Perhevalmennus
- Ketjun aloittaja Suski.81
- Aloituspäivämäärä
Tarkoitukseni ei ollut lytätä perhevalmennusta itsessään tai kenenkään ihmisoikeuksia, vaan enemmänkin tuoda esille sitä, että perhevalmennuksen suunnittelua ja toteutusta tulisi ehkä miettiä uudestaan. Kuitenkin eletään kehittyneessä sivistysvaltiossa, jossa jokaiselle taataan jo peruskoulussa käsitys hyvästä henkilökohtaisesta hygieniasta jne, joten niitä ei ehkä tarvitsisi perhevalmennuksessa käsitellä. Siellä olisi varmasti monella tarve päästä kuulemaan ja keskustelemaan mitä se perhe-elämä on ja miten siihen valmistautua. Itse ainakin kaipaisin keskustelua ennemminkin äidin roolista ja parisuhteen ylläpitämisestä perheen pyörittämisen lomassa, kuin suunhoidosta... Ehkä perhevalmennukseenkin olisi hyvä tuoda jonkinlainen lähtötaso-näkökulma, jotta jokaiselle voitaisiin tarjota edes jotakin uutta. Tosin meillä päin perhevalmennus ja neuvolapalvelut muutenkin ovat niitä, joista jatkuvasti leikataan, joten sen suurempia kehitysideoita on ainakaan täällä päin turha edes esitellä 
Ja käpynen, oot ihan oikeassa. Pieni lapsi ja koiranpentu kulkevat yllättävän pitkään hyvinkin samalla viivalla tarpeineen. Mä totesin kaikenmaailman kasvatuskirjoja lukiessani, että koiran ja lapsen voi ilmeisesti kasvattaa ihan samalla tavalla :D Selvennettäköön sen verran, että harrastan koirieni kanssa tosi paljon, ja käytämme vain positiivisia koulutusmenetelmiä :) Ettei kenellekään jää mitään kummallisia mielikuvia :D
Ja käpynen, oot ihan oikeassa. Pieni lapsi ja koiranpentu kulkevat yllättävän pitkään hyvinkin samalla viivalla tarpeineen. Mä totesin kaikenmaailman kasvatuskirjoja lukiessani, että koiran ja lapsen voi ilmeisesti kasvattaa ihan samalla tavalla :D Selvennettäköön sen verran, että harrastan koirieni kanssa tosi paljon, ja käytämme vain positiivisia koulutusmenetelmiä :) Ettei kenellekään jää mitään kummallisia mielikuvia :D
Perhevalmennusta voisi tosiaan kehittää tai luoda sisältöä osallistujille sopivaksi, mutta helpsti tuo raha tulee tielle.
Itse olen aina myös kohdellut eläimiä ja lapsia samalla tavalla. Loogiset ja selvät rajat. Hyvästä käytöksestä palkitaan. Lapsen kasvatuksessa aijon kumminkin selittää myös lapselle miksi on tiettyjä sääntöjä. Ihmisille nämä asiat voi selittää ja se auttaa sitten lapsen kasvaessa sääntöjen tottelemista. Itse en ainakaan lapsena suostunut tottelemaan, jollei minulle kerrottu sääntöjen takana olevaa ideaa. Tämän takia olin paljon jälki-istunnossa peruskoulussa:D
Itse olen aina myös kohdellut eläimiä ja lapsia samalla tavalla. Loogiset ja selvät rajat. Hyvästä käytöksestä palkitaan. Lapsen kasvatuksessa aijon kumminkin selittää myös lapselle miksi on tiettyjä sääntöjä. Ihmisille nämä asiat voi selittää ja se auttaa sitten lapsen kasvaessa sääntöjen tottelemista. Itse en ainakaan lapsena suostunut tottelemaan, jollei minulle kerrottu sääntöjen takana olevaa ideaa. Tämän takia olin paljon jälki-istunnossa peruskoulussa:D
Pookkana oon samaa mieltä valmennuksen suhteen. Eihän sitä oikeasti edes järjestettäisi jos kaikki tulevat äitädit pitäisivät sitä turhana. On hyvä olla mahdollisuus osallistua valmennukseen. Itse tunnen että en välttämättä valmennusta tarvitsisi joka osa alueessa, joten valitsen ehkä pari kertaa joissa käyn. :)
Sent from my Lumia 900 using Tapatalk
Sent from my Lumia 900 using Tapatalk
Monet tuntuu lyttäävän valmennuksen käymättä edes paikalla. Meillä oli ainakin tosi lämmin ryhmä pareja paikalla. Oli mukava vaihtaa ajatuksia, odotuksia ja "tutustua" samassa tilanteessa oleviin ja keskustelu soljui tosi mukavasti. Eikä tuntunut yhtään teennäiseltä,että joku ohjasi keskustelua. Tykkäsin kyllä!
Avoimin mielin vaan :)
Avoimin mielin vaan :)
Itse aion osallistua joka ikiseen perhevalmennukseen, jota tarjotaan näin ensisynnyttäjälle. Tämä siitäkin huolimatta, että luen paljon ja minulla on paljon kokemusta lasten hoidosta yms. Käyn mielelläni paikan päällä katsomassa, joskos sieltä saisi jotakin uutta tietoa, esim. käytännönkokemuksia. Jotkut valmennukset ovat olleet superhyviä (esim. raskaudenajan liikunta fysioterapeutin pitämänä), joissakin käydyt asiat ovat tulleet tutuiksi jo kirjoja lukemalla. Ja ainahan voi/kannattaa antaa palautetta, jos tuntuu että joku asia jäi käymättä.. tämä auttaa koulutuksen kehittämisessä. Aina kaikkeen ei tarvitse rahaa, jo asiasisällön muuttaminen/lisääminen voi auttaa. Mielestäni on tosi hyvä, että noita koulutuksia järjestetään, koska meitä äitejä on tosiaan "moneen eri junaan".Joillakin äideillä valmiudet ovat hyvät, jotkut tarvitsevat kaiken tuen ja neuvonnan mitä tarjolla on.
Esim. itse kävin vauvanhoitoon liittyvässä valmennuksessa, jossa oli paikalla 2 kk sitten synnyttänyt äiti vauvansa kanssa. Äidiltä sai kysyä kaikkea mitä mieleen tuli ja tämä oli ihan kiva. Mutta paikalla olikin myös kätilöopiskelija, jolta olisi voinut kysyä kysymyksiä ellei aika olisi loppunut kesken. Eli aion antaa tästä palautetta, olisin mielelläni miettinyt etukäteen kysymyksiä, joihin olisin halunnut kätilöltä vastauksia. Ja ihmettelin miksi kätilö ei ollut paikalla synnytysvalmennuksessa, siellä olisin odottanut hänen tapaamista ja olisikin ollut liuta kysymyksiä valmiina. Eli kannattaa antaa palautetta, tällä tavalla valmennukset vastaavat enemmän äitien tarpeita.
Esim. itse kävin vauvanhoitoon liittyvässä valmennuksessa, jossa oli paikalla 2 kk sitten synnyttänyt äiti vauvansa kanssa. Äidiltä sai kysyä kaikkea mitä mieleen tuli ja tämä oli ihan kiva. Mutta paikalla olikin myös kätilöopiskelija, jolta olisi voinut kysyä kysymyksiä ellei aika olisi loppunut kesken. Eli aion antaa tästä palautetta, olisin mielelläni miettinyt etukäteen kysymyksiä, joihin olisin halunnut kätilöltä vastauksia. Ja ihmettelin miksi kätilö ei ollut paikalla synnytysvalmennuksessa, siellä olisin odottanut hänen tapaamista ja olisikin ollut liuta kysymyksiä valmiina. Eli kannattaa antaa palautetta, tällä tavalla valmennukset vastaavat enemmän äitien tarpeita.
Butterfly, kuulostaa siltä, että teillä on kivasti järjestetty perhevalmennus :) Ihanaa, että paikalle on saatu asiantuntija ja tuore äiti kertomaan kokemuksiaan! Juuri tuollaista itse kaipaisin.
Tänään neuvolassa kyselin enemmän perhevalmennuksesta, ja tällä kertaa th antoikin vastaukseksi, että se järjestetäänkin meidän omassa neuvolassa ensisynnyttäjien kesken, eikä synnytyskaupungissa kuten aiemmin oli puhe, mutta minä olen tällä hetkellä ainoa ensisynnyttäjä :D asun siis hyvin pienellä paikkakunnalla. Koitin kysellä, että mitäs sitten, mutta täti vaan tokaisi, että onhan meillä aikaa miettiä näitä myöhemminkin....
Tänään neuvolassa kyselin enemmän perhevalmennuksesta, ja tällä kertaa th antoikin vastaukseksi, että se järjestetäänkin meidän omassa neuvolassa ensisynnyttäjien kesken, eikä synnytyskaupungissa kuten aiemmin oli puhe, mutta minä olen tällä hetkellä ainoa ensisynnyttäjä :D asun siis hyvin pienellä paikkakunnalla. Koitin kysellä, että mitäs sitten, mutta täti vaan tokaisi, että onhan meillä aikaa miettiä näitä myöhemminkin....
Minäkin nimenomaan tarkoitin myös sitä, että valmennusta on hyvä olla tarjolla. Mutta onneksi ne laitoksella antavat myös tosi hyvät ohjeet ihan käytännön hoitotoimenpiteisiin vauvan kanssa, jos valmennukset on jäänyt väliin.
En tosiaankaan tarkoittanut kommentillani sitä, että lastenhoidossa kokemattomat eivät saisi lisääntyä, vaan sitä että maailma on pullollaan pahoinvoivia perheitä ja kärsiviä lapsia siksi että aina ei vanhemmilla ole ajatus mukana kun niiden lasten kanssa touhutaan mitä sattuu. Käytetään huumeita tai muita päihteitä lasten läsnäollessa, väkivaltaisuutta ja muita asioita mitkä aiheuttaa turvattomuutta. Tai pienemmässä mittakaavassa, ei anneta aikaa lapselle vaan keskitytään omiin juttuihin. Aika paljon lapsia ihan Suomessakin jätetään syystä tai toisesta heitteille tai vaille kunnollista huolenpitoa ja hellyyttä. Eli juurikin sitä, mitä niille koiranpennuillekin pitää tarjota :-)
En tosiaankaan tarkoittanut kommentillani sitä, että lastenhoidossa kokemattomat eivät saisi lisääntyä, vaan sitä että maailma on pullollaan pahoinvoivia perheitä ja kärsiviä lapsia siksi että aina ei vanhemmilla ole ajatus mukana kun niiden lasten kanssa touhutaan mitä sattuu. Käytetään huumeita tai muita päihteitä lasten läsnäollessa, väkivaltaisuutta ja muita asioita mitkä aiheuttaa turvattomuutta. Tai pienemmässä mittakaavassa, ei anneta aikaa lapselle vaan keskitytään omiin juttuihin. Aika paljon lapsia ihan Suomessakin jätetään syystä tai toisesta heitteille tai vaille kunnollista huolenpitoa ja hellyyttä. Eli juurikin sitä, mitä niille koiranpennuillekin pitää tarjota :-)
Maatunen, joo musta meillä on tosi hyvin järjestetty tuo perhevalmennus. Mutta asunkin suuressa kaupungissa niin osallistujiakin riittää.
Tökkönen, olen kanssasi samaa mieltä. Olen elämäni aikana huomannut, että kaikilla lapsilla ei todellakaan ole hyvät oltavat edes täällä pohjolassa. On kaunis ajatus, että kaikilla pitää olla samat ihmisoikeudet. Mutta kun on nähnyt/kuullut todellä pahoja lasten kaltoinkohteluita niin väkisinkin miettii, että sillekin lapselle olisi rakastava lapseton pari, jos vaan saisi adoptoida herkemmin. Mutta nämä ovat niin vaikeita asioita, että helppoa vastausta ei ole.
Tökkönen, olen kanssasi samaa mieltä. Olen elämäni aikana huomannut, että kaikilla lapsilla ei todellakaan ole hyvät oltavat edes täällä pohjolassa. On kaunis ajatus, että kaikilla pitää olla samat ihmisoikeudet. Mutta kun on nähnyt/kuullut todellä pahoja lasten kaltoinkohteluita niin väkisinkin miettii, että sillekin lapselle olisi rakastava lapseton pari, jos vaan saisi adoptoida herkemmin. Mutta nämä ovat niin vaikeita asioita, että helppoa vastausta ei ole.
Kyllä kaikilla pitää olla samat ihmisoikeudet tai oikeudet yleensä. Kaikkia koskee myös se, että lapsista tulee pitää huolta. Oma aikaisempi kommenttini tarkoitti sitä, ettei voida sanoa ettei saa hankkia lapsia, jos ei vielä osaa hoitaa lastaan. Siksi on tärkeää, että he oppivat sen perhevalmennuksessa.
Tietenkin lapset tulee ottaa vanhemmiltaan pois, jos lapsia hoidetaan huonosti tai kaltoinkohdellaan. Ihmistä ei voi kumminkaan tuomita rikoksesta, jota ei ole vielä tehnyt tai ei tule koskaan tekemään. Olisi tosiaan hienoa, jos kaikki lapset pääsisivät rakastaviin perheisiin. Suomessa otetaan kumminkin toisilta lapsia pois liian hepposin perustein ja toiset saavat pitää lapsensa vaikka aiheuttavat paljon pahaa lapsille. Lastenhuostaanotto on vaikea asia, sillä jokaista tapausta pitää arvioida tapauskohtaisesti. Näihin asioihin on vaikea vetää mitään suoria linjaviivauksia, jotka sitten olisivat kaikin puolin hyviä ja ottaisivat kaikki skenaariot huomioon.
Kaikille tasavertaiset ihmisoikeudet ovat kaunis ajatus ja se on ihan realistinen ajatus. Onhan Suomenkin kaikki lait kaikkia koskevia. Samaan tapaan ihmisoikeudet koskevat kaikkia.
