perätilasynnytys

Ainiin... Jos yritetään tehdä ulkoinen käännös niin sehän yritetään tehdä aika "myöhäisillä" viikoilla, koska se voi käynnistää synnytyksen vaikka vauva ei suostuisikaan kääntymän.
 
Mulle on jankutettu kokoajan että rv36 viimeistään pitää kääntää jos käännetään ja nyt menossa 35+4 ja ei oo kuulunu keskussairaalasta vielä aikaa... Saapa nähä sitte miten tässä toimitaan :D Aattelin että kerran saavat yrittää kääntää ja jos se ei onnistu kerralla ni sit en anna yrittää enempiä.. Siinäpä leikatkoon sitten..:c
 
Lisäänpä minäkin tänne tarinan onnistuneesta perätilasynnytyksestä. Meidän tyttö oli viihtynyt odotusaikana pitkään perätilassa ja olin ehtinyt hermoilla asiasta jonkin verran, mutta muutama viikko ennen syntymää neuvolan väki oli ollut sitä mieltä, että vauva oli kääntynyt raivotarjontaan. Oli siis melkoinen yllätys, kun sairaalaan saavuttuamme kätilö totesi että täältä ollaan tulossa pylly edellä. Ilmeisesti neuvolaväen ulkotutkimuksiin perustuneet arviot raivotarjontaan kääntymisestä olivat täysin pielessä, kun kätilöt, synnytyslääkärit ja kolme lastenlääkäriä ovat sitä mieltä, ettei typsy ole koskaan pää alaspäin ollutkaan...

Mitään lantion magneettikuvauksia tuossa ei ehditty tehdä, mutta ultralla vauvan kokoarvioksi saatiin vain inasen päälle 3 kg ja näppituntumalta minun lantioni arvioitiin mitä mainioimmaksi synnyttämiseen. Kun paikat olivat auenneet nopeasti - kahdessa tunnissa 7 senttiä! - enkä ollut ehtinyt väsyä supistuksista, rohkaistuin alatiesynnytykseen. Epiduraali vei selkäkivun supistuksista kunnes olin kokonaan auki, ja olin hyvissä voimissa kun pääsin ponnistamaan. Melkein tunti siinä meni ponnistellessa ennen kuin tyttö oli ulkona ja se tuntui melkoiselta urheilusuoritukselta, mutta kätilön, kahden lääkärin ja puolison kannustamana ponnistelin tytön harteita myöten ulos ja sitten lääkärit auttoivat neidin pään syntymään. Missään vaiheessa ei tuntunut siltä, ettenkö olisi pystynyt ja jaksanut. Sain väliaikatietoja tytön hienosta sydänkäyrästä ja hänen etenemisestään ulospäin, ja olo oli turvallinen. Kaiken kaikkiaan upea kokemus ja upea lopputulos!
 
Miulla meni niin, että aamuyöstä 4 aikoihi heräsin hassuun oloon ja veskissä ravailin. Sitte ne menkkamaiset kiputilat, eivät olleet vielä pahat, ja niitä siinä sit tuli 9:ksään asti vähän miten tuli. Supistuksiaha ne olivat ja ootin koko ajan että menee kuitenki kohta ohitte, olinhan siinä 38+4, eli yliaikainen. No yheksän jälkee alkovat olemaan säännöllisiä ja alkoivat olemaan kivuliaampia asteittain ja kahden aikaan iltapäivästä ukko rakas käski soittaa synnärille kun olin itkusen hysteerinen kipujen takia, eikä pystynyt enää hirveesti olemaan. Soitin ja pyysivät paikan päälle näytettäväksi.

Sairaalassa sit kirjattiin sisään ja opiskelija teki sisätutkimuksen, että 7cm auki ja ei ollukkaa pää alaspäi tirpanalla, vaan pyllyhän se sieltä tulla tupsahti esille. Siitä sitten kokoarvioon ja 3,4kg arvioitiin ja synnytystiet olivat hyvät. Siitä sitten suoraan synnytys-saliin ja sain epiduraalin. Sain synnyttää perinteisessä gynekologi-käynti-asennossa, pitien itse jaloistani kiinni (itselläni oli hyvin hauskaa siinä vaiheessa) ja tuli aika koettaa esi-ponnistukset, no se tirpana sieltä meinasi samantien tulla kokonaa, joten jouduin keskeyttää esi-ponnistuksen. Siitä sitten lähettii ponneikkaasti ponnistamaan ja 5min nii tirpana pihalla.

