Parisuhde

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vimpa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
V

Vimpa

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Ajattelin, että tällekin aiheelle olisi ihan hyvä olla oma ketju, kun niin nopeasti hukkuu nuo viestit tuonne la marraskuuhun, kun siellä niin kova keskustelu päivittäin. Moniko on muistanut tai jaksanut huomioida ja helliä miestä, sen jälkeen kun täällä innostui kaikki yhtä aikaa tarjoamaan hierontaa puolisolleen? Mun täytyy tunnustaa, etten ole sen jälkeen oikein jaksanut panostaa toista kertaa miehen hellimiseen :sorry:. On kyllä välillä niin huono omatunto, kun tekisi mieli helliä miestä ja näyttää että hän on tärkeä, mutta väsy vie illalla voiton. Monesti päivällä suunnittelen, että nyt minä taas iltasella hieron miehen hartioita tai iltasella annan makuuhuoneessa miehen vaan nautiskella ja annan oikein kunnon suihin oton tms, mutta suunnittelun tasolle se useinkin jää. Meillä sekstaillaan nykyään lauantai iltana, ennen nukkumaan menoa ja silloinkin joutuu monesti itsensä väkisin pakottamaan kun väsyttäisi. Mutta kun hommiin alkaa niin aina miettii, että miksi tätä ei tehdä useammin? Olisko kenelläkään hyviä vinkkejä yms, mistä sitä illalla saisi jostain vielä hitusen kaivettua energiaa ja panostamaan mieheen?
Meillä on muuten hyvä parisuhde, ei riidellä eikä mies koskaan valita seksin tai hellyyden vähyydestä, joskus pyytää, että käy vähän halimassa sohvalla. Uskon, että mieskin kaipaisi hellyyttä ja huomiota, mutta ei vaan sano sitä ääneen ja todella haluaisin sitä antaa, mutta iltaisin on vaan niin poikki ja päivisin lapset ovat koko ajan kotona ja vain yksi nukkuu enää päivä unet niin suurin huomio menee päivällä lapsiin, siihen saakka kun he ovat nukkumassa. Vinkkejä siis otetaan vastaan kiitos :)
 
Täällä vähän sama homma. Meillä oli tuolloin kun ton hieronnan annoin oikein mukava ja ihana viikko kahden kesken, kun lapset olivat muualla ja tuntui, et lähennyttiin ja asiat alkoivat taas rullaamaan. Noh, sitten tulivat lapset kotiin ja meillä oli vieraita viikko putkeen, jolloin ei tietenkään erityisemmin ehditty toisiamme huomioida ja vieraiden lähdön jälkeen ollaan haluttu vaan ottaa omaa aikaa ja lasten mentyä nukkumaan ollaan oltu omissa oloissamme. Meillä ongelma myös se, että miehen poika on nyt lomalla saanut valvoa jonnekin yhteentoista ja vaikka itse en heti ton jälkeen nyt unettomuudesta kärsiessäni nukukaan niin en myöskään jaksa enää oikein mitään tehdä. No nyt kuitenkin ollaan otettu sitä omaa aikaa lähes viikko ja kai tästä pitäs alkaa sitä aikaa taas välillä yhdessäkin viettämään. En oikein tiedä miksi nykyään niin helposti ajaudutaan tähän, et kumpikin möllöttää omissa oloissaan ja on niin kamalan vaikea hakeutua toisen seuraan. Mies nyt usein ajattelee, ettei viitsi häiritä mua kun aattelee, et olen väsynyt ja haluan levätä ja mä taas lapsellisen uppiniskaisena kihisen itsekseni, et ollaan sitten omissa oloissamme oikein urakalla. Sit alan hautomaan mielessäni typeriä ajatuksia ja onnistun lietsomaan itteäni johonkin raivoon ja sitten se raivo joskus purkautuu jotenkin todella epärakentavana kiukutteluna. Mä olen valitettavaa kyllä parisuhteessa välillä kuin pieni lapsi, kiukuttelen vaikka todellisuudessa haluan, et otetaan vaan syliin ja sanotaan, että tykätään. Mies taas ei ymmärrä tällaista kiukuttelua ollenkaan vaan muuttuu etäiseksi ja ei siitä oikein mitään rakentavaa riitaa saa aikaiseksi. Sitten mökötetään ja murjotetaan omissa oloissamme ja tilanne vaan pahenee, joten itsekin olen oppinut tässä yhdessä ollessa pitämään mölyjä mahassa, vaikka ei se aina onnistu.
Mulla kyllä ihan sama juttu ton sekstailun suhteen, et kun siihen jaksaa ryhtyä niin tulee mietittyä, et miksei tätä tee useamminkin? Mut sit iskee se ihana arki ja ei vaan jotenkin jaksa innostua. Mulla ei siis valitettavasti ole mitään hyvä vinkkejä antaa vaan itsekin niitä kaipailisin.
 
Meillä mies ei tykkää ylimääräisistä kosketteluista kun kutiaa niin herkästi, eikä tykkää siitä tunteesta. Ite tykkäisin kutittelusta ja kaikesta hipelöimisestä, mut sellasta pitää erikseen pyytää jos sitä haluaa. Ja sit sitä tapahtuu huima minuutti tai kaksi. Hipelöimistä jaksaisin kuunnella ennemminkin tunnin tai kaksi.
Meillä kyllä seksiä on muutaman kerran viikossa, se onkin ainoa läheinen kontakti ja enää ei mahan takia sekään niin läheinen niin kun fyysisesti, kun maha ottaa kiinni :grin
Meillä huomioiminen tapahtuu siis arjen pienillä asioilla, "teenkö siullekin iltapalaleivät", "otatko kahvia", "tuonko kaupasta jotain hyvää" (meillä siis ostetaan edelleen omat sapuskat kun tuo mies syö niin paljon ja eri tavalla kuin minä. Saa nähdä onko muutettava tätä lapsen tultua..), "tuunko hakemaan töistä" jne. :p
Neuvoa en siis osaa antaa siihen miten illalla jaksaa miestä huomioida enemmän, ite joskus väsyneenä vaan pakottaa ittensä ja sit se onkin lopulta ollut kivaa hauskaa mukavaa.
 
Onko kellään muulla niinpäin, että mies hakee enemmän läheisyyttä? Jotenkin nykyään en itse niin paljon läheisyyttä kaipaa, tai kaipaan sitä tytöltä. Olen tyytyväinen kun tyttö tulee useasti päivässä halimaan. Välillä tuntuu että mies olisi jatkuvasti halaamassa tai ottamassa kädestä kiinni, ja iltaisin sitten taas haluamassa muita juttuja.. Ennen olisin ollut enemmän kuin tyytyväinen tähän, että mies haluaa niin useasti hellitellä. En tiedä miksi nykyään se välillä jopa ärsyttää :eek: pitäisi oppia arvostamaan taas tuota piirrettä enemmän. Ei varmaan toisesta tunnu kivalta että välillä kun tulee halaamaan, saa vaan tuhahduksen..
 
Meilläkin mies pyytää sohvaan viereen pötköttelemään ja halimaan yms. Ja käynkin jos ehdin,mutta yleensä joku lapsista hyökkää heti väliin. En oikeastaan muista millaista oli ennen lapsia,kun siitä on jo niin kauan aikaa :) arjessa kyllä huomiodaan toisiamme paljon,herään aamulla keittämään aamulla miehelle puuroa ja teen leivät,kasvikset ja kahvit keitän ja syödään yhdessä. Ja töihin teen eväät valmiiksi ja ruoka valmiina kun tulee töistä ja mies yleensä tekee mulle iltapalaa kun syötän lapsille ilta puuroa. Eli paljon tehdään asioita arjessa toiselle / toisen hyväksi, mutta olisi välillä ihana vähän extra huomiota tarjota toiselle,tasaisen ja kiireisen arjen keskellä :)
 
Meillä on nyt pari viikkoa ollut aikamoista suvantovaihetta, että molemmat ollaan illat tehty vaan omia juttuja sekä menty eri aikoihin nukkumaan. Siis ei ole mitään riitaa tms mutta ehkä vaan itse lähinnä olen iltaisin niin väsynyt että käperryn itseeni enkä jaksa mitään kummoista. Meillä mies on aina ollut tosi läheisyyden kaipuinen ja tykkään itsekin olla tosi paljon lähekkäin jne mutta tarvitsen välillä ihan vaan itsekseen oloakin. Me ollaan ehkä muutenkin aika paljon perheen kanssa keskenämme ja aika vähän miehen kanssa ollaan omilla menoillamme.

Seksi on ollut nyt vähän jäissä, koska mua on ruvennut supistelemaan, siis ihan vaan napakoita harkkasupistuksia, seksin aikana ja se vaan on sellainen tunnelmansyöjä, että ei innosta edes ruveta hommiin. Vaikka muuten oiskin kiva hommailla miehen kanssa vaikka mitä.

Mun mielestä meillä on tällä hetkellä jotenkin kivan tasapainoinen suhde ja oikein mikään ei edes ärsytä miehessä :grin
 
Meillä menee työ-/unirytmit niin eritavalla nykyään, ettei välttämättä ehditä edes nukkumaan samaan aikaan samassa sängyssä. :arghh: Läpsystä vaihto aamulla: mä käyn töihin lähtiessäni herättämässä sohvalle nukahtaneen isännän ja pyydän sitä siirtymään sänkyyn. Tänäänkin ehdittiin niinkin paljon olemaan yhdessä, että tehtiin treffit kauppaan kassojen jälkeen, kannettiin kauppakassit yhdessä himaan, käytiin yhdessä suihkussa (tällä kertaa ei ehditty touhuamaan siellä mitään), syötiin ja sit mies alkoikin tekemään jo lähtöä töihin.

Meillä saattaa siis olla useampikin päivä, ettei nähdä kuin ihan ohimennen, mutta vastaavasti sitten koitetaan ottaa päiviä, jolloin tehdään vaan yhdessä asioita. Ja aina lähtiessä ja kotiin tullessa pitää muistaa antaa toiselle pusu.

Seksiä on pari kertaa viikossa, harvemmin kuin ennen, mutta se nyt saattoi jopa joskus mennä liioittelun puolelle.. :rolleyes: Tuollaisia suuseksi-hommia on sit myös pari kertaa viikossa - puolin ja toisin. :grin

Mutta eniten ehkä näytetään sitä välittämistä just niillä arkisilla jutuilla: nukutaan yhdessä kainalokkain päikkärit, jos vaan ehditään, jos mun ei tarvii lähteä aamulla töihin, niin syön aamupalan ja juon kahvin sängyssä ja rapsuttelen nukkuvaa isäntää (nukkuu paremmin, jos oon vieressä), kotihommia tekee se kumpi kerkeää yms.

Ja käydään tosiaan pääsääntöisesti yhdessä suihkussa, siinä voi sit pussailla ja jutella ilman häiriötekijöitä. :wink
 
En kyllä ala mitään ! Miten pitkiä teidän parisuhteet on noin niinku vuosissa kun teillä riittää intoa harrastaa seksiä useamman kerran viikossa ?
Me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 14 vuotta, ja nyt siis esikoinen tulossa.
Meillä noin tiivistä oli silloin kun ei edes asuttu yhdessä mutta nyt varsinkin näiden mun sairaalareissujen ja muiden ongelmien myötä mies ei suostu kun pusun antamaan kun pelkää mun ja tyypin puolesta..
Mä silloin kun testattiin niin sanoin etten halua mitään selibaattia sitten kun kaikki on muutenkin vähäistä mutta katos niinhän tässä kävi..
 
Meillä kans vaihtuu pusut joka kerta,kun mies lähtee töihin ja tulee töistä :) kiva kuulla,että muillakin on aika samanlaista parisuhde arki,en siis ihan itsekseen ole ajatusteni kanssa :) eilen illalla taas kaaduin sänkyyn ja samantien nukahdin,pilkin jo sohvassa. Toukkis,me ollaan oltu miehen kans yhdessä reilut 12v yhdessä. Pusuja ja haleja päivittäin,seksin määrä viikossa vaihtelee tosi paljon,nyt menty pitkään 1-2 krt/viikko. Keväisin jostain syystä vähän vilkkaampaa :)
 
Me ollaan oltu yhessä vasta reilu kolme vuotta ja myös se 1-2 kertaa viikossa puuhastellaan. Mies kyllä haluaisi vaikka joka päivä mutta en vaan jaksa. Oikeastaan ensimmäinen vuosi oli vaan aktiivisempaa. Me ollaan sitten varmaan siinä kymmenen vuoden kohdalla selibaatissa :grin
 
Meillä siis mielestäni hyvä suhde, ei ongelmia. Jos riidanaihetta niin sitten sanotaan asiasta riidellään ja sovitaan. Pusuja ja hierontaa yms.
Mut jotenkin tää loppu ei oo toiminu. Se ei ollu ihan yksinkertaista ennen testaamistakaan. Sit tää tieto tyypistä tuli todellakin puuntakaa niinkuin täällä oon kertonut. Niin oisko nyt viimeks ollu jotain ku oli vk 8 käynnissä. Sen jälkeen mulla nous ne paineet, sit tuli se vuodelepo. Tässä välissä ei vaikka miten houkutteli. Mä jopa itkin kerran ku veti niin tunteisiin kun mut torjuttiin. Eikä se oo yhtään minua.. Nyt sitten tää myrkytys. Yritin hienovaraisesti vihjata mut vastaus oli et kysyitkö lääkäriltä onko ok? No enpä tuota kyllä tullut ajatelleeksi.. niinpä, sit ei onnistu.. aattelin et ku oon niin väsynyt ja huonolla mielellä niin mies haluis piristää.. mut väärin meni. . Kaippa mä sit joskus ens vuoden puolella saan seuraavat piristykset.. :devil07
 
Meillä pupuiltiin kans eniten silloin kun ei asuttu vielä yhdessä. Kun pistettiin hynttyyt yhteen niin tuntuu, et missä vaiheessa muka ehtii? Miehen poika valvoo jo arkisinkin kymmeneen ja mä en ole mikään illan virkku. Etenkin jos töihin mentävä niin kaadun samoihin aikoihin itsekin nukkumaan. Meillä kyllä mies haluaisi enemmän ja kyllä mullekin kelpaisi, mut tarvitsisin siihen sellaista kiireetöntä yhdessäoloaikaa et ne fiilikset heräisi. Ei se mulla niin mene, et marssisin vaan ilmoittamaan miehelle, et nyt tekis mieli. Mies taas ottaa herkästi kaikki torjumiset ja vaikka en hirveän montaa kertaa ole torjunutkaan niin se sitten ajattelee, ettei viitti ahdistella mua, joten kumpikaan ei tee oikein erityisemmin aloitteita tällä haavaa. :sad001 Ollaan tästä kyllä joskus puhuttukin, mut jotenkin taas ajauduttu tähän samaan kuvioon. Toisaalta olen myös huomannut, et pienellä vaivalla sen homman korjaisi ja vetäytyminen ei ole oikea ratkaisu. Mulla kans ehkä sekin ongelma, et analysoin ja pohdin asioita liikaa. Kai se on normaalia, ettei joka päivä rakkaus roihua pitemmässä suhteessa, mut mua alkaa ahdistaa jos on muutama päivä ollut sellaista arkisempaa ja ei olla ehitty toisiamme oikein huomioida. Sit alan mielessäni maalailemaan suurempaakin parisuhdekriisiä. :confused:
 
Me ollaan miehen kanssa oltu yhdessä pikkusen reilu 6v joista saman katon alla 5v.

Monilla näköjään tollasia päivittäisiä "pusupakkohetkiä". Meillä on aina iltapusu ennen nukkumaanmenoa :joyful: (Always kiss me good night :happy:)
 
Ilyana,tuo yhteinen suihkuhetki kuulostaa kyllä ihanalle,me ei olla ehditty lasten syntymän jälkeen yhdessä suihkuun tai saunaan. Joskus viikonloppuna jos jaksaa odottaa että lapset nukkuu niin ollaan muutamasti saunaan päästy kaksistaan. Mileim,meilläkin pusut ennen nukkumaan menoa :) ei varmaan koskaan olla menty nukkmaan ilman iltapusuja ( paitsi kun mies reissutyössä ja pois kotoa ) :)
 
Oi mäkin kiinnitin huomiota tuohon yhteiseen suihkuun. Siitä asti kun meillä on ollut yhteinen pieni lapsi niin ei ole oikein montaa kertaa ollut yhteistä suihkua tai saunaa miehen kanssa, höh! Me ollaan oltu yhdessä 6,5 vuotta, joista asuttu yhdessä 5,5 vuotta. Toisiamme emme oikein paljoa nykyään helli... Joskus jotain silittelyä tai hierontaa kyllä. Pusut ja halit ei oo jokapäiväisiä. Seksiä on yleensä 1-2 kertaa viikossa. Haluaisin enemmänkin, mutta lapset vähän rajoittaa. Koululainen nyt onneksi aloittaa maanantaina taas koulun niin ei ole valvomassa iltaisin myöhään enää. :joyful:
 
Kuinkakohan monta kertaa meillä on miehen kanssa ollut suunnitteilla yhteinen saunahetki ilman lapsia...jostain syystä ei vaan oikein iltaisin lasten nukkumaanmenon jälkeen jaksa alkaa lämmittää saunaa. Ja jos meillä lapset edes kuulee sanan "sauna" tai "suihku" niin ovat jo riisuuntuneet ja menossa pesuhuoneeseen :grin

Me ollaan oltu yhdessä vajaat 9 vuotta ja siitä yhdessä asuttu noin 6,5 vuotta. Mun mielestä meillä on aika tuore suhde, ei yhtään tunnu siltä, että oltaisiin oltu kohtapuolin vuosikymmen yhdessä. Oikeastaan tajuan ajan kulun vaan sitten kun ajattelen, että mun toinen sisko on ollut ala-asteikäinen kun ollaan miehen kanssa tavattu ja ruvettu seurustelemaan ja siskoni on nykyään kuitenkin aikuinen ihminen...Semmosta se kai on kun tulee vanhaksi...
 
Toukkis, me mentiin kimppaan helmikuussa 2003 (vajaa 30 v oltiin silloin, muokkasin vuosilukua: siis kauan sitten). Nyt ollaan jo nelikymppisiä, eli kanitteluvaihe kesti aikansa ja sitten on ollut rauhallisempaa. Meillä on ollut yhteen liimaavia tekijöitä esim. huumori, yhteiset arvot, rakkaus koiriin, lapsettomuushoidot yms. Aina välillä sovitaan, että olis enemmän seksiä, vaan sitten se aina jää. Luulen, että meillä olisi muuten ollut vilkkaampaa, mutta lapsettomuus on masentavaa ja turhauttavaa. Minulla menee päivittäin 2,5 tuntia työmatkoihin ja yritän harrastaa liikuntaa säännöllisesti. Mieheni remontoi autotallissa. Olen ja olemme molemmat iltaisin ihan kanttuvei. Mieheni on huono nukkumaan, joten hän nukkuu pääsääntöisesti olohuoneessa. Lapsen tuleminen ei siis muuttane tätä intiimielämätilannetta millään lailla. Vähemmän seksiä ei oikeastaan voi olla :) Tänä aamuna just kysyin mieheltäni, että voisitko kuvitella, että minä olisin mummo - voisin ihan hyvin olla mummo :)
 
Muokattu viimeksi:
Mä olen sitä mieltä, että seksi on oikein kiva pitkässä parisuhteessa mutta ei parisuhde voi perustua seksille. Niitä yhteen liimaavia tekijöitä on oltava paljon muitakin. Mä esimerkiksi koen, että yhteinen arvomaailma ja huumori on tärkeämpi kuin seksin määrä tai edes laatu. Väitän, että seksin määrä normaalissa parisuhteessa kuitenkin vaihtelee ihan elämäntilanteiden mukaan (voi tulla sairastumisia jne) ja parisuhde on aika heikolla pohjalla, jos se alkaa rakoilla kun seksi vähenee.
 
Mustakaan se seksi ei voi olla kaikkein tärkein asia, koska se tosiaan vaihtelee elämäntilanteen mukaan. Mulle tulee vähän kurja mieli, kun avoimesti täällä tulee parisuhdeongelmiaan vatvottua, et annan kuvan että meiän suhde on kamalan huono, vaikka se ei todellakaan ole niin. Se on vaan se, että niistä ongelmista sitä tulee kirjoiteltua ja mä olen sillä tavalla liiankin avoin. Meiän suhde on mielestäni kuitenkin oikein hyvä. Meitä yhdistää nyt ainakin yhteinen arvomaailma, sama huumorintaju, yhteiset kiinnostuksen kohteet ja enimmäkseen sama musiikki- ja leffa/sarjamaku. Ongelmia tulee juuri arjen kasautuessa, väsymyksestä ja kun ei jaksa silloin oikein panostaa kommunikointiin. Tuossa orastanut kireä ilmapiiri ja lievä etääntyminen on taas tipotiessään, kun vähän taas tsemppasi ja jutteli, halaili ja pusutteli. Ei tosiaan paljoa vaadi, mutta jotenkin arki ja väsymys joskus vaan lamauttaa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top