Lääkärikäynti takana. Omat arvot oli ok ja ovulaatiokin pitkästä kierrosta huolimatta tapahtuu, eli kaikki kunnossa. Seuraavana sitten olisi päätettävä haluanko lähetteen julkiselle puolelle vai menenkö yksityiselle munatorvien aukiolotutkimukseen. Riskiä tukokseen on sen puolesta että olen sairastanut tulehduksen teininä. Toisaalta nyt voisi vielä yrittää kun tietäisi että melkein kaikki on ok, mutta toisaalta haluttaisi heti tietää tuokin asia. Yksityisellä pääsisi nopeammin, gyne arveli että julkiselle joutuu odottamaan ja sitten vielä suunnittelukäynti päälle. Kuulemma yksityisellä voisivat tehdä suoraan aukiolotutkimuksen, jo tehtyjen perusteella.
Pidemmän kaavan mukaan yrittäneet
- Ketjun aloittaja Nuu_
- Aloituspäivämäärä
Moi Miss Piggy,
Minä asun susirajan väärällä puolella. Eli piti mennä yksityiselle, että yleensäkään pääsin hoitoon. Minulle määrättiin Clomit ihan sen perusteella mitä kerroin gynelle. Eli hän epäili, ettei mun keltarauhashormooni popita ihan täysillä ja on mahdollista etten ovuloi joka kk. Clomeja napsiessa pitäisi käydä tarkistuksissa esim. sen vuoksi ettei tule monikkoraskautta. Eihän täällä pääse. Hormoonitasapaino kuitenkin mitattiin heti ekasta Clomi-kierrosta ja tulokset olivat erinomaiset. Clomi-kierrolla myös tunsin ovuloivani, se oli jopa kivuliasta! Ei ennen ole sellaisia tuntemuksia ollut. Ja niinhän se heti nappasi ;)
Eve
Minä asun susirajan väärällä puolella. Eli piti mennä yksityiselle, että yleensäkään pääsin hoitoon. Minulle määrättiin Clomit ihan sen perusteella mitä kerroin gynelle. Eli hän epäili, ettei mun keltarauhashormooni popita ihan täysillä ja on mahdollista etten ovuloi joka kk. Clomeja napsiessa pitäisi käydä tarkistuksissa esim. sen vuoksi ettei tule monikkoraskautta. Eihän täällä pääse. Hormoonitasapaino kuitenkin mitattiin heti ekasta Clomi-kierrosta ja tulokset olivat erinomaiset. Clomi-kierrolla myös tunsin ovuloivani, se oli jopa kivuliasta! Ei ennen ole sellaisia tuntemuksia ollut. Ja niinhän se heti nappasi ;)
Eve
Moikka kanssasiskot!
Lilalle voisin heti alkuun kommentoida tuota aukiolotutkimmusta; pääsin vihdoin ja viimein syyskuussa keskussairaalaan "lapsettomuus"tutkimuksiin ja minulle piti tehdä tuo aukiolotutkimus samantein, mut paikan ylilääkäri tuli keskeyttämään toimenpiteen kun olin onnistunut kesällä tulemaan raskaaksi (siis todella "onnistuneesti";kohdunulkoinen...). Joten ehkä puolen vuoden päästä mulla on mahdollisuus päästä tuohon tutkimukseen uudelleen. Eli siis kyllä perusterv. huollossakin tehdään ns. ex tempore noita tutkimuksia -siis jos täysin dorkat miesylilääkärit eivät tule keskeyttämään tutkimusta. Oli muuten ehkä yksi elämäni kauheimmista ja nöyryyttävimmistä tilanteista....
Mä täällä popsin terolut- kuurin pari viimeistä päivää ja oottelen taas menkkoja tulevaksi. Pari viime tero-kuuria meni niin, että kierto oli 20pv, nyt ollaan päästy jo 25 päivään - hienoa. Niin, terolutit mulla oli myös viime keväänä käytössä 3-kiertoa, josta viimeisestä sitten raskauduin.
ihme etovaa oloa ja hikoilua on ollut viime viikon perjantaista lähtien, mutta en sitä kyllä mihinkään raskauteen yhdistä.
Pohjalla käytiin taas viime viikolla, kun paras ystäväni ilmoitti odottavansa toista lasta. Yrittivät sitä pari kuukautta ja heti tärppäs. Ja ehti toki murehtia siinnä välissä kun ei tämä millään onnistu... Tuollaisissa tilanteissa tekisi joskus mieli sanoa että hei, ole onnellinen, sulla on jo yksi terve ja kaunis lapsi ja eräät ovat täällä yrittäneet esikoistaan jo hieman pidempään..
Ihmiset ovat joskus ajattelemattomia..
Lilalle voisin heti alkuun kommentoida tuota aukiolotutkimmusta; pääsin vihdoin ja viimein syyskuussa keskussairaalaan "lapsettomuus"tutkimuksiin ja minulle piti tehdä tuo aukiolotutkimus samantein, mut paikan ylilääkäri tuli keskeyttämään toimenpiteen kun olin onnistunut kesällä tulemaan raskaaksi (siis todella "onnistuneesti";kohdunulkoinen...). Joten ehkä puolen vuoden päästä mulla on mahdollisuus päästä tuohon tutkimukseen uudelleen. Eli siis kyllä perusterv. huollossakin tehdään ns. ex tempore noita tutkimuksia -siis jos täysin dorkat miesylilääkärit eivät tule keskeyttämään tutkimusta. Oli muuten ehkä yksi elämäni kauheimmista ja nöyryyttävimmistä tilanteista....
Mä täällä popsin terolut- kuurin pari viimeistä päivää ja oottelen taas menkkoja tulevaksi. Pari viime tero-kuuria meni niin, että kierto oli 20pv, nyt ollaan päästy jo 25 päivään - hienoa. Niin, terolutit mulla oli myös viime keväänä käytössä 3-kiertoa, josta viimeisestä sitten raskauduin.
ihme etovaa oloa ja hikoilua on ollut viime viikon perjantaista lähtien, mutta en sitä kyllä mihinkään raskauteen yhdistä.
Pohjalla käytiin taas viime viikolla, kun paras ystäväni ilmoitti odottavansa toista lasta. Yrittivät sitä pari kuukautta ja heti tärppäs. Ja ehti toki murehtia siinnä välissä kun ei tämä millään onnistu... Tuollaisissa tilanteissa tekisi joskus mieli sanoa että hei, ole onnellinen, sulla on jo yksi terve ja kaunis lapsi ja eräät ovat täällä yrittäneet esikoistaan jo hieman pidempään..
Ihmiset ovat joskus ajattelemattomia..
Angervo, ikävä kokemus sinulla [:(] Luulin, että kohdunulkoisia nimenomaan voi tulla jos munatorvet on tukossa [8|] Täällä pk-seudulla on kyllä vaihtoehtoja ja gyne sanoi tutkimuksen yksityisellä maksavan n. 150e, joten nyt harkitsen venyisikö lompakko siihen. Sitten ainakin saisi varmuuden, että kannattaako yrittää "omin voimin".
Tämä on kyllä hyvä kanava keskustella.Jo nyt oon mun miehelle sanonu,että tuntuu,että tästä on apua ja tukea omilla ajatuksille.Uskaltaa sanoa sen,mitä ajattelee.Koska se on vain niin totta,että ne jotka eivät käy läpi samaa,eivät voi täysin asiaa ymmärtää eikä tarvitsekaan.Helpottaa,kun ei oo asiansa kanssa yksin...Mukava,että meitä on jo täällä useampikin foorumilla,vaikkakin valitettavaa,mistä syystä.Toivottavasti jollakulla on pian iloisia plussauutisia,niistäkin saa yllättävästi lisätsemppiä,kun näkee,että pitkän yrityksen jälkeenkin sitä voi ja usein onnistuukin![:)]
Tiedän Angervo tuon tunteen,kun joku lähipiiristä ilmoittaa vauvan tulosta.Mua ihan jo jännittää,kuinka pystyn suhtautumaan niin,etteivät toiset näe tuskaani,vaan sen,että olen kaikesta huolimatta heidän puolestaan onnellinen...Sisältä vaan raastaa niin...Ja kun olen aina haaveillut useammasta lapsesta,nyt jo se yksikin olisi ihana ihme!Mies jo nauraa,kun etukäteen jo spekuloin,kun nähdään ystäviä pitkästä aikaa,että onkohan uutisia,miten pystyn siinä sitten olla,mitä jos joku kysyy meiltä...Hieman jännittää tuo joulun aika,kun pitkästä aikaa mennään kotikonnuille ja nähdään lapsuudentovereita/serkkuja ym.,että paljonkohan niitä uutisia satelee.Ollaan niin "lastentekoiässä",että ne uutiset ovat vain luonnollisia.Ja kaikesta huolimatta ihanaahan se on,että edes lähipiiriin tulee pienokaisia hellittäviksi!