Vaikkakin ilokaasua sain niin eipä se mitään humalantuntuista oloa tehnyt vaan oli loistava siinä määrin että keskityin kipujen aikana hengittelemään enkä keskittynyt kipuihin. Sekä epiduraalin jälkeen jo nukahinkin hetkeksi siihe pöydälle, kun väskätti :)

Olihan se ihan hauska ku sinne synnytyssalii lappas kaikenmaailman lääkäreitä ja kätilöitä kahtomaa sitä synnytystä (ku perätilasynnytykset harvinaisia), ja ihte olin luottavaisin mielin sielä sairaalassa koko ajan (kunha tirpana ny vähä äkkiä sisältäni pullahtais maailmaan) :))) Ei ollut ihan niin rankka kokemus mitä jotkut esikoista synnyttäneet äidit saattaisivat sanoa, että ihana kokemus vaikka ne kivut onkin ihan omaa luokkaansa.

Kyllähän itsekkin ajoittain pelkäsin kaikenmoista, mutta pyrin suhteellisen hyvin tuudittautumaan ajatukseen, että kaikki menee hyvin ja ollaan hyvissä käsissä. Sen takia meillä täällä on synnytysosastot ja ne kätilöt kyllä tietää mitä toimia jos tulee kompliksia. Säästyttiin niiltä ja 1-asteen repeämä tuli, ku olin malttamaton piättää tirpanaa hetken sisällä ku halusin sen niin hyvin pihalle ja ku tuli niin supjakkaasti :)

vähän taisi ny sekava kirjotelma tulla, mutta kyllä se luonto hoitaa hommansa, et pyrkikää olemaa luottavaisin mielin itseenne ja siihen että se laps sieltä tulee kyllä, ei kenenkää vauva ole jääny kohtuu asustelemaan :)
 
kiitos kun ootte tänne laittanut positiivisia kertomuksia!

Meillä vauva perätilassa, kääntynyt viikon 33+3 jälkeen, Siihen asti ollut neuvolassa aina RT.
Yritettiin kääntää 36+2 ja juu, ensin piti makoilla pää alaspäin, mutta ei se pahalle tuntunut!
Uutta kääntöä yritetään 37+2 ja samalla kuvataan lantio, että voidaanko perätilasynnytystä kokeilla.
Itse haluaisin synnyttää, mutta vauva on iso, 36+2 painoarvio 3,1kg ja lasketun päivän arvio 4,1kg!

Arviothan voi heittää, mutta on tuo maha sen verran iso ja isoja lapsia muutenkin suvussa, joten jos ei käänny tai käynnisty ihan piakkoin, niin vauvan koon takia on sitten edessa sektio. Tämä siis vielä ensimmäinen vauveli... Palaan sitten kertomaan miten kävi, kunhan vauva saadaan ulos tavalla tai toisella.
 
Mullaki ollu perätilassa parit poijaat. Ekaa yritettiin kääntää tasa 37 viikolla ja ei onnannu, siitäpä poika ei tykänny ja seuraavana yönä meni vedet ja lähettii synnyttää. Aina kaikki ei mene kuin pitäisi niin sektioon sitten päädyttiin kun supistukset koveni eikä edennyt silti. Seuraava lähti syntymään 31+3 ja pienen kokonsa takia ei saanut perätilassa synnyttää, joten sekin pääty sektioon. Kuha ei nyt kolmaski ois peppu edellä tulossa nii vois vaikka saada synnyttääkki :rolleyes:
 
 
Täällä jotain vinkkejä, kuinka saada vauva kääntymään itse: http://spinningbabies.com/baby-positions/breech-bottoms-up
Itsellä viikkoja jo 39, että minä varmaan olen jo myöhässä asian kanssa, mutta jos muille olis tosta hyötyä.

