Parhaat käytännöt ja ohjeet vauva-ajalle

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Kaisukkene
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vimpa, sama kokemus tuosta kakalla käymisestä. Molemmat lakkasivat kakkaamasta vaippaan 8kk:n ikäisenä. Minulle on täysin vierasta se, että potta olisi pelottava. Kun siinä säännöllisesti istuu päivittäin ja lukee kirjoja joko itsekseen tai yhdessä vanhemman kanssa, niin se on kuin mikä tahansa jakkara. Saahan silloin itsekin istua rauhassa pöntöllä eikä tarvitse juosta konttaavan vauvan perässä. Tietenkin potta on pelottava, jos siihen pitää ensimmäisen kerran tutustua 2-3-vuotiaana. Silloin on jo tottunut vaippaan ja housuihin ja paljas iho muovia vasten voi olla outo, samoin se, että potalla istutaan ikään kuin tyhjän päällä.
 
Meillä molemmat pojat on ruvenneet säännöllisesti tekemään kakat pottaan 1v10kk ikäisenä, sitä ennen satunnaisesti. Mutta potta on ollut kyllä olemassa esikoisellakin jo ennen vuoden ikää mutta lähinnä vaan kokeiltu välillä pottaa silloin tällöin sen ikäisenä. Kokonaan päiväkuivia ovat olleet pikkuisen päälle 2-vuotiaana ja hieman myöhemmin yökuivia. Ja lapset toki ovat siellä vessassa istuneet äitin ja isän mukana että ovat varmaan sitä kautta myös mallioppineet vessa-asiointia :grin Kumpikaan ei ole pelännyt pottaa missään vaiheessa. Silti musta tuntuu, että kaveripiirissa meidän lapset on olleet vaipattomia aikaisin kun useammalla on ollut vaippa vielä 3-4 -vuotiaanakin, tosin osalla ei kyllä vanhemmat ole varmaan edes ajatelleet kuivaksi opettamista eikä lapsi itsestään ole vaippaa heittänyt pois. Tietysti kuivaksi oppiminen vaatii lapselta tiettyä fyysistä ja psyykkistäkin kehittymistä eli vaikka kuinka opettaisi kuivaksi niin ei se välttämättä onnistu. Ja yökuivuuteen vaikuttaa mm lapsen hormonitoiminta.

Harsoja meillä on ihan perusvalkoisia, kuviollisia ja värillisiä. Tälle tulokkaalle tilasin kolme ihanan väristä bambuharsoa Ipanaiselta. Muuten harsoja on ollut myynnissä ihan lastenvaateliikkeissä esimerkiksi. Kuviollisia on kyllä tullut käytettyä ihan vaikka mihin, noita värillisiä vähän siistimpiin hommiin (esim vaunuissa suojana ettei tuule koppaan ja julki-imettäessä suojana ettei nyt kellekään tissit vilku ja kukaan ei saa traumoja).
 
Meillä oli kolmonen,joka alkuun kävi mielellään istuskelemassa potalla vaipan vaihdon yhteydessä,mutta sitten jostain syystä yhtäkkiä ei halunnut tulla potalle ja jos yritti laittaa siihen istumaan niin alkoi hirveä itku ja kiljuminen eikä suostunut lähellekään pottaa tulemaan. Pidettiin varmaan kuukausi taukoa potta hommista ja sitten se taas onnisti. Tarkkaa ikää en muista,varmaan joku reilu 1v ollut ikää. Nyt 2v 11kk ja ollut ilman vaippaa jo keväästä saakka :)
 
Mä oon ite miettiny tuota harsohommaa,et kumpi tulee loppupeleissä halvemmaks;ostaa kaupasta valmiita harsoja vai kävellä kangaskauppaan ja ostaa sieltä harsokangasta ja tehä ite harsot? toki tuo jälkimmäinen vie enemmän aikaa.. vaikka eipä kai sekää muuta vaadi ku kankaan leikkaamisen ja reunojen huolittelun..
 
Mie oon harsot ostanu Name Itistä. Kaks vuotta sitten niitä myytiin 8kpl pakkauksissa jossa oli valkosia, yksvärisiä ja kuviollisia samassa paketissa, nykysin vissii pienemmissä paketeissa ja sama hinta... Miulla kuviolliset on ollu takapuolirätteinä siks kun en tykkää kuvioista :grin Noita Name Itin harsoja ostin kun sai halvalla, ja ne valkoset ja yksväriset oli kivoja :)
 
Ja tuli mieleen,että itselle kannattaa varata ihan reilusti terveyssiteitä,esikoisen synnyttyä mulla kesti jälivuoto 6 viikkoa ja oli tosi runsasta. Koko ajan sai olla vaippa pakettia itsellekin hakemassa kun paketti meni pariin päivään. Onneksi mitä useempi synnytys niin on vuoto määrä ja aika pienentynyt reippaasti :)
 
Itse en tykännyt, kun kukaan ei kertonut mulle ennen esikoiseni syntymää vvv:stä eli vauvan vessahätäviestinnästä. Kestoilin esikoisen kanssa ja hän oli jo joitakin kuukausia vanha kun luin tuosta vaipattomuudesta. Kokeilin sitä sitten heti, vaikka olisin tosiaan halunnut kokeilla sitä jo paljon aiemmin, jos vain olisin tiennyt koko asiasta. En oppinut tulkitsemaan vauvan pissahätäviestiä, mutta kakkahätäviestin kyllä. Esikoiseni kakkasi pönttöön tai potalle 5 kk:n ikäisestä lähtien.

Mutta tuo oli silloin, 10 vuotta sitten. Enää en ole kiinnostunut vvv:stä enkä kestoilusta. Näin sitä itsekin muuttuu vuosien kuluessa! :joyful: Tämä kohta 2-vuotiaani käy nyt itse potalla tai pöntöllä, mutta kakka on tullut niihin ihan vasta hiljattain eli 1v11kk:n ikäisenä. Enkä ole kertaakaan yrittänyt tulkita vessahätäviestejä. :grin

Paras ohje ei kyllä ole tutustua vaipattomuuteen, mutta tutustukoon ken tahtoo sellaistakin kokeilla. :) Mun paras ohje olis varmasti ettei tarvi yrittää olla täydellinen äiti ja tehdä kaikkea täydellisesti. Itse pyrin täydellisyyteen esikoisen kanssa, ikävä kyllä. Pelästyin negatiivisia ajatuksia liittyen vauvaan kun en ollut yhtään varautunut sellaisiin ja sairastuin masennukseen. Negatiivisia ajatuksia tuli myös tosikon kohdalla, mutta silloin tiesin etteivät ne ole yhtään mitään muita kuin yliväsyneen minun ajatuksia enkä sairastunut sillä kertaa uudelleen masennukseen. Mutta että vauva-aikaan liittyy monenlaisia tunteita ja ajatuksia ja ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen! :)
 
Yölento sanoi:
Tuo kahden unilelun vinkki oli kyllä hyvä, mutta... Meillä kävi niin, että vauva tykästyi yhteen tiettyyn pupuun, joka piti aina olla kainalossa. Ostin heti toisen ja vähän aikaa meni hienosti niin, että kun toinen oli pesussa, toinen oli käytössä. Siis yksi pupu kainalossa lähes aina. Kerran neiti sitten huomasi toisen pupun kuivumassa ja riemastui, että niitä onkin kaksi! Sen jälkeen piti aina olla molemmat puput mukana. Ei siis enää varapupua.
Click to expand...

Ihanan mahtavaa :D Voi siis olla että näinkin käy vaikka kuinka varautuu :)
 
Onpa hyvä ketju! :D

Meillä oli harsot molemmilla kahdella ihan korvaamattomia. Samoin kantoreppu osoittautui hyväksi hankinnaksi.
Itse suosin esikoista imettäessäni myös kankaisia tissinsuojia, ne oli niiiiiiiiiin paljon ihanampia käyttää kuin kertakäyttöiset. Suojasivat hyvin ettei tullut maitoa läpi paitoihin, vaikka välillä pitikin pitää tuplasti....Niitä sitten hamstrasin toista odottaessani isot läjät, ja kuinka ollakkaan, sen vauvan kanssa imetys sujuikin todella nihkeästi, maitoa ei tullut eikä suojia tarvittu lopulta ollenkaan.
Sille vauvalle syötettiin lopulta pulloa ja korviketta, ja siinä vaiheessa kun sitä maitoa ei oikeasti tullut (imetysneuvonnasta ynnä hikisestä yrittämisestä huolimatta) olisi ollut ihanaa että joku olisi sanonut että on ok kun imetys takkuaa.

Maidonkerääjät olivat myös tosi hyvät ekan kohdalla, mutta ne käytiin ostamassa vasta jälkeenpäin. Rintakumeja taas hankittiin vasta tokan kanssa. Vaipparoskis meillä kävi ja oli ihan turha, rintapumppu taas oli tarpeellinen molemmilla.

Itse olisin halunnut että joku olisi kertonut jälkisupistuksista (varsinkin toisen synnytyksen jälkeen eivät olleet niin ihania) ja siitä että maidon nousu saattaa sattua (ekan kohdalla oli ihan hullu tunne!).
Olisin myös esikoisen kanssa halunnut että joku olis muistuttanut ettei vauva-aikana kannata stressata. Ja että sitä saattaa olla herkkis-tilassa aika pitkäänkin vauvan syntymän jälkeen (itse en pystynyt esim vauvan syntymän jälkeen kuuntelemaan lastenlauluja pillittämättä, mutta olenkin aika itkuherkkä muutenkin ;) )

Suosituksiakin on neuvolasta kuullut jos jonkinlaisia, kiinteiden aloittamisesta nukkumisjärjestelyihin, rytmeihin ynnä muuhun. Tietysti suosituksia on hyvä ottaa huomioon mutta itse menisin kyllä oman maalaisjärjen ja elämäntilanteen mukaan, varsinkin kun ne suositukset muuttuvat vuodesta toiseen.
Itse stressailin joskus esikoisen nukkumisesta ja joskus meille jopa piikiteltiin siitä kun mies ei nukkunut mun kanssa samassa sängyssä vaan patjalla/sohvalla, kun yösyöttäminen sujui itselläni kivuttomammin siinä vauvan nukkuessa vieressä.
Jälkeenpäin on tajunnut että onpahan ainakin saatu nukkua kohtuullisen hyvin, ja ihan sama se missä sitä nukkuu, kunhan saa nukkua. Tai edes jompikumpi saa nukuttua. Joten jotenkin ajatus siitä että tekee niinkuin itse parhaaksi katsoo muiden kommentteja turhaan stressaamatta on hyvä pitää mielessä.

Tän seuraavan vauvan syntymästä en oikein tiedä mitä odotan. On vähän sellanen tyhjä taulu-olo, että sieltä voi tulla mitä tahansa.
Ainut hankittava asia listalla on oikeastaan baby-nest. Ja läjä pieniä kietaisubodeja kun vanhat on jostain syystä lähteneet kiertoon.
 
Harsot on meilläkin ollu kovassa käytössä kaikilla. Rintapumppu oli ihan ehdoton. Kietaisubodyt ja puolipotkarit paras yhdistelmä vaatteissa. Sitteri on varmasti kätevä, jos on pieniä sisaruksia, tai isohkoja lemmikkejä. Materiaa vauva tarvii loppupeleissä aika vähän. Maitoa, kuivan vaipan, läheisyyttä, unta, vaatteita lämpötilan mukaan.

Ja sit kaikki yli 15 vuotta sitten nuorimmaisensa synnyttäneiden "ohjeet" kannattaa kuitata sanomalla "niin ne ajat muuttuu"... ja parhaat vauvanhoitovinkit tulee lapsettomilta sinkuilta... Not!

Oma kroppa oli mulle esikoisen syntymän jälkeen shokki. Muistan kun itkin viikko synnytyksen jälkeen suihkussa ulkomuotoani. Mun mahanahka venyi toispuolisesti, ja roikkui todella oudosti. Samoin noi "tyttöosat" näytti ihan kamalilta ja olin varma, että mies ei enää ikinä halua mua. Eli armoa myös itselle ehdottomasti! Synnytyksen jälkeen (olipa se millainen tahansa) nainen on lopun ikäänsä synnyttänyt nainen.

Jälkisupistukset on ainakin mulla pahentuneet jokaisen synnytyksen jälkeen ja kolmannen jälkeen ne oli jo kipeämpiä kuin synnytyssupistukset, joten niitä vähän kauhulla ajattelen. Ja sit ihan käytännön vinkkinä... Jos synnyttää alakautta ja vaikka ei mitään tikkejä tms. tarviskaan, niin kun ekan kerran menee isolle hädälle, voi tuntua mukavammalta taittaa pari arkkia wc-paperia kämmenelle ja sillä kädellä kevyesti pitää/tukea tyttöosia kun joutuu sitä kakkaa ehkä vähän ponnistamaan. Auttaa siihen, että ei tunnu siltä että tippuu kaikki sisuskalut pönttöön.

Ja vauvanhoidossa yks asia mikä kannattaa tehdä hyvin, on ihopoimujen (kainalot, kaula jne) kunnollinen puhdistus ja kuivaus taputtelemalla kevyesti. Sellain pieni ei paljoo liiku ja maidot pulauttelee herkästi pitkin kaulaa ja vaatteiden nukka jne kerääntyy niihin poimuihin. Ne haisee kuvottavalle ja saattaa ihan märkiä, jos ei kunnolla puhdista ja kuivaa.

Ja siihen voi myös luottaa, että muutamassa viikossa/kuukaudessa sitä oppii tunnistamaan oman lapsensa itkut ja ähinät, vaikka alussa voi tuntua, että ei ymmärrä yhtään koko vauvaa. Mun hyvä kaveri sanoi osuvasti, että se on vähän sama kuin kenen tahansa uuden ihmisen tapaaminen, ei sitä heti voi tietää mitä toinen tarkoittaa tai haluaa, pitää ensin vähän tutustua.
 
Oon kyllä niin samaa mieltä hildamaijan kanssa siitä et todellakin ois voinut joku sanoa et on ok jos imetys takkuaa!

Mein neuvolatäti on niin imetyksen kannattaja et tuntu et korvike ois jotenkin paha-asia.. Aikani yritin imettää, tyttö vaan huuti ja kasvo miinus käyrillä.. Kysyin ja puhuin asiasta neuvolassa ja kokoajan vastaus oli et kyllä se siitä! :sorry:

Hyvä etten itkien menny ostamaan kaupasta korviketta, tuttipullon ja rintapumpun. Syötin sit korviketta sekä pumpattuja maitoa.. 2kuukaudessa tytön kasvu nous keskikäyrälle ja muutenkin oli paljon tyytyväisempi :)

Luota omaan vaistoosi! :)

Yritä varata aikaa myös parisuhteelle! :grin
 
Nuo jälkisupistukset oli minullekin jotain, mihin en osannut varautua. Synnytykset olivat suhteellisen kivuttomia. Kivun perusteella en olisi edes osannut synnyttämään lähteä. Mutta jälkisupistukset olivat aivan kamalia joka kerran, kun vauva tuli syömään. Sain niihin kyllä lääkkeitä, joista ehkä saattoi olla apua.

Siitä olen eri mieltä, että ajat muuttuvat. Ehkä jossain määrin, mutta vauvat ovat vauvoja nyt ja ennen. Neuvoja kannattaa kuunnella ja pohtia, onko niissä jotain, mistä voisi jalostaa oman tapansa toimia. Neuvot eivät yleensä ole arvostelua. Ne kannattaa ottaa ihmettelynä ja ajattelun herättäjänä.

Minä olen aika fanaattisesti rintaruokinnan kannalla ja ekologisuus kulkee kaikessa ajattelussa. Toisaalta toimin niin, että pääsen mahdollisimman helpolla, ei ehkä juuri siinä hetkessä, vaan myöhemmin. Myös kaikki luomumeininki ja kemikaalialtistuksen huomioiminen on aina mielessä. En siis tee valintoja, joissa joutuisin toimimaan arvojani vastaan. En edes silloin kun joku neuvoo tai pääsisin helpommalla.
 
Hildamaija,meilläkin ollaan miehen kanssa nukuttu alkuun erihuoneissa,kun vauva syntyi. Koska pakkohan miehen on saatava nukkua,että jaksaa olla skarppina töissä. Luin joskus jostain vauva oppaasta tai vastaavasta,että koskaan ei pariskunnan pitäisi siirtyä nukkumaan erihuoneisiin vauvan synnyttyä,se ei kuulema tee hyvää parisuhteelle. Mutta näin meillä on saanut kaikki nukkua,ei itselläkään tarvitse pelätä,että nyt mies herää,jos itse ähisee ja etsii hyvää asentoa imetykseen tai vauva ähisee. Ja parisuhteemme voi paremmin kuin hyvin :) imetys asiat ovat kyllä todella henkilökohtaisia ja minua kyllä tympii jos joku näkee oikeudekseen mennä puuttumaan toisen imetykseen,koska milloinkaan ei voi tietää mitä taustalla on. Esikoinen sai rintaa vain 3kk ja yrityksistä huolimatta ei onnistunut,myöhemmin paljastui kireä kielijänne,joka hankaloitti vauvan imua. Onneksi neuvolasta ei kritisoitu.
 
Kyllä meilläkin mies nukkui vierashuoneessa alkuun. Miehellä ei ole niitä hormoneja auttamassa, joten aina kun olin imettänyt vauvan yöllä, nukahdin saman tien uudestaan. Mutta miespä ei. Valvoi zombina aamuyöstä aamuun kun ei saanut nukahdettua enää heräämisen jälkeen ja havahtui joka ikiseen tuhahdukseen ja äännähdykseen. Eikä romuttanut parisuhdetta tämä :)
 
Mulla jälkisupistukset eivät ole olleet pahoja. MUTTA viimeksi neuvolan sijainen sanoi, että ei hänelläkään kahdesta ekasta pahoja jälkisupistuksia ollut mutta kolmosesta ne sitten olivatkin moninkerroin kivuliaammat. Eli innolla odotan, miten tällä kertaa käy...

Me ollaan miehen kanssa nukuttu aina samassa huoneessa vauva-ajat. Ei mies ole koskaan herännyt vauvan nälkä-ähinöihin ja itse kun olen jo siihen ähinään herännyt niin harvoin vauva on öisin itkemällä itkenyt. Paitsi tietysti toisen lapsen vauva-aikana mies oli 7kk töissä 400km päässä niin ei viikolla ollut ollenkaan kotona. Mies on myös hyväuninen muutenkin, mä meistä olen ollut se huonompi nukkuja aina.

Ja neuvot ei aina ole arvostelua, totta. Mutta kyllä ne välillä ovat myös sitä ja kun tähän äitimaailmaan pääsee sisään niin huomaa, että niitä ihmisiä riittää joiden mielestä juuri se heidän tapansa tehdä ja toimia on se ainoa oikea. Ja toinen on kyllä miehet, jotka jaksavat neuvoa lasten hoidon ja kasvatuksen suhteen ja eivät välttämättä koskaan ole itse niitä omia lapsiaan pahemmin hoitaneet... Mullekin kerran sanoi eräs suomalainen, itselleni tuntematon, noin 70v mieshenkilö, että "noin niistä lapsista kasvaa sitten ujoja" kun sanoin vajaa 4-vuotiaalle että vessajonossa täytyy odottaa omaa vuoroa... En kehdannut siinä vessajonossa kyllä ruveta kiistelemään siitä, että en ehkä itse koe asiaa samoin mutta käytöstapoja meillä kyllä noudatetaan ja jonossa etuilu ei ole mun mielestä hyvää käytöstä.
 
Mäkin olen aika fanaattinen imettäjä (nyt varmaan tulee ongelmia tämän vauvan kanssa, kun näin sanon), ja mua ärsyttää sellaiset kommentit muilta, kuten nää "imetä vaan, kyllä se siitä" tai "anna pullosta jos ei tissistä onnistu" ilman, että tarjotaan apua tai neuvoja, kun apua on kerran saatavilla. Kukin imettäköön tai olkoot imettämättä, ei kuulu mulle, mutta jos haluaa imettää, olis mulle ollut ainakin apua netistä löytyvästä imetystukilistasta ja tieto avun saatavuudesta ekan kohdalla.

Aion nytkin varata purkin tai kaks korviketta kotiin varulta, jos sairaalassa imetys ei lähdekään heti käyntiin, niin on se vaihtoehto olemassa. Maidon voi sitten syöttää vaikka lusikalla, pulloa siihen en tarvi.
 
Ellukkainen,ainakin mun kohdallani on pitänyt paikkaansa tuo sun neuvolasta saatu kommentti. Kolmosen jälkeen oli ihan hirveet jälkisupistukset. Imettämään kun alkoi,niin oli vaikea pysyä paikallaan,kun supistelut oli niin kipeitä ja niitä tuli vielä kotiin päästyä monta päivää. Nelonen tulikin sektiolla niin jälkisupistelua oli tosi vähän. Saa nähä miten tän synnytyksen jälkeen käy. Muistetaan sitten jokainen synnytyksen jälkeen pitää tissit lämpimänä,kun ilmatkin jo viilenevät. En ole koskaan kylmettänyt rintoja pahasti,mutta pari kertaa on meinannut kylmä käydä ja kuumotus ja kova patti rinnassa on tosi ilkee. Muutaman kerran on myös maito pakkautunut rintaan ja voi tsiisus miten se sattuu. Kuumaa suihkua ja lämpöpussia ahkerasti käyttämällä ja tietysti imetyksellä parissa päivässä apu tullut,mutta kauhulla taas odotan sitä tunnetta kun rinnat tulvii ja maito pakkautuu rintaan :( auts
 
Mulla oli kyllä just kolmosesta ne jälkisupistukset jotain AIVAN kamalaa! Ja kotonakin useamman päivän kesti ja oikeesti mä joka olen aika kovanahkainen kivun suhteen itkin siitä kivusta.

Samoin mulla on alussa vihlonut nännejä imettäessä. Semmonen terävä polttava kipu läpi nännin kun imettäminen alkaa. Loppuu onneksi nopeesti.

Sit jos satut omistamaan "suihkutissit", se maito tosiaan suihkuaa pitkin ja poikin ja esim. suihkussa ja saunassa käydessä se maito vaan lentää ja paineella.

Sit poikavauvat ja niiden pissavehkeet! Vaipan raottaminen, kylvystä nostaminen jne. kaikki missä vähän ilmavirtaa tulee vehkeille... ne pissaa. Mun pojat on pissiny vauvana mun päälle niin miljoona kertaa, että ihan naurattaa koko asia. Aina sai salamannopeana olla harson tai jonkun rätin kanssa, ettei sais pissoja päälleen ja silti ne mokomat onnistui. :hilarious:
 
Pitäisköhän itse vielä lisätä synnytyssairaalaan meneviin esitietoihin toiveet-kohtaan, että kunnon lääkitys jälkisupistuksiin :grin

Suihkutissit on kiva tosiaan omistaa... En edes tiedä onko se enää mun miehestä hauskaa tulla mun kanssa saunaan vauva-aikana kun sitä maitoa suunnilleen roiskuu kiukaalle :grin Ja esikoisen imetyksen alettua nännithän oli ihan riekaleina ja vuosivat jossain välissä vertakin. Normaalia ja asiaan kuuluvaa, ei kannata noista syistä lopettaa imetystä. Kyllä ne nännit sitten tottuivat hommaan ja tokan kