Pelottaako

Mirde

Mirde

Puuhakas puhuja
ketään muuta mikään?

Mä oon saanut luotua itselleni peikon synnytyksestä: että joku menee pieleen.. oon nähnyt muutaman päivän aikana "vahingossa" kohtukuolema-artikkeleita jne. ja jotenkin on iskenyt kauhea ahdistus.. onneksi on neuvola ens viikolla: saan kysyä, mikä avuksi.. synnytys on muutenkin mielessä joka päivä: lienee normaalia, että sitä läpikäy jo etukäteen. Tähän asti kaikki on "vain mennyt itsekseen", nyt alkaa tuntua, että päivät oikeasti vähenee. Mikä on samalla ihanaakin. [:)]
 
Ei ainakaan vielä. Oikeastaan ainoa asia, mitä olen miettinyt, on se, että mitäs jos se meidän poika tai tyttö on tosi hankala murrosiässä, että miten sen kanssa sitten pärjää [:D]. Ei ihan vielä ajankohtaista![8D]
Kaipa se on jotain itsesuojeluvaistoa, kun en kuitenkaan asioihin pysty vaikuttamaan, niin parempi olla etukäteen murehtimatta.
 
mulla on ollut aivan kamala sairaalakammo aina. jotenkin olen selvinnyt lääkärikäynneistä tähän mennessä kun olen saanut jonkun aina mukaan ja tiedän että hetki menee nopeasti ohi. mutta ajatus yöstä sairaalassa pelottaa aivan hirvittävästi... kestettävähän se on kun oon tähän hommaan ryhtynyt, ja luulinkin jo päässeeni pelosta mutta nyt LA:n lähestyessä mikään ei kalvaa mieltäni niin pahasti kuin yöpyminen sairaalassa. en pysty edes koskemaan ovenkahvoja taikka mitään nappuloita sairaalassa.
naurettavaa tiedän, mutten keksi mitään helpotustakaan tähän minun "vaivaani".... [:(]
 
Mua ahdistaa. Ei välttämättä itse synnytys vaan se kaikki muu. Pidetäänkö musta siellä huolta ja kerrotaanko vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista vai pitäiskö vaan ite oata pyytää kaikkea. Tämä johtunee ehkä siitä, että tayssiin tosiaan tulos aikamoiset ruuhkat kesällä synnärille. Haluisin tietoo, mutta synnytysvalmennusta ei oo. Ajdistaa, etten tiedä mitä tapahtuu.
Neuvolatäti on onneks kätilö ja sovittiin, et meen vielä ennen heinäkuuta (siis ennen hänen lomiaan) neuvolaan miehen kanssa ja käydään synnytystä läpi. Mut haluisin päästä tutustumaan tuohon paikkaan etukäteen, mutta ei kuulemma ole mahdollista.
 
Sartza: eikö ihan oikeasti pääse tutustumaan synnärille? Mä olen luullut, että kaikissa järjestetään tutustumiskäyntejä just siksi ettei ainakaan sitä paikkaa tarvitsisi sitten jännittää... Kurjaa.
 
Mua ei pelota synnytys!
Enempi pelottaa yliaikaisuus ja käynnistys ja nekään ei pelota missään muussa mielessä kuin toiveessa että vauva syntyisi ennen tai lähellä la ja käynnistyisi itse.Niin että saisin kokea tämän viimeisen synnytyksen lempeänä ja luonnollisena[8|]
Mulla 2 viimeisen synnytyksen aikan ollut "pientä ongelmaa",kuutosen kohdalla lapsivedet oli ihan puuromaiset ja vihreät ja sydänäänet katosivat,mutta koin olevani hyvissä käsissä,kätilö toimi ripeästi ja kaikki sujui hyvin.Terve tyttö syntyi vaikka ahdingossa oli ollut,napanuora 2 krt kaulan ympärillä.
Seiskan kohdalla oli vähän sama juttu,vihreät vedet jotka sitten pelästytti,mutta suuremmilta kauhun hetkiltä säästyttiin.
 