Mulla ois vielä viikko aikaa saada synnytys käynnistymään luonnostaan, jos ei käynnisty, niin sitten äitipolille ja silloin katotaan mitä tehdään. Mulle siis annettu lupa yrittää synnyttää perätilavauva, mutta pitäs saada vaan se syntymään pian, että ei kasva liian suureksi. Löysin tällaisen sivun, jossa noita vinkkejä, kuinka saada synnytys käynnistymään luonnollisesti: http://www.wikihow.com/Induce-Labor-Naturally

Oon noita vinkkejä koittanut toteuttaa, mutta eipä ainakaan vielä oo tepsiny :rolleyes:

Onko jollakin omat kääntöyritykset onnistunut? Onko joku saanu käynnistettyä synnytyksen noilla kikoilla? :)
 
Meillä ei sitten perätilasynnytys mennyt suunnitelmien mukaan.
Sunnitelma oli synnyttää alateitse ja siihen oli lupa 4kiloon asti.
37+2 kääntöyritys ei onnistunut. ei painoarviota
38+2 ei enää yritetty kääntää. painoarvio 3,6kg. Kypsyteltiin paikkoja, jos vaikka käynnistyisi itsekseen.
39+2 painoarvio 4,1kg ja verenpaineet nousussa = lievä pre-eklampsia -> sektio 39+3.

Poika (4035g) syntyi kovasti huutaen ja sai samantien 10pistettä. Sektio meni hyvin, samoin alkuun toipuminen, mutta haavaan tuli ongelmia, ei sulkeutunut kunnolla ja nyt tehdään haavahoitoa alkuun päivittäin. Viimeiset haavahakaset siis poistettiin eilen (9pv sektiosta) ja siinä todettiin, ettei viillosta ole noin 1sentti lähtenyt paranemaan, ja se pitää huolellisesti hoitaa, ettei jää onkaloa nahan alle.

Miehen arvion mukaan noin 25cm kokonaismittaa haavalla... tuo keskipystyviilto eli navasta suoraan alas häpyrajaan asti. Jos on ulkonäkö tärkeää, niin perätilasektio ei ole kiva, ainakin täälläpäin tehdään aina pysyviilto, kun tarvitaan enemmän tilaa vauvan saamiseksi ulos. Arvesta tulisi ihan nätti, ellei olisi paria kohtaa, jossa ei ole sulkeutunut hyvin, mutta kyllähän tuon huomaa hyvin vielä vuosienkin jälkeen.

Varmasti tuossa loppuajasta vauvan paino nousi reilusti senkin takia, etten enää kaiken stressin ja huolen keskellä jaksanut tarkkailla syömisiä niin tarkasti. Paikat ei kuitenkaan olleet juuri kypsyneet, eikä minulla ollut kuin hyvin satunnaisia supistuksia, joten varmasti poju olisi ennättänyt kasvaa yli neljään kiloon, vaikka olisi ruokavaliokin pysynyt kurissa.
 
Meillä meni myös synnytys lopulta sektioon (kiireelliseen). Synnytys käynnistyi kotona lapsiveden menolla viikolla 40+2. Lanssilla lähdettiin sairaalaan kylkiasennossa. Sännölliset supistukset alkokin sitten heti lääkärintarkistuksen jälkeen jolloin mentiin heti saliin. Avautuminen eteni tosi hyvin 10 cm. Jouduin vaan olemaan makuuasennossa käyrillä koko avautumisvaiheen, joka oli välillä tosi tuskastuttavaa. Kerroin kätilölle ponnistustarpeesta, jolloin kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi, että vauva tarjoaa ulos jalkaansa. Muutama lääkäri tuli vielä varmistamaan tarjonnan, ja jalkahan sieltä tuntui. Sitten sain supistuksen estolääkettä ja mentiin kiireelliseen sektioon. Kympin poika syntyi :) ja painoa olikin pojalla 3824g, painoarvio oli 3500g.

