Jenni90
Asioista perillä oleva
Shakira oon miettiny ihan samaa ! !
10 ja puolen kuukauden aikana oon ollu yhden päivän poissa.
Eli Turo-Eemil on elämänsä aikana viettänyt tasan yhden päivän pelkästään
isänsä kanssa....
Hyvin he pärjää; ei siinä sinänsä mitään mutta en tiedä, tuntuu vaan niin
pahalta olla pois oman pienen poikansa luota, joka on sen reilut 10kk ollut
mun elämäni keskipiste!
Turo-Eemil ei ole nukkunut yhtäkään yötä ilman mua.
Mutta mä tiedän, ettei sekään ole ongelma kun mulle.
Turo-Eemil kun menee nukkumaan 21.00 ja herää ekan kerran aamulla siinä 08.00
jos vielä silloinkaan. ..
Ja me ollaan vuoroteltu miehen kanssa niin, että mies laittaa aamuviikkoina
(eli joka toinen viikko) aina poitsun untenmaille ja mä joka toinen viikko, kun
mies on illassa. Näin on pienestä asti tottunut, että molemmat voidaan laittaa hänet nukkumaan.
Niin joo ja kerran on mun äiti laittanut nukkumaan, kun oltiin leffassa miehen kanssa. Ja T-E nukahtaa saman tien kun sen sänkyyn nostaa, että tiedän ettei sekään ole ongelma kun mulle ! Täälä voisi kuka tahansa olla laittamassa poikulin nukkumaan ja touhuta hänen kanssaan; mutta kun se haluaisin olla minä !
Mä tiedän muutenkin sen, että elän ihan liikaa Turo-Eemilin kanssa vieläkin
täysin symbioosissa ! Mutta mun on niiin vaikea "päästää irti" en halua !
Vaan haluan olla joka ikinen sekuntti läsnä. Mutta tiedän, että teen siinä myös
hallaakin esim. isän ja pojan väliselle suhteelle. Eivät ole koskaan kahdestaan ym.
Vaikka tiedostan kaiken tuon, niin vaikea silti muuttaa sanoja teoiksi.
Äidit kun on sellasia <3 tai mä ainakin :]
10 ja puolen kuukauden aikana oon ollu yhden päivän poissa.
Eli Turo-Eemil on elämänsä aikana viettänyt tasan yhden päivän pelkästään
isänsä kanssa....
Hyvin he pärjää; ei siinä sinänsä mitään mutta en tiedä, tuntuu vaan niin
pahalta olla pois oman pienen poikansa luota, joka on sen reilut 10kk ollut
mun elämäni keskipiste!
Turo-Eemil ei ole nukkunut yhtäkään yötä ilman mua.
Mutta mä tiedän, ettei sekään ole ongelma kun mulle.
Turo-Eemil kun menee nukkumaan 21.00 ja herää ekan kerran aamulla siinä 08.00
jos vielä silloinkaan. ..
Ja me ollaan vuoroteltu miehen kanssa niin, että mies laittaa aamuviikkoina
(eli joka toinen viikko) aina poitsun untenmaille ja mä joka toinen viikko, kun
mies on illassa. Näin on pienestä asti tottunut, että molemmat voidaan laittaa hänet nukkumaan.
Niin joo ja kerran on mun äiti laittanut nukkumaan, kun oltiin leffassa miehen kanssa. Ja T-E nukahtaa saman tien kun sen sänkyyn nostaa, että tiedän ettei sekään ole ongelma kun mulle ! Täälä voisi kuka tahansa olla laittamassa poikulin nukkumaan ja touhuta hänen kanssaan; mutta kun se haluaisin olla minä !
Mä tiedän muutenkin sen, että elän ihan liikaa Turo-Eemilin kanssa vieläkin
täysin symbioosissa ! Mutta mun on niiin vaikea "päästää irti" en halua !
Vaan haluan olla joka ikinen sekuntti läsnä. Mutta tiedän, että teen siinä myös
hallaakin esim. isän ja pojan väliselle suhteelle. Eivät ole koskaan kahdestaan ym.
Vaikka tiedostan kaiken tuon, niin vaikea silti muuttaa sanoja teoiksi.
Äidit kun on sellasia <3 tai mä ainakin :]
ikinä en oo tollasta pelännyt, en edes sillonkun oon pitäny vastasyntynyttä sylissä.. Mutta nyt sekin vaivaa.. Ja tää pelko iski vasta eilen kun kuulin miten pieni vauva meillä on.. Painoarvio on nyt 2kiloa ja lääkäri sanoi että n. kilo tulee vielä lisää.. mutta epätodennäköstä että tulis yli 3kilosta vauvaa.. sehän on hirmu pieni jos ei ees 3kiloo tuu painaa..Hieman lievens toi tieto synnytyspelkoa koska onhan se varmasti helpompi puskee ulos pienempää kun isompaa vauvaa, mutta sitten tuli kaikkia muita pelkoja ja mietteitä.. ja se että mitäs jos vauva tuleekin jo ennen aikojaan? sithän se vasta pieni onkin ja miten se sitten pärjää... kohdunkaulakin kuitenkin lyhentynyt.. tahtosin nyt vaan nauttia näistä vikoista viikoista enkä stressailla mitään mistään..