Täällä vaikuttaisi olevan monta, jotka kamppailee pelon kanssa. Pelkojen ääneen sanominen ja kokemusten jakaminen voi helpottaa monen mieltä, joten antaa palaa. Onko teillä pelot vaikuttaneet tekemisiin arjessa?
Itsehän kyllä tiedosta sen, että keskenmenoista suurin osa johtuu siitä, että sikiö ei ole ollut elinkelpoinen alkujaankaan. Eli millään tekemisellä, tai tekemättä jättämisellä ei olisi vaikutusta lopputulokseen. Mutta silti sitä varoo tekemästä asioita. Kuten omalla kohdalla kuntosali. Aloitin vuoden alusta tämän harrastuksen ja nyt en uskalla yksinkertaisesti salille mennä, koska haluan ottaa nämä ensimmäiset viikot mielummin extra varovaisesti.
Sama homma petipuuhien kanssa, koska pelkään että on jotenkin extra herkkänä alakerrassa ja jos tulisi harmitonta kuivista/herkistä limakalvoista johtuvaa vuotoa, pelkäisin ihan turhaan pahinta.
Koiran kanssa lenkillä pelkää järjettömästi kaatumista, vaikka pieni alku on siellä ihan hyvissä pehmusteissa, eikä yhdellä pyllähdyksellä todennäköisesti olisi vaikutusta mihinkään. Mutta silti...
Tässä olisi vielä muutamat muuttokin tulossa, kun oma äiti muuttaa viikonloppuna, ja itse muutan kolmen viikon päästä. Tätä pakkailu- ja kantorumbaa kanssa hieman nyt arastaa, ja yrittää ottaa iisisti näidenkin kanssa. Onneksi on molempiin muuttoihin tulossa ammatti-ihmiset hoitamaan kannon, mutta yritä sitten olla auttamatta liikaa, kun kuitenkin on vahvasti tekijäluonne.
Kuinkas siis muilla arjessa näkyy pelot, vai näkyykö mitenkään?
Itsehän kyllä tiedosta sen, että keskenmenoista suurin osa johtuu siitä, että sikiö ei ole ollut elinkelpoinen alkujaankaan. Eli millään tekemisellä, tai tekemättä jättämisellä ei olisi vaikutusta lopputulokseen. Mutta silti sitä varoo tekemästä asioita. Kuten omalla kohdalla kuntosali. Aloitin vuoden alusta tämän harrastuksen ja nyt en uskalla yksinkertaisesti salille mennä, koska haluan ottaa nämä ensimmäiset viikot mielummin extra varovaisesti.
Sama homma petipuuhien kanssa, koska pelkään että on jotenkin extra herkkänä alakerrassa ja jos tulisi harmitonta kuivista/herkistä limakalvoista johtuvaa vuotoa, pelkäisin ihan turhaan pahinta.
Koiran kanssa lenkillä pelkää järjettömästi kaatumista, vaikka pieni alku on siellä ihan hyvissä pehmusteissa, eikä yhdellä pyllähdyksellä todennäköisesti olisi vaikutusta mihinkään. Mutta silti...
Tässä olisi vielä muutamat muuttokin tulossa, kun oma äiti muuttaa viikonloppuna, ja itse muutan kolmen viikon päästä. Tätä pakkailu- ja kantorumbaa kanssa hieman nyt arastaa, ja yrittää ottaa iisisti näidenkin kanssa. Onneksi on molempiin muuttoihin tulossa ammatti-ihmiset hoitamaan kannon, mutta yritä sitten olla auttamatta liikaa, kun kuitenkin on vahvasti tekijäluonne.
Kuinkas siis muilla arjessa näkyy pelot, vai näkyykö mitenkään?