Alotta minulle sektioviilto tehtiin alamahaan poikkiviilto bikinirajalle. Eka viikko oli aika kivulias, mutta äkkiä siitä tokeni kuitenkin. Harmi kun sulla alko haavan kanssa olemaan ongelmaa :/ nousko sulla maito hyvin? Ja lähtikö imetys miten onnistumaan? Mulla nous maito vasta viidentenä päivänä. Kotiuduttiin neljäntenä päivänä, jolloin jouduin kotona antamaan rinnan lisäksi korviketta yhden päivän. Sen jälkeen kun maito nous niin maitoa on tullukki jopa yli tarpeen:) kerkesin vaan jo hermostumaan, että miks maito ei meinannu nousta rintoihin, mutta oisko kipu sitten viivyttänyt maidon nousua..
 
Tässä tulis yksi positiivinen perätilasynnytyskokemus lisää :) Oli pakko luoda tunnuksetkin vaan sitä varten et saan tän jaettua. Kun ite olisin kaivannut tällaisia kertomuksia kauhutarinoiden rinnalle kun perätila meidän vauvalla selvis.

Ennen sitä kuitenkin vastaan noihin magneettikuviin, jep, ne kuvat otetaan jokaiselta riippumatta paljonko on synnytyksiä takana. Meillä kakkonen oli PT:ssä, olin kuitenkin synnyttäny 1v4kk aiemmin esikoisen (rt 3700g&50cm rv37+5) ja silti piti kuvata mahtuuko kaveri alakautta ulos :)

No, meidän pikkumies oli jo rakenneultrassa pylly alaspäin. Sinnikkäästi silti väittivät joka neuvolassa et on pää alaspäin. Mä päädyin pelkopolille keskusteleen tän toisen synnytyksestä koska esikoisen synnytys oli pitkä ja vaikea ja sain pahat repeämät ja koska mulle oli jäänyt paljon kysymyksiä edellisestä synnytyksestä. No täällä pelkopolilla selvis n. Vkolla 35 et poika onkin perätilassa. Kääntöyritys varattiin 37+0 eikä muuten lukuisista yrityksistä huolimatta enää kääntynyt. Ja tuo ei ainakaan mulla tuo kääntöyritys edes sattunut, onnistuin ilmeisesti oleen tarpeeks rentona. Kaks tyyppiä siinä hääri mahan kimpussa ja ihan ihmettelivät kun sanoin et yrittäkää vaan niin kauan kun haluatte, mun on ihan hyvä olla tässä :) Me keskusteltiin pitkät pätkät lääkärin kanssa sektion ja alatiesynnytyksen riskeistä sekä äidille että vauvalle ja sen perusteella päädyttiin yhdessä miehen kanssa alatiesynnytykseen. Me koettiin nimittäin kaiken selonteon jälkeen, että alatiesynnytyksessä oli meille molemmille pienemmät riskit kuin sektiossa. Ja ainakin meille sanottiin että koko synnytyksen ajan on sektiovalmius, jos kävis niin että tulis ongelmia tai synnytys ei etenis.

No ite synnytykseen. Vedet meni 38+6 myöhään illalla ja suunnattiin ambulanssilla sairaalaan. Oltiin siis saatu ihan Taysista ohjeet että jos vedet menee, niin heti lanssilla sinne vaikkei edes supistelis ja pelkästään makuuasennossa saa lanssin tuloon asti olla, koska on niin iso riski et napanuora voi luiskahtaa synnytyskanavaan ja sit on jo kova kiire. Odoteltiin osastolla et supistukset kovenee ja kun en enää pystyny oleen, meidät siirrettiin saliin. Epiduraali mulle tilattiin heti ja siinä kesti pitkään ennenkun lääkäri ehti paikalle. Jotenkin tuo epäonnistui, kätilö tokas ite mulle hetki epiduraalin jälkeen et nyt ei muuten menny oikeeseen paikkaan kun oot edelleen noin kipee. No kyllähän mä sen itekin tiesin, esikoisesta sain epiduraalin ja se vei kaikki kivut. Loppujen lopuks mulle annettiin sit vaan pudentaalipuudutus ja sen voimin poitsu tuli pihalle.

