Pelot (keskenmeno/ sairas lapsi/ muu)

suvitus, Oli ikävä lukea tälläisiä uutisia. Olen niin pahoillani puolestanne. :sad001 Toivottavasti pian selviää jatko, epätietoisuus on pahinta. Voimia hirmuisesti tulevaan ja tsempit jatkoon. :Heartred
 
Suvitus, voimia ja jaksamista aikaan kunnes saatte tietää mikä tilanne on todellisuudessa.
Voimia myös tulevaan päätöksentekoon, oli se mikä tahansa. :Heartred Olen niin pahoillani teidän puolesta!
 
Oletteko te muut päässeet jo peloista yli? Mulla ei ole enää keskenmenopelkoa (nyt rv 16), mutta pelkään niptin tuloksia ihan julmetusti. Vaikka mikään ei suoranaisesti viittaa kromosomipoikkeamaan, niin olen päässäni jo luonut ihan hirveät kauhukuvat siitä, kun se kirje postilaatikkoon kolahtaa (kielsin soittamasta, haluan uutiset kuin uutiset kirjeellä). Ja jos siitä tulisikin hyviä uutisia, niin kauhulla odotan myös rakenneultraa. Olen pyytänyt neuvolantätiäni olemaan rehellinen ja hän kertoi ihan suoraan, että vaikka kaikki olisi ollut ru:aan asti hyvin, tulee sieltäkin ikävä kyllä silloin tällöin huonoja uutisia. Antaisin mitä vaan, että voisin edes hetken aikaa nauttiakin tästä raskaudesta...Ehkä sitten, jos jollain ilveellä selviän niptistä ja rakenneultrasta :/
 
En tiedä miksi mutta mulla on kyllä pelot vellonneet valtoimenaan tässä raskaudessa. Esikoisesta ei osannut pelätä samalla tavalla.
Ehkä tämä siksi että tämä raskaus tuli kuin tilauksesta ja tuntui olevan liian hyvää ollakseen totta.
Vaikka ultria on ollut ja liikkeitäkin tuntunut, mun päähän on hiipinyt pelko kohtukuolemasta. En osaa varmaan rauhoittua ennenkö bebe on sylissä asti..
Esikoisen raskautta varjosti ennenaikaiset supistukset jo puolesta välistä ja toki pelkään myös sitä.

Tämä todennäköisesti viimeinen raskauteni, joten toki haluaisi osata nauttia tästä. :Heartred
 
Olen ehkä jollakin tavalla hetkeksi uskaltautunut nauttimaan, vaikka rakenneultra vähän kummitteleekin takaraivossa. Kävin yksityisellä ultrassa vielä np-ultran jälkeen ja siellä lääkäri kehotti nauttimaan. Kuulemma erittäin epätodennäköistä, että kävisi mitään, kun oli niin terve sikiö. Myös raskausmyrkytyksen todennäköisyys oli hyvin pieni ennen vkoa37 eli yritän nyt olla hermoilematta. Toki dopplerin hankin kyllä mielenrauhaksi, koska en ole tuntenut mitään liikkeitä, vaikka nyt on 18+3. Esikoisestakaan en tuntenu kunnon potkuja ollenkaan eli on edes joku millä tsekata, onko toinen hengissä.
 
Vaihtelevasti ahdistaa. Ei muuten huomaisi, mutta nyt olen viikon verran herännyt aamuyöstä vaikka yleensä unenlahjat on luokkaa erinomainen. Edelleen epämääräisesti pelottaa iloita tästä raskaudesta, kai sitten edelleen keskenmenot kummittelee mielessä. Tuntuu, että niistä on jäänyt voimakas kehollinen "muistijälki", en oikein osaa kuvailla. Muistan vain ne lukuisat aamut kun heräsin ja purskahdin itkuun, ja toisaalta ne illat kun itken niin että koko kroppaa vääntää. Entä jos rakenneultrassa paljastuukin jotain kamalaa? Ja toisaalta, jos kaikki onkin hyvin, uskaltaako siltikään olla luottavaisin mielin?
 
Mulla alkaa olemaan nyt paniikki niptin tuloksista. Tuloksissa menee 2-3 viikkoa, ja olen nyt odotellut niitä 2 viikkoa ja 3 päivää. Luulisi, että ne olisi jo tulleet? Onko niissä jotain vikaa, kun kestävät? Huomasin omakannasta, että klinikka, missä testi otettiin, oli kirjannut merkinnän 4.5 (merkinnässä ei tarkempaa tietoa) eli yli viikko sitten. Onkohan tulokset saapuneet silloin? Posti vaan hidastelee tai on kadottanut kirjeen? Jokatapauksessa aivan kauhea paniikki päällä :sad001
 
Hirveetä on varmasti kun joutuu odottamaan ja siinä sitten kerkeääkin käymään oikeen hyvin kaikki kauhuskenaariot läpi :/ Josko vaan posti tökkisi kun ei vielä sulla ole tulokset kädessä :) Kyllä ne sieltä tulee ja varmasti kaikki on hyvin pienillä, vaikka kovasti mietitkin kauhuskenaarioita. Ei auta murehtia ennen kuin joku jotain todistaa etteikö olisi jokin asia hyvin :)
 
Mahtavaa Hellu ja onnea terveistä pikkuisista tytöistä :)
 
Muokattu viimeksi:
Takaisin
Top