Parisuhde vauvan syntymän jälkeen

Stranger, meillä on täysin sama meininki, useimmiten! Onneksi mies on jo vähän alkanut parantamaan... Voimia sinne!

Sent from my GT-I9505 using Vau Foorumi mobile app
 
Meillä on alettu kitisemään. Ei vauva, vaan vanhemmat ;) Edelleen meillä on hyvä ja tasapainoinen parisuhde jossa puhutaan kaikesta mutta nyt alkaa tuo yhteinen aika olemaan niin kortilla että molempia kiristää. Hellyydelle ei tunnu aikaa löytyvän kun vauva menee niin myöhään nukkumaan. Ikävöidään toisiamme ihan mielettömästi vaikka paljon yhdessä vietämmekin aikaa, mutta siitä ajasta puuttuu se jokin. Joulun aikaan kun mies on lomalla päätettiin alkaa järjestelmällisesti laittaa pupelo nukkumaan aiemmin kun se maaginen 3kk rajapyykki on ylitetty jos saataisiin sieltä illasta se tunti tai kaksi aikaa toisillemme.
 
Emmu_ma, meillä myös mennään puolen yön aikaan nukkumaan eikä sitä sellaista 'yhteistä' aikaa iltaisin ole. :(

Meidän parisuhdetta kaivelee myös mun äärimmäisen huono itsetunto joka on romahtanut ihan nollalukemiin tässä viimeviikkoina.Eilen kun tultiin meidän pojun serkun ristiäisistä kotiin, pillahdin melkein samantien itkuun kun mä olen niin lihava ja ällöttävä. Siinä se ilta sit menikin - ihan pilalle. Mun mies tietty ihan hukassa ja koittaa tukea, sanoo että rakastaa ja mä työnnän sen vaan pois. Sit kun pojat nukkuivat niin mä makasin hereillä sängyssä 3.30 asti kun uni ei tuu. Silmät ristissä kasilta ylös.
 
Tiedän miltä susta tuntuu Anna_ .. Mulla on ihan sama juttu. Olo on ihan kauhea kun on niin tukeva. Mutta nyt kun aloitin treenaamisen uudelleen huomaan että itsetunto alkaa vähitellen palaamaan :) suosittelen treenaamisen kaikille joilla on huono itsetunto koska alat näkemään vartalosi eri tavalla ja sit on tietysti kivaa kun näkee tuloksia ;)
 
Mä en oo koskaan ollut mikään urheilija, se on ollut aina mulle vaikee juttu. En oo ikinä ollut kiinnostunut mistään liikunnasta vaikka oonkin monia eri lajeja kokeillut. Mitenköhän sitä sais itteensä sporttisemmaks? Meidän "romuhuoneessakin" olis crosstrainer jolla urheilla, mut nou, täällä sitä istutaan perse homeessa sohvalla sokerikoukussa... :D
 
Mulla oli ihan sama juttu, en koskaan ollut kiinnostunut liikkumisesta mut sit kolme vuotta sitten aloin käymään kuntosalissa ja sitten jäin siihen koukkuun :) ja juoksemisen (mitä mä oikeesti vihasin) aloitin viime keväänä ja kun kunto koheni ja pystyin paremmin juoksemaan niin aloin tykkäämään siitä :) se on kuten Jutta sanoo telkkarissa että jos tekee jotain mistä ei tykkää usein niin jossain vaiheessa alkaa pitää siitä :) kolme päivää sitten aloitin tapout treenaamisen ja voin sanoa että tässä vaiheessa se ei oo mun suosikki koska se on tosi rankkaa, mutta tiedän että sitten kun näkee tuloksia, niin alan tykkää siitä enemmän ja teen mielelläni niitä treenejä. Mutta tällä hetkellä mun täytyy pakottaa itteni tekemään niitä :D
 
Kannattaa tehdä treeniohjelma ja merkkaa kalenteriin milloin tekee mitäkin niin silloin on helpompi pitää siitä kiinni :)
 
Täällä mies ei noudata kirjottamatonta lakia, vaan huomauttelee välillä kuinka oon pyöristyny ja kuinka voisin jättää hiilarit pienemmälle syömiselle ku oon lihonnu. Noh, itteni mielestä oon vaan muotovalio :) ( vaikka tiedostankin että hoikempana oon nätemmän näkönen, mut ehkä sit joskus vois alottaa laihiksen...)
 
Voi Kattis, meillä heilus kyllä jo koivuniemen herrat, jos mun mies huomauttelis mulle mun kropasta ja mun syömisistä. Huh. Kirjoittamaton sääntö nimenomaan on se, että minä saan valittaa ja ahistella omaa kroppaani, mutta mies ei tosiaan saa olla samaa mieltä! ;)

Treenaaminen on oikeesti ihanaa, kun siitä saa niin nopeasti mukavia tuloksia. Mikä tahansa oikeastaan voi olla, jos ei tykkää liikkumisesta! Musiikki, käsityöt, leivonta.. mikä vain on itselle mielenkiintoista ja haastavaa. :)
 
Jep, mut onneks tosiaan toi huomauttelu ei oo jokapäiväistä. Jos olis ja sillä sais mun itsetunnon nolliin, nii ovea näyttäsin ja kertoisin että se toimii vaan yhteen suuntaan :)
Muuten kyllä suhteessa normaalissa määrin on hellyyttä, iloja ja suruja niinku varmaa muissakin suhteissa.
Mutta joo, miehien ei sovi sanoa naisten painosta mitään :)
Ja epäreilua sekin, ettei miehet edes lihoo samalla tavalla ku naiset. Helppo se siinä on sitte huomautella..
 
Ja minä kun luulin, että oon ainoa tässä maassa, jolla on tämänsorttinen ukko! :D en siis nähtävästi olekkaan... :P Meillä ei sinänsä mitään suurempia riitoja ole ollut vauvan hoidosta tai arjesta muutenkaan. Olen alusta asti ollutkin sitä mieltä että koska itse olen äitiyslomalla ja mies töissä (välillä toooooosi pitkää päivää.....) niin tottakai otankin silloin suuremman vastuun vauvan hoidosta. Minusta on älytöntä, että molempien täytyisi valvoa ja voivotella vauvan itkua yöllä, koska silloin olisi molemmat yhtä väsyneitä ja pahantuulisia :D Meillä mies ei siis herää OLLENKAAN öisin, jos vauva itkee, enkä ole kyllä vauvaa hänelle tuputtamassa heti ulko-ovella työpäivän jälkeen. Toki välillä olen ollut tosi väsynyt, varsinkin alun masuvaivojen aikana, mutta kyllä mies on silloin asian hoksannut ja hoitanut vauvaa enemmän. Olen ehkä itse aiheuttanut itselleni enemmän väsymystä kuin olisi tarpeen, koska olen aivan järjetön siivousfriikki, enkä ole antanut vauvan hidastaa kuuraus vimmojani :D mies on useasti sanonut että hellitä hyvä nainen pyykkäyksen ja siivouksen kanssa, mutta turhaan... :D Nyt on onneksi masuvaivat hellittämässä ja yöt nukutaan hyvin, nukkumaan klo 20, imetys 1xyössä ja herätys aamulla klo 6.30 :P Olen kuitenkin miehelle jo ilmoittanut, että kun minä palaan töihin kesällä ja mies jää kotiin, roolit vaihtuvat TÄYSIN ;) Omaa aikaa olen saanut, kun olen sitä halunnut. Kahdet pikkujoulut on vietetty, ja hienosti meni! Maitoa oli pumpattu varastoon ja vauva veteli suhteellisen tyytyväisenä unia sen ajan, kun mamma oli poissa :) Tottakai välillä tuntuu, että seinät kaatuu päälle, mutta kyllä tuo pienen ihmisen hymy karistaa murheet <3
 
Mitenkäs teillä menee parisuhderintamalla? Minua on jotenkin alkanut ahdistaa miehen läsnäolo.. Nykyään tuntuu ettei meillä ole toisillemme mitään puhuttavaa, ainoat asiat joista keskustellaan koskee jollain tapaa lasta. Muuten ollaan hiljaa omissa oloissamme. Eilenkin lenkillä ollessa yritin virittää keskustelua vaikka mistä mutta kun toinen vaan önisee vastaukseksi niin eipä siitä paljon juttua rakennella.. Surettaa kun me oltiin ennen niin hyvä tiimi ja meillä oli hauskaa yhdessä, nykyään ei ole enää mitään muuta yhdistävää tekijää kuin tyttö ja asuntolaina. Jos tyttö nukkuu niin mies katsoo töllöä tai on koneella ja kun kerran asiasta mainitsin niin hän totesi että eipä ole muutakaan tekemistä = kanssasi on tylsää. Kävimme ennen usein elokuvissa/syömässä/kavereiden luona, nykyään ollaan vaan kotona ja kun lapsenhoitoapuakin on harvakseltaan saatavissa niin yhteinen aika on vähissä.. Ja tuonne toiselle palstalle jo kirjoitinkin että kun ehtisi joskus edes elokuvan toisen kainalossa katsoa niin sekin olisi luksusta mutta ei. Seksikin tuntuu jotenkin pakkopullalta kun muuten on tällainen fiilis ja eipä sillä, hyvä jos kerran viikossa sekstaillaan niin se on jo paljon.. Jotenkin on helpompi hengittää kun mies on päivisin töissä, iltaisin on jotenkin ahdistava fiilis kun toinen on siinä ja ei ole mitään sanottavaa :( Pitäisi varmaan jutella miehen kanssa mutta tiedän että siitä tulee mojova riita ja molemmille paska fiilis. Huoh :(
 
Syysmami, puhdistaiskos se riita sitten kuitenkin ilmaa, eli voisko sillä olla joku hyväkin vaikutus?

Meillä menee kivasti, ja ollaan nyt vähän enempi juteltu siitä naimisiin menostakin. Ehkäpä jo tänä kesänä siis? Tähän tosin varmasti vaikuttaa sekin, että anopilla todettiin se syöpä.. Mutta joka tapauksessa ollaan varsin onnellisia yhdessä. Kyllä minä välillä päässäni rakentelen kaikenlaisia kamaluuksia, kun väsyttää ja isäntä ei olevinaan osaa mutta se on ohimenevää.
Imetyksen loputtua on vällyjen välissäkin taas alkanut enempi tapahtua.
 
Syysmami, minun mielestäni teidän olisi hyvä puhua asiasta, vaikka siitä riitaa tulisikin. Vauva-aika on haastavaa, se on tullut huomattua.

Meillä menee valtaosin tosi kivasti, mitä nyt vällyjen välissä on hiljaista. Pillereiden aloittamisen jälkeen miun alakerta tuntuu olevan koko ajan remontissa, on joko vuotoja tai kuivuutta tai epämääräisiä muita juttuja. Ja ei oikein omat haluatkaan ole kohdallaan. Puhuttiinkin että joko lopetan pillerit ja ollaan ilman ja koetetaan vältellä raskautumista tai otan kuparikierukan.

Muuten puhutaan paljon muustakin kuin vauvasta kuten yhteisistä unelmista, haaveista ja suunnitelmista. Asunnon osto on ajankohtainen ja häitäkin suunnitellaan vuoden kuluttua pidettäviksi.

Mutta kyllä meilläkin vauvan syntymä on suhdetta muuttanut arkisempaan suuntaan. Onneksi ollaan puhuvaa sorttia molemmat ja todetaan aina mieltä painavat asiat heti eikä jäädä niitä hautomaan. Onneksi saadaan myös kahdenkeskistä aikaa nyt kun vauva nukahtaa illalla jo aiemmin ja meillä on myös paljon lähipiirissä ihmisiä jotka tarjoavat lapsenhoitoapua vaikka ei sitä aina itse edes tajuta pyytää.

Mulle on tärkeää ollut myös omat jutut ilman miestä, kuten mammatapaamiset. Niistä tuntuu aina saavan voimia jaksaa kotonakin olla välillä muutakin kuin äiti :)
 
Meilläkin menee ihan hyvin, mutta pitäisi ostaa perheelle sopiva asunto ja saada sitä varten laina, ja tällaset asiat stressaa ja vaikuttaa meidän olemiseen. Ei ole kivaa miettiä, onko varaa mihinkään, pitääkö tyytyä sellaiseen, mistä ei tykkää ja mitä sitten, jos työn perässä pitääkin muuttaa pääkaupunkiseudulle neljän vuoden päästä :(.

Seksirintamalla menisi paremmin ilman tätä imetystä. Mun liivit on nyt niin rumia, etten tunne oloani hehkeäksi, mutta ilman liivejä maitoa alkaa tulla heti ihan holtittomasti, kun alkaa tulla "lämmin" olo. Eikä tää masureppukaan saa mua tuntemaan oloani hehkeäksi, eikä hiustenlähtö. Miestä ei tunnu haittaavan, mutta kun mua haittaa.
 
Syysmami. Kannattaa puhua niistä pienistäkin ärsytyksistä vaikka siitä riita tulisikin. Riiteleminen on ihan normaalia ja tervettä ja kuuluu elämään.

Hassu juttu, että mulla on osittain samat ärsytyksen aiheet. Meilläkin mies lojuu vapaapäivinään sängyssä pitkää, lojuu joko telkun edessä tai lojuu tietsikalla. Jouluviikon mies oli vapaalla ja mä katselin sitä lojumista ja keräsin kunnolla "paskaa saaviin". Loppujen lopuksi ärsytti koko mies ja kaikki sen tekemiset niin ettei meinannut veri kiertää. Sit tuli sen lapset taas meille ja hampaiden pureminen jatkui. Lopulta saavi oli niiin täpötäynnä ja sain kunnon hermoromahduksen. Tapeltiin oikein kunnolla, enkä normaaliin tapaani leppynytkään heti vaan jatkoin riitelya ja pakotin miehenkin puhumaan asioista. En pelkästään uhkaillut erolla vaan olin jo päässäni tehnyt kaikki käytännönjärjestelyt ja henkisesti valmistautunut eroon, ikäänkuin muita vaihtoehtoja ei enää olisi. Olin niin loppu.

Lopulta vuosisadan riidasta tulikin ihan hyvä juttu. En tiedä pystyykö mies muuttamaan piintyneitä tapojaan, pystyykö hän rikkomaan omaa kaavaansa. Jos hän meinaa kanssani elämään, hänen on pystyttävä jotain muutoksia tekemään.

Olen itse saanut aikanani siipeeni niin paljon, että suhtautumiseni parisuhteeseen on ajoittain todella kylmää. Koska tiedän kykeneväni olemaan yksinkin enkä pelkää yksinjäämistä, pystyn heittäytymään todella itsekkääksi ja kylmäksi kun minua ei oteta riittävästi huomioon.

Sovittiin että lopetan sen paskan keräämisen ja hampaiden puremisen. Saan suuttua ja kilahdella jos siltä tuntuu. Ja asioista pitää puhua, muuten niitä muutoksia ei tapahdu.

Meillä menään vuoristorataa. Joka toinen viikko elämämme on ihanaa ja kaikki on kunnossa. Joka toinen viikko on aika paskaa.
 
Mulla on niiiin suomalainen mies ku vaan voi olla. Hänelle riittävä hellyys on sellasta, että ollaan samassa huoneessa puhumatta toisilleen mitään. Toisaalta se sopii mulle kun en hirveesti ole mikään kainalossa viihtyjä ja halailustakin tykkään vaan jos on sellanen kerran kahdessa viikossa tuleva hetki hellyyttä-olo. Mutta puhua tykkäisin vaikka vuorokauden ympäri, vaikka ihan jonnin joutavia, mut mies äännähtelee paikallaan vaan tuskin mitään kuulematta. Noh, onneks on kaverit joille sitten saa pulputtaa minkä ehtii ja tietty tuo pojan nappula.
 
Meillä on mennyt ihan hyvin. Mies hoitaa paljon meidän tyttöä ja kun meillä on niin "helppo" vauva niin voidaan viettää aikaa yhdessä vaikka hän on hereillä koska hän leikki niin hienosti yksin lelumatolla :) ja seksielämämme on jopa parempi kun ennen raskautta! Nykyisin meillä on jopa joka toinen päivä niitä aktiiviteettejä ;) vaikka itsellä ei oo mikään hehkeä olo kun oon paljon isompi (+10kg) ja mun vatsa näyttää ihan kauheelta.. Mutta on meillä myös riitoja.. Esimerkiksi eilen tuli riita siitä että mies nukkui klo 11 asti ja mun piti TAAS nousta ylös aamulla tytön kanssa ja hoitaa häntä.. Ja sit kun mies nousi ylös niin hän rauhallisesti söi aamupalaa ja sit meni makaamaan sohvalle, voi että mua ärsytti. Sanoin hänelle sitten suoraan et olis kyllä kivaa jos minäkin saisin joskus nukkua aamulla ja vaan ottaa rauhallisesti.. Varsinkin kun nythän hänellä oli kolme päivää vapaata joten hän olisi ihan hyvin voinut ottaa yhden aamun.. Mut TAAS tultiin siihen tulokseen että mun pitää sanoa hänelle etukäteen että hän saa hoitaa tyttöä koska hän ei tajua itse :D
 
Arghhhtt!! sofiaelisabeth: Meillä on ihan sama. Mun pitää erikseen ilmoittaa millon haluan että mies hoitaa tyttöä. Tai vaan lähteä johonkin, kyllä hän hoitaa. Näin mun mies sanoi kun purnaisin että hän vaan nukkuu vaikka olisi lomallaan aivan hyvin nousta edes yhtenä aamuna. Ja kun sanoin että hänen lomallaan mä hoisin 100 prosenttisesti lasta vaikka hänkin oli kotona.
On ne miehet joskus tavattoman tyhmiä.
 
Meillä on menny nyt tosi hyvin :) Oltiin reilu viikko erossa kun mä olin pojan kanssa mun äidillä ja se tuntuu kyllä tehneen ihan hyvää. Oon nyt viihtyny kotonakin paremmin kun kertaakaan täällä asuessani, eikä kotikaupungin kaipuu oo ihan koko ajan päällimmäisenä ollu mielessä. Ollaan käyty yhtä aikaa nukkuun ja käyty jo kahtena päivänä yhdessä vaunuilemassa, sen sijaan että mies valvoo puolille öin ja nukkuu kellonympäri ja mä käyn yksin aamulenkillä :) Mies on luvannu vähentää baarissa juoksemista ja oli kieltäytyny myös yhdestä bändiprojektista johon sitä oli kyselty.


Sent from my GT-S7560 using Vau Foorumi mobile app
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top