Ponnistusvaihe kesti 18 min (tunnin vähemmän kuin esikoisesta!) ja kaikki sujui hyvin. Pirusti tuo sattui ilman kunnon puudutusta kun vielä oksitosiini tehosti supistuksia, mutta tekisin saman kyllä toistekin :) Meillä poika tuli pylly edellä, niin että lääkäri auttoi jalat, kädet ja lopuksi pään. Pylly tuolla oli pari päivää mustana, mutta ei kyllä edes huutanut sitä. Ja normaalia kuulemma perätilavauvoilla, että se osa tummuu joka edellä pihalle tulee. Mä sain kaks tikkiä vaativan nirhauman ja episiotomiaa ei jouduttu tekeen, raivotarjontaesikoisesta repesin tosi pahasti sisältä vaik tehtiin epparikin. Istuin jo synnytystä seuraavana päivänä, kun esikoisen jälkeen kuljin 1,5kk renkaan kans ja ekaan pariin viikkoon en ees sen kans pystyny istuun kun pari minuuttia kerrallaan. Meillä pojan syntymää todisti meidän lisäks kymmenen henkeä, tuo kun päätti putkahtaa pihalle 12 minuuttia ennen vuoronvaihtoa :D Oli meinaan kätilöä ja lääkäriä paikalla :D Poitsu sai pisteet 7/10 ja 9/10, yks piste lähti väristä. On yleistä, että perätilavauvoilla nuo ekat pisteet on alhaiset ja yleensä sit tokat on jo hyvät :) Ja kokoakin oli jätkällä jo ihan hyvin, rv 39+0, 51 cm ja 3575g. Synnytyksen kesto 4 tuntia, salissa parisen tuntia kun poika oli pihalla.

Mä koitin siellä äitipolilla vinkatakin, että netistä löytyy tosi huonosti tietoa perätilasynnytyksistä, lähinnä vaan kauhukertomuksia. Oisin ite toivonu löytäväni jonkun taulukon tai listan joissa ois verrattu sektion ja perätilasynnytyksen riskejä, tällöin niihin oisi voinut kunnolla perehtyä ennen varsinaista päätöstä. Ja niistä ois itekin jo tiennyt jotain kun meni synnytystavasta kääntöyrityksen jälkeen keskustelemaan. Meille onneksi osui paikalle hyvä lääkäri, joka ajan kanssa kunnolla kävi läpi kaikki riskit ja suositteli meille alatiesynnytystä sen jälkeen kun itse oltiin todettu sen tuntuvan meille sopivalta vaihtoehdolta. Meille myös sanottiin, että mielen voi muuttaa koska tahansa jos alkaakin epäilyttää, ihan vaikka silloinkin kun on jo tullut laitokselle synnyttään.

Tässä mun kertomus, toivottavasti tsemppaa jotakuta toista perätilasynnytykseen! :) Kun me kerrottiin meidän synnytystavan valinnasta läheisille, toiset kannusti kovasti ja toiset oli kauhuissaan. Osa koitti kääntää meidän päät ja tyrkytti väkisin sektiota. Me puolusteltiin ja perusteltiin meidän päätöstä paljon, mutta missään kohtaa ei kaduttu. Perätilasynnytys tuntuu edelleen olevan sellainen, että se jakaa mielipiteet jyrkästi kahtia. Mä en kadu meidän päätöstä vieläkään, jos kolmas tulis ja olis perätilassa, ollaan edelleen miehen kans sitä mieltä et sekin sais tulla alakautta :)

Kiitos ja anteeks, tulikin melkoinen romaani :D
 
Iso kiitos kaikille kokemuksensa jakaneille! Täällä odotellaan esikoista syntyväksi, perätila todettu sattumalta neuvolakäynnillä 33+5 ja äitiyspolikäynnin (vauvan kokoarvio ultralla + magneettikuvat lantiosta) jälkeen todettu, että saa koittaa tulla alateitse. Päätös alatiesynnytyksen puolesta oli helppo, sillä olen itse alateitse syntynyt perätilatapaus ja vertaistukea löytyy siis hyvinkin läheltä. :) Nyt vaan toivotaan että homma sujuu eikä tarvetta sektiolle tule myöhemminkään.

