Ei mennyt synnytys ihan niin kuin olin suunnitellut!
13.3 iltapäivällä kahden aikaan ihmettelin, kun housuihin alkoi lorahdella jotain ylimääräistä. Ei se pelkkää nestettä ollut, vaan vähän sellaista limaista. Menin tunniksi pitkälleen ja otin unet. Kun nousin sängystä ylos niin housut kastui ihan kunnolla. Ei muuta kuin pitkälleen ja soittamaan kätilöopistolle. Olivat varmoja, että lapsivesi on alkanut hiljalleen tihkuttamaan, joten sain ohjeet tilata ambulanssin ja suunnata kohti kättäriä.
Siellä selvisi, että lapsivettähän se oli ja jäin sille reissulle odottelemaan josko supistuksetkin ilmaantuisivat kuvioihin. Yö oli aika mielenkiintoinen, koska sain luvan ainoastaan käydä vessassa ja siellä jouduinkin ravaamaan aika paljon, koska lapsivettä valui aina kun liikahdin yhtään sängyssä. Aika ilkeä tunne...
Lääkäri yritti käynnistellä synnytystä sormivoimin (avasi siis sormillaan kohdunsuuta lisää) ja sain 14.3 puolen päivän aikaan luvan lähteä liikkeelle (vauvan peppu oli kiinnittynyt) ja kipuamaan rappusia, että kohdunsuu alkaisi avautua enemmän. Siinä vaiheessa se oli auki 3-4 cm. Kahden aikaan päätettiin laittaa minut oksitosiinitippaan, että supistukset käynnistyisi. Samalla pääsin synnytyssalin puolelle. Sillon vasta tajusin koko tilanteen: tästä ei selvitä yhtenä kappaleena! :)
Alkuun en tuntenut supistuksia ollenkaan, mutta käyrällä ne näkyivät kyllä. Hiljalleen oksitosiiniannostusta lisättiin ja supistukset alkoi tuntua, kunnes ne jysähti päälle todella voimakkaina ja kipeinä! Ei ollut kovin mukavaa tajuta ettei voi hallita kroppaansa ollenkaan ja kivut oli aika kovat. Sainkin pikaisena epiduraalin, joka helpotti oloa kummasti. Epiduraalia ennen yritin pärjätä pelkällä ilokaasulla, mutta ei sekään kovin kauan riittänyt...
Puolen yön aikaan aloin olla jo todella väsynyt ja kivuissani ja mulle laitettiin taas epiduraali, jolla sain taas helpotusta ja taisin vähän aikaa torkahtaakin. Kahden jälkeen yöllä sain kolmannen satsin epiduraalia ja vähän sen jälkeen kätilö totesi, että kohdunsuu olisi kohta riittävän auki ja voitaisiin alkaa työstämään vauvaa ulos. Lääkäri teki sisätutkimuksen joskus vaille kolme ja totesi, että vauvan peppu ei ollut lähtenyt laskeutumaan niin kuin pitäisi ja kohdunsuukin oli alkanut painautua kiinni. Ainoana vaihtoehtona oli enää siis sektio.
Mut vietiin leikkaussaliin ja vauva syntyi sektiolla 15.3 klo 3.16. Näinkin voi siis käydä! Kätilö tosin totesi heräämössä, että todennäköisesti vauva ei olisikaan mahtunut tulemaan normaalisti eli sektioon olisi päädytty joka tapauksessa.
Vaikka olin suunnitellut alatiesynnytystä niin ei mulle paha maku tästä jäänyt, päin vastoin! Kätilöt oli todella osaavia ja ihania, samoin lääkärit. Olin itsekin jo sektiopäätöksen tullessa niiiiiiin väsynyt, että sektio oli vain helpotus. Nyt on 15 päivää synnytyksestä ja leikkaushaava alkaa olla kivuton ja elämä palannut siltä osin normaalisti.
Nyt meillä on maailman suloisin tyttö ja olen todella onnellinen <3 Kokemus oli sen verran positiivinen, että voisin harkita toisenkin lapsen tekemistä jossakin vaiheessa vaikka raskauden aikana vannoin, että tähän yhteen tämä jää :D