Ja Wastis,tiedän nuo piiiiitkät päivät.Mulla alkaa usein kuukautisoireet jo lähes viikkoa ennen.Nyt tosin vähä hellittäny,mutta yhdes vaihees pystyin jo edellisla sanomaan,että kuukautiset alkaa viikon päästä la..Eli viikon ovulaatiosta eteenpäin pystyn olemaan positiivinen ja aatella,että josko nyt...Nyt jo taas tutkailen koko ajan erilaisia tuntemuksia ja säikkynä kuulostelen mahaani,miltä nyt tuntui,vihlooko,raastaako...Rasittavaa,enkä osaa lopettaa!!!Menkkojen pitäis alkaa viikon päästä maanantaina.Päiviä siis lasketaan!
Mitä noihin tutkimuksiin,mistä on ollut keskustelua,tulee,ite oon sellanen,että haluan sulkea pois kaikki mahdolliset tekijät.Oon jo aiemmin tuolla selvittäny noita omia tutkimuksia,oon teettäny ne yksityisellä.Nyt joulukuus tutkitaan mies ja sitte mietitään jatkoa...Mä vaan jotenkin aattelen,ettei täs ny vaan turhaa yritetä,jos jokin onki vialla.No,vielä ei oo ainakaan mitään löytyny.Toivotaan,että mieskin saa puhtaat paperit! [:)] Todella kurjaa Angervo,että asiat on hoidettu teidän kohdalla noin...[:(] Noita lääkäreitä on kyllä niin montaa lajia,ite sain viimeiseltä gynekologilta kritiikkiä edellisestäni ja hänen tutkimuksistaan,että näin.[8|] Onneksi nyt otettiin ihanan tosissaan meidän lapsettomuus ja tutkimukset on käynnissä!Joskus siis auttaa,kun vaihtaa gynekologia,että saa sen mitä haluaa.Googlestakin löytyy monista gynekologeista kokemuksia,joita voi vähän tutkailla..?Toki nämäkin ovat makuasioita.
Jaksamista kaikille!
Tiedän Angervo tuon tunteen,kun joku lähipiiristä ilmoittaa vauvan tulosta.Mua ihan jo jännittää,kuinka pystyn suhtautumaan niin,etteivät toiset näe tuskaani,vaan sen,että olen kaikesta huolimatta heidän puolestaan onnellinen...Sisältä vaan raastaa niin...Ja kun olen aina haaveillut useammasta lapsesta,nyt jo se yksikin olisi ihana ihme!Mies jo nauraa,kun etukäteen jo spekuloin,kun nähdään ystäviä pitkästä aikaa,että onkohan uutisia,miten pystyn siinä sitten olla,mitä jos joku kysyy meiltä...Hieman jännittää tuo joulun aika,kun pitkästä aikaa mennään kotikonnuille ja nähdään lapsuudentovereita/serkkuja ym.,että paljonkohan niitä uutisia satelee.Ollaan niin "lastentekoiässä",että ne uutiset ovat vain luonnollisia.Ja kaikesta huolimatta ihanaahan se on,että edes lähipiiriin tulee pienokaisia hellittäviksi!
Ja Wastis,tiedän nuo piiiiitkät päivät.Mulla alkaa usein kuukautisoireet jo lähes viikkoa ennen.Nyt tosin vähä hellittäny,mutta yhdes vaihees pystyin jo edellisla sanomaan,että kuukautiset alkaa viikon päästä la..Eli viikon ovulaatiosta eteenpäin pystyn olemaan positiivinen ja aatella,että josko nyt...Nyt jo taas tutkailen koko ajan erilaisia tuntemuksia ja säikkynä kuulostelen mahaani,miltä nyt tuntui,vihlooko,raastaako...Rasittavaa,enkä osaa lopettaa!!!Menkkojen pitäis alkaa viikon päästä maanantaina.Päiviä siis lasketaan!
Mitä noihin tutkimuksiin,mistä on ollut keskustelua,tulee,ite oon sellanen,että haluan sulkea pois kaikki mahdolliset tekijät.Oon jo aiemmin tuolla selvittäny noita omia tutkimuksia,oon teettäny ne yksityisellä.Nyt joulukuus tutkitaan mies ja sitte mietitään jatkoa...Mä vaan jotenkin aattelen,ettei täs ny vaan turhaa yritetä,jos jokin onki vialla.No,vielä ei oo ainakaan mitään löytyny.Toivotaan,että mieskin saa puhtaat paperit! [:)] Todella kurjaa Angervo,että asiat on hoidettu teidän kohdalla noin...[:(] Noita lääkäreitä on kyllä niin montaa lajia,ite sain viimeiseltä gynekologilta kritiikkiä edellisestäni ja hänen tutkimuksistaan,että näin.[8|] Onneksi nyt otettiin ihanan tosissaan meidän lapsettomuus ja tutkimukset on käynnissä!Joskus siis auttaa,kun vaihtaa gynekologia,että saa sen mitä haluaa.Googlestakin löytyy monista gynekologeista kokemuksia,joita voi vähän tutkailla..?Toki nämäkin ovat makuasioita.
Jaksamista kaikille!
Heippa!
Täällä yks pitkän kaavan mukaan yrittäny ilmottautuu mukaan [:)] Heti kun törmäsin tähän yhteisöön, tuntu että vihdoin löytyi mulle sellainen sopiva! Oon käynyt myös tuolla joko nyt onnistaisi-palstalla välillä kirjoittelemassa, ja vaikka se ihana yhteisö onkin ja siellä mahtavia ihmisiä on, niin silti tämä tuntuu "omemmalta", koska siellä on kuitenkin niin paljon ollut sellaisia jotka just vähä ennen ovat ehtineet alkaa sinne kirjoitella ja heti lyhyessä ajassa tärppääkin.. Siis mahtava homma heille, ja vaikka osaanki olla iloinen toisetan puolesta niin kyllä siinä silti joka kerta ajattelee että miksei meillekkin..
Elikkäs olen 21-vuotias nainen oulun suunnalta. Mieheni on päälle kolmenkymmenen. Hänellä on kaksi lasta entuudestaan, ensimmäistä yhteistä siis yritetään. Viime joulu-tammikuun vaihteessa lopetin pillerit, siitä asti on vauva ollu enemmän kuin tervetullut tähän talouteen. Elikkäs vuoden rajapyykki lähestyy.. Tiedän toki että monet yrittävät vielä kauemminkin, mutta meillä tilannetta vaikeuttaa vielä sekin, että noin kolme kk sitten minulla todettiin PCO-tyyppiset munasarjat, mikä vaikuttaa siihen etten ovuloi normaalisti. Joinakin kuukausina ovulaatio voi tapahtua normaalisti, toisinaan taas voi mennä pitkiäkin aikoja ettei sitä tapahdu ollenkaan. Kun lääkäri sen kertoi, tuntu että olis matto vetästy jalkojen alta.. Ja lapsettomuuden lisäks oireena ei oo mulla muuta ku vähän huono iho ja pitkä kk kierto(31-33 pvää). Lääkäri määräs sitte mulle lugesterone ja clomifen kuurit. Lugesteronella saatiin kk-kierto normalisoitumaan ja nuo clomit taas saa ovulaation aikaan. Ensimmäisen clomikierron jälkeen olin todella toiveikas, olinhan lukenut hirveesti positiivisia kokemuksia noista lääkkeistä, se oli jotenkin niin että jopa yli 40 prosenttia clomifenin käyttäjistä raskautuu heti eka kierrosta.. Enpäs sitten minä kuulunut näihin! Pettymys oli ehkä vielä suurempi mitä koskaan aiemmin, vaikka ainahan se negatiivisen testin tekeminen on tietynlainen "välikuolema".
Noh, ei tärpännyt toisellakaan clomikierrolla.. Nyt kolmas loppumassa, kp 22/27-29 menossa, ja ei sitten minkäänlaisia tuntemuksia.. Eli olen aika varma ettei taaskaan ole tärpännyt. Viime kierrossa oli kunnon raskausoireet; menkkamaisia mahakipuja noin viikko ovulaation jälkeen, huonovointisuutta, väsyneisyyttä ja ties mitä! Vähän aikaa ehti jo toivoa että mitä jos sittenki ois ollu meijän vuoro. Lääkärini ( joka muuten on miespuolinen ja paras gyne mitä mulla koskaan on ollu, en halua ikään vaihtaa! ) sanoi, että jos nyt tästä kierrostakaan ei tärppää niin sitten on lähtö tuonne munatorvien aukiolotutkimukseen. pelottaa!! Minulla ei kyllä ole koskaan ollut mitään tulehduksia tms, mitkä vois aiheuttaa että olis menny paikat tukkoon. Toki ne voi silti ihan hyvin olla tukossa.. Niin joo, meinasin unohtaa mainita että miehen simpat on tutkittu, niissä ei mitään vikaa.