Polillä kävin 35+6, vauvan painoarvio oli silloin 2400 g ja muutkin mitat viittasivat siihen että varsin siro tapaus sieltä olisi tulossa. Kontrolliajan antoivat 39+3, jolloin tarkistetaan vielä kokoarvio uudestaan, mutta noin muuten odotellaan synnytyksen käynnistymistä. Turussa on vähän erilaiset ohjeet tuohon vesien menoon liittyen, ei mitään ambulanssikyytiä vaan itse pitää sairaalaan selvitä jos yleinen olotila sen sallii (toki hätätapauksessa sitten lanssilla).
 
Jos vielä joku kaipasi kokemuksia perätilasynnytyksestä, niin voin jakaa sen mitä muistan näin reilu 2 v jälkeenpäin :) Kaikkiaan hyvä mieli jäi synnytyksestä. Odotin esikoista, ja muistan joskus loppuraskaudesta ihmetelleeni, kun kaikki jatkuvasti kyseli potkuista jotain, että tunsin kyllä liikkeitä, mutta en osannut ikinä sanoa oliko jalka vai mikä. Hakeuduin muusta syystä ultraan pari viikkoa ennen laskettua aikaa ja siellä onneksi (!) sattumalta selvisi että tyyppi oli perätilassa eikä voitu enää kääntää. Päätettiin jo silloin miehen kanssa, että en mene lukemaan mitään "epävirallisia" sivuja aiheesta (jälkeenpäin kuulin, että hän oli käynyt lukemassa just jotain netin kauhutarinoita, eikä halunnut että mä säikähdän niistä - en ole muuten vieläkään lukenut). Sitten kuvattiin lantion mitat, synnytyslääkäri soitti ja sanoi ettei alatiesynnytykselle ole mitään estettä ja tilaa riittää lantion mittoihin ja vauvan kokoon nähden hyvin. Mietin sitten tyytyväisenä, että tätä se "synnyttäjän lantio" siis tarkoittaa ja kerrankin on hyötyä siitä, että on vähän leveämpi lantio :D Sanoi, että jos oma vaimo olisi samassa tilanteessa, suosittelisi hänellekin samaa. Ja että perätilasynnytyksessä on sikäli jopa vähemmän "riskejä" kuin tavallisessa, että mitat tarkistetaan etukäteen ja seulotaan voiko synnyttää alateitse - toisin kuin "tavallisessa" synnytyksessä. Myös se vaikutti päätökseen synnyttää alateitse, että sektiossa olisi kuitenkin ollut riski leikkauskomplikaatioihin, toipuminen olisi ollut hitaampaa ja tuntui että luonnollisempi tapa olisi muutenkin parempi. Itse synnytys sujui nopeasti (muistaakseni kuudessa tunnissa), epiduraalin voimin. Joskaan lopussa vaikutusta ei juuri tuntenut enää. Ponnistusvaiheessa pidin silmiä enimmäkseen kiinni ja välillä auki, se varmaan on erona tavalliseen synnytykseen, että oli varmaan viisi ellei enemmänkin henkilökunnan jäseniä paikalla. Väliliha leikattiin ja pieni repeämä tuli, mutta nämä paranivat kyllä. Ja hyvä mieli jäi, voin suositella jos on mahdollista synnyttää alateitse :)
 
Ihana lukea näitä positiivisia kertomuksia aiheesta, kiitos! Itsellä nyt rv 34+1 ja lapsi ollut perätilassa jo monta kuukautta, nyt alkanut vähitellen itsekin asennoitua, ettei se välttämättä sieltä toisin päin käännykään, vaikka onhan tässä vielä aikaa :)
 
Hei
Nyt mennään jo vuotta 2016, mutta eihän tämä aihe koskaan vanhene kun lapsia syntyy koko ajan lisää .
Haluan jakaa oman tarinani, sillä itse synnytin maaliskuussa 3485g painoisen ja 51cm pituisen esikoispojan yllätys perätila-jalat edellä.

Synnytykseni käynnistyi lapsiveden menolla, sitä tuli kuin elokuvissa, heti iso määrä ettei ollut epäillystä mitä se oli. Lapsiveden menosta 20 minuuttia ja supistukset alkoivat heti napakasti 5 min välein. Sairaalassa istuin hetken käyrällä ennenkuin kätilö tarkisti tilanteeni. Tässä yhteydessä vasta huomattiin ettei tarjoutuva osa ole pää vaan paljon pienempi, joka osottautui jalaksi. Olin 5,5cm auki. Lääkäri kutsuttiin paikalle tarkistamaan tilanne. Etupäivystäjä totesi saman kuin kätilö, jalat edellä on kaveri tulossa. Tässä vaiheessa minun mielessäni löi hetken ihan tyhjää. Neuvolassa viime lääkäri tarkastuksessa lääkäri oli kutitellut vauvan otsaa kun poika oli niin raivotarjonnassa kun olla ja voi.

Takapäivystäjä tuli vielä tarkistamaan etupäivystäjän arvion perätilasta ja siinä kysyttiin meiltä miten haluamme pojan synnyttää. Itse halusin alatiesynnytyksen ja lääkärit sekä mieheni tukivat päätöstä. Synnytys oli käynnistynyt itsekseen rv40+3 ja oli koko ajan hyvin käynnissä. Sekä poika arvioitiin siroksi ja minun lantio tilavaksi.

Tästä siirryin sitten synnytyssaliin ja ilman kivunlievitystä synnytin pojan jalat edellä. Koko tapahtuma kesti yhteensä 6h ja tästä ponnistusvaihe 11 minuuttia.

Ei olisi voinut enää hienommin ja paremmin mennä synnytys! Kokemus oli mitä hienoin ja ihanin. Mieheni oli loistavana tukena ja se oli kaikki mitä tarvein kolme kuukautta sitten siinä tilanteessa.

Poikani ei ollut se pienin perätila tulija vaan normaalin painoinen ja pituinen ja kaikki meni hyvin! Joten tsempit jokaiselle joka tietää tai ei tiedä missä tarjonnassa tuleva lapsi on.
 
Heippa, itse synnytin viime vuonna tytön. Hän oli koko odotus ajan perätilassa. Neuvolassa th oli koko ajan sitä mieltä että vauva on rt mutta menin kontrollikäyntiin k-sairaalaan niin siellä lääkäri huomasi että neito on ja pysyy perätilassa. Eli onneksi tämä ylimmääräinen käynti, muuten en oliso tiennyt mitenpäin hän siellä oli.
Synnytys meni oikeastaan aika hyvin. Ainoat asiat mitkä ärsytti oli että kalvo ei puhjennut itsestään niin jouduin sen ponnistamaan "puhki" ja minulla oli tosi vähän lapsivettä niin sekin esti vauvaa tulemasta jouhevasti. Kätilö heilui öljypurkin kanssa ja ruiskutteli sitä vähän väliä Tyttö painoi 3270g ja oli 51cm pitkä. Tovin hän oli linkkuveitsi asennossa mutta hyvin oikeni siitä.
Sinänsä eroa ei minun mielestä ollut normisynnytykseen. Tosin nyt ponnistusvaihe kesti pidempään kun kalvot eivät puhjenneet..ja vei todella voimia !
 
Hei. Täällä odotellaan perätilavauvaa. Esikoinen tullu sektiolla ja jonka vuoksi nyt en haluaisi sektiota. Koska en voi sen jälkeen millonkaan synnyttää alakautta ja toinen syy on se ku sen jälkeen ei suositella montaa raskautta, koska kaikki joudutaan tehdä sektiolla. Kiva lukea et monella on ollut hyviä perätilasynnytyksiä. Jäi vaan vaivaamaan, et voikohan siinä sanoa et en halua olla mallinukkena et kaikki tulee kattomaan synnytystä. Ajatuskin opiskelijoista hermostuttaa. Ja kun synnytys on itellekki uutta. Toisena sit tuo et leikkaako ne tosiaan välilihan ihan vaan varmuuden vuoksi? Siinähän on omat haavanparanemis riskinsä. Ite hoitajan ajattelen asoita toisinaan väärältä kantilta. Mutta saa nähä mitä painoarvio ja lantiokuvat sanoo.
 
Takaisin
Top