pahoillani tietä kohdanneesta surusta ja tällä kertaa ei tunnu yhtään hyvältä sanoa, että tiedän, miltä sinusta/teistä tuntuu. Mutta ikävä kyllä tiedän.
emoticon  Kovasti jaksamista sinulle ja puolisollesi, Miikka! Muista, että itke kun itkettää, ole vihainen, kun siltä tuntuu, tunne juuri niitä tunteita, mitä mielessäsi on. Sinulla on täysi oikeus niihin!
Jossain vaiheessa, kun olo aavistuksen on helpottanut, suosittelen teitä molempia lukemaan kirjan "Syntymätön", kirjoittajana Ulla Järvi. Sen löytää hyvin edullisesti esim. nettikirjakaupasta. Sain itse kirjasta henkistä apua ja tukea niille tuntemuksilleni, joiden välillä koin olevan muuta kuin sallittuja. Myös mieheni luki kirjan ja koki sen hyväksi.
Edelleen suru on sydämessä, eikä se varmasti ikinä kokonaan häviä. Mutta toivon paremmasta uskon pikku hiljaa heräävän.
 
Kiitokset kaikille teille myötätunnosta. Sitä tarvitaan, sillä itsestä tuntuu, että on joutunut tässä olemaan olkapäänä kaikille muille sukulaisille ja perheenjäsenille, joten oma parantuminen on lähinnä miehen ja minun välisen (onneksi hyvin voimaannuttavan) keskustelun varassa. Mitenkähän sitä nätisti sanoisi anopeille ja muille, että en halua kertoa heille kerta toisensa jälkeen kaikki yksityiskohtia ja pelkojani, sillä jotkut asiat ovat yksityisiä?

Lääkkeelliseen tyhjennykseen päätyivät sairaalassa, mutta soitin vielä omalle klinikalle,sillä näyttää siltä että vain yhden yön vuodon jälkeen kaikki 10 viikon raskausmateriaali ei voi olla poistunut... sairaalasta totesit vain, että "seuraile tilannetta pari viikkoa ja sitten tee kotitesti". Öö, terveydelläni en enää rupea leikkimään, kiitos vaan.

Olen kyllä jo ymmärtänyt, ettei meidän pieni voinut jaksaa pienellä sydämellä ja jäi mielummin etelän lämpöön, mutta tämä luopumisen tuska on jotain käsittämätöntä ja ei varmasti ikinä unohdu. Maanantaina siis omalle klinikalle tilanne tarkastukseen ja samalla voidaan vähän keskustella fiiliksistä tulevaisuuden suhteen.
 
Miikka, en voi missään määrin tietää, miltä teistä tuntuu... Voin vain hieman kuvitella. Mutta epäreilua minusta on, jos sinun pitää olla olkapäänä, kun nyt sinä olet se, joka sitä olkapäätä eniten tarvitsee. Onneksi te pystytte miehesi kanssa olemaan parhaana tukena toisillenne. Minusta sinä voit ja sinulla on todellakin oikeus anopille sun muille sanoa, että et jaksa ja halua nyt käydä heidän kanssaan läpi noita asioita. Tämä kuitenkin koskettaa loppujen lopuksi eniten vain ja ainoastaan sinua ja miestäsi, vaikka varmasti muillekin läheisille on vaikeaa. Joskus myöhemmin, sitten jos/kun sinusta itsestäsi siltä tuntuu, on muiden vuoro. Nyt on tärkeintä keskittyä omaan toipumiseen niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Voimahalaus!
 

Sunnuntaita Naiset,

Sama vanha piajol tässä, tuunatulla nimimerkillä.


Miikka, toivon niin, että saatte miehesi kanssa aikaa ja tilaa suremiseen -- ettei tarvitse lohdutella muita, kun itsellä on rankkaa. Tässä on tosiaan niin vaikeaa löytää oikeita sanoja, mutta voimia edelleen lähetän sylikaupalla teille. Menetys ei varmasti unohdu koskaan, mutta hyvä, että saatte miehesi kanssa yhdessä keskusteltua ja käytyä asiaa yhdessä läpi. Ettei kumpikaan jää surunsa kanssa yksin. Ja kyllä sulla on oikeus sanoa lähi-ihmisille, ettei riitä voimat nyt puhumaan tapahtuneesta. >rutistus< Jaksamista teille.