Mahtavaa wastis, kun perustit tälläisen ketjun [:)] Se on nimittäin ihan totta että kukaan, joka ei ole samassa tilanteessa, ei voi täysin ymmärtää kuinka pahalta tämä tuntuu.. Mustakin niin tuntuu jo, että toivo on menetetty [:(] Vaikka niinhän ei sais ajatella ja sen ressaamisenhan sanotaan vaan vaikeuttavan raskautumista, mutta helpommin sanottu ku tehty meillä pitkään yrittäneillä!! Jokanen negatiivinen raskaustesti/menkkojen tuleminen tuntuu NIIN pahalta ettei sitä voi ees sanoin kuvata.. Ja vaikka osaakin muiden puolesta iloita, niin silti kateuden peikko nostaa päätään joka kerta kun ystävät ympärillä toinen toisensa jälkeen raskautuvat ja saavat lapsia..
Mutta koitetaan kohtalotoverit pitää lippu korkeella ja yrittää jaksaa uskoa että vielä tulis meidänki vuoro!! [:)] Tällä palstalla ku ei oo muitaku pitkään yrittäneitä, niin jos joku raskautuu niin se tosiaan tuo lohtua itsellekki ja toivoa että joskus täältä perässä tullaan!! [:)]
++++++ tuulia kaikille!!!!!!![:D]
Täällä yks pitkän kaavan mukaan yrittäny ilmottautuu mukaan [:)] Heti kun törmäsin tähän yhteisöön, tuntu että vihdoin löytyi mulle sellainen sopiva! Oon käynyt myös tuolla joko nyt onnistaisi-palstalla välillä kirjoittelemassa, ja vaikka se ihana yhteisö onkin ja siellä mahtavia ihmisiä on, niin silti tämä tuntuu "omemmalta", koska siellä on kuitenkin niin paljon ollut sellaisia jotka just vähä ennen ovat ehtineet alkaa sinne kirjoitella ja heti lyhyessä ajassa tärppääkin.. Siis mahtava homma heille, ja vaikka osaanki olla iloinen toisetan puolesta niin kyllä siinä silti joka kerta ajattelee että miksei meillekkin..
Elikkäs olen 21-vuotias nainen oulun suunnalta. Mieheni on päälle kolmenkymmenen. Hänellä on kaksi lasta entuudestaan, ensimmäistä yhteistä siis yritetään. Viime joulu-tammikuun vaihteessa lopetin pillerit, siitä asti on vauva ollu enemmän kuin tervetullut tähän talouteen. Elikkäs vuoden rajapyykki lähestyy.. Tiedän toki että monet yrittävät vielä kauemminkin, mutta meillä tilannetta vaikeuttaa vielä sekin, että noin kolme kk sitten minulla todettiin PCO-tyyppiset munasarjat, mikä vaikuttaa siihen etten ovuloi normaalisti. Joinakin kuukausina ovulaatio voi tapahtua normaalisti, toisinaan taas voi mennä pitkiäkin aikoja ettei sitä tapahdu ollenkaan. Kun lääkäri sen kertoi, tuntu että olis matto vetästy jalkojen alta.. Ja lapsettomuuden lisäks oireena ei oo mulla muuta ku vähän huono iho ja pitkä kk kierto(31-33 pvää). Lääkäri määräs sitte mulle lugesterone ja clomifen kuurit. Lugesteronella saatiin kk-kierto normalisoitumaan ja nuo clomit taas saa ovulaation aikaan. Ensimmäisen clomikierron jälkeen olin todella toiveikas, olinhan lukenut hirveesti positiivisia kokemuksia noista lääkkeistä, se oli jotenkin niin että jopa yli 40 prosenttia clomifenin käyttäjistä raskautuu heti eka kierrosta.. Enpäs sitten minä kuulunut näihin! Pettymys oli ehkä vielä suurempi mitä koskaan aiemmin, vaikka ainahan se negatiivisen testin tekeminen on tietynlainen "välikuolema".
Noh, ei tärpännyt toisellakaan clomikierrolla.. Nyt kolmas loppumassa, kp 22/27-29 menossa, ja ei sitten minkäänlaisia tuntemuksia.. Eli olen aika varma ettei taaskaan ole tärpännyt. Viime kierrossa oli kunnon raskausoireet; menkkamaisia mahakipuja noin viikko ovulaation jälkeen, huonovointisuutta, väsyneisyyttä ja ties mitä! Vähän aikaa ehti jo toivoa että mitä jos sittenki ois ollu meijän vuoro. Lääkärini ( joka muuten on miespuolinen ja paras gyne mitä mulla koskaan on ollu, en halua ikään vaihtaa! ) sanoi, että jos nyt tästä kierrostakaan ei tärppää niin sitten on lähtö tuonne munatorvien aukiolotutkimukseen. pelottaa!! Minulla ei kyllä ole koskaan ollut mitään tulehduksia tms, mitkä vois aiheuttaa että olis menny paikat tukkoon. Toki ne voi silti ihan hyvin olla tukossa.. Niin joo, meinasin unohtaa mainita että miehen simpat on tutkittu, niissä ei mitään vikaa.
Mahtavaa wastis, kun perustit tälläisen ketjun [:)] Se on nimittäin ihan totta että kukaan, joka ei ole samassa tilanteessa, ei voi täysin ymmärtää kuinka pahalta tämä tuntuu.. Mustakin niin tuntuu jo, että toivo on menetetty [:(] Vaikka niinhän ei sais ajatella ja sen ressaamisenhan sanotaan vaan vaikeuttavan raskautumista, mutta helpommin sanottu ku tehty meillä pitkään yrittäneillä!! Jokanen negatiivinen raskaustesti/menkkojen tuleminen tuntuu NIIN pahalta ettei sitä voi ees sanoin kuvata.. Ja vaikka osaakin muiden puolesta iloita, niin silti kateuden peikko nostaa päätään joka kerta kun ystävät ympärillä toinen toisensa jälkeen raskautuvat ja saavat lapsia..
Mutta koitetaan kohtalotoverit pitää lippu korkeella ja yrittää jaksaa uskoa että vielä tulis meidänki vuoro!! [:)] Tällä palstalla ku ei oo muitaku pitkään yrittäneitä, niin jos joku raskautuu niin se tosiaan tuo lohtua itsellekki ja toivoa että joskus täältä perässä tullaan!! [:)]
++++++ tuulia kaikille!!!!!!![:D]
Nuu_
Piirimestaruustason postaaja
mä en ole käyny lekurilla itse vielä.
tämä ihan siksikin että mua pelottaa ihan hirveesti.
toisaalta kun oon jo kerran onnistunu raskautumaan, bongannu ovista ja vasta 23 (tai vasta torstaina [:D]),
niin en usko että mitään vakavempaa voiskaan olla.
Oon miettiny että tilaan yksityiselle aikaa ens vuoden alussa,jollei oo tärpänny.
Sillon melkei 1,5v yritystä takana.
Siinä menee sitten mun raja tän yrittämisen kanssa.
Ja kun KM olin ultrassa,niin sano että kaikki näyttäis olevan ok,
eli ei siellä ainakaan mitään kauheen näkyvää voinut olla.
Nyt telkkarin ääreen, ollut hirmu pitkä päivä takana.
Ja kohtapian petiin,että jaksaa huomenna siivoilla tulevia torstain sukulaiskahvitteluja varten.
onneks synttärit on vaan kerran vuodessa[:D]
tämä ihan siksikin että mua pelottaa ihan hirveesti.
toisaalta kun oon jo kerran onnistunu raskautumaan, bongannu ovista ja vasta 23 (tai vasta torstaina [:D]),
niin en usko että mitään vakavempaa voiskaan olla.
Oon miettiny että tilaan yksityiselle aikaa ens vuoden alussa,jollei oo tärpänny.
Sillon melkei 1,5v yritystä takana.
Siinä menee sitten mun raja tän yrittämisen kanssa.
Ja kun KM olin ultrassa,niin sano että kaikki näyttäis olevan ok,
eli ei siellä ainakaan mitään kauheen näkyvää voinut olla.
Nyt telkkarin ääreen, ollut hirmu pitkä päivä takana.
Ja kohtapian petiin,että jaksaa huomenna siivoilla tulevia torstain sukulaiskahvitteluja varten.
onneks synttärit on vaan kerran vuodessa[:D]
Palikka
Jostain jotain jo tietävä
Huomenia kaikille! Täällähän ollaan jo toisella sivulla menossa! Ja tervetuloa mukaan kaikki eilisen jälkeen junaan hypänneet! [:)]
Sitä piti sanomani, että kun noita Teroluteja olen tässä parin vuoden aikana syönyt kolmeen eri otteeseen, niin ne ovat aiheuttaneet todella voimakkaita "nyt tärppäsi -oireita"; rintojen kipuilua, vihlomista mahassa, väsymystä, pahaa oloa, jne. Mutta kierrot jolloin niitä en ole syönyt, ovat ihan oireettomia. Turhia toiveita ovat minussa herättäneet ne pillerit, lisäksi vielä etteivät ole auttaneet välivuotoihin.
Alkaa kuulostaa siltä, että nämä hormonijututkin ovat vähän mielipideasioita lääkäreiden parissa. Jos yhdelle ehdotetaan Clomeja keltarauhashormoniarvojen parantamiseen ja toiselle Teroluteja, ja kolmannelle molempia. Pitäisikö tässä itse lukea lääkäriksi jotta saa oikeat lääkkeet? [8|]
Olen samaa mieltä siitä, että muiden vauvauutiset ovat raskaita. Muistan itse kuinka allerginen olin uteluille ennen esikoista. Etenkin oma äitini vihjaili jatkuvasti, että "eikö nyt olisi jo aika" ja "ei kannata lykätä lasten hankkimista liian pitkään" ja "eikö miestäsi kiinnosta perheen perustaminen". Tuntui JÄRKYTTÄVÄN pahalta, kun samaan aikaan testailin negoja joka kuukausi. Siitä ainakin itse opin sen, etten keneltäkään utele vauva-asioista, voi nimittäin osua hyvinkin arkaan paikkaan - kuten valitettavasti kaikki tätä palstaa seuraavat tietävät...
Mutta, eipä unohdeta sitä tärkeintä: Toivoa!
Palikka kp 8
Sitä piti sanomani, että kun noita Teroluteja olen tässä parin vuoden aikana syönyt kolmeen eri otteeseen, niin ne ovat aiheuttaneet todella voimakkaita "nyt tärppäsi -oireita"; rintojen kipuilua, vihlomista mahassa, väsymystä, pahaa oloa, jne. Mutta kierrot jolloin niitä en ole syönyt, ovat ihan oireettomia. Turhia toiveita ovat minussa herättäneet ne pillerit, lisäksi vielä etteivät ole auttaneet välivuotoihin.
Alkaa kuulostaa siltä, että nämä hormonijututkin ovat vähän mielipideasioita lääkäreiden parissa. Jos yhdelle ehdotetaan Clomeja keltarauhashormoniarvojen parantamiseen ja toiselle Teroluteja, ja kolmannelle molempia. Pitäisikö tässä itse lukea lääkäriksi jotta saa oikeat lääkkeet? [8|]
Olen samaa mieltä siitä, että muiden vauvauutiset ovat raskaita. Muistan itse kuinka allerginen olin uteluille ennen esikoista. Etenkin oma äitini vihjaili jatkuvasti, että "eikö nyt olisi jo aika" ja "ei kannata lykätä lasten hankkimista liian pitkään" ja "eikö miestäsi kiinnosta perheen perustaminen". Tuntui JÄRKYTTÄVÄN pahalta, kun samaan aikaan testailin negoja joka kuukausi. Siitä ainakin itse opin sen, etten keneltäkään utele vauva-asioista, voi nimittäin osua hyvinkin arkaan paikkaan - kuten valitettavasti kaikki tätä palstaa seuraavat tietävät...
Mutta, eipä unohdeta sitä tärkeintä: Toivoa!
Palikka kp 8
Miss Piggy
Jostain jotain jo tietävä
Hei vaan kaikille uusille ja vanhoille!
Mä olen kyllä huomanut moneen kertaan että lääkäriin mennessä täytyy olla tosi tiukka ja itsekin tietää mitä haluaa. Nytkin mulla on itselläni suunnitelma, että kun olen syönyt noi terot loppuun, mulla on se lapsettomuustutkimus joilloin samaan aikaan voin sit kysyä voisiko clomeista olla apua. Mulla oli edellinen kokemus lääkäristä sieltä naistenklinikalta niin että mulle joku ratkaisu tähän raskaaksitulemiseen löydetään. En halua edes ajatella, että olisin vuoden päästä tässä samassa jamassa, vaikka hyvin tiedän että voin olla, mutta mielenterveyden vuoksi en vaan voi edes ajatella sellasta mahdollisuutta todennäköiseksi.
Meillä kanssa tuttavat kyselee, että "eikö olisi jo teilläkin aika tehdä niitä lapsia?" Olen sanonut heille suoraan että ei kannata odottaa vähään aikaan, sillä tiedän että suvussani on ollut vaikeuksia saada lapsia. Tällä tavalla saan olla aika rauhassa. Omalla äidilläni oli vaikeuksia tulla raskaaksi, tiedän että jotain hormonia hän on joutunut käyttämään, mutten kehtaa kysyä häneltä mitä se mahtoi olla. Siskollanikaan ei ole lapsia vaikka hän on minua vanhempi ja ollut naimisissa kahdeksan vuotta ja hän on todella lapsirakas. Nyt kun ajattelee niin serkuillanikin on ollut vaikeuksia tulla raskaaksi siis jopa miehillä.... uuh, ei taida olla meidän sukua tehty lisääntymään, vähitellen kuihtuu pois.
Mä olen kyllä huomanut moneen kertaan että lääkäriin mennessä täytyy olla tosi tiukka ja itsekin tietää mitä haluaa. Nytkin mulla on itselläni suunnitelma, että kun olen syönyt noi terot loppuun, mulla on se lapsettomuustutkimus joilloin samaan aikaan voin sit kysyä voisiko clomeista olla apua. Mulla oli edellinen kokemus lääkäristä sieltä naistenklinikalta niin että mulle joku ratkaisu tähän raskaaksitulemiseen löydetään. En halua edes ajatella, että olisin vuoden päästä tässä samassa jamassa, vaikka hyvin tiedän että voin olla, mutta mielenterveyden vuoksi en vaan voi edes ajatella sellasta mahdollisuutta todennäköiseksi.
Meillä kanssa tuttavat kyselee, että "eikö olisi jo teilläkin aika tehdä niitä lapsia?" Olen sanonut heille suoraan että ei kannata odottaa vähään aikaan, sillä tiedän että suvussani on ollut vaikeuksia saada lapsia. Tällä tavalla saan olla aika rauhassa. Omalla äidilläni oli vaikeuksia tulla raskaaksi, tiedän että jotain hormonia hän on joutunut käyttämään, mutten kehtaa kysyä häneltä mitä se mahtoi olla. Siskollanikaan ei ole lapsia vaikka hän on minua vanhempi ja ollut naimisissa kahdeksan vuotta ja hän on todella lapsirakas. Nyt kun ajattelee niin serkuillanikin on ollut vaikeuksia tulla raskaaksi siis jopa miehillä.... uuh, ei taida olla meidän sukua tehty lisääntymään, vähitellen kuihtuu pois.
Hei vaan kaikille! Uutena täällä vihdoin uskalsin liittyä mukaan keskusteluun ensin aikani näitä seurattuani..
Hieman taustoja, eli olen 29v. ja naimisissa, lapsia ei entuudestaan ole kummallakaan meistä ja toiveena nyt kuitenkin olisi pikkuinen saada lisäksi perheeseemme. Näyttää vaan olevan helpommin sanottu kuin tehty[:)]
Nuvaringin jätin pois viime vuoden vaihteessa eli kohta vuosi sitten ja siitä eteenpäin oikeastaan on lapsi ollut tervetullut. Mitään tutkimuksia ei ole vielä aloitettu mutta kai nekin on kohta edessä jos mitään ei tapahdu. Nyt menossa kp 24/25-29.
Oli todella kiva, että tämä kyseinen ketju aloitettiin, sillä niinkuin jo moni muukin on todennut niin oli todella ärsyttävää lukea tuolta "joko nyt tärppäisi" puolelta kommentteja missä suunnilleen oltiin ranteita viiltämässä kun ei pariin ekaan kertaan ole mitään tapahtunut... hmpff... pettymys kerta toisen jälkeen tuntuu edelleen yhtä pahalta kuin ensimmäisellä kerralla, en edes tiedä voiko se muuta ollakaan.
Omaa ahdistusta ja pahaa oloa ei myöskään helpota se, että siitä lähtien kun on itse alkanut tosissaan haaveilemaan omasta lapsesta, kaikki muut ystävät ja tutut ympärillä alkaa sikiämään pelkästä ajatuksesta... mulla on lähipiirissä noin 10 pariskuntaa jotka odottavat lasta ja osa on jo omansa saaneet. Olen toki onnellinen heidän puolestaan, en vain aina jaksa iloita heidän onnestaan kun samaan aikaan itsellä on ongelmia raskautumisen kanssa. Ei ole kerta tai kaksi kun olen joutunut työpisteeni ääressä joutunut pidättelemään kyyneleitä jonkun kertoessa iloisesta perheuutisesta.
Mutta jospa se iloksi vielä muuttuisi täälläkin, tavalla tai toisella. Ja sitä samaa toivon koko sydämestäni kaikille teille jotka "joudutte" tänne kirjoittamaan .
Hieman taustoja, eli olen 29v. ja naimisissa, lapsia ei entuudestaan ole kummallakaan meistä ja toiveena nyt kuitenkin olisi pikkuinen saada lisäksi perheeseemme. Näyttää vaan olevan helpommin sanottu kuin tehty[:)]
Nuvaringin jätin pois viime vuoden vaihteessa eli kohta vuosi sitten ja siitä eteenpäin oikeastaan on lapsi ollut tervetullut. Mitään tutkimuksia ei ole vielä aloitettu mutta kai nekin on kohta edessä jos mitään ei tapahdu. Nyt menossa kp 24/25-29.
Oli todella kiva, että tämä kyseinen ketju aloitettiin, sillä niinkuin jo moni muukin on todennut niin oli todella ärsyttävää lukea tuolta "joko nyt tärppäisi" puolelta kommentteja missä suunnilleen oltiin ranteita viiltämässä kun ei pariin ekaan kertaan ole mitään tapahtunut... hmpff... pettymys kerta toisen jälkeen tuntuu edelleen yhtä pahalta kuin ensimmäisellä kerralla, en edes tiedä voiko se muuta ollakaan.
Omaa ahdistusta ja pahaa oloa ei myöskään helpota se, että siitä lähtien kun on itse alkanut tosissaan haaveilemaan omasta lapsesta, kaikki muut ystävät ja tutut ympärillä alkaa sikiämään pelkästä ajatuksesta... mulla on lähipiirissä noin 10 pariskuntaa jotka odottavat lasta ja osa on jo omansa saaneet. Olen toki onnellinen heidän puolestaan, en vain aina jaksa iloita heidän onnestaan kun samaan aikaan itsellä on ongelmia raskautumisen kanssa. Ei ole kerta tai kaksi kun olen joutunut työpisteeni ääressä joutunut pidättelemään kyyneleitä jonkun kertoessa iloisesta perheuutisesta.
Mutta jospa se iloksi vielä muuttuisi täälläkin, tavalla tai toisella. Ja sitä samaa toivon koko sydämestäni kaikille teille jotka "joudutte" tänne kirjoittamaan .
Moikka vaan kaikille!
Olenkin kirjoitellut silloin tällöin tuonne joko nyt onnistais- ketjuun, mutta en ole jaksanut sinne aikoihin enää kirjoittaa [&:]
Ja tämä ketju tuntuu tällä hetkellä minulle parhaimmalta [:)]
Itsestäni voisin sen verran kertoa, että olen 26 vuotias ja mies 27. Naimisissa ollaan oltu reilu vuosi. Ja tammikuussa tulee 8 vuotta täyteen yhteiseloa [:)]
Meillä ei ole ollut reiluun 2 vuoteen mitään ehkäisyä ja reilu vuosi sitten päätettin, että lapsi saa tulla. Joten 15 kuukautta ollaan nyt lasta yritetty, tuloksetta.
Meillä ei ole ennestään lapsia, eikä ole todettuja keskenmenojakaan.
Tänään alkoi sitten menkat
Ja kivut on taas sit luokkaa, että kaksin kerroin saa olla ja oksu meinaa lentää.
Lääkärillä olen käynyt jo lapsettomuuden takia, ja kaikki mahdolliset verikokeet on otettu ja kaikki kunnossa. Paitsi verensokeri hiukan koholla ja kilpirauhasarvo kanssa.
Minulla on vuoden verran ollut kilppariarvo koholla,mutta aina sitä vain kontrolloidaan, JOS se laskis [:@] eipä ole laskenut. Ja nyt helmikuussa olisi taas labraan mentävä. Mutta en meinannut odottaa sinne asti.
Eniten tässä hommassa ärsyttää (oon siis julkisella puolella), että miestä ei voida tässä välissä tutkia mm. spermanäytettä. Aina luullaan, että naisissa on se vika [>:] En siis väitä, että miehessä olisi mitään vikaa, mutta heidät on helpompi tutkia kuin meidät naiset [:D]
Meinaisin ottaa yhteyttä neuvolaan terkkarille ja pyytää apua sitä kautta.
Koska oma lääkärini ei ottanut kantaa pitkiin kiertoihin (kp60) ja kivuliaisiin ja runsaisiin menkkoihin [:@]
Tietääkö teidän sukulaiset ja ystävät teidän vauvapuuhista?
Minä olen kolmelle parhaalle ystävälleni kertonut meidän tilanteen, että lapsi on toveissa, mutta sen teko ei olekaan niin helppoa kuin alunperin luulin [&o]
Eikä ne sanat lohduta yhtään, että kyllä te onnistutte.
Jotenkin alkaa menettämään jo toiveensa koko asiassa, mutta joka kuukausi silti jaksaa toivoa, että joko nyt olisi tärpännyt.
Anoppi jaksaa silloin tällöin muistuttaa, miten kiva olisi lapsenlapset, mutta heille ei olla sanottu meidän lapsettomuus jutusta vielä mitään. Meinattiin vasta sitten kertoa, kun kumpikin on tutkittu.
Minun äiti jaksoi kans toivoa, että olisi lapsenlapsen saanut, mutta äiti kerkesi kuolla pari kuukuatta sitten [:(] Joten raskasta aikaa eletään.
Olenkin kirjoitellut silloin tällöin tuonne joko nyt onnistais- ketjuun, mutta en ole jaksanut sinne aikoihin enää kirjoittaa [&:]
Ja tämä ketju tuntuu tällä hetkellä minulle parhaimmalta [:)]
Itsestäni voisin sen verran kertoa, että olen 26 vuotias ja mies 27. Naimisissa ollaan oltu reilu vuosi. Ja tammikuussa tulee 8 vuotta täyteen yhteiseloa [:)]
Meillä ei ole ollut reiluun 2 vuoteen mitään ehkäisyä ja reilu vuosi sitten päätettin, että lapsi saa tulla. Joten 15 kuukautta ollaan nyt lasta yritetty, tuloksetta.
Meillä ei ole ennestään lapsia, eikä ole todettuja keskenmenojakaan.
Tänään alkoi sitten menkat
Ja kivut on taas sit luokkaa, että kaksin kerroin saa olla ja oksu meinaa lentää. Lääkärillä olen käynyt jo lapsettomuuden takia, ja kaikki mahdolliset verikokeet on otettu ja kaikki kunnossa. Paitsi verensokeri hiukan koholla ja kilpirauhasarvo kanssa.
Minulla on vuoden verran ollut kilppariarvo koholla,mutta aina sitä vain kontrolloidaan, JOS se laskis [:@] eipä ole laskenut. Ja nyt helmikuussa olisi taas labraan mentävä. Mutta en meinannut odottaa sinne asti.
Eniten tässä hommassa ärsyttää (oon siis julkisella puolella), että miestä ei voida tässä välissä tutkia mm. spermanäytettä. Aina luullaan, että naisissa on se vika [>:] En siis väitä, että miehessä olisi mitään vikaa, mutta heidät on helpompi tutkia kuin meidät naiset [:D]
Meinaisin ottaa yhteyttä neuvolaan terkkarille ja pyytää apua sitä kautta.
Koska oma lääkärini ei ottanut kantaa pitkiin kiertoihin (kp60) ja kivuliaisiin ja runsaisiin menkkoihin [:@]
Tietääkö teidän sukulaiset ja ystävät teidän vauvapuuhista?
Minä olen kolmelle parhaalle ystävälleni kertonut meidän tilanteen, että lapsi on toveissa, mutta sen teko ei olekaan niin helppoa kuin alunperin luulin [&o]
Eikä ne sanat lohduta yhtään, että kyllä te onnistutte.
Jotenkin alkaa menettämään jo toiveensa koko asiassa, mutta joka kuukausi silti jaksaa toivoa, että joko nyt olisi tärpännyt.
Anoppi jaksaa silloin tällöin muistuttaa, miten kiva olisi lapsenlapset, mutta heille ei olla sanottu meidän lapsettomuus jutusta vielä mitään. Meinattiin vasta sitten kertoa, kun kumpikin on tutkittu.
Minun äiti jaksoi kans toivoa, että olisi lapsenlapsen saanut, mutta äiti kerkesi kuolla pari kuukuatta sitten [:(] Joten raskasta aikaa eletään.
niina88
Satasella mukana keskusteluissa
Hei!
Ajattelin kirjoittaa kun täällä moni toivoo raskautumisuutisia toivon ylläpitämiseksi. No tässä meidän tarina:
Olen 21 vuotias ja avopuoliso täyttää sunnuntaina 25. Ilman ehkäisyä ollaan oltu kai 2008 huhtikuusta asti tai jotain sinne päin. Eli noin vuosi "yritettiin". Ajatuksella tulee jos on tullakseen.
Huhtikuussa 2009 jouduin päivystykseen armottomien vatsakipujen takia, jossa todettiin monirakkula oireyhtymän tyyliset munasarjat. Olisin saanut lähetteen tutkimuksiin ja lääkkeitä hakemaan, mutta päätin malttaa ja keskustella mieheni kanssa ( muutaman sekuntin jo päivystyksessä ajattelin, että otan lääkkeet nyt ja heti). Meillä varmaan minä olin se, joka jaksoi salaa vahtia joka kuukausi, että joko tärppäis. Ja kyllä, kaikenmoisia "valeraskauksia" on koettu ja kaikki oireet käyty läpi.
Onneksi en lääkkeitä ottanut sillä jo toukokuussa pienokaisemme sai alkunsa. Luulen osasyynä raskautumiseen olleen kevään aikana laihtumani 8 kiloa. Jostain oon nimittäin lukenu, että ylipaino voi lisätä monirakkulaoireyhtymän riskiä. Painoindeksi oli kai pahimmillaan joku 32.
Tsemppiä teille ja huolehtikaa toisistanne! <3
Ajattelin kirjoittaa kun täällä moni toivoo raskautumisuutisia toivon ylläpitämiseksi. No tässä meidän tarina:
Olen 21 vuotias ja avopuoliso täyttää sunnuntaina 25. Ilman ehkäisyä ollaan oltu kai 2008 huhtikuusta asti tai jotain sinne päin. Eli noin vuosi "yritettiin". Ajatuksella tulee jos on tullakseen.
Huhtikuussa 2009 jouduin päivystykseen armottomien vatsakipujen takia, jossa todettiin monirakkula oireyhtymän tyyliset munasarjat. Olisin saanut lähetteen tutkimuksiin ja lääkkeitä hakemaan, mutta päätin malttaa ja keskustella mieheni kanssa ( muutaman sekuntin jo päivystyksessä ajattelin, että otan lääkkeet nyt ja heti). Meillä varmaan minä olin se, joka jaksoi salaa vahtia joka kuukausi, että joko tärppäis. Ja kyllä, kaikenmoisia "valeraskauksia" on koettu ja kaikki oireet käyty läpi.
Onneksi en lääkkeitä ottanut sillä jo toukokuussa pienokaisemme sai alkunsa. Luulen osasyynä raskautumiseen olleen kevään aikana laihtumani 8 kiloa. Jostain oon nimittäin lukenu, että ylipaino voi lisätä monirakkulaoireyhtymän riskiä. Painoindeksi oli kai pahimmillaan joku 32.
Tsemppiä teille ja huolehtikaa toisistanne! <3
Nuu_
Piirimestaruustason postaaja
mä olen kertonut tästä meidän yrittämisestä aika usealle,
johtuen lähinnä kevään keskenmenosta.
Silloin tuli raskaudesta sanottua joillekin ja hyvä niin.
En olis KM yksin (tai miehen kanssa tietty) kestänyt muuten.
Sit muullon oon menny sanomaan muillekin, lähinnä siitä keskenmenosta.
Että olis ymmärtäneet mua hieman...
Ja muutenkin lörppösuuna, mekin saamme uteluita kuitenkin aika usein.
Ollaan kaveripiirissä liki ainoita naimisissa olevia ja silloinhan ne kyselyt vasta alkaakin.
Ainakin meidän kohdalla.
Eli meillä ei olla salaitu asiaa enää, ensimmäinen reilu puoli vuotta oli asia tosi salassa, Km jälkeen vähemmän.
Seuraavassa raskaudessanikin aion kertoa lähisuvulle ennen 12vk, koska jos vaikka KM taas yllättäisikin,
haluan sen tuen siinäkin tilanteessa.
Olen nyt mennyt laskeskelemaan että jos olisinkin raskaana, niin laskettuja aikoja ja muita...[:D]
Hurahdan tähän aina välissä tähän laskeskeluun.
Tulis elokuun vauva... niin kovin toivois kyllä.
Mun makuun on yritetty ihan tarpeeks kauan jo.
Vähempikin olis riittänyt.
Ja mä tosiaan olen aatellut lekuriin mennä alkuvuodesta, sitten riitti mun pinna[:D]
Täällä menossa nyt kp.25/28-32.
Viimeisestä parista kierrosta alkanu menkkaoireet jo 1,5-1vk aikaisemmin.
Nyt tänään on vähän ollut jotain,hetken ja sitten loppu.
Eli menkkaoireita ei täällä pahemmin vielä ole havaittavissa.
Uskon kyllä niiden tulevan viim. loppuviikosta.
En ole vielä päättänyt aionko testata koska jos aion.
Mulla olis toi yliherkkä viikot näyttävä testi tuolla meinaan.
Sehän voi näyttää jo jopa 5pvä ennen menkkojen alkua.
Ja paria päivää ennen prosestit on jo suuret,että se näyttäisi mahd. plussan.
Katsotaan maltanko ootella vaan[:D]
Alkaa tulemaan malttamattomaksi tässä,pikkusiskonikin kävi tänään tuon rv 18 mahansa kanss kylässä.
Ei ainakaan auta mun vauvakuumeeseen[;)]
johtuen lähinnä kevään keskenmenosta.
Silloin tuli raskaudesta sanottua joillekin ja hyvä niin.
En olis KM yksin (tai miehen kanssa tietty) kestänyt muuten.
Sit muullon oon menny sanomaan muillekin, lähinnä siitä keskenmenosta.
Että olis ymmärtäneet mua hieman...
Ja muutenkin lörppösuuna, mekin saamme uteluita kuitenkin aika usein.
Ollaan kaveripiirissä liki ainoita naimisissa olevia ja silloinhan ne kyselyt vasta alkaakin.
Ainakin meidän kohdalla.
Eli meillä ei olla salaitu asiaa enää, ensimmäinen reilu puoli vuotta oli asia tosi salassa, Km jälkeen vähemmän.
Seuraavassa raskaudessanikin aion kertoa lähisuvulle ennen 12vk, koska jos vaikka KM taas yllättäisikin,
haluan sen tuen siinäkin tilanteessa.
Olen nyt mennyt laskeskelemaan että jos olisinkin raskaana, niin laskettuja aikoja ja muita...[:D]
Hurahdan tähän aina välissä tähän laskeskeluun.
Tulis elokuun vauva... niin kovin toivois kyllä.
Mun makuun on yritetty ihan tarpeeks kauan jo.
Vähempikin olis riittänyt.
Ja mä tosiaan olen aatellut lekuriin mennä alkuvuodesta, sitten riitti mun pinna[:D]
Täällä menossa nyt kp.25/28-32.
Viimeisestä parista kierrosta alkanu menkkaoireet jo 1,5-1vk aikaisemmin.
Nyt tänään on vähän ollut jotain,hetken ja sitten loppu.
Eli menkkaoireita ei täällä pahemmin vielä ole havaittavissa.
Uskon kyllä niiden tulevan viim. loppuviikosta.
En ole vielä päättänyt aionko testata koska jos aion.
Mulla olis toi yliherkkä viikot näyttävä testi tuolla meinaan.
Sehän voi näyttää jo jopa 5pvä ennen menkkojen alkua.
Ja paria päivää ennen prosestit on jo suuret,että se näyttäisi mahd. plussan.
Katsotaan maltanko ootella vaan[:D]
Alkaa tulemaan malttamattomaksi tässä,pikkusiskonikin kävi tänään tuon rv 18 mahansa kanss kylässä.
Ei ainakaan auta mun vauvakuumeeseen[;)]
Nuu_
Piirimestaruustason postaaja
niin ja tuosta painoasiasta.
minäkin olen tiputtanut viimeisen vuoden aikana 12kiloa.
Hurjimmillaan painoa oli sen 97kiloa.
Nykyään tuon 12 vähemmän[:)]
Ja sais tippua lisääkin, mennyt vaan niin mässäilyksi kun kaikenmaailman
jouluherkutkin löytäneet kaupan kassissa kotiin[:D]
Ihanne olisi vielä tiputtaa n.15-20kg.
Siihen onkin vielä pitkä matka.
minäkin olen tiputtanut viimeisen vuoden aikana 12kiloa.
Hurjimmillaan painoa oli sen 97kiloa.
Nykyään tuon 12 vähemmän[:)]
Ja sais tippua lisääkin, mennyt vaan niin mässäilyksi kun kaikenmaailman
jouluherkutkin löytäneet kaupan kassissa kotiin[:D]
Ihanne olisi vielä tiputtaa n.15-20kg.
Siihen onkin vielä pitkä matka.
Huomenta siskot,
täälläkin painoa yritetään tiputtaa, hidasta ja pitkällistä puuhaa on. Koko aikaa pitää sinkoilla jonnekin eikä aikaa liikkumiselle jää kuin pari kertaa viikossa. Sen olen huomannut, et mitä enemmän ikää tulee lisää sen vaikeampaa painonpudotus on. Kolme vuotta sitten humpsautin painoa 7kg tuosta vaan pois ja lähes pelkällä ruokavalion muutoksella- nyt ei lähe millään...
Mulla on ollut ihan kauhea viikko. Tapasin pitkästä aikaa ystäviäni isommalla porukalla ja miten yllättävää että keskustelu lipesi jälleen vauvoihin ja synnytykseen. Olen siis porukan ainoa, jolla ei ole lasta. Siinä istun nieleskelemässä kyyneleitäni ja yritän näyttää, että kaikki on ok. Vauva-aikeista en ole tuossa porukassa kertonut, mieheni toivomuksesta. Sain taas hyvän muistutuksen siitä, miksi olen vältellyt tapaamista isolla porukalla...
Oletteko muuten pohtineet seuraavaa; mistä johtuu, että me täysin lapsettomat olemme jotenkin huonoja ja epäluotettavia lastenhoitajia? Olen valitettavan usein törmännyt asiaan, että "et voi tietää, kun sinulla ei ole omia lapsia". Onko sitten esim. päiväkodissa työskenteleville pääsyvaatimuksena työhön vähintään yksi oma lapsi... On loukkaavaa, että läheisen ihmisen osaamista kyseenalaistetaan lapsettomuudella.
olipas sekavaa näin heti aamusta, yrittäkää pysyä kärryillä mun sekavassa ajatuksenjuoksussa! :D
täälläkin painoa yritetään tiputtaa, hidasta ja pitkällistä puuhaa on. Koko aikaa pitää sinkoilla jonnekin eikä aikaa liikkumiselle jää kuin pari kertaa viikossa. Sen olen huomannut, et mitä enemmän ikää tulee lisää sen vaikeampaa painonpudotus on. Kolme vuotta sitten humpsautin painoa 7kg tuosta vaan pois ja lähes pelkällä ruokavalion muutoksella- nyt ei lähe millään...
Mulla on ollut ihan kauhea viikko. Tapasin pitkästä aikaa ystäviäni isommalla porukalla ja miten yllättävää että keskustelu lipesi jälleen vauvoihin ja synnytykseen. Olen siis porukan ainoa, jolla ei ole lasta. Siinä istun nieleskelemässä kyyneleitäni ja yritän näyttää, että kaikki on ok. Vauva-aikeista en ole tuossa porukassa kertonut, mieheni toivomuksesta. Sain taas hyvän muistutuksen siitä, miksi olen vältellyt tapaamista isolla porukalla...
Oletteko muuten pohtineet seuraavaa; mistä johtuu, että me täysin lapsettomat olemme jotenkin huonoja ja epäluotettavia lastenhoitajia? Olen valitettavan usein törmännyt asiaan, että "et voi tietää, kun sinulla ei ole omia lapsia". Onko sitten esim. päiväkodissa työskenteleville pääsyvaatimuksena työhön vähintään yksi oma lapsi... On loukkaavaa, että läheisen ihmisen osaamista kyseenalaistetaan lapsettomuudella.
olipas sekavaa näin heti aamusta, yrittäkää pysyä kärryillä mun sekavassa ajatuksenjuoksussa! :D
Aamupäivää kaikille!Pitäis ruveta siivoomaan,mutta täällähän mä roikun... [:)]
Nuo kaverikeskustelut on kyllä joskus todella raskaita...Välillä tulee sellanen olo,että tekis mieli töksäyttää oma tilanteensa,mutta aina sitä vaan nielee.Mä oon joskus käyny tirauttamas pari kyyneltä vessaski,ku jossain illanistujaisis on ollu noita raskautuneita ja koko ilta on puhuttu odotuksesta ja ihasteltu mahoja.Meille on tulos miehen sukulaisia kylään nyt muutamaksi päiväksi,ja ollaan jo yritetty miettiä,mitä sanotaan,kun utelut kuitenkin alkaa.[8|]
Meillä mun perhe tietää asiasta,kun vanhemmat on jo kauan haaveillu lapsenlapsista ja ovat siitä sitten vihjailleet,niin kävi just niin että töksäytin sitten,että kuulkaa yritys on kova,tulosta ei synny,sori.Oon tähän kuitenki tyytyväinen,sillä nyt ollaan saatu sieltä suunnalta paljon tukea ja oonpa kuullu,että muakin on yritetty 2 v. ja ihan luomuna tulin.Meitäkin tuli sitten lopulta kolme,oon esikoinen.Toivoa siis on![:)] Nyt olis tarkotus kertoa jouluna mun miehen perheelle,kun pelkään,että siellä suunnalla aatellaan,että älkää ny vielä,ja sitä en haluaisi ainakaan kuulla...
Lisäksi meillä tietää yks ystäväpariskunta,joilla on pieni poika.Me saatiin olla niiden uskottuja ja nyt ne on meidän.Mun kolme läheistä ystävää tietää myös,sillä kuten viesteistä näkee,mulla on tarve asiasta puhua.Heillä kellään ei ole kuitenkaan tilanne sama,kaksi vielä etsii miestä ja yksi ei muuten vaan voi vielä hankkia lapsia.Ovat siis eri elämänvaiheessa ja omien ongelmiensa kanssa,joten en viitsi heitä jatkuvasti kuormittaa.Teitä viitsin![:)] Koko ystäväkatraalle en halua kertoa ja on myös sellaisia ihmisiä,että en vain luota asian pysyvän salassa.Jos joskus raskaudun,nämä samat henkilöt saavat siitä varmasti aiemmin tietää,muut sitten viikon 12 jälkeen.
Mä tiputin muutama vuosi sitten painonvartijoiden cd:n avulla 12,5 kg ja vieläkin palaan välillä cd:n pariin tarkistamaan pisteitä ja hakemaan reseptejä.On tosi hyvä,paljon on jäänyt nuo pisteet kummittelemaan syömiseen,eikä enää tuu niin naposteltua(wiineri = 8 pistettä,1 nakki = 1,5 pistettä,1 juustosiivu = 0,5 pistettä, keittolautanen = 3pistettä, 18 pistettä saa syödä).Että jos jostain saatte,kokeilkaa,toimii!Nyt suht normi mitoissa ja pyrin liikkumaan 5 krt/vko.
Mulla jo taas itelleni tyypilliset kovat menkkaoireet ollu päällänsä pari päivää,viime yönä varsinkin...On rasittavaa,kun ne alkaa näin aikasin,ei voi ees loppuun asti toivoa,ehkä noin viikon ovulaation jälkeen jaksaa tsempata.Eli sieltä ne taas tulee kp 24/28. [:@] Mä sitten vihaan menkkoja kaikella tapaa!Nyt lähden purkaan kiukkuni tuonne imurin varteen!
Plussia!
Nuo kaverikeskustelut on kyllä joskus todella raskaita...Välillä tulee sellanen olo,että tekis mieli töksäyttää oma tilanteensa,mutta aina sitä vaan nielee.Mä oon joskus käyny tirauttamas pari kyyneltä vessaski,ku jossain illanistujaisis on ollu noita raskautuneita ja koko ilta on puhuttu odotuksesta ja ihasteltu mahoja.Meille on tulos miehen sukulaisia kylään nyt muutamaksi päiväksi,ja ollaan jo yritetty miettiä,mitä sanotaan,kun utelut kuitenkin alkaa.[8|]
Meillä mun perhe tietää asiasta,kun vanhemmat on jo kauan haaveillu lapsenlapsista ja ovat siitä sitten vihjailleet,niin kävi just niin että töksäytin sitten,että kuulkaa yritys on kova,tulosta ei synny,sori.Oon tähän kuitenki tyytyväinen,sillä nyt ollaan saatu sieltä suunnalta paljon tukea ja oonpa kuullu,että muakin on yritetty 2 v. ja ihan luomuna tulin.Meitäkin tuli sitten lopulta kolme,oon esikoinen.Toivoa siis on![:)] Nyt olis tarkotus kertoa jouluna mun miehen perheelle,kun pelkään,että siellä suunnalla aatellaan,että älkää ny vielä,ja sitä en haluaisi ainakaan kuulla...
Lisäksi meillä tietää yks ystäväpariskunta,joilla on pieni poika.Me saatiin olla niiden uskottuja ja nyt ne on meidän.Mun kolme läheistä ystävää tietää myös,sillä kuten viesteistä näkee,mulla on tarve asiasta puhua.Heillä kellään ei ole kuitenkaan tilanne sama,kaksi vielä etsii miestä ja yksi ei muuten vaan voi vielä hankkia lapsia.Ovat siis eri elämänvaiheessa ja omien ongelmiensa kanssa,joten en viitsi heitä jatkuvasti kuormittaa.Teitä viitsin![:)] Koko ystäväkatraalle en halua kertoa ja on myös sellaisia ihmisiä,että en vain luota asian pysyvän salassa.Jos joskus raskaudun,nämä samat henkilöt saavat siitä varmasti aiemmin tietää,muut sitten viikon 12 jälkeen.
Mä tiputin muutama vuosi sitten painonvartijoiden cd:n avulla 12,5 kg ja vieläkin palaan välillä cd:n pariin tarkistamaan pisteitä ja hakemaan reseptejä.On tosi hyvä,paljon on jäänyt nuo pisteet kummittelemaan syömiseen,eikä enää tuu niin naposteltua(wiineri = 8 pistettä,1 nakki = 1,5 pistettä,1 juustosiivu = 0,5 pistettä, keittolautanen = 3pistettä, 18 pistettä saa syödä).Että jos jostain saatte,kokeilkaa,toimii!Nyt suht normi mitoissa ja pyrin liikkumaan 5 krt/vko.
Mulla jo taas itelleni tyypilliset kovat menkkaoireet ollu päällänsä pari päivää,viime yönä varsinkin...On rasittavaa,kun ne alkaa näin aikasin,ei voi ees loppuun asti toivoa,ehkä noin viikon ovulaation jälkeen jaksaa tsempata.Eli sieltä ne taas tulee kp 24/28. [:@] Mä sitten vihaan menkkoja kaikella tapaa!Nyt lähden purkaan kiukkuni tuonne imurin varteen!
Plussia!
Nuu_
Piirimestaruustason postaaja
täällä päin on myös kuultu sitä ettei vielä kannata hankkia.
omilta sukulaisilta, tai omilta vanhemmilta oikeastaan...
kun on koulukin kesken...
tämä sanottu ennen sekä jälkeen KM.
ei kärkkäästi mutta kuitenkin huomautettu.
mä olen sitä mieltä että mitäs sitten vaikka onkin koulu kesken.
kyllä me tullaan silti pärjäämään.
pienellä tultu toimeen nytkin ja ihan komeesti pärjätty.
mies jatkaa koulussa ja töissään samaan malliin ja mäkin saan tukia kelalta.
kouluni hoidan loppuunkin kyllä.
sitäpaitsi vaikka olisin nyt raskaana,ei koulua jää paljoa jäljelle.
ja kun tää projekti aloitettiin niin ihan silloinkin tiesin että voi mennä kauan ennen kuin tärppää.
sitäpaitsi koulu on paljon joustavampi kuin työpaikka esim poissaolojen suhteen,jos vaikka onkin ihan kamalaa pahoinvointia.
tätä mieltä minä olen.
eri asia olisi tietysti jos en tietäisi että pärjättäisiin rahallisesti.
sitäpaitsi menot tippuu raskaana ollessa ja lapsen kanssa,siis omat menot,niin siinäkin säästää hyvin.
mutta näin.[:)]
omilta sukulaisilta, tai omilta vanhemmilta oikeastaan...
kun on koulukin kesken...
tämä sanottu ennen sekä jälkeen KM.
ei kärkkäästi mutta kuitenkin huomautettu.
mä olen sitä mieltä että mitäs sitten vaikka onkin koulu kesken.
kyllä me tullaan silti pärjäämään.
pienellä tultu toimeen nytkin ja ihan komeesti pärjätty.
mies jatkaa koulussa ja töissään samaan malliin ja mäkin saan tukia kelalta.
kouluni hoidan loppuunkin kyllä.
sitäpaitsi vaikka olisin nyt raskaana,ei koulua jää paljoa jäljelle.
ja kun tää projekti aloitettiin niin ihan silloinkin tiesin että voi mennä kauan ennen kuin tärppää.
sitäpaitsi koulu on paljon joustavampi kuin työpaikka esim poissaolojen suhteen,jos vaikka onkin ihan kamalaa pahoinvointia.
tätä mieltä minä olen.
eri asia olisi tietysti jos en tietäisi että pärjättäisiin rahallisesti.
sitäpaitsi menot tippuu raskaana ollessa ja lapsen kanssa,siis omat menot,niin siinäkin säästää hyvin.
mutta näin.[:)]
ALKUPERÄINEN: Paipapu
Mä tiputin muutama vuosi sitten painonvartijoiden cd:n avulla 12,5 kg ja vieläkin palaan välillä cd:n pariin tarkistamaan pisteitä ja hakemaan reseptejä.On tosi hyvä,paljon on jäänyt nuo pisteet kummittelemaan syömiseen,eikä enää tuu niin naposteltua(wiineri = 8 pistettä,1 nakki = 1,5 pistettä,1 juustosiivu = 0,5 pistettä, keittolautanen = 3pistettä, 18 pistettä saa syödä).Että jos jostain saatte,kokeilkaa,toimii!Nyt suht normi mitoissa ja pyrin liikkumaan 5 krt/vko.
Me laihdutettiin miehen kanssa loppukesästä kahdessa kuukaudessa lomakilot pois pisteitä laskemalla, minä 8 kg ja mies 12 kg.
Pisteet sai lasketuksi siten, että katsot paljonko 100g jotein tuotetta sisältää kaloreita ja paljonko rasvaa. Jaat kalorimäärän 60 ja ynnäät siihen rasvat jaettuna 10 eli (kcal/60)+(rasvat/10)
Soittelin tänään sitä munatorvien aukiolotutkimusaikaa - saa nähdä onnistuuko tänä vuonna. En millään pystynyt järjestelmään omia menoja siten että olisin tällä viikolla ehtinyt, periaatteessa se tutkimus pitäisi tehdä heti kuukautisten jälkeen, mutta olisi mulle vielä voitu tehdä tällä viikolla (nyt kp16) oletuksella että mulla on pitkä kierto taas. Jotenkin tuntui, että haluan että se tutkimus tehdään varmasti oikeaan aikaan. Ehkä muutoinkin hyvä että aikaa vielä vähän kuluu - kun nyt jo melkein vuoden on vauvaa toivonut, niin pari kuukautta lisää ei enää tunnu missään. Ja kuitenkin ehkä salaa vielä toivon että raskautuisin luomusti eikä tarvisikaan mennä...
Ongelma tuossa ajoituksessa on nyt sitten se, että jos kierrot jatkuvat 37 päivän mittaisina, niin seuraavan kierron kp 7 sattuu jo jouluviikolle. Kuulemma tutkimuksen voi tehdä jos vuotoa ei enää ole, niin varasin sitten ajan 21.12. Pahimmassa tapauksessa jos ajoitukset menee oikein huonosti, niin joulukuun kierrossa tuo aika osuu joululle ja seuraavassa kierrossa tammikuussa työmatkalle.. mutta se jo tosi olisi huonoa tuuria.
Ystävien raskauksia en osaa oikein kadehtia, mutta tuntemattomampien ihmisten vatsoja katsellessa tulee mieleen että noillekin on lapsi suotu, muttei meille. Suurin osa mun ystävistä on saanut lapsia jo aiemmin ja olen jo ennen oman yrityksen alkamista ajatellut pessimistisesti, että meillä ei varmasti se käy helposti - se on osoittautunut todeksi valitettavasti. Tietääkseni myös äidilläni on ollut vaikeuksia raskautua ja kaiketi anopillakin (vaikka en yksityiskohtia tiedäkään) niin voi olla että jotain sukurasitettakin tähän on..
Ongelma tuossa ajoituksessa on nyt sitten se, että jos kierrot jatkuvat 37 päivän mittaisina, niin seuraavan kierron kp 7 sattuu jo jouluviikolle. Kuulemma tutkimuksen voi tehdä jos vuotoa ei enää ole, niin varasin sitten ajan 21.12. Pahimmassa tapauksessa jos ajoitukset menee oikein huonosti, niin joulukuun kierrossa tuo aika osuu joululle ja seuraavassa kierrossa tammikuussa työmatkalle.. mutta se jo tosi olisi huonoa tuuria.
Ystävien raskauksia en osaa oikein kadehtia, mutta tuntemattomampien ihmisten vatsoja katsellessa tulee mieleen että noillekin on lapsi suotu, muttei meille. Suurin osa mun ystävistä on saanut lapsia jo aiemmin ja olen jo ennen oman yrityksen alkamista ajatellut pessimistisesti, että meillä ei varmasti se käy helposti - se on osoittautunut todeksi valitettavasti. Tietääkseni myös äidilläni on ollut vaikeuksia raskautua ja kaiketi anopillakin (vaikka en yksityiskohtia tiedäkään) niin voi olla että jotain sukurasitettakin tähän on..