Tuntuu vähän tyhmiltä omat murheet noiden teidän hurjien kokemuksien lukemisen jälkeen, mutta avaudunpa nyt kuitenkin, kun ei oikein ole mitään muuta paikkaa, mihin huoliani purkaisin.
Tein viime torstaina kuukautisista laskien rv 3+6 positiivisen testin hailakalla viivalla. Olin menossa esikoisen kanssa yksvuotisneuvolaan, niin aattelin, että nyt huvikseni testaan, että voin sitte samalla varata ekan käynnin tätä raskautta varten. Olipahan yllätys, että sieltä oikeesti se toinenkin viiva juuri ja juuri piirtyi, kun menossa oli kuitenkin jo 7. yrityskierto.
Nyt oon sitte tyhmänä (mutta en mahda itelleni mitään!) testaillu melkein päivittäin, että saisin kunnollisen plussan, mutta viiva ei oo siitä juurikaan tummunu. Hailakkaa plussaa näyttää edelleen. Toinen testi oli itseasiassa haaleampikin (aamupissasta jokainen tehty), jolloin olin jo ihan varma, että kyseessä olikin kemiallinen raskaus ja vuotaa pian ulos. Vuotoa ei oo onneksi näkynyt, mutta huoli on kova siitä huolimatta.
Tiedän, että laitan liikaa painoarvoa testien vahvuuksille ja itseäni järkevänä ihmisenä pitävänä ymmärrän senkin, ettei näillä viikoilla (nyt 4+4) välttämättä ole vielä paljoa raskaushormonia erittynyt, mutta huolelleni en mahda mitään.
Esikoista odottaessa raskaus oli lähtenyt käyntiin kaksosraskautena, mutta toinen vuosi pois 6. ja 8. viikon välisenä aikana. Pelottaa moinen vuotelu taas. Se oli hirveen raastavaa aikaa, onneksi ultrassa näkyi tuo pikku tyttöni viikolla 8 oikean kokoisena ja oikeassa paikassa sydän tykytellen <3
On tää vaan huolien täyttämää aikaa, ja mekin tosissaan tähän taas haluttiin :D