Nymerialle tsemppiä huomisen aukiolotutkimukseen. Toivotaan, että sulta löytyy komeat virtaukset ja että pääsette perjantaina jo sitten ensimmäiseen inssiin. Se aukiolo toimenpide ei ole paha paikka ollenkaan, mutta itse otin lääkärin kehoituksesta yhden buranan tuntia ennen tutkimusta. Joillekin naisille on kuulemma käynyt niinkin, että ne munatorvet huuhtoutuu tutkimuksessa hienosti auki, jos jotain pieniä kiinnikeitä on ollut, ja ovat raskautuneet tutkimuksen jälkeen.


Täällä pistettiin juuri pari tuntia sitten Pregnyl ja huomenna on sitten inssi numero 2. Tai siis mies pisti mua, kun jostain hitsin syystä mulla on aivan täydellinen lukko itseni pistämiseen. Ihan älytöntä, tiedän, mutta kun se ei vaan millään onnistu. Se Pregnyl piikkihän on tosi pienikin...onneksi isännällä on kanttia enemmän. :-) Perjantain ultrassa multa löytyi kolme munasolua, joista kaksi tod.näk. ovat kypsymässä sopivalla aikataululla.


Kiitos muuten Mimmu82 "muuten vaan halista", se otettiin mielellään vastaan. :-D Onnittelut sulle oviksesta.


Minnuska89lle myös toivottelen hyvää lääkärireissua, jospa sieltä avut löytyisi teille.


Rentouttavaa sunnuntaita kaikille ja hyvää viikon alkua myös. emoticon
 
Sunnuntaita! Täytyihän sitä tulla ilmaisemaan, että täti ilmestyi kylään eilen... emoticon
No eihän se yllätys ollu, koska en viime kierrossa sitten onnistunut ovista bongaamaan ollenkaan.
Taas muutaman päivä kärvistellään ja sitten jostain on taas löydettävä pos. asenne.

Plussatuulia kaivattais nyt kovasti tälle palstalle, eikös vaan! emoticon
 
Joo, Fenix, plussauutiset olis nyt kyllä tässä porukassa tervetulleita. Antaisi vähän toivoa tähän touhuun. Toivottavasti saat bongattua oviksen nyt tässä kierrossa sitten, että pääsette taas yrittämään.

Piajolille oikein hurjasti onnea huomiseen inssiin!! Voi kun toivon, että tällä kertaa onnistaisi! Eikös ne mahkuprosentit kuitenkin kohoa sitä mukaa, kun inssejä tehdään. Toivottavasti teillä nyt toinen kerta toden sanoo. Sitten jännätään tuloksia. Käythän kertomassa, miten meni!

Mulla tosiaan huomenna edessä se aukiolotutkimus. Keskiviikkona mulle sairaanhoitaja sanoi, että kannattaa ottaa 1000mg Panadol ja lisäksi 400mg Burana ennen toimenpidettä. Mulla onkin noita tonnisia Panadoleja toissakesäisen polvileikkauksen jäljiltä vielä muutamat jemmassa. Toivottavasti johtimet on auki, tai ainakin toinen. Samallahan ne kai näkee sen mahdollisen ovistilanteen, että olisko loppuviikosta sit mahdollisuuksia tehdä jo se eka inssi. Tuleeko muuten kaikille se Pregnyl-piikki automaattisesti, tietääkö joku? Ajattelin vaan, että jos testaa ovisplussan, niin tarviikohan sitä piikkiä sitten. No, kysynpä huomenna sitä lääkäriltä. Meillä se olen minä, joka joutuu ihan ite pistelemään, jos tarvitaan. Mies on irtisanoutunut siitä hommasta jo etukäteen.

Keskiviikosta asti on kyllä tunteet heitelleet vuoristorataa. Välillä on ihan positiivinen mieli, että kyllä me voidaan onnistua. Välillä taas iskee kamala pessimistinen fiilis ja pelko siitä, ettei tästä tule mitään. Ja jos ei inssit onnistu, niin kyllä sinne syksyyn on vielä niin kamalan pitkä aika! Laskin muuten tässä, että taisi meillä olla viime yrityskierto 17. Nythän se tavallaan alkaa alusta, kun hoidot alkaa. Tai jotain...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top