Pelkoja, huolia, murheita?
- Ketjun aloittaja miuk
- Aloituspäivämäärä
Puuhamamma
Vauhtiin päässyt keskustelija
Toi on kanssa mun pahimpia pelkoja! 
( Ja tuntuu semmoselta asialta josta ei pääsis ikinä yli. Paljon voimia linneam sun työkaverille!
Mun mies sanoo aina kun kuumottelen keskenmenoa tai vastaavaa että se tapahtuu mikä on tarkotettu. Niinhän se on mutta raskaana olevalle laiha lohtu sillä hetkellä kun saa kuulla tuommosen uutisen omasta raskaudesta
( Ja tuntuu semmoselta asialta josta ei pääsis ikinä yli. Paljon voimia linneam sun työkaverille! Mun mies sanoo aina kun kuumottelen keskenmenoa tai vastaavaa että se tapahtuu mikä on tarkotettu. Niinhän se on mutta raskaana olevalle laiha lohtu sillä hetkellä kun saa kuulla tuommosen uutisen omasta raskaudesta
Huhuh olipas yö.. pakko tulla tänne avautumaan kun on kiin huono fiilis. Eilen illalla siis miehen kanssa tuli sitten hieman hommailtua makuuhuoneen puolella.. huomasin sitten lopuksi että vuodan jonkin verran verta.. ei siis mitään kipuja. Järkytyin siitä sitten aikalailla enkä aluksi saanut unta ollenkaan. Yöllä tuli sitten nähtyä unta että vuosin verta oikein kunnolla.. onneksi oli pelkkää unta. Mutta edelleen todella paska fiilis asiasta eikä oikein voi neuvolaankaan pyhäpäivänä soittaa. Onneksi toka neuvola heti pääsiäisen jälkeen. Pakko ottaa asia siellä puheeksi kun tämä ei ollut eka kerta kun näin kävi... järki kyllä sanoo että kaikki pitäisi olla ok ja näin vain joskus saattaa käydä
Seksin ja sisätutkimuksen jälkeinen vuoto tulee suurella todennäköisyydellä limakalvoilta, jotka voi olla verevät ja kuivat raskauden aikana. Jos siis kipuja ei oo, niin ei kannata turhia huolestua :)
Janki3009, ei silti tartte olla kovin huolissaan siitä vuodosta, jos tähän mennessä muuten kaikki ollut hyvin. Tiiän kyllä, että on helpommin sanottu ku tehty.
Itellähän on kans koko ajan ollu semmosta pientä vuotoa ihan milloin vaan, eli ilman mitään selkeää syytä. Tutkittu on että kohdunsuun limakalvoilta tulee, on vaan niiiin maan herkkänä limakalvot, ettei ole tarvinnu edes millään lailla ärsyttää, niin silti vuotaa. Mutta vauvalla on silti kaikki ollu koko ajan hyvin, vaikka ite oon ollu jo monta kertaa varma, että ei se sielä enää ole.
Pointti oli siis nyt se, että on se ihan hullun pelottavaa, mutta kaikki VOI silti olla hyvin. Juttele ihmeessä neuvolassa siitä tietenki! Ja tsemppiä! :)
Itellähän on kans koko ajan ollu semmosta pientä vuotoa ihan milloin vaan, eli ilman mitään selkeää syytä. Tutkittu on että kohdunsuun limakalvoilta tulee, on vaan niiiin maan herkkänä limakalvot, ettei ole tarvinnu edes millään lailla ärsyttää, niin silti vuotaa. Mutta vauvalla on silti kaikki ollu koko ajan hyvin, vaikka ite oon ollu jo monta kertaa varma, että ei se sielä enää ole.
Pointti oli siis nyt se, että on se ihan hullun pelottavaa, mutta kaikki VOI silti olla hyvin. Juttele ihmeessä neuvolassa siitä tietenki! Ja tsemppiä! :)
Kiitti tsempistä! Itse myös miettinyt et tuskin mitään huolestuttavaa onkaan mutta kyllä se vaan niin on bebe alkaa jo nyt tuottamaan harmaita hiuksia huolesta. Mutta tosiaan asian kyllä otan puheeksi neuvolassa.. alkaakin olemaan aikamoinen lista juteltavia asioita :)
MaryAnn
Tietävä tietäjä
Huh, voin vaan kuvitella pään sisällä pyöriviä ajatuksia! Itse en ole koko raskauteni aikana vuotanut kertaakaan yhtään mitään, tai en ainakaan ole huomannut eikä ole tullut pyyhkiessä, ja nyt jos yhtäkkiä tulisikin jotain punaista vuotoa edes paperiin pieni tahra.. voi hyväluoja missä paniikissa olisin.
hooyo
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Kyllä on pelkoja ja huolia, vaikka en muuten mielestäni ole mikään murehtijatyyppi. Ekat kaksi raskautta meni helposti, tokan kohdalla oli ehkä vaan jotain parisuhdestressiä. Kolmannen kohdalla uuden miehen kanssa olikin jos jonkinlaista stressiä, mies joi ja juo ed. liikaa, mulla verenpaineet nousi, silloisessa työpaikassa oli hyvin rasittava pomo ja uutta asuntoa piti kasvavalle porukalle etsiä. Miehen ex aiheutti harmaita hiuksia kiusaamalla miestä, ei enää pitänytkään heidän lapsen kohdalla sovituista tapaamisista kiinni. Lopulta raskausmyrkytyksen oireiden kera olin 6pvää osastolla lepäämässä (missä ei ois saanu tehdä mitään, siis lukea, katsoa tvtä, kävellä jne. etten stressaannu ja sehän oli helppoa em. asioiden pyöriessä mielessä. Niin ja tyttären synttäritkin oli siinä vkolla. Pelkäsin, että lapsi syntyy ja olin samassa huoneessa äitien kanssa, jotka yritti saada lasta syntymään. Lopulta sektiolla poika syntyi 33+1, oli 17pvää vastasyntyneiden osastolla ja mä 4pvää synnyttäneiden. En saanut yksin kulkea osastojen väliä, pelkäsin etten pääse imettämäänkään mutta se onneks onnistui. Kuitenkaan mikään ei siis tämän lapsen maailmaan tulon kanssa mennyt niin kuin ajatteli etukäteen.
Tämän jälkeen 2 keskenmenoa, toinen huomattiin 20vkolla ultrassa ja toinen 16vkolla neuvolassa ja sit varmistettiin Kättärillä. Aiemmin odotin innoissani neuvoloita, nyt pelkään sydänäänien kuuntelua. Mitä jos ei kuulukaan ja sama rumba, kun viimeks? Pelkään ultraa, mitä jos toteavat ettei näy sydämen sykettä tai on muuta huolestuttavaa? Oon käynyt sikiötutkimusyksikössä ja siellä kyllä totesivat, että kaikki on hyvin. Mutta siitä on jo aikaa ja neuvola ylihuomenna.. Nyt siis pitäis olla 16+2.
No, yritän kehitellä itelleni kaikenlaista tekemistä ja muuta ajateltavaa ja yritän ajatella kuitenkin positiivisesti. Kovin monille ei olla asiasta kerrottu, vaikka kuinka haluttais asiasta iloita ja olla onnellisia. Toisaalta oon oppinut, että ei tätä elämää etukäteen suunnitella ja etukäteen huolehtiminen asioista, ei helpota yhtään. Elämä on aika ihmeellistä, eikä sitä voi tietää tai varmistella itselle sopivaks ja miellyttäväks, vaikka kuinka on lääketiede ja teknologia kehittynyt. Tiedän, että täällä moni kohtalotoveri on murheineen, mutta yritetäänhän kaikki olla murehtimatta liikaa asioista, mihin me monestikaan todella ei pysytä vaikuttamaan.
Toivon meille kaikille huolettomia aikoja ja tarvittaessa voimia kestää pettymyksiä. Nautitaan keväästä ja pienistä ihmeistä, mitä mukanamme kannamme
Tämän jälkeen 2 keskenmenoa, toinen huomattiin 20vkolla ultrassa ja toinen 16vkolla neuvolassa ja sit varmistettiin Kättärillä. Aiemmin odotin innoissani neuvoloita, nyt pelkään sydänäänien kuuntelua. Mitä jos ei kuulukaan ja sama rumba, kun viimeks? Pelkään ultraa, mitä jos toteavat ettei näy sydämen sykettä tai on muuta huolestuttavaa? Oon käynyt sikiötutkimusyksikössä ja siellä kyllä totesivat, että kaikki on hyvin. Mutta siitä on jo aikaa ja neuvola ylihuomenna.. Nyt siis pitäis olla 16+2.
No, yritän kehitellä itelleni kaikenlaista tekemistä ja muuta ajateltavaa ja yritän ajatella kuitenkin positiivisesti. Kovin monille ei olla asiasta kerrottu, vaikka kuinka haluttais asiasta iloita ja olla onnellisia. Toisaalta oon oppinut, että ei tätä elämää etukäteen suunnitella ja etukäteen huolehtiminen asioista, ei helpota yhtään. Elämä on aika ihmeellistä, eikä sitä voi tietää tai varmistella itselle sopivaks ja miellyttäväks, vaikka kuinka on lääketiede ja teknologia kehittynyt. Tiedän, että täällä moni kohtalotoveri on murheineen, mutta yritetäänhän kaikki olla murehtimatta liikaa asioista, mihin me monestikaan todella ei pysytä vaikuttamaan.
Toivon meille kaikille huolettomia aikoja ja tarvittaessa voimia kestää pettymyksiä. Nautitaan keväästä ja pienistä ihmeistä, mitä mukanamme kannamme
Voi miten rankkoja kokemuksia sinullakin hooyo. Kuulostaa tutulta monet mietteesi esimerkiksi sydänäänten kuuntelun pelkäämisestä. Mutta kuten sanoit, yritetään nauttia tästä, siihen mitä tapahtuu kun ei oikeastaan voi vaikuttaa. Toivotaan, että sinullakin kaikki menee tällä kertaa hyvin! :)
Inkkukinkku1
Silmät suurina ihmettelijä
Onko teillä koskenut alavatsaan kun kumarrutte, nousette ylös tuolilta, nostatte jotain jne? Nyt viikkoja 16+1