Synnytystä en siis osaa pelätä!Kivut kyllä alkaa taas muistua mieleen ja se ajatus"miten ne taas kestän",mutta innolla odotan kuitenkin jo tulevaa[:)]
 
 
Sarza kannattaa ottaa luuri käteen,soittaa synnärille ja kysyä voiko joku näyttää paikkoja ja hiukan kertoa synnytyksestä,kun pelottaa!Voi hyvin osua kiva kätilö langan toiseen päähän joka sopivalla hetkellä voi hiukan kertoilla.Mitään et menetä jos soitat ja kysyt[;)]
Kun näiden synnäreiden tutustumiskäyntejä ja muita synnytysvalmennuksia kovasti vähennetty,kunnista riippuen,olen kuullut että muutama ystävän ystävä saanut oman henk.koht.kiertokäynnin kauniilla puhelulla[:)]
 
Muakaan ei itse synnytys pelota, vaikka ekaa kertaa tassa hommassa ollaankin. Mua pelottaa, jos jokin menee vikaan, jos se vauva ei vaan tuu ulos, ja mua pelottaa, jos mut joudutaan leikkaamaan, pelkaan sektiota. Taalla Thaimaassa laakarit tykkaa enemman tehda noita sektioita, ja musta tuntuu, etta ne tekee sen aika heppoisin perustein. Ma en tieda ketaan kuka ois synnyttanyt normaalisti alakautta, paitsi mun anoppi [:D]

Mua pelottaa jos ma en pysty tuskissani kertomaan, mihin sattuu, tai mika on vialla, tai en vaan yksinkertaisesti saa apua. Meilla kun ei varmaan yhteista kielta ole, tai siis olen ainakin itseni pelotellut, ettei siella sairaalassa varmaan kukaan puhu edes englantia, paitsi mun oma laakari, ja mua pelottaa, jos se ei jostain syysta paasekaan paikalle, jos se on just jossain toisaalla kiinni....

Ei passaa ajatella tammosia, hyih [:o]
On ne muutkin hengissa selvinnyt?
 
Pelkään että vauvalle sattuu jotain synnytyksessä, jää kiinni kanavaan tms. ja että siitä aiheutuu haittaa vauvalle tai että itselle jää jotain pysyviä vammoja. Kipua sinänsä en pelkää.
 
Äitini ja mummoni tosin ovat alakautta saattaneet maailman yhteensä 12 lasta ongelmitta, joten toivottavasti tulisin heihin tässä. Äitillä on kaikki synnytykset olleet nopeita (minä olin esikoinen - 5 tuntia), joten siinäkin periytyvyys olisi hyvä asia..
 
Mulla on aika pitkä matka synnytyssairaalaan. Lähin on 210km päässä, toiseen 245km. Huonot tiet ja paljon poroja tiellä. Jos tulee äkkilähtö sairaalaan nii kuitenki menee vähintään 2tuntia matkalla ja ouluun päin kun menee nii siellä on kameratolppia välissä. kuusamon ja kajaanin välinen tie on kuoppainen ja surkea. ja noi helvetin porot on aina keskellä tietä toikkaroimassa.

Mitä jos se vauva haluaa syntyä kesken matkan? miehen pitää alkaa kätilöksi ja jos sattuukin jotain ikävää [:(] kuusamosta lopetettiin synnytysosasto pari vuotta sitten työvoimapulan takia. paljonhan täällä olisi naisia sinne menossa, mut hankalaa se on ku ei ole tarpeeksi kätilöitä työvuorossa, joskus heitä ei ole ollenkaan paikalla.

Emme pääse edes tutustumiskäynnille kumpaankaan laitokseen. Tai se pitäisi itse järjestää jotenkin.

Mies on kuusamosta kotoisin ja hänen vanhempansa asuvat täällä. Hänen äiti vaan meinaa muuttaa syksyllä kajaaniin kun ei täältä löydy töitä. Miehen isäkin asuu tuolla 30kilometrin päässä. Ei ole lastenhoitajaakaan enää tiedossa ainakaan heiltä.

Omat vanhempani asuu vielä kauempana, isä 400km päässä ja äitille on 600km matkaa.

Anteeksi tämä valitus.
 
Oi kauhea, en viitsi edes kaikkea tähän listata, olen niin hurja murehtimaan ja huolehtimaan kaikesta muutenkin, ja nyt kun nämä "äidin-vaisto-hormoonit" on herännyt niin minähän sitten murehdin......[:-]

Tietenkin pelottaa meneekö kaikki hyvin ja että tyttö on terve. Ja tietenkin se että onko se tyttö laisinkaan! Ehkä ne eivät vaan ole huomanneet sitä peenistä siellä ultrassa?!? (eihän tällä faktalla ole mitään väliä, tulokasta rakastan sydämmeni puhki, riippumatta mitä sieltä jalkovälistä löytyy, mutta sitäkin osaan silti stressata....)

Ja tuleeko se masennus? Miten meidän perhe siitä sitten selviää?!? Osaanko pyytää ja vastaanottaa apua jos se tulee?

Ja miten käy parisuhteen? Kun on ensimmäinen lapsi tulossa ei osaa oikein konkreettisesti ajatella miten tämä meidän perhe oikeen sitten toimii kun pienokainen tulee? Mitä jos ei toimikkaan?

Tuleeko minusta ihan hirviö-äiti?........ Mitä jos minusta tulee vaan yksi hermoheikko, elämään kyllästynyt äiti, joka ei jaksa tai halua enää pitää huolta itsestään, tai kenestäkään ympärillään?

HUH............ Onneksi nämä asiat ei ihan koko aikaa pyöri päässä, mutta nyt kun mies vielä tekee yö vuoroja, on iltaisin ihan liikaa aikaa ja tilaa miettiä kaikkea, ja öisin nämäkin asiat kaikki tuntuu ihan tosi paljon suuremmilta, kun sitten kuin aurinko nousee.... [:)]
 
KIITOS NAISET *halii*!!! Ette usko, miten helpottavaa lukea ja huomata, etten ole ainoa huolinkainen ja murehtija.. [;)] Oikeasti mua helpotti!! Toivottavasti teitäkin!! Mä listaan myöhemmin lisää pelkopaniikkiaiheitani... [:D]
 
Mua lähinnä pelottaa vaan se että onko lapsi terve, ja että miten pärjään jos sille tulle vaikkas koliikki.. [&:]
 
Huh, onneksi näin anonyymisti voin tunnustaa, että välillä pelottaa... Ja paljon! Synnytystä en niinkään pelkää, miksi pelkäisin jotain mistä en vielä tiedä mitään? Tietenkin toivon, että kaikki menisi hyvin ja vauva ehtisi kääntyä oikeinpäin.

Meillä oli miehen kanssa eilen ihana päivä. Käytiin ostoksilla, syötiin hyvin, katsottiin sylikkäin sohvalla elokuvia ja telmittiin ja hassuteltiin [:)] Tuli taas sellainen tunne, että hyvinhän me oltaisiin pärjätty kahdestaankin ja vauva "tulee väliin". Ihan typerä ajatus, eikö? Iski kamala katumus, itsekkyys ja itsenäisyyden kaipuu jo nyt, koska meidän kahden laatu-aika tulee olemaan kortilla lapsen syntymän jälkeen.
Noh, nämä ajatukset ja tunteet menivät ohi ja iloitsin taas lapsestamme. Yritän kovasti olla tuntematta huonoa omaatuntoa näistä epävarmuuden ajatuksista, jokainen odottajan opas kertoo että sellaiset ovat ihan normaaleja..

Kauhuskenaarioita näen myös rahatilanteesta, omasta jaksamisesta, lapsen terveydestä ja arjen onnistumisesta. Eiköhän näitä pelkoja ole jonkin verran jokaisella odottavalla naisella [:)]
 
Emilia.. täällä tulee ihan samanlaisia tunteita.. just taas kun oikein loikoiltiin eilen aamulla pitkään sängyssä ja juteltiin kaikkea maan ja taivaan väliltä ja vaan oltiin yhdessä, niin tuli mieleen että miten käy näiden hetkien pienen tullessa... pieni muutaman sekunnin paniikki että emmä haluakkaan, kunnes sitten taas siitä pääse yli.. mutta tunne on aito ja tulee ihan täysillä...

olettaisin että normia kun ensimmäistä odottaa..
 
