Ihana lukea oireiden vaihtelevuudesta, kun sitä se on täälläkin. Yks ilta tissit oli aivan raskaana, sit ne on ollu taas paljon pehmeemmät ja kivuttomammat, että heti harmitti. Tosin äsken riisuin rintsikat ja ai että ku juilii pienikin liike tai osuma.
Olin ihan alkuun tosi zen, "vauva tulee jos niin on tarkoitettu, jos menee kesken niin ei ollut elinkelpoinen, ihanaa olla sentään raskaana vaikka vain vähän aikaa". Esikoisen plussatestistä aikoinaan iloitsin n. kaksi tuntia, jonka jälkeen iski hillitön menettämisen pelko. Silloin oli yritystä ollut jo tovi ja kierto mitä sattuu ja tutkimuksia ja lähete lapsettomuuspolille. Nyt edelleen PCOS, mutta kierto säännöllistynyt, vaikkakin älyttömän lyhyt. Molempiin aiempiin raskauksiin verrattuna aivan zen!
Mut sit tuli vuotoa ja hirvee huolihan siinä repee heti. Yritän kovasti kropalleni vakuuttaa, että tämä on meille hyvin rakas lapsi, pidetään siitä nyt kiinni! Harkitsen vakavasti varhaisultraa, että tietäis onko siellä joku ja missä sitä oltais.