Parisuhde vauvan syntymän jälkeen

Meillä kun on ensimmäinen lapsi kyseessä, niin täytyy myöntää, että oltiin varauduttu molemmat pahempaan siinä suhteessa miten parisuhteen käy tai yleensäkin vauvan tuoman muutosten suhteen. Yhteiselo on jatkunut lähes samanlaisena kun ennenkin ja molemmat iloitaan vauvasta yhtä paljon!
Mä kyllä samaistun teihin, jotka kirjoittelitte, että välillä tuntuu, et ois kuitenkin helpompaa olla vauvan kanssa kaksin juurikin silloin kun vauva osoittaa jotain kaipaavansa, eikä mies oikein tajua mitä tehdä ja miten. Mulla on myös ollut opettelemista pitämään suuni kiinni niissä tilanteissa, jolloin itse tekisin jonkin asian toisin kun mies. En nimittäin halua olla "neuvomassa" miestä miten toimia, vaan haluan hänenkin itse oppivan ja tajuavan asioita. Uskon myös, että jatkuva ohjaileminen voisi nopeasti tehdä miehelle sen tunteen, ettei hän osaa hoitaa vauvaa ja näin alkaisi enemmän sitä aristelemaan. Eli jos vauvan terveys ja turvallisuus on hallinnassa miehen käsittelyssä (kuten onkin), en ala puuttumaan heidän yhteisiin hetkiin :D. Tietty sen verran pitää puuttua ja antaa vinkkiä, että kun mies alkaa touhuamaan vauvan kanssa niin kerron, että "kohta alkaa väsähtää" tai "kohta on ruoka-aika", eli kokonaan en osaa suuta pitää kiinni ja hieman helpotan miehen aikaa vauvan kanssa ;)
Kovin tuttua kylläkin myös tuo, että vauvan kanssa mies mielellään selaa nettiä tai katsoo tv:tä ja vauvan yrittäessä seurustella saan olla tulkkina välissä ja todeta miehelle, et "kato nyt kun toinen haluu jutella" tms, jotta tajuaa vastata vauvan kutsuun....
Vaippoja meillä ei mies vaihda............................................
 
Toi on maikku ihan totta, että mies ei automaattisesti osaa tulkita vauvan eleistä tai ääntelyistä vauvan tarpeita. Äiti kuitenkin on vauvan kanssa eniten niin oppii tulkitsemaan vauvaa parhaiten.
Mä ihan mielelläni ohjeistan miestä ja hän onkin ottanut neuvoistani onkeensa. Meillä vaipanvaihto auttaa lähes joka kitinään. Kun vauvaa harmittaa, se nostetaan ylös, kuljetetaan hoitopisteelle, otetaan kontakti ja vaihdetaan vaippa. Vauva pääsee ikäänkuin "ulos" ikävästä tunnetilasta ja taas jaksaa höpötellä ja olla hyväntuulinen. Tämän mies on oppinut.
Mun mielestä on hiukan äidin tehtäväkin auttaa miestä lapsen kasvatuksessa tms. Se on ainakin mulle tosi tärkeää, että lapsen kanssa molemmat vanhemmat tekee asiat suht samoin.

Mies osaa jo jutella vauvan kanssa ja leikkiä sen kanssa. Kerroin miehelle, että se on ihan sama puhuuko hän vauvalle vaikka moottorin rakenteesta tai kvanttifysiikasta, kunhan puhuu. Aiemmin mies matki vain vauvan ääntelyitä. Nyt he pulputtavan kilpaa kaikenmoista. Vauva siansaksaa ja mies auton jarrumekanismista :-)

Edellisessä suhteessaan mies on ollut lasten kanssa "omillaan" kun lasten äiti on ollut ihan "kädetön". Äiti ei ole ollut kiinnostunut lasten kasvatuksesta eikä ohjeistanut myöskään isää. Pakolliset lapsen tarpeet on kyllä tyydytetty, mutta kaikki "ylimääräinen" on jäänyt. Miehellä on ennestään kaksi lasta joiden vauva aikaan hänkin on osallistunut, paljon enemmän kuin nyt, mutta silti mies on nyt parissa kuukaudessa oppinut vauvoista enemmän kuin kahden aikaisemman kanssa yhteensä. Ei vauvan tunteiden tulkinta ole miehelle niin automaattista mitä äidille. Tai ainakin suurimmalle osalle äideistä. Toki on poikkeuksiakin, ikävä kyllä, on äitejä jotka ovat ihan pihalla vauvoista tai vauvan kasvattamisesta ihmiseksi.

Mä olen itse ollut ihan isin tyttö ja isäni on ottanut mukaansa ihan kaikkialle. Olen ollut 3kk ikäisenä ensimmäisen kerran jänismetsällä, isäni hiihti vauva kantorepussa. Tästä tulikin isäni kanssa yhteinen harrastus jota harrastimme hänen kuolemaansa saakka. Itselläni oli parempi suhde isääni kuin äitiini. Omasimme samalaisen temperamentin ja tulin jo vauvana paremmin toimeen isäni kanssa. Olen nyt valmentanutkin miestäni tulevaisuuteen ja siihen, että pikkutyttö otetaan mukaan kaikkeen harrastamiseen. Mieheni harrastaa ralleja, ajaa siis itse. Saa nähdä kiinnostuuko hän enemmän autoista vai pyssyistä, minun kanssani hän pääsee metsästysreissuille.

Mitä parisuhteeseen tulee, niin meillä on kyllä alkanut menemään todella huonosti. Se yhteisen ajan puute stressaa mua enemmän kuin uskoin. Olen alkanut viihtymään enemmän yksikseni vauvan kanssa kuin mieheni kanssa. Tosi kurjaa, mutta päätin odottaa nyt hetken ja katsoa mihin suuntaan tunteeni muuttuvat kuin vauva kasvaa ja saataisiin enemmän yhteistä aikaa. Omaa aikaa en siis kaipaa, mutta aikaa kaksistaan miehen kanssa kaipaan ihan hirmuisesti.
 
Meillä mies on jopa vaihtanut muutaman pissavaipan, mutta kakat jää mulle. Eihän tuo ole vielä pitänyt isyyslomaakaan, onneksi joulukuussa pitää. Paitsi että mulla saattaa sit jo mennä hermot kun se on jaloissa pyörimässä. :D

Eilen oli taas sellainen ilta että... Mies käväisi päivällä tunnin kotona ja lähti sitten selostamaan jääkiekkopeliä. Sanoi tulevansa kotiin heti yhdeksän jälkeen. Koirat halusi pihalle, kissalta oli ruoka loppu ja tyttö huusi kuin syötävä. Ja teki kammot kurakakat jotka sotki joka paikan. Kymmeneltä yritin soittaa miehelle missä viipyy. Toisesta päästä kuuluu "soittamaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä". Samaan aikaan kun kiroan mieheni siitä ettei se ikinä osaa ladata sitä puhelimen akkuaan, olen huolesta soikeana, mitäs jos sille on sattunut jotain... Viimein mies tulee kotiin pyydellen anteeksi sitä että kesti, ottaa tytön ja mä pääsen "nukkumaan". Paitsi etten nuku kun tyttö huutaa. Ja sitten tyttö tekee taas kurakakat (rotarokote...) ja mun pitää mennä vaihtamaan vaippa ja pesemään tyttö. Mies sentään laittaa pyykit koneesen.

On meillä kehitystäkin tapahtunut. Kuukausi sitten tyttö huusi viisi iltaa putkeen klo 18-02 eikä mikään auttanut kuin hetkeksi. Mieheni käy kaksi kertaa viikossa pelaamassa jääkiekkoa yleensä klo 22 eteenpäin. Noina iltoina olin tosi poikki siihen kun tyttö vaan huutaa ja huutaa ja mies halusi taas lähteä pelaamaan. Perustelut: mä jaksan sit paljon paremmin kun saan käydä jäillä. Mä vastasin siihen itkien että mites mä sitten jaksan?! Tajusi sentään jäädä kotiin silloin ja senkin jälkeen jos on ollut vaikea ilta niin jää kotiin, onneksi. Noina viitenä pahimpana iltana kolme ensimmäistä mä yritin yksin helpottaa tytön oloa, kannoin ja hytkytin, vispasin vaunuissa jne ja kolmantena iltana sanoin miehelle, että mä jaksan vain koska se pakottaa mut jaksamaan kun ei itse auta, ja että jos mä vielä pitkään joudun yksin jaksamaan niin me ei olla kauaa enää yhdessä. Sen jälleen on mieskin auttanut illoissa.

Noihin samoihin aikoihin meillä meni muutenkin vähän huonommin, mulla oli hirveä ikävä miestäni ja olin ihan poikki. Nyt onneksi menee jo paremmin. :) tosin seksiä ei ole vieläkään, mieli kyllä tekis muttei vaan yksinkertaisesti jaksa. Kahdenkeskistä aikaa kyllä kaipaa kun tyttökin nukahtaa tällä hetkellä klo 2-3.
 
Mie olen kanssa tuosta samaa mieltä että äidin täytyy ohjata miestä ottamaan vastaan vauvan viestejä ja tulkitsemaan niitä kun miestä ei ne hormonit samalla tavalla ohjaa.

Meilläkin kaivataan yhteistä kahden keskistä aikaa kun vauva menee unille vasta puolilta öin ja yleensä silloin meistä jompi kumpi on jo nukkumassa. Mutta tämä on kuitenkin ohimenevä vaihe niin on sitte päivällä koetettu ottaa sitä aikaa esim kun vauva on päikkäreillä.

Minun täytyy kyllä tunnustaa että kun oon näitä juttuja nyt tässä lukenut niin en voi olla ajattelematta että voi elämä osa noista miehistä on ajattelemattomia. Muistakaa mammat myös sanoa miehillenne mitä odotatte ja oletatte heidän tekevän, eihän ne muuten osaa asiaan tarttua. Mulla olis teidän tilanteessanne mennyt hermot ja miljoona kertaa! Meillä todellakin mies vaihtaa vaippoja ihan yhtä paljon kuin minä (myös ne kakat) ja hoitaa esimerkiksi aamu- ja iltatoimia kotona ollessaan. Ja hoitaa vauvan myös itkevänä :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Täytyy vielä sanoa, että mun mies on tosi osallistuva ja ihana. Mulla vaan menee silti hermot välillä, kun olen joutunut ne itkukohtaukset hoitamaan päivisin yksin. Hassua, jotkut miehethän ei ymmärrä, että kotona on rankkaa olla vauvan kanssa ja ihmettelee, jos ei ole päivän aikana tullut mitään erityisiä aikaansaannoksia. Meillä on just toisinpäin. Mies ymmärtää, et mulla on rankkaa ja yrittää kovasti iltaisin hoitaa vauvaa (hoitaa kaikki vaipat ja yrittää viihdyttää parhaansa mukaan, mä tietenkin imetän). Mut MÄ olen alkanu ajatella jotenkin niin, että voi voi kun mies SAA mennä töihin ja mä vaan joudun raatamaan :D. Riidan aikana huomasin, että puhuin siitä, miten mies PÄÄSEE joka päivä töihin ja mä en mihinkään. Mies oli tästä vähän loukkaantunut, ja tajuan nyt, että hänellä on rankka työ, minkä lisäksi hoitaa vauvaa iltaisin tosi paljon, kun mä suunnilleen kieltäydyn hoitamasta kun oon jo koko päivän sitä tehny. Ei taida olla ihan reilu meininki tääkään, hups. Oon vähän nolona nyt.

Mut eilen illalla seurasin, miten mies toissaillan riidasta oppineena omatoimisesti kävi vaihtamassa vaipan (ja my god, siinä kestää aina kauan, mut ei sais hermostua, eihän se mikään kilpailu oo... Huomaan silti miettiväni, että kylläpä kestää yksinkertainen asia. Mä olen kauhea, apua). Sitten se piti sylissä ja oli tosi aulis vapauttamaan mua tekemään asioita. Kun vauva laitettiin unille ja mies meni suihkuun, menin perässä yllättämään sen ;). Halusin vähän kiittää, jotta tietää, miten kivaa on, kun mä olen hyvällä tuulella. <3
 
Meillä onneksi mies vaihtaa molempia vaippoja ihan omatoimisesti. Syöttää myös tuttipullosta maitoa, jos iteltäni on tissistä loppunut illalla. Mies myös lukee pojan kanssa esim. Tuulilasi-lehteä. Mut seurustelu muuten vauvan kanssa on vähän vaisua. Kyllä mies aina jotain pientä juttelee pojalle, mutta ei ala "leikittämään". No aika pieni juttu :) Me vaan ollaan arkipäivät aika pitkälti pojan kanssa kahdestaan (tai kolmestaan, kun on tuo koirakin). Mies nimittäin tekee pitkiä työpäiviä klo.07-18.30 aika tyypillisesti. On nimittäin isänsä firmassa töissä ja melkein kuin itekin yrittäjä. Ekat kolme viikkoa miusta tämä tuntui tosi raskaalta, mut nyt arki on alkanut kivasti pyöriä. Vauva on myös superhelppo ja kiltti. Miehen työ on myös raskasta fyysistä työtä ja hän ajaa kaivinkoneilla ja kuorma-autolla, joten halua, että saa nukkua arkiöinä hyvin, ettei joudu superväsyneenä menemään töihin -voisi olla jopa vaarallista. Siksi hän menee kymmenen maissa nukkumaan. Meidän vauva nukahtaa vähän myöhemmin, joten valvon itse. Se harmittaa vähän, ettei arkisin meille jää kahdenkeskistä aikaa. Sänkypuuhiakin olis kiva harrastaa, mut ne jää sit viikonloppuihin ;)

Iltaisin mies ei enää onneksi lähde minnekään harrastuksiin. Ehkä sillä on tuo työ vähän kuin myös harrastus. Meillä on muutenkin ollut aina aika yhteiset harrastukset esim. kalastus, marjastus, sienestys ja muu luonnossa liikkuminen. Viikonloppuisin mies on sitten ihan kotona meidän kanssa ja silloin käydään koko porukalla kaupungilla tai jossain kylässä tai sitten vaan ollaan kotona. Olen päässyt yksikseni jo lukemattomia kertoja käymään omilla asioilla, mies on ihan mielellään pojan kanssa kotona. Miun pitää vaan silloin pumpata maitoa

varastoon. Nyt kun ajattelen ja luin noita teidän kirjoituksian, niin mies on ollut superihana!
 
OnnellinenHelmi, juu sai kyllä anoppi kahlata pölypalloissa kun tuli käymään ;) Onneks mieskin siivoilee kyllä kun sille päälle sattuu mutta mun mielestä sais välillä osallistua vähän enemmänkin kun ei voi edes töissäkäymiseen vedota.

Meillä mies on vaihtanu synnäriltä asti vaippoja ja siellä se itseasiassa oli ihan innoissaan vähän väliä vaihtamassa ja sai välillä toppuutella että ei sitä ihan puolen tunnin välein tarvi vaihtaa :D Oli se yks ilta jopa jättäny tv:stä tulleen leffan kesken kun piti lähtee kakkavaipan vaihtoon ja mä olin nukkumassa :) Ja kylvetys on alusta asti ollu miehen juttu ja uskon että on helpompi ottaa enemmän vastuuta siinä vaiheessa kun vauva alkaa syödä kiinteitä eikä oo niin riippuvainen musta, nyt se on vaan aina niin helppo antaa mulle kun neuvottomuus iskee.

Vauvan kanssa mies on kyllä tosi luontevasti ollu alusta asti, mulla meni monta päivää että osasin sanoo itteeni äidiks ja vauvalle puhuminenkin oli aluks tosi hankalaa mutta mies jaaritteli heti ties mistä ja vieläkin se keksii omia lauluja ja loruja vauvalle :) Onpa meillä ollu jo sekin vaihe kun vauva oli täysin isinpoika ja hymyili vaan sille ja kuikuili mun sylistä että missä iskä on.
Nyt kun ei väsytä niin oon tosi tyytyväinen siihen miten mies osallistuu pojan hoitoon ja näkee kuinka niille alkaa jo tulla omia juttuja ja leikkejä :)

Sent from my GT-S7560 using Vau Foorumi mobile app
 
Voisin minäkin mennä itteeni siinä miehelle neuvomisessa.. Kun mies kuitenkin tekee aina kaiken mitä pyydän, ja tykkää olla vauvan kanssa kahdestaan (on välillä jopa kateellinen kun saan viettää vauvan kanssa aikaa enemmän).

Unohdin tuosta seksielämästä kirjottaa että mä en tajua mihin mun halut on hävinnyt! Meidän suhde on ihan älyttömän hyvä ja pelleillään aina iltaisin kahdestaan kun vauva on nukkumassa. Eilen illallakin taas räkätettiin joillekin tyhmille jutuille niin että vauvakin meinasi herätä :D Läheisyyttä meillä on tosi paljon, sohvallakin aina makoilen miehen kainalossa ja halaillaan paljon. Mutta ei vaan seksiä tee mieli ei yhtään! Mikä mua vaivaa? Onko tää imettäminen vieny seksihalut? Vai johtuuko tää huonosta itseluottamuksesta kun vatsa on raskausarpia ja löllömakkaraa täynnä? Oon välillä yrittänyt päästä tunnelmaan mutta ei niin ei! Pitäs varmaan saada lapsi jonnekin hoitoon niin vois pupuilla rauhassa :D Oon miehellekin valittanut että mä oon ihan outo nykyään. Ennen meillä meni niin että mies joutu enemmän kieltäytymään seksistä väsymyksen vuoksi! Kyllä sen on pakko olla tuo meidän vauva. Vaikka kuinka yrittää myös ylläpitää sitä seksielämääkin niin jostain se vauva aina putkahtaa mieleen! "Onkohan sillä nyt varmasti kaikki hyvin, pitikö se jotain ääntä" yms yms. MURH ! Oisko jotain nappulaa mistä saisi aivot pois päältä? Tai jotain nappulaa mistä saisi vaimennettua vauva-ajatukset?

Oonko mä ainut kenellä on ongelmia pään kanssa? Apua!
 
Meillä on tuota seksielämää myös vähän hiljentänyt se, että mie oon aina tykännyt rintojen hyväilystä, mutta nyt kun imetän niin en jotenkin tykkää, että mies niitä näpertää. Joudun myös pitää liivejä päällä (vielä tuommosii imetysliivejä, mitkä on aika seksintappajat..) kun miuten joka paikka lainehtii maidosta :D Että oujee vaan..
 
Stranger ja Menna, jepjep! Liivit, vauva, läskit, synnytys - you name it! Ennen meilläkin minä oon ollut se vonkaaja, mutta nyt mies saa toppuutella halujaan. Kyllä mullakin tekee mieli, mutta kun sitten aletaan itse asiaan, niin edellämainitut asiat alkaa pyöriä mielessä. Ja hirveesti mulla ahdistaa myös se laskeuma ja alapään kunto.. Ehkä vielä joskus?
Stranger, mulla meinas olla vaikeaa lukea sun tekstiä loppuun, kun jäin vaan raivon vallassa tuijottaan sitä siivoamiskohtaa. Ou Mai Gaad!! Meillä olis mies saanu ehkä niin turpiinsa henkisesti tuon jälkeen. Huh.

Mulla tulee kuitenkin teidän tekstejä lukiessa semmonen olo, että hups, onpa se sittenki vaan aika ihana tuo minun mies.. Vaikka se kyllä on välillä ihan yhtä ääshole, kuten monet meidän miehet näköjään ajoittain on.
Tuo telkkari on kuulkaa jännä juttu. Nimittäin meillä neiti kans raivarit saatuaan rauhoittuu vain liikkeessä tms, eikä tosiaan siinä, kun muka hyssytät ja jäät samalla kuitenkin keskittyneenä tuijottaan töllöä. Tässä yks ilta kehtas sanoa vauvalle, että "hmh, miksi itket just nyt kun en kuule taaskaan mitä tuossa sanotaan!". Toki ehkä vähän kevytmielisesti, mutta silti vastasin melko tiukasti, että kuule silloin kun se vauva tarvii jotakin, on aivan yks veeitun lysti mitä sieltä telkkarista tulee!! Se on jännä juttu, miten äitinä on valmis nanosekunnissa luopumaan kaikesta, jotta lapsella olis parempi olla. Eikä se ole mikään "oi katso kuinka laupias samarialainen mä oon"- juttu, vaan se vaan on ihan luonnollista. Ei tarvii mitään jalustaa ja pokaalia, koska niin sen pitäis mennäkin.

Sitten tuo yksin oleminen. Mä saan kyllä omaa aikaa, saan käydä jumpalla, kaupassa, kylässä tai mitä nyt keksin. Mies kyllä hoitaa ja pärjää. :) Ja onpas tyttö ollu meidän porukoilla ja mun systerilläkin hoidossa, kun asuvat aivan lähellä. Oon melko uskaliaasti jo luovuttanut tytön muiden hoivaan aivan alusta asti. Meillä kun on mennyt pullosta maitoa tissin lisäksi, niin ei ole ongelmaa. Eri olis, jos täysimettäisin, sillä näin kun tein ekat pari viikkoa, niin voi herramanjee ku sain olla niiksi töikseni koko ajan. Siitä luovuttiin melko pian.

Silti, välillä raskaan päivän tai putken jälkeen kaipaa sitä omaa aikaa. Ei tosiaan tarvii olla mitään monen tunnin vierailuja tai partyja, kun ihan se 15-30min saunahetki riittäis. Kerran - nauran vieläkin tälle silmiäni pyöritellen - aikaa sitten olin melko shokeeraantunut koko laskeumajutusta ja muutenkin totuttelin uuteen kroppaani ja olin väsynyt ja hyvin hyvin hormoonihässäköissäni, ja halusin vain epätoivoisesti YKSIN saunaan. Noh, niinhän tuota menin. (Tytöllä sattui olemaan vielä tuolloin niitä parin tunnin iltaraivareita.) Pötköttelin lauteilla viimeinkin hetken keskenäni, kunnes kuulin ääniä kodinhoitohuoneesta, missä on hoitopistekin. Ajattelin, että siellä vaihdetaan vaippaa, mutta ne kuitenkin oli melko hiljaa. Kohta sitten kysyin, että niin mitä te teette siellä, niin arvatkaa!? Ne istui siinä pesuhuoneen pöntöllä, ihan vaan huvikseen, oottelemassa mua! Voi kiesus. Ettei vaan äiti oo kaukana, jos isi ei saakaan typyä hiljentyyn.. Ja sitten kun menin suihkuun, niin siinä ne oviaukossa töröttivät välillä mua odotellen. Että se siitä ylhäisestä yksinäisyydestäni..


Meillä kuitenki mies vaihtaa vaipat, ja yleensä sonnat on sen heiniä. Samoin ne iltaraivareiden hoitamiset. Mulla jotenki ei hermo kestä sitä. Vauvan raivoitku saa mut hirveen epätoivoseksi tosi nopeesti, jos mikään ei toimi. Miehellä on huomattavasti pidempi pinna, ku mulla.
Eikä se koskaan oota, että olisin tehny mitään valmiiksi. Tai hetkinen - yhden kerran on. Huomasin tähän aikaan, että pako hoitotöistä kävi melko iisisti. Meillä oli tuolloin kyllä paljon pihahommia ja puutöitä tekemättä, jotka tottakai täytyi hoitaa ennen lumentuloa. Hällä oli tuolloin kaveri auttamassa, ja mulle annettiin vaan pyyntö, että jos viitsisit meille ruoat tehdä jossaki vaiheessa. Ei kuulosta kovin kummoiselta pyynnöltä, eihän? Sijoitettuna kuitenki siihen tilanteeseen ja siihen aikajatkumoon se oli melko pitkälti verrattavissa tuohon Strangerin miehen siivouskäskyyn.

Jutellaan joskus hänen koulupäivänsä aikana naamakirjassa, ja eilenkin valittelin väsymystä ja että pitäis alkaa siivoomaan. Hän käski olla siivoamatta, koska siivoaa ite. Yleensäkin käskee mua nukkumaan päikkärit ja pitää vauvan hoitamista mun pääasiallisena tehtävänä päivittäin.

Eli kyllä mulla on melko kultanen mies. Hän pyykkää, siivoaa, tiskaa, kokkaa, tekee pihahommat, puutyöt, remontit, korjaa auton, passaa minua kun imetän, hoitaa vauvaa siinä missä minäkin ja muistaa kehua myös minua ja osoittaa rakkautta melko usein pienillä asioilla. :) Mistä tuleekin mieleeni, että pitäisköhän munkin välillä muistaa tehdä jotakin näistä asioista hänelle.. <3
 
Juu, kyllä minullakin on moneen muuhun verrattuna lähes täydellinen mies! Me ei tapella, riidellä ja oikeastaan meillä menee kamalan hyvin. Oma pää vaan keksii aina välillä jotain ihan tosi mitätöntä mistä voi olla kiukkuinen, mutta useimmiten tulee sitten isännälle sanottuakin, että nyt jostain syystä kiukuttaa, älä ota itseesi.
Meillä kans isäntä osoittaa rakkauttaan pienin teon ja elein ihan melkein koko ajan. Auttaa, huolehtii, tukee, juttelee... Ihana mies!
AInut tosiaan on tuo seksi, mikä siis ei kiinnosta ja nimenomaan minua. Et siis ole ainut McGonnor! En ole koskaan ollut mikään valtaisan halukas, mutta nyt ei sitten tee mieli sitä vähääkään. Tai jos tekee, niin se on sellaiseen aikaan vuorokaudesta, että isäntä on töissä. Iltaisin, sitten kun Elli on käynyt nukkumaan joskus 22-23, minä olen väsynyt ja isännänkin tartteis jo käydä nukkumaan että jaksaa seuraavana päivänä töihin. Hankalaa, mutta ehkä se tosiaan tästä jossain vaiheessa palautuu ennalleen? Onneksi ollaan voitu asiaa jonkin verran ja jonkin kerran keskustella, ja isäntä on kamalan ymmärtäväinen tämänkin asian kanssa.
 
Olen lukenut jostain, että synnytys ja imettäminen lisää jotain hormoonia, mikä saa seksihalut lopahtamaan. Siksi naisia ei seksi niin paljoa kiinnosta synnytyksen jälkeen. Siis tuo on ihan fysiologista.

Meillä mies sanoi jo aikaa sitten, että ei vaihda vaippaa (Kakkavaippaa ei missään tapauksessa! Haju! Yök! Oksettaa!) jne.. Hänen kulttuurissaan miehet ovat kyllä vauvan kanssa (kantavat, juttelevat, leikkivät), mutta naiset hoitavat (eli syöttävät, pesevät vaihtavat vaipat jne...). En alkanut edes keskustelemaan asiasta ennen vauvan syntymää. Sanoin vain että ei muuten onnistu, mutta jätin asian aika paljon huomiotta. Turha tapella tai väitellä, kun kuitenkin joutuu tekemään laughing7

No minut sitten leikattiin, joten mies joutui hoitamaan sekä minua että vauvaa sairaalassa. Hän aloittikin sitten ennen minua vauvan hoitamisen, eikä tarvinnut edes keskustella. Jos olisi tarvetta ollut minä olisin vain raa'asti jättänyt vauvan miehelle likaisine vaippoineen ja antanut hänen hoitaa. Tytön huutaessa joskus öisin käännän vain kylkeä ja sanon, että kanniskele sinä, minä nukun. Mies sitten kantaa. Eli olen vain tunkenut tytön miehelle ja mies hoitaa ihan hyvin. Olen vain ollut tarkkana, että pidän suuni kiinni enkä ala neuvomaan jollei tytöllä ole hätää. Saavat isä ja tytär muodostaa ihan oman suhteen omilla ehdoillaan alusta asti.

Omaa aikaakin saan parin kuukauden päästä. Nyt se vain ei oikein onnistu, eikä se ole miehen syy.

Se mikä rassaa, on ettei mies ole viime kuukauden aikana kovin oma-aloitteisesti tullut ottamaan tyttöä minulta vaan minun on pitänyt työntää tyttöä miehelle. Aiemmin se kai ajatteli, kun olin väsyneempi, että minulle täytyy antaa aikaa nukkua ja otti tytön itse. Nyt tuota tarvetta ei enää ole. Myös meidän tilanteessa kodissamme on nyt käymässä paljon miehen sukulaisia, joten minä tarvitsisin omaa yksinoloa (tai pikemminkin vain meidän oman perheen keskenään oloa). Tuo ei ole miehen syy, vaan joutuu sitten vielä taiteilemaan minun äkeyden ja perheen tapojen keskellä.

Dr. Philin vaimo kertoi kerran ohjelmassa siitä, kun heidän esikoisensa syntyi. Alkuaikoina hän oli useita päiviä hoitanut vauvaa, ollut väsynyt, ei ehtinyt peseytymään jne. Sitten vihdoin kun hän pääsi suihkuun yksin, se oli aivan älyttömän ihanaa, kunnes hän avasi silmänsä ja näki vauvan suihkuverhon yläpuolella. Dr. Phil oli tuonut vauvan suihkun ulkopuolelle ja roikotti sitä ylhäällä, jotta poika näkisi äidin. Ajatteli, että pojalla olisi turvallinen olo. No vaimo oli kuulemma sanonut pari valittua sanaa miehelleen. Kuulemma vaimo sai käydä sen jälkeen suihkussa ihan yksin. Että kyllä nuo ammattilaisetkin osaavat olla ajattelemattomia!
 
Muokattu viimeksi:
Onhan tuo seksielämän ylläpitäminen hankalaa vauva-arjessa. Miehen tekee mieli päivällä, jolloin minä en osaa keskittyä kun vauva ja kaikki muut asiat pyörii mielessä ja minun tekee mieli iltaisin, mutta kun se vauva valvoo sinne puolille öin niin eihän siitä mitään tule kun ollaan niin poikki molemmat :D mutta onneksi silloin tällöin silleen asialle on aikaa löytynyt ja halujakin on, puolin ja toisin :) Muta minähän en tosiaan enää imetä. Nyt tosin epämääräiset vuodot on näivettäneet meidän seksielämää, onneksi nyt taisi tulla ihan rehelliset menkat niin jospa saisi kohta taukoa tästäkin ainaisesta vuotelusta kun voisi tuosta seksistä nyt nauttia ilman raskautumispaineitakin!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Meillä oli välistä oikeinkin aktiivista vällyjen välissä ja seksi tuntui (ja tuntuu kai edelleen) paremmalta kuin ennen raskautta ja synnytystä mut nyt on meilläkin vaihe ettei vaan kiinnosta. Ehkä suurin syy on siinä että vauva on niin itkuinen ja saattaa parahtaa itkeskelemään hetkenä minä hyvänsä ja ainakin itsellä on fiilis että kun hommiin ryhdyn niin haluaisin nauttia täysillä ilman keskeytyksiä! :D aiemmin kun vauva ei saanut noita itkukohtauksia niin sekstailtiin ihan tarkoituksella joka ilta että saatiin vauva nukkumaan; hänestä kun oli kivaa unilääkettä että me pidettiin vähän ähinää ;) hyvin tuntui uni tulevan! Nyt ei vaan jaksa. Ja toinen tosi pinnallinen syy on se että mies viettää Movemberia enkä minä yksinkertaisesti voi sietää niitä sen homoviiksiä!!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Syysmami, oli pakko naurahtaa noille homoviiksille :D vaikka tiedän että jos meillä olis ollut viiksien kasvatusta niin ei naurattais yhtään. Joku oli mieheltä kysynytkin että kasvatatko niin mies oli sanonut että "En, kun ne pistelee meidän mammaa." <3 ;)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Meillä mies oli töissä sanonut että vaimonne odottaa sunnuntaita ku kuuta nousevaa että hän leikkaa viikset pois. Ei oo näköjään miehillekään seksi mikään maailman tärkein juttu kun viiksien kasvatus menee sen edelle.. Aikoi kuulemma ottaa itsestään kuvan lauantaina muistoksi kun on vissiin omasta mielestään niin seksikäs, hyi hitto. Olen monesti sanonut sille että sen naama näyttää ihan persereiältä, puoliksi vitsinä ja puoliksi tosissani! :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mä pystyin samaistumaan monen kirjoitukseen ja juttuun miehistä, hyvässä ja pahassa. :)

Meillä mies on ollut kivasti mukana ja mä oon kyllä saanut ihan reilusti omaa aikaa. Paitsi nyt viimeisen kolmen viikon aikana. Tämä on sitten taas johtunut siitä että mies on ollut KOKO AJAN töissä! Hän on siis oppisopimuksella töissä yhdessä isossa firmassa/laitoksessa ja siellä on ollut nyt seisokki ja huoltohommat. Miehen on pitänyt olla töissä, kun aika harvoin näitä seisokkeja on ja hänen pitää niistäkin oppia. Työpäivät on 12 h ja matkoineen menee lähes 15 h. On tehnyt kahta vuoroa tässä, yö- sekä päivävuoroa. Muutaman kerran on ollut pidempiäkin päiviä (esim 16.30-13.00). Kotona mies siis käy lähinnä nukkumassa.

Vauvan hoito on siis kokonaan ollut mun vastuulla. Sekä koirien ulkoilutus, puhumattakaan nyt ruoanlaitosta, siivoamisesta jne. Pikku hiljaa tähän on tullut ns. rutiinia. Muutamia kertoja olen pyytänyt kaveria/siskoa/äitiä kylään, jotta olen päässyt kunnon mettälenkille koirien kanssa. Mulla kun on isoja, aktiivisia paimenkoiria eikä niille tuo vaunuköpöttely riitä. Pakko vähintään pari kertaa viikossa päästä vapaana juoksemaan :) Viimeksi kun yritin lähteä vauva kantoliinassa mettälenkille, niin nyrjäytin nilkkani ja kaatusin melkein mahalleni vauvan päälle... :sad001 Olen siis suosiolla jättänyt nuo mettälenkit vauvan kanssa väliin. Katsotaan koska taas uskaltaa.

Joo no, harhailin itse aiheesta :grin

Olen siis kolme vkoa yksinään pyörittänyt tätä taloutta ja perhettä. Iltasella tuppaa väsyttämään, mutta muuten tämä menee jo rutiinilla :) Meillä on niin selkeä vuorokausirytmi että milloin tehdään mitäkin.

Nyt sitten tämä kaikki muuttuu! Mieheltä nimittäin loppui työputki ja hän jäi siitä suoraan isyyslomalle! (joo, ei ole pitänyt sitä vielä ollenkaan). Mies oli jo aika poikki ja ihanaa hänen puolesta että vapaat alkaa. Ehtii vauvankin kanssa seurustelemaan, vauva kun tosiaan on kasvanut ja kehittynyt hirveästi tuon 3 vkon aikana.

Samaan aikaan tunnen olevani ihan HIRVEÄ ihminen, koska mua häiritsee että hän tulee sotkemaan meidän päivärytmit. :sad001 Ja sitten hän on vielä kauhea kuorsaamaan... Nyt on ollut ihana nukkua muutama yö kun mies on ollut töissä, ei ole tarvinut herätä kuin vauvaa syöttämään.

Ja sitten kun hän on koko loppu vuoden kotona! Musta on välillä kiva olla yksin kotona, nyt niitä hetkiä on vähemmän.

Ärsyttää tämmöinen ajatusmaailma. Mutta minkäs teet. No, eiköhän tämä tästä lähde.
 
Kunusiini: tuo ajatus siitä että mies SAA mennä töihin on minulle ja monille ystävilleni tuttu!
Pitää tosin muistaa ettei se miehelle ole helppoa tulla töistä toiselle työmaalle ja koettaa sisäistää mistä hommasta nyt aloittaisi..
Ystäväni oli eron partaalla kun hän vaati jatkuvasti omaa aikaa ja käytännössä lykkäsi vauvan miehen syliin tämän tultua töistä ja lähti itse harrastamaan. Ei millään meinannut uskoa, että mieskin kaipasi omaa vapaa aikaa tai harrastusta, hänhän kävi töissä!!

Toisaalta olen vakuuttunut siitä, että jos yksikään työpaikka olisi samanlainen kuin esim meidän iltarumba tänään uhmaikäisen ja kitisevän vauvan kanssa niin siellä setvittäisiin työyhteisön hyvinvointia terapeuttien kanssa :) Kenenkään työkaverit eivät seuraa sinua vessaan, heittäydy lattialle eteesi huutamaan kun tarjoat helle voileipää, vaadi että heitä kannetaan sylissä koska heillä on väsy..... Eikä millään työpaikalla ole yhtä armoton aikaprässi - lasten tarpeet on hoidettava NYT ja omista ihmisoikeuksistaan kuten henkilökohtainen hygienia, ruoka, juoma ja tarpeilla käymisestä saa vain haaveilla :)

Kotiäitien ammattiliitto ei ole oikein neuvotellut työehtoja kohdillen :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top