Emilia ja asali: mä oon saletti, että jokainen esikoistaan odottava miettii tuota.. mäkin.. [:(] Samalla oottaa iloisena ja samalla ahistuneena.. ja kaikki kauhuskenaariot laidasta laitaan menee päässä.. mäkin pelkään paniikinomaisesti allergioita, mitä jos en osaa toimia-mietteitä menee päässä jne.. mut eniten mä nykyään mietin ja pelkään, että jos vauvalle sattuu jotain..
 
mua kans vähän mietityttää miten arki vauvan kanssa sujuu, osaanko pukea sen oikein ja ennen kaikkea mä mietin imetystä [>:] mulla on jotenkin ihan älyttömän arat nännit ja en halua edes miehen niihin koskevan, varsinkaan nyt kun ne jo vuotaa jotain maidon esiastetta, joka toisinaan ällöttää minua, siis en voi olla juuri ollenkaan ilman liivejä enkä liivinsuojuksia, toisinaan ajattelen että se vuotaminen on ihan normaalia enkä ole siitä millänsäkään, mutta toisinaan se ärsyttää ihan kamalasti! varsinkin kun saunan jälkeen haluaisi vähän aikaa olla ilman liivejä ja suojia, niin rinnat alkaa vuotamaan ja kylpytakki/paita kastuu [:@][&:] miestä himmottaisi kamalasti olla kiinni rinnoissa koko ajan, mutta minä en halua kun ajatuksissa pyörii koko ajan miten vauva imee rintaa [&o] miten niin luonnollinen asia kun imetys, voi tuntua näin kamalalle? alitajuisesti haluaisin kuitenkin imettää vauvaa, mutta mutta!! Auttakaa minua [:(]

Sit mä mietin myös meidän parisuhdetta...meillä on peitonheiluttelu kerrat vähentyneet ihan minimiin...ehkä kerran tai kaks kuukaudessa [:o] tulee peittoja heiluteltua. mietin sitä miten mies kestää, jos tämä jatkuu samanlaisena vauvan synnyttyä..mä oon varmaan ihan outo, mut en voi heilutella peittoja jos koirat on samassa huoneessa, saati jos vauva on samassa huoneessa [&:] koirien suhteen mua ällöttää ajatus että ne kesken kaiken hyppää sänkyyn...mun halut häviää kyllä ihan samantien sitten...

Mä oon varmaan ihan outolintu näiden ajatusteni kanssa [:(] ja sit kun en osaa edes kunnolla miehen kanssa puhua tuosta peittojen heiluttelusta [&o] mulle tulee kamalan huono omatunto kun tiedän miten paljon mies haluaa, mutta minun ei tee mieli ollenkaan [:(]
 
Mina kylla ymmarran Riitu87:n ajatuksia.
Mun mies ois kans tisseissa koko ajan kiinni, mutta mua alkaa kans allottamaan, koska tulee heti mieleen imetys, ja se nyt ei ole mitenkaan eroottista, ja huiskin sen kadet tai kasvot pois mun tisseista! [:D]
Melkein sama peitonheiluttelun kans, mita pidemmalle raskaudessa mennaan, sita vahemman ma haluan... [&o]
 
mulla miu tissit on vuotanu jo reilusti kaks kuukautta [:'(] Ei varmaan oo helppoo tosiaan toisessa ääripäässäkään...
 
minusta ne alko vuotamaan ihan yks kaks...silloin huomasin, kun mustia liivejä käytän, et niihin on ilmaantunut valkeita läikkiä. ja se on sellaista kirkasta/sameaa nestettä mitä vuotaa...jos yhtään puristaa vuotaa enemmän...yhessä vaiheessa huomasin et liivinsuojus oli tarttunut nänniin kiinni kun oli vuotanut niin paljon [:'(] sillon alku vaiheessa riitti kun vaihtoi suojan pari kertaa viikossa, mutta nykyään pitää vaihtaa melkeinpä päivittäin, kun vuotaa vaan yksin kertaisesti niin paljon...ei se vuotaminen itessään tunnu miltään, mutta jos ei olis suojia olis paidassa märkä läntti, joka sitten tuntuu inhottavalta. Saunan jälkeen vuotaa vielä hanakammin, joten illalla ei voi kuvitellakkaan mitään petipuuhia ainakaan ilman et olis liivit päällä ja mieshän ei halua että käytän liivejä [:@] se on ihan pettynyt kun nukunkin nykyään liivit päällä, muuten on aamulla lakanassa iso läntti...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top