perätilasynnytys

Keskustelun 'Synnytys' aloitti öttiäinen, 27 heinä 2011.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. öttiäinen Aloittelija

    Haluaisin kuulla ihmisten kokemuksia perätilasynnytyksestä. Meidän pieni kaveri tosiaan majaillut perätilassa koko ajan, vielä sillä on aikaa kääntyä =) mietiskelen vaan muiden kokemuksia tästä, vaikka omahan se päätös tulee olemaan, miten sen lapsen sieltä synnyttää.

    alateitse vai sektiolla? mitkä seikat vaikuttivat päätökseesi synnyttää ko. tavalla? oliko synnytys helppo... jne... siis kaikkea mahdollista =)
    • Huonoa kieltä Huonoa kieltä x 1
  2. öttiäinen Aloittelija

    Kiitos oikein paljon kommentistasi asiaan. Itse olen myös tuon alatiesynnytyksen kannalla ollut, mutta tosiaan kiva kuulla ihmisten kokoemuksia asiasta, jotta vähän tietäisi asiasta enemmän. 
  3. Moonbeam Uusi käyttäjä

    Mulla rv 38+5 ja vauva on perätilassa. Lapsivettä on hyvin ja vauvan arvioitu paino on 3,1kg. Olen ensisynnyttäjä ja pelottaa toi alatiesynnytys perätilassa joten olen vakavasti harkinnut suunniteltua sectiota. Huomenna saan tietää lantion koon ja että mahtuisiko vauva syntymään perätilassa. Kuitenkin ihanne olisi synnyttää alateitse. Pelkään vaan niitä riskejä perätilan alatiesynnytyksessa ja kun kuitenkin vauva pitää syntyä peppu edellä ja meillä on nyt jalkatarjonta. Nää on näitä vaikeita päätöksiä, mutta haluan ajatella vauvan parasta ja musta se olis suunniteltu sectio, ettei vauvalle käy mitään. Enkä kuitenkaan toivo hätäsectiota.
  4. Moonbeam Uusi käyttäjä

    Torstaina 18.8 olis nyt varattu aika suunniteltuun sektioon. Jännittää aika tavalla. Torstaina tulis rv 39+2. Toivottavasti kaikki menis hyvin. :)
  5. öttiäinen Aloittelija

    Onnea sektioon =) meillä on ultra tuolloin 18.8. ja mennään katsomaan, onko pienokainen nyt sitten kääntynyt, kuten neuvolatädit epäili. Itse en kyllä osaa enää sanoa juuta enkä jaata, miten päin mahtaa siellä asustella.
  6. Moonbeam Uusi käyttäjä

    Kiitos. :) En kyllä varmaan saa nukuttua kunnolla keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Mutkin torstaina vielä ultrataan ennen sektiota. Ei tiedä vaikka vauva olisikin kääntynyt oikein päin, kun kerran lapsivettä on hyvin ja vauva on aika peini kokoinen. Mutta epäilen silti, että siellä ollaan edelleen jalkatarjonnassa.
  7. Bandida Tuttu foorumilla

    Nostelenpa tätä ketjua kun aihe on sama kuin itselläni olisi: Kaipailisin ihmisten kokemuksia perätilasynnytyksestä, ja siitä miten teitte valinnan sektion ja alatiesynnytyksen välillä?

    Itsellä on nyt viikkoja 38+0, vauva on ollut perätilassa jo pitkään, ja kääntöyritys epäonnistui. Ultran mukaan tarjonta on 'optimaalinen' perätarjonnaksi - siis puhtaasti peppu edellä tulossa, ei jalkatarjonnassa tms. Kävin myös magneettikuvissa, ja mitään fyysistä estettä lantion ja vauvan mittojen epäsuhdan vuoksi (painoarvio vaihdellut siinä 3200-3500g) ei ole, ja lääkärit suosittavat alatiesynnytystä, jos vain itse siihen olen halukas.

    Se halukkuuspa tässä nyt sitten epäilyttääkin :) Vaikea päätös tehtäväksi maallikolle, etenkin sellaiselle jolla ei minkäänlaista synnytyskokemusta vielä ole... Hirveän vähän mitään faktaa olen löytänyt, mihin turvautua päätöksenteossa. Toisaalta haluaisin ehkä enemmän synnyttää 'oikeasti' vaikka tiedän kyllä että se on perätarjonnassa sekä hankalampaa että riskialttiimpaa kuin raivotarjonnassa - vierastan ehkä leikkausta ja sen kuitenkin riskejä enemmän. Lisäksi alatiesynnytystä puoltaa se, että siinä on aina mukana lääkäreitä ja kätilöitä melkein ylikin oman tarpeen, ja vauvan jaksamista tarkkaillaan vielä normaaliakin enemmän, eli sen pitäisi tuoda jotain turvaa. Mutta toisaalta, kuulostaa siltä että sektion riskit on enemmän äitiin kohdistuvia ja alatiesynnytyksen taas vauvaan - ja tottakai mieluummin haluan valita sen tavan joka on vauvalle turvallisempi. Ja jos valitsenkin alatiesynnytyksen, mahdollisuudet joutua silti hätäsektioon ovat suuret...

    Yritän ensi viikolla päästä lääkärin kanssa juttelemaan vielä ennen lopullista päätöstä - ellei vauva päätä mun puolesta ja ala tulemaan ennen sitä - mutta olisi todella hienoa jos PT-synnytyksen (tavalla tai toisella) kokeneet jakaisivat omia kokemuksiaan asiasta...
  8. öttiäinen Aloittelija

    meillä tosiaan poitsu päätti kääntyä sitten viikolla 36 "oikeinpäin", joten sitten tuli ihan normaali alatiesynnytys mulle.

    ja tosiaan se tieto, mitä tuolta löytyy, on kyllä kaameeta luettavaa :/ mun neuvolatäti oli kyllä huippu tässä asiassa, kerto kaikki maholliset asiat, mitä siinä on ja suositteli sitä alatiesynnytystä silloin. itse olin kyllä aivan paniikissa koko ajan asiasta. itse olen myös tullut sujahtahtamalla takamus edellä, joten ajattelin, että sieltä se meitinkin kaveri tulee "väärinpäin". 

    tästä kyllä oikeasti kaipaisi ihmisten kertomuksia, millaista se on oikeasti, eikä niitä kauhujuttuja ja ns. faktoja tarvitsisi tuolta lueskella.
  9. LeenaT Aloittelija

    Bandida, oletko tehnyt päätöksen?

    Mulla on myös vauva perätilassa. Tänään rv 39+5 ja kyseessä esikoinen. Sairaalana K-HKS. Mä olen päätynyt lääkäreiden suosituksesta alatiesynnytykseen. Lantio on mitattu, vauva on hyvänkokoinen (38+6 oli painoarvio 3kg) ja oikeassa asennossa eli täysin peppu edellä. Leikkaus ei mitenkään kiehtonut, vaikka onhan se lapsen kannalta riskittömämpi. Painottivat, että mun pitää itse tehdä päätös, mutta toisaalta lääkäri sanoi ihan suoraan, että olisi sääli leikata, kun kaikki kriteerit puoltaa alatiesynnytystä. En sanonut vastaan ja siihen sitten päädyttiin. Seuraava painoarvio tehdään viikon päästä, jos ei ole siihen mennessä syntynyt.

    Kamalasti kuulee kauhutarinoita ja mun äiti paasaa koko ajan sektiosta kun on kuullut noita tarinoita. Mua vaan inhottaa noi jutut, kun koskaan en löydä tarinoita, joissa kertojana on synnyttäjä itse. Kaikki on aina vain jotain kaverin kummin kaimoja. Yhtä lailla voitaisiin johonkin listata huonoja kokemuksia normaalista alatiesynnytyksestä. Ja sektioon päätyneillä on kokemusta vain sektiosta.

    Päätös on silti aina todella vaikea.
  10. T77 Aloittelija

    Olin itse valintatilanteessa viime elokuussa ja päädyin sektioon. Valinta oli vaikea ja kovasti harmittelin sitä, että netistä oli niin vähän tietoa saatavilla suunnitellusta perätilasynnytyksistä. Nämä kauhutarinat mitä kuulee ovat lähes poikkeuksetta yllätys perätiloja ja äidille ei ole tehty magneettikuvauksia.Olisin etenkin halunnut tietää kuinka suurella todennäköisyydellä alatie synnyksestä päädytään hätä/kiireelliseen sektioon verrattuna synnytykseen, jossa lapsi ei ole perätilassa. Mielessäni ajattelin, että jos sektioon mennään niin sitten mielummin heti ja suunnitellusti.

    Olin magneettikuvien ja painoarvion (3100g) puolesta lääkärien sanoja lainaten täydellinen kandidaatti alatiesynnytykseen perätilasta huolimatta. Tieto perätilasta tuli meille yllätyksenä rv 38 ja jotenkin en vaan saanut itseäni uskomaan, että alatiesynnytys on meille paras vaihtoehto. En ollut mitenkään synnytyspelkoinen ennen perätila-tietoa, mutta joku jarru tuli sillon päälle. Lääkärit painotti, että pitää olla oikea tahtotila, jotta se sujuu hyvin ja niinpä me valittiin sektio.

    Mun mielestä ehdottomasti tärkeintä on se, että tekee valinnan joka sopii itselleen parhaiten. Me ollaan kaikki erilaisia ja se mikä tuntuu hyvältä jutulta toiselle, ei taas sovi toiselle. Kyllä sen sitte lopulta tietää kumpi vaihtoehdoista on se oma. Sektioon jos päätyy niin kannattaa kumppanin kanssa jutella etukäteen siitä, että lapsenhoito (imetystä lukuunottamatta) on alkuun pitkälti kumppanin harteilla. Kannattaa ottaa rauhassa sektion jälkeen, jotta paranee kuntoon heti kerralla.

    Tsemppiä Bandida ja Leena T! Tulettehan kertomaan tänne sitten miten kaikki meni. Mua etenkin kiinnostaa kuulla tosta perätilalapsen alatiesynnytyksestä kun se jäi itseltä kokematta.

     
  11. Bandida Tuttu foorumilla

    LeenaT, mä olen myös kallistumassa, tai hiljaa myöntymässä tuohon suositeltuun alatiesynnytykseen.

    Sain jutella tosi kivan kätilön kanssa asiasta (menen OYSiin synnyttämään), ja hänkin pahoitteli sitä ettei kunnon tilastotietoja asiasta tosiaan ole hirveästi tarjolla - ja noita perätilan alatiesynnytyksien tilastoja rumentaa juuri nuo T77:n mainitsemat yllätysperätilaiset. Tuo kätilö sanoi, että hän omien kokemuksien mukaan kyllä uskaltaa suositella alatiesynnytystä niissä tapauksissa kun fyysiset edellytykset ja tarjonta on tarkistettu huolella ja ne sen mahdollistaa. Suunnitellut perätilaisen alatiesynnytykset on menneet hänen mukaan "todella nätisti", ja jopa ehkä vähemmillä komplikaatioilla/hätäsektioilla kuin synnytykset yleensä, koska niissä tilanne on niin tarkkaan tiedossa etukäteen ja yllätyksiä on vähemmän... Toki myönsi että kaikkia riskejä ei voida poistaa hyvälläkään suunnittelulla.

    Eniten panikoin sitä et hartioita/päätä ei saadakaan autettua helposti ulos ja a) lapselle tulee  hapenpuute ja b) repeän itse perseeseen asti kun se sitten tehdään hätäisemmin... Mut silti mulla ehkä on suurempi halu edes yrittää synnyttää, kuin mennä suoraan sektioon.

    Leikkaus ei muakaan yhtään kiehdo, eikä sen jälkeinen mahdollinen pitempi toipilasjakso (vaikka kaikki jaksaakin toitottaa et se ei kestä kuin pari päivää - entäs jos mun kohdalla toteutuiskin joku kauhuskenaario leikkauksen takia?)

    Kaikki muut tuntuu kyllä olevan yhtäkkiä asiantuntijoita (nimenomaan sen asiantuntijoita et perätilaisen alatiesynnytys on lähes mahdotonta suorittaa ilman komplikaatioita, vaikka kukaan ei loppupeleissä sitten tunne ketään joka olisi edes yrittänyt), ja lähestulkoon painostaa sektioon - jopa miespuoliset joilla tunnetusti tuota synnytyskokemusta löytyy... ;) Sanoinkin yhdelle et tasan kahdella miehellä on tässä asiassa oikeus mielipiteeseen: Tämän lapsen isällä, ja synnytyslääkärillä jos hän sattuu olemaan mies... Kuten LeenaT:kin sanoit, yhtä lailla niitä huonoja kokemuksia löytyy 'normaaleistakin' synnytyksistä, tai sektioista.

    Meillä on seuraava painoarvio parin päivän päästä (39+6), jolloin katsotaan tarviiko suunnitelmia muuttaa... Päätös on kaikkea muuta kuin helppo ja päivittäin mietityttää onko se oikea, mutta yritän luottaa ammattilaisiin tässä asiassa.

    LeenaT; hurjasti tsemppiä ja onnea matkaan sulle! Käyhän kertomassa asioiden etenemisestä täälläkin, mennään aika yhtä jalkaa tämän kanssa...
    • Tykkää Tykkää x 1
  12. LeenaT Aloittelija

    No niin, meidän täydellisessä perätilassa ollut tyttö syntyi täsmälleen laskettuna päivänä eli eilen. Synnytys käynnistyi vesien menolla myöhään illalla rv39+6, aikaisemmin illalla suoli tyhjeni kunnolla eli kamala ripuli. Ambulanssilla mentiin sairaalaan. Juuri samaisena päivänä olin muistanut kysyä neuvolassa gbs-testin tuloksen, joka oli positiivinen. Streptokokkibakteeri siis löytyi ja onneksi älysin sen kysyä, koska se vaati antibioottihoidon vesien mentyä.
    Sairaalassa odoteltiin supistuksia. Ne ei olleet kovin pahoja alkuun, ekat n.14 tuntia pärjäsin pelkällä kipupiikillä. Neljän aikaan iltapäivällä olin auennut 5-6cm ja päätettiin laittaa epiduraali. Sitä odotellessa tutustuin ilokaasuun. Epiduraalia en kuitenkaan koskaan saanut, koska anestesialääkäri ei ehtinyt paikalle. Tässä välissä tuli muutama tosi paha supistus. Osaston lääkäri tuli laittamaan kohdunkaulapuudutetta, mutta ei saanut sitä laitettua, koska olinkin jo täysin auki. Kätilö laittoi häpyhermoon puudutteen ja lääkäri laittoi vauvan peppuun anturin, jotta saatiin sydänääniä kunnolla seurattua. Viideltä rupesin sitten ponnistamaan. Ponnistusvaihe kesti 25 minuuttia, josta loppu oli aikamoista rytinää. Heti alkoi tapahtua enemmän kun vaan uskalsin kunnolla ponnistaa. Synnytystä oli seuraamassa arviolta 7 kätilöä/lääkäriä + me. (Opetushetki niille. :)) Tsemppasi tosi paljon se, kun huomasin miten vauva liikkuu koko ajan ulospäin. Erikoistuva lääkäri auttoi erikoislääkärin ohjauksella jalat, kädet sekä pään vuorollaan ulos. Hienosti hoidettu niiltä, sillä mulle ei tullut yhtäkään repeämää eikä välilihaakaan tarvinnut leikata. Itse olen siis toipunut aivan loistavasti. Ja tytölläkin on kaikki oikein hyvin. :) Painoarvio osui tosi hyvin, tytön syntymämitat oli 3130g ja 49cm, pään ympärys 34cm. Oman kokemukseni perusteella voin todellakin sydämeni pohjasta suositella perätilasynnytystä alateitse, mikäli kriteerit puhuvat sen puolesta!
    • Tykkää Tykkää x 3
    • Voittaja Voittaja x 1
  13. Bandida Tuttu foorumilla

    Mahdottoman paljon onnea tytöstä LeenaT!!! Ja suuret suuret kiitokset kun jaoit kokemuksesi, mahtava kuulla näitä onnistumistarinoitakin vaihteeksi... :) Kuulostaa että kaikki on mennyt niin hyvin kuin mahdollista, vaikket epiduraalia loppupeleissä ehtinytkään saamaan. Kaikkea hyvää teidän vauva-arkeen!

    Meille on tulossa himpun isompi vauva, 3400g oli viimeisin arvio 39+6, ja päätettiin että 40+6 joko käynnistetään tai leikataan, jos ei siihen mennessä mitään tapahdu itsekseen, ettei tuosta enää kovin paljon kasvaisi. Toivottavasti lähtisi luonnostaan liikkeelle ennen sitä niin olisi paremmat mahdollisuudet seurata sinun jalanjäljissä hyvin onnistuneeseen PT-synnytykseen...
  14. Maikkie Tuttu foorumilla

    Minäkin oon käynyt täällä kurkkimassa, vaikka oma vauva tiiviisti raivotarjonnassa onkin. Lähinnä Bandidan kuulumisia olen odottanut.

    On varmasti vaikea päätös mennäkkö synnyttämään alateitse vai leikkaukseen. Tsemppiä kovasti Bandida sinulle tulevaan koitokseen tapahtui se sitten millä tyylillä tahansa!

    Täällä odotellaan kuumeisesti omaa synnytystä ja hermo alkaa olla jo aika tiukilla, kun mitään ei tunnu tapahtuvan. Varmaan mennään parisen viikkoa yliajalle ja sitten käynnistyksen kautta viikolla 42 saan pusertaa sen 4,5kg vauvan pihalle.
  15. Bandida Tuttu foorumilla

    Laitanpa vihdoin omankin kokemukseni tänne, kun vauva nukkuu... :)

    Voin omasta puolesta täysin yhtyä LeenaT:n kirjoitukseen. Jos vain fyysiset kriteerit täyttyy ja omaa halua perätilaisen vauvan alatiesynnytykseen on, minäkin kyllä suosittelen sitä vaihtoehtoa.

    Mä heräsin aamuyöllä rv 40+6 omituiseen oloon ja ajattelinkin eka et nytpä se keksi ajan mahataudin lykätä kun ravasin vessassa useampaan otteeseen (eli mun ensioireena oli myös suolentyhjennys...) - mulla oli juuri tuolle päivälle käynnistys (tai mahd. sektio-) -aika varattuna. Sitä ei sitten tarvittukaan kun aamun mittaan "menkkakivut" alkoi olla selvästi jotain muuta. Mies nakkasi minut sairaalalle töihin mennessä kun suppareiden välit oli alle 10 min. Kävin käyrillä vähän aikaa ja jumin odottamaan lääkäriä käytävälle. Siinä odotellessa supparit kävi jo kipeiksi ja tulivat nopeaan tahtiin (1-3 min välein), ja aloin näyttää vissiin aika kypsältä kätilöiden mielestä; yksi tuli ja vei mut siitä ensin tarkastukseen ja siitä suoraan saliin, olin jo yli 4cm auki. Tässä vaiheessa ilmoittelin miehelle et ehkä parempi lähtä töistä kesken päivän jo tulemaan jos meinaa keretä mukaan ;) Lääkärin tullessa vihdoin saliin olin jo 6cm auki ja sain tosi nopeasti epiduraalin - siihen asti olin mennyt hengittelemällä ja liikkumalla ja lämpöpakkauksella sitten kun salissa jouduin jumimaan sänkyyn sydänäänien seurannan ja tiputuksen takia. Mieskin ehti mukaan epiduraalin jälkeen, odoteltiin siinä sitten yhdessä mitä tuleman pitää. Epiduraalin jälkeenkin homma eteni aika hyvällä tahdilla, lapsivedet meni ja olinkin pian 10cm auki - ja samanlainen lääkäri/hoitajaleegio saapui seuraamaan tilannetta kuin LeenaT:llä. Väliliha puudutettiin ja leikattiin ja sain alkaa ponnistaa, mut tässä vaiheessa jouduttiinkin sit odottelemaan suppareita ekaa kertaa - lieneekö suuri katsojajoukko jännittänyt... Pistivät lisää höyryä oksitosiinitipalla ja 18min ponnistusvaiheen jälkeen lääkärikannustusjoukkojeni huutojen saattelemana puskin viimein tyttösemme päänkin tähän maailmaan. Lääkäri avusti hartiat ja pään, ja mullakin oli sellainen olo koko ajan et homma etenee ja siitä sai voimaa lisää. Sain myös tosi hyvin ponnistettua heti kun sain luvan ja supparit palasi, nauroinkin jälkeenpäin et urheiluharrastuksissa on tottunut tekemään mitä valmentaja käskee loppuun asti... Nyt käskettiin PONNISTAMAAN ja minä tein työtä käskettyä :D Neiti oli kerennyt ulostamaan lapsiveteen ja hörppäämään sitä, joten lääkäri ensitöikseen imaisi röörit puhtaaksi, ja saimme sen pienen limaisen ja verisen aarteen mun rinnalle ihasteltavaksi :)

    Synnytys oli kuulemma kuin oppikirjasta, ja mikään muu ei jäänyt harmittamaan kun että en ehtinyt kokeilla ilokaasua ;) Lääkärit ja kätilöt kiitteli moneen kertaan et hienoa kun edes jotkut uskaltaa synnyttää perätilaisen alakautta, et loppupeleissä hekin pääsee näihin synnytyksiin mukaan niin harvoin, et ne on tosi arvokkaita heidänkin osaamisen kannalta.

    Synnytyksen kokonaiskesto oli jotain 10h ekoista suppareista. Painoarviot heitti vähän yläkanttiin, veikkailtiin vajaata 3,5 kiloista useampaan otteeseen, onneks tyttö oli "vain" 3200g, mieluummin se virhe tuohon suuntaan... Epparihaava lakkasi aristamasta parissa päivässä, ja oikeastaan ainoa 'vaiva' jälkivuodon lisäksi on ollut häntäluun & häpyluun lievä aristus vielä näin 2 vkoa synnytyksen jälkeen. Muuten oon toipunut tosi hyvin, ja vauvalla on kaikki mallikkaasti myös: Painoa oli kertynyt jo 12 päivän iässä 3400g.

    Helppo sanoa jäkikäteen, mut ehdottomasti oli oikea päätös lähteä alatiesynnytykseen muiden pelotteluista huolimatta. Mua ei ihme kyllä edes isosti jännittänyt koko homma - muut oli kyllä jännittäneet minunkin puolesta :)
    • Tykkää Tykkää x 4
    • Voittaja Voittaja x 1
  16. LeenaT Aloittelija

    Bandida, todella hienoa, että sullakin oli hyvä kokemus ja kaikki meni hyvin! :)

    Minäkin ihmettelin, kuinka vähän jännitin. Luottamus sairaalan henkilökunnan ammattitaitoon oli niin kova, että ei ollut mitään syytä jännittää. Paitsi ehkä pientä positiivista jännitystä oli. :)
  17. Bandida Tuttu foorumilla

    LeenaT, mulla oli samoin, luotin siihen et ammattilaiset osaa homman (kun heitä olikin paikalla sankoin joukoin :) ), ja mä keskityin seuraamaan ohjeita ja tuntemuksiani.
  18. Mandi83 Uusi käyttäjä

    Menin maanantaina (RV 37+5) kätilöopiston päivystykseen kovien vatsakipujen vuoksi ja samalla reissulla selvisi, että vauva oli kääntynyt perätilaan! Onneksi siis selvisi tässä vaiheessa. RV 36+1 neuvolakääkärillä käydessäni vauva oli vielä raivotarjonnassa. Vatsakivut muuttuivat kipeiksi supistuksi illan mittaan ja yöllä yhden aikaan supistukset olivat jo 3 minuutin luokkaa kunnes loppuvat kokonaan... Vauva muutti siis mielensä maailmaan tulopäivästä  :D Äitiinsä tulossa!

    Keskustelin sillon lääkärin kanssa synnytystavasta, lantio kuvattiin ja vauva ultrattiin ja arvioitiin silloin 3,1 kiloiseksi. Sanoin heti, että jos vaan mahdollista niin haluan yrittää synnyttää vauvan normaalisti. Tilaa pitäisi kuulemma olla riittävästi eli nyt vaan odotellaan synnytyksen käynnistymistä. Olin jo maanantai-iltana auki 3-4cm joten vois luulla ettei tässä kauan enää kärvistellä? Vauva saattaa kuulemma tulla sitten aika rytinällä kun lähtee tulemaan!

    Teidän muiden kokemukset vahvisti omaa haluani synnyttää alateitse vaikka noita kaunutarinoitakin tosiaan on tullut lueskeltua. Luotan täysin kättärin henkilökuntaan ja lääkärikin sanoi, että perätila vauvan kohdalla sektioon lähdetään heti jos yhtään siltä näyttää.

    Mä en todellakaan halua sektiota, joten täysillä yritetään ja ponnistetaan! :) Nyt vaan odotellaan...

  19. Bandida Tuttu foorumilla

    Tsemppiä Mandi! Toivottavasti kaikki menee yhtä hyvin kuin meillä... Pidetään peukkuja! Lähde sitten ajoissa sairaalaan kun alkaa siltä tuntumaan. Mulle ainakin sanottiin et PT:n kans mieluummin vähän aikaisessa kuin liian myöhään...
  20. Mandi83 Uusi käyttäjä

    Ei mennyt synnytys ihan niin kuin olin suunnitellut!

    13.3 iltapäivällä kahden aikaan ihmettelin, kun housuihin alkoi lorahdella jotain ylimääräistä. Ei se pelkkää nestettä ollut, vaan vähän sellaista limaista. Menin tunniksi pitkälleen ja otin unet. Kun nousin sängystä ylos niin housut kastui ihan kunnolla. Ei muuta kuin pitkälleen ja soittamaan kätilöopistolle. Olivat varmoja, että lapsivesi on alkanut hiljalleen tihkuttamaan, joten sain ohjeet tilata ambulanssin ja suunnata kohti kättäriä.

    Siellä selvisi, että lapsivettähän se oli ja jäin sille reissulle odottelemaan josko supistuksetkin ilmaantuisivat kuvioihin. Yö oli aika mielenkiintoinen, koska sain luvan ainoastaan käydä vessassa ja siellä jouduinkin ravaamaan aika paljon, koska lapsivettä valui aina kun liikahdin yhtään sängyssä. Aika ilkeä tunne...

    Lääkäri yritti käynnistellä synnytystä sormivoimin (avasi siis sormillaan kohdunsuuta lisää) ja sain 14.3 puolen päivän aikaan luvan lähteä liikkeelle (vauvan peppu oli kiinnittynyt) ja kipuamaan rappusia, että kohdunsuu alkaisi avautua enemmän. Siinä vaiheessa se oli auki 3-4 cm. Kahden aikaan päätettiin laittaa minut oksitosiinitippaan, että supistukset käynnistyisi. Samalla pääsin synnytyssalin puolelle. Sillon vasta tajusin koko tilanteen: tästä ei selvitä yhtenä kappaleena! :)

    Alkuun en tuntenut supistuksia ollenkaan, mutta käyrällä ne näkyivät kyllä. Hiljalleen oksitosiiniannostusta lisättiin ja supistukset alkoi tuntua, kunnes ne jysähti päälle todella voimakkaina ja kipeinä! Ei ollut kovin mukavaa tajuta ettei voi hallita kroppaansa ollenkaan ja kivut oli aika kovat. Sainkin pikaisena epiduraalin, joka helpotti oloa kummasti. Epiduraalia ennen yritin pärjätä pelkällä ilokaasulla, mutta ei sekään kovin kauan riittänyt...

    Puolen yön aikaan aloin olla jo todella väsynyt ja kivuissani ja mulle laitettiin taas epiduraali, jolla sain taas helpotusta ja taisin vähän aikaa torkahtaakin. Kahden jälkeen yöllä sain kolmannen satsin epiduraalia ja vähän sen jälkeen kätilö totesi, että kohdunsuu olisi kohta riittävän auki ja voitaisiin alkaa työstämään vauvaa ulos. Lääkäri teki sisätutkimuksen joskus vaille kolme ja totesi, että vauvan peppu ei ollut lähtenyt laskeutumaan niin kuin pitäisi ja kohdunsuukin oli alkanut painautua kiinni. Ainoana vaihtoehtona oli enää siis sektio.

    Mut vietiin leikkaussaliin ja vauva syntyi sektiolla 15.3 klo 3.16. Näinkin voi siis käydä! Kätilö tosin totesi heräämössä, että todennäköisesti vauva ei olisikaan mahtunut tulemaan normaalisti eli sektioon olisi päädytty joka tapauksessa.

    Vaikka olin suunnitellut alatiesynnytystä niin ei mulle paha maku tästä jäänyt, päin vastoin! Kätilöt oli todella osaavia ja ihania, samoin lääkärit. Olin itsekin jo sektiopäätöksen tullessa niiiiiiin väsynyt, että sektio oli vain helpotus. Nyt on 15 päivää synnytyksestä ja leikkaushaava alkaa olla kivuton ja elämä palannut siltä osin normaalisti.

    Nyt meillä on maailman suloisin tyttö ja olen todella onnellinen <3 Kokemus oli sen verran positiivinen, että voisin harkita toisenkin lapsen tekemistä jossakin vaiheessa vaikka raskauden aikana vannoin, että tähän yhteen tämä jää :D
    • Tykkää Tykkää x 3

Jaa tämä sivu