Tietenkin lapset tulee ottaa vanhemmiltaan pois, jos lapsia hoidetaan huonosti tai kaltoinkohdellaan. Ihmistä ei voi kumminkaan tuomita rikoksesta, jota ei ole vielä tehnyt tai ei tule koskaan tekemään. Olisi tosiaan hienoa, jos kaikki lapset pääsisivät rakastaviin perheisiin. Suomessa otetaan kumminkin toisilta lapsia pois liian hepposin perustein ja toiset saavat pitää lapsensa vaikka aiheuttavat paljon pahaa lapsille. Lastenhuostaanotto on vaikea asia, sillä jokaista tapausta pitää arvioida tapauskohtaisesti. Näihin asioihin on vaikea vetää mitään suoria linjaviivauksia, jotka sitten olisivat kaikin puolin hyviä ja ottaisivat kaikki skenaariot huomioon.
Kaikille tasavertaiset ihmisoikeudet ovat kaunis ajatus ja se on ihan realistinen ajatus. Onhan Suomenkin kaikki lait kaikkia koskevia. Samaan tapaan ihmisoikeudet koskevat kaikkia.
Eihän kukaan ole valmis vanhempi lapsen saadessaan, vaan vanhemmaksi kasvetaan.
Mitä tuohon huostaanottoasiaan tulee, niin Suomessa annetaan yleensä tilanteen mennä todella pahaksi, ennen kuin sosiaalityöntekijät edes harkitsevat huostaanottopäätöksen tekemistä. Huostaanoton perusteeksi pitäisi riittää se, että lapsen perustarpeita ei täytetä. No tämä ei kuitenkaan yleensä toteudu, valitettavasti. Loistavana tosielämän esimerkkinä tästä perheemme ensimmäinen pitkäaikainen sijoituslapsi, joka sai 7v asti asua äitinsä luona, vaikka kuuluivat sossun piiriin, jonka johdosta poika oli henkisesti 3v tasolla ja sen lisäksi itsetuhoinen. Poika joutui 8 vuotiaana laitoshoitoon. Ajatus vanhemman oikeudesta lapseensa on kaunis, mutta sitä ei saa toteuttaa lapsen hyvinvoinnin kustannuksella.
Mitä tuohon huostaanottoasiaan tulee, niin Suomessa annetaan yleensä tilanteen mennä todella pahaksi, ennen kuin sosiaalityöntekijät edes harkitsevat huostaanottopäätöksen tekemistä. Huostaanoton perusteeksi pitäisi riittää se, että lapsen perustarpeita ei täytetä. No tämä ei kuitenkaan yleensä toteudu, valitettavasti. Loistavana tosielämän esimerkkinä tästä perheemme ensimmäinen pitkäaikainen sijoituslapsi, joka sai 7v asti asua äitinsä luona, vaikka kuuluivat sossun piiriin, jonka johdosta poika oli henkisesti 3v tasolla ja sen lisäksi itsetuhoinen. Poika joutui 8 vuotiaana laitoshoitoon. Ajatus vanhemman oikeudesta lapseensa on kaunis, mutta sitä ei saa toteuttaa lapsen hyvinvoinnin kustannuksella.
Niin anntetaankin mennä liian pitkälle. Se usein johtuu enemmänkin sosiaalityöntekijöiden vähäisestä määrästä suhteessa väestöön. Sen takia välillä ei pystytä antaa tukea vanhemmille, vaan vaihtoehdot on pärjäile tai anna lapset pois. En nyt mitenkään puolustele narkkareita, juoppoja tai ihmisiä, jotka laittavat muut asiat lapsen edelle. Itse tiedän tapauksia, kun yh-vanhempi tarvitsisi apua, jotta pystyisi hoitamaan lapsensa masennuksestaan huolimatta. Ainut apu mitä saa on huostaanotto ja lääkepurkki. En nyt tarkoita, että tulisi saada pitää lapsensa, jos ei heille pysty tarjoamaan hyvää elämää. Haluan vain sanoa, että vanhempien olisi hyvä saada tukea jottei päädytä niin huonoon tilanteeseen, ettei lapset voi hyvin. Tapauksia, joissa huostaaottoa ei ole tapahtunut tarpeeksi ajoissa on aivan liian paljon. Myös asenne ''annetaan sen nyt yrittää uudelleen, josko tällä kertaa ruokkis eikä löisi lastaan'' on aivan pepusta.
Ihmisoikeuksilla tarkoitan niin lasten kuin vanhempienkin oikeuksia. Lapsesta pitää pitää huolta, ei muttia. Vanhempien pitää saada tukea ja opastusta lasten hoidossa, kun sitä tarvitsevat.
Luulen myös, ettei suurin osa narkkareista tai juopoista suunnittele raskautta tai sitä kovasti toivo. Yleensä heidän lapsensa ovat vahinkoja, kun eivät ehkäisyä käytä tai se epäonnistuu. Kun ihminen on niin sairas, että viinaa tai aineet menee kaiken edelle, ei varmaan tule mieleen hankkia lapsia ''vaivaksi''. En tarkoita ihmisoikeuksilla, että vanhemmilla pitäisi olla joku ylimaallinen oikeus pitää lapsiaan.
Ihmisoikeuksilla tarkoitan niin lasten kuin vanhempienkin oikeuksia. Lapsesta pitää pitää huolta, ei muttia. Vanhempien pitää saada tukea ja opastusta lasten hoidossa, kun sitä tarvitsevat.
Luulen myös, ettei suurin osa narkkareista tai juopoista suunnittele raskautta tai sitä kovasti toivo. Yleensä heidän lapsensa ovat vahinkoja, kun eivät ehkäisyä käytä tai se epäonnistuu. Kun ihminen on niin sairas, että viinaa tai aineet menee kaiken edelle, ei varmaan tule mieleen hankkia lapsia ''vaivaksi''. En tarkoita ihmisoikeuksilla, että vanhemmilla pitäisi olla joku ylimaallinen oikeus pitää lapsiaan.
Jeps, minullakin työn kautta kokemuksia ikävistä tapauksista. Sitä kautta on ehkä liikaa kyynistynyt ja tulee ajateltua juurikin niin, että tuon ei olisi pitänyt koskaan saada noita lapsia. Vaikka enpä minä ole oikea henkilö sellaisia tuomioita antamaan. Tosiaan, ihmisoikeuksien tulisi kuulua kaikille, mutta näinhän ei valitettavasti tosiaankaan ole kun maailmanlaajuisesti ajatellaan.
Itseäni hiertää tässä juuri se ristiriita vanhemman oikeuksien ja lasten hyvinvoinnin välillä. Kauan aikaa sitten nuorena tyttönä (17v) hain hoitoon tutuntutun lapsen kodista, jossa oli koiranpaskaa ympäri asuntoa ja vauva konttaili siellä seassa. Äipällä oli baari-ilta. No, onhan se tietenkin hyvä, että oli edes tajunnut pyytää lapselleen hoitajan eikä vain jättänyt vauvaa sinne skeidan sekaan itsekseen pyörimään.
Itseäni hiertää tässä juuri se ristiriita vanhemman oikeuksien ja lasten hyvinvoinnin välillä. Kauan aikaa sitten nuorena tyttönä (17v) hain hoitoon tutuntutun lapsen kodista, jossa oli koiranpaskaa ympäri asuntoa ja vauva konttaili siellä seassa. Äipällä oli baari-ilta. No, onhan se tietenkin hyvä, että oli edes tajunnut pyytää lapselleen hoitajan eikä vain jättänyt vauvaa sinne skeidan sekaan itsekseen pyörimään.
Nuo on aina surullista kuultavaa ja katseltavaa Suomessa onneksi mennään koko ajan enemmän siihen suuntaan, että pyritään palauttamaan vanhempien voimavarat ja tukemaan arkea, jotta lapset voivat asua kotona. Tämähän on aivan loistava asia silloin, kun kyseessä on lapsiaan rakastava vanhempi, jolla vaan on omat voimat lopussa. Valitettavasti kun samat säännöt laitetaan koskemaan niitä päihteen käyttäjiä, niin meillä onkin melkoinen soppa kasassa....
Onko teidän kunnissa ollut perhevalmennuksessa puhetta mahdollisesta tukiverkostosta ja avusta, esimerkiksi perhetyöntekijästä jne? Ainakaan täällä tuossa luentolistassa ei sellaista käsitellä. Sehän olisi juuri omiaan perhevalmennuksen aiheeksi, sillä moni ihan "tavallinen" perheenäiti, ja miksei isäkin, ovat monesti niitä, jotka kaipaavat välillä apua arkeen väsymyksensä kanssa. Perhevalmennushan on juuri täydellinen paikka tuollaisen tiedon jakamiselle.
Ja miten muualla, onko teillä kotikäyntejä, siis ennen synnytystä? Täällä perhetyöntekijä käy kuulemma kerran jokaisessa kodissa. Tuo oli mulle uusi juttu!
Suomessa onneksi mennään koko ajan enemmän siihen suuntaan, että pyritään palauttamaan vanhempien voimavarat ja tukemaan arkea, jotta lapset voivat asua kotona. Tämähän on aivan loistava asia silloin, kun kyseessä on lapsiaan rakastava vanhempi, jolla vaan on omat voimat lopussa. Valitettavasti kun samat säännöt laitetaan koskemaan niitä päihteen käyttäjiä, niin meillä onkin melkoinen soppa kasassa....Onko teidän kunnissa ollut perhevalmennuksessa puhetta mahdollisesta tukiverkostosta ja avusta, esimerkiksi perhetyöntekijästä jne? Ainakaan täällä tuossa luentolistassa ei sellaista käsitellä. Sehän olisi juuri omiaan perhevalmennuksen aiheeksi, sillä moni ihan "tavallinen" perheenäiti, ja miksei isäkin, ovat monesti niitä, jotka kaipaavat välillä apua arkeen väsymyksensä kanssa. Perhevalmennushan on juuri täydellinen paikka tuollaisen tiedon jakamiselle.
Ja miten muualla, onko teillä kotikäyntejä, siis ennen synnytystä? Täällä perhetyöntekijä käy kuulemma kerran jokaisessa kodissa. Tuo oli mulle uusi juttu!
Ahomelskaaja
Puuhakas puhuja
En tiiä onko valmennuksessa tietoa mut nyt raskaus aikana mun terkkari ainaki muistaa joka neuvola kerta muistuttaa että jos tarvitset apua muista että sitä on saatavilla hyvin just perhetyöntekijä pari tuntia kerrallaan esim.. Ihan vaan vaikka et saa nukkua tai käydä yksin kaupassa tms..
Mulla oli aikoinaan adoptoitu ystävä, jolla oli asiat tosi hyvin. Sosiaalihuoltokin sanoi, että hänellä oli asiat paljon paremmin kuin adoptoiduilla yleensä. Tämä ystävä oli adoptoitu 2 vuotiaana eli mitä aikaisemmin asioihin puututaan sitä parempi lopputulos. Ystäväni kävi aikuisiällä tapaamassa biologisia vanhempiaan, eikä koskaan enää halunnut tavata heitä. Biologiset vanhemmat olivat täysin alkoholisoituneita ja ystäväni oli onnesta soikeana adoptiosta ja pitääkin adoptiovanhempiaan oikeina vanhempinaan. Tunsin myös adoptoidun, joka lähti rikollisille teille jo teininä (adoptoitu vanhemmalla iällä). Voitte vain kuvitella miten vaikeaa hänellä oli elämä aikuisena. Tämän takia toivoisinkin, että adoptiota helpotettaisiin nykyisestään. Tämä kuulostaa kovalta, mutta mietinkin vain ja ainoastaan lapsen parasta oman ajatusmaailmani kautta. Tosiaan olen edelleenkin sitä mieltä, että onneksi en ole päättämässä näistä asioista, sillä siinä on aina otettava monta eri asiaa huomioon ja päätöksen teko kuuluu ammattilaisille. Liian kevyin perustein ei tietenkään adoptiota saisi tehdä. Mutta ei sekään ole lapsen kehityksen kannalta hyväksi, että joutuu koko elämänsä olemaan esim. lastenkodissa (on näitäkin tarinoita kuultu). On lapselle hyvin rankkaa, jos joutuu jatkuvasti juoksemaan kodin ja lastenkodin välillä eikä koskaan tiedä mikä se oikea koti nyt on ja missä kunnossa vanhemmat ovat seuraavalla tapaamiskerralla. Kerron nyt havainnoistani, jotka ovat muuttaneet mieltäni tässä asiassa.
Asioita hoidetaan liian paljon paikka- ja henkilökohtaisesti, sillä kaikilla kaupungeilla ei ole samoja resursseja. Toinen virkailija voi tehdä loistavaa työtä, toinen ehkä liian suuren asiakasmäärän takia ei pysty samaan ja räikeitäkin tapauksia jää pimentoon. Lastensuojeluun ja perheiden tukemiseen pitäisi saada ehdottomasti lisää resursseja, eikä säästöjen takia vähentää paikkoja sekä palveluita. Mitä aiemmin vaikeuksiin puututaan sitä pienemmiksi ongelmat jäävät. Ennaltaehkäisy on kaikista tärkeintä, tällä tavalla pystytään ehkäisemään pysyviä vahinkojakin ja ihmisten hätään olisi aina vastattava mahdollisimman pian. Ja tottakai on aina parempi, että lapsi pysyy omilla vanhemmillaan, jos vanhemmat saavat kaiken tuen mitä tarvitsevat ja pystyvät tätä kautta toimimaan hyvinä vanhempina. Mutta jos ensiapuun tuodaan vauva, jolla on lukuisia murtumia, koska vanhemmat ovat "ravistaneet" vauvan hiljaiseksi niin jossakin on pahasti vikaa. Ja selkeästi väkivaltaisuus on ollut toistuvaa, koska vauva ei uskaltanut edes itkeä kipuihinsa ja jäykistyi kauhusta aina kun häntä kosketettiin. Itse en voi kuvitella kauheampaa alkua elämälle, kuin joutua syntymästä asti kokemaan väkivaltaa ja tarpeiden täydellistä laiminlyöntiä. Ja juuri tällaisille "vanhemmille" en tosiaankaan haluaisi antaa yhtään lasta "hoidettavaksi". Mietin väkisinkin, että missä on raja. Tervejärkinen ihminen ei aiheuta toistuvasti vahinkoa puolustuskyvyttömälle ja tämmöisten henkilöiden kuntouttaminen ei ole aivan pieni asia eli he eivät muutu ainakaan hetkessä jos koskaan. Ikävä kyllä joukossamme on mm. sadisteja.
Kannatan yleensäkin vapautta olla oma itsensä ja haluan ymmärtää esim. erilaisuutta. En halua laittaa ihmisiä samaan muottiin ja sanoa muille miten heidän olisi elettävä elämänsä. Mutta sydäntäni särkee aina kun kuulen epäoikeudenmukaisuudesta tai muiden ihmisten kaltoinkohtelusta. Erityisesti lapsien kohdalla tämä tuntuu erityisen pahalta, koska kyse on heidän loppuelämästään. Olen esim. nähnyt miten pahasti alkoholisoituneet vanhemmat vaikuttavat lapsen kehitykseen, ikävä kyllä pahimmissa tapauksissa lapsista ei tule koskaan tasapainoisia aikuisia. Jotta me saisimme yhteiskunnan, jossa kaikkien on hyvä elää, meidän pitäisi panostaa huomattavasti enemmän lapsiperheiden hyvinvointiin. Siellä luodaan pohja elämälle ja hyvälle tulevaisuudelle. Siksi olisikin mielestäni hyvä, jos tästä puhuttaisiin päättäjien keskuudessa enemmän ja oikeasti mietittäisiin mikä on eettisesti oikein ja milloin olisi ajateltava vain lapsen parasta. Olisi tärkeää saada kaikille hyvä alku elämälle ja sitä kautta onnellinen ja tasapainoinen elämä.
Asioita hoidetaan liian paljon paikka- ja henkilökohtaisesti, sillä kaikilla kaupungeilla ei ole samoja resursseja. Toinen virkailija voi tehdä loistavaa työtä, toinen ehkä liian suuren asiakasmäärän takia ei pysty samaan ja räikeitäkin tapauksia jää pimentoon. Lastensuojeluun ja perheiden tukemiseen pitäisi saada ehdottomasti lisää resursseja, eikä säästöjen takia vähentää paikkoja sekä palveluita. Mitä aiemmin vaikeuksiin puututaan sitä pienemmiksi ongelmat jäävät. Ennaltaehkäisy on kaikista tärkeintä, tällä tavalla pystytään ehkäisemään pysyviä vahinkojakin ja ihmisten hätään olisi aina vastattava mahdollisimman pian. Ja tottakai on aina parempi, että lapsi pysyy omilla vanhemmillaan, jos vanhemmat saavat kaiken tuen mitä tarvitsevat ja pystyvät tätä kautta toimimaan hyvinä vanhempina. Mutta jos ensiapuun tuodaan vauva, jolla on lukuisia murtumia, koska vanhemmat ovat "ravistaneet" vauvan hiljaiseksi niin jossakin on pahasti vikaa. Ja selkeästi väkivaltaisuus on ollut toistuvaa, koska vauva ei uskaltanut edes itkeä kipuihinsa ja jäykistyi kauhusta aina kun häntä kosketettiin. Itse en voi kuvitella kauheampaa alkua elämälle, kuin joutua syntymästä asti kokemaan väkivaltaa ja tarpeiden täydellistä laiminlyöntiä. Ja juuri tällaisille "vanhemmille" en tosiaankaan haluaisi antaa yhtään lasta "hoidettavaksi". Mietin väkisinkin, että missä on raja. Tervejärkinen ihminen ei aiheuta toistuvasti vahinkoa puolustuskyvyttömälle ja tämmöisten henkilöiden kuntouttaminen ei ole aivan pieni asia eli he eivät muutu ainakaan hetkessä jos koskaan. Ikävä kyllä joukossamme on mm. sadisteja.
Kannatan yleensäkin vapautta olla oma itsensä ja haluan ymmärtää esim. erilaisuutta. En halua laittaa ihmisiä samaan muottiin ja sanoa muille miten heidän olisi elettävä elämänsä. Mutta sydäntäni särkee aina kun kuulen epäoikeudenmukaisuudesta tai muiden ihmisten kaltoinkohtelusta. Erityisesti lapsien kohdalla tämä tuntuu erityisen pahalta, koska kyse on heidän loppuelämästään. Olen esim. nähnyt miten pahasti alkoholisoituneet vanhemmat vaikuttavat lapsen kehitykseen, ikävä kyllä pahimmissa tapauksissa lapsista ei tule koskaan tasapainoisia aikuisia. Jotta me saisimme yhteiskunnan, jossa kaikkien on hyvä elää, meidän pitäisi panostaa huomattavasti enemmän lapsiperheiden hyvinvointiin. Siellä luodaan pohja elämälle ja hyvälle tulevaisuudelle. Siksi olisikin mielestäni hyvä, jos tästä puhuttaisiin päättäjien keskuudessa enemmän ja oikeasti mietittäisiin mikä on eettisesti oikein ja milloin olisi ajateltava vain lapsen parasta. Olisi tärkeää saada kaikille hyvä alku elämälle ja sitä kautta onnellinen ja tasapainoinen elämä.
Ei täällä ainakaan perhetyöntekijä tee kotikäyntiä ennen synnytystä. Täällä toi perhevalmennus järjestetään silleen et esim. ne joilla on la helmi- maaliskuussa menee samaan aikaan ja ne joilla huhti- toukokuussa menee samaan aikaan jne. Ja se ois jo maaliskuun alussa. Tosin terkkari sanoi et voi mennä, mutta se ei ole sama asia kuunnella niitä ohjeita/neuvoja kun toimia oikean vauva kanssa. Ja synnärillä autetaan sitten vauvan hoidossa ja neuvotaan meitä ensikertalaisia kuulemma kohtuu hyvin.
Mulla ei ole mitään hajua, mitä asioita meillä perhevalmennuksessa käsitellään, kun perhevalmennuksen info-lapussa oli vain päivämäärät tapaamisille, mutta ei mitään aihelistaa. Meillä on siis kaks ryhmätapaamista, ja sitten jokainen saa itse varata ajan synnytyssairaalaan tutustumiskäynnille.
Me ollaan mieheni kanssa menossa valmennukseen, on se sitten turhaa tai ei. Ei me siinä ainakaan mitään hävitä, vaikka siellä kerrottaisiinkin "itsestäänselviä" asioita. :) Esikoista odotamme, ja mää haluun ainakin ottaa vastaan kaikki mahdolliset neuvot ja valmennukset, mitä on tarjolla, vaikka koenkin tietäväni perusasiat lastenhoidosta.
Vähän kyllä mietityttää, että kun noita valmennuskertoja on vaan kaks, että mitä siinä ajassa sitten oikeesti ehditään käydä läpi. Synnytyssairaalaan tutustumista ootan oikein innolla.
Sitä en tiedä, käykö täällä päin joku perhetyöntekijä kotikäynnillä, ei oo kukaan ainakaan puhunut siitä. Sellainen hämärä mielikuva mulla on, että olisin jostain paperista lukenut että terveydenhoitaja tulisi kerran käymään sitten lapsen syntymän jälkeen.
Me ollaan mieheni kanssa menossa valmennukseen, on se sitten turhaa tai ei. Ei me siinä ainakaan mitään hävitä, vaikka siellä kerrottaisiinkin "itsestäänselviä" asioita. :) Esikoista odotamme, ja mää haluun ainakin ottaa vastaan kaikki mahdolliset neuvot ja valmennukset, mitä on tarjolla, vaikka koenkin tietäväni perusasiat lastenhoidosta.
Vähän kyllä mietityttää, että kun noita valmennuskertoja on vaan kaks, että mitä siinä ajassa sitten oikeesti ehditään käydä läpi. Synnytyssairaalaan tutustumista ootan oikein innolla.
Sitä en tiedä, käykö täällä päin joku perhetyöntekijä kotikäynnillä, ei oo kukaan ainakaan puhunut siitä. Sellainen hämärä mielikuva mulla on, että olisin jostain paperista lukenut että terveydenhoitaja tulisi kerran käymään sitten lapsen syntymän jälkeen.
Omasta perhevalmennuksesta tuli juuri infosänköposti. Siitä sain sellaisen kuva, että siellä ei juuri vauvan hoidon käytännön puolesta puhuta, vaan keskitytään siihen henkiseen hyvinvointiin. Kertoja on neljä ja kestävät n. 3h eli aikaa pitäisi olla tarpeeksi. Ensimmäisellä kerralla puhutaan loppuraskaudesta ja vanhemmuudesta, seuraavalla kätiö tulee kertomaan synnytykseen valmistautumisesta ja itse tapahtumasta, kolmannella on alkuaika vauvan kanssa&imetys. Kolmannella kerralla paikalle tulee vauvaperhe kertomaan omasta arjestaan. Neljännellä kerralla tulee joku sosiaalityöntekijä puhumaan vuorovaikutuksesta ja parisuhteesta. Sitten nuo tapaamiset jatkuu kun vauvat on syntyneet eli ryhmästä saa sellaista vertaistukea ja sen takia sinne kaikki halutaan puoliväkisin laittaa menemään:) Ryhmät katsotaan sillein, että ne olisivat sopivan kokoisia ja että lasketut ajat olisivat mahdollisimman lähellä toisiaan.
Odotan ihan hyvillä ja avoimilla mielillä perhevalmennuksen alkua:)
Odotan ihan hyvillä ja avoimilla mielillä perhevalmennuksen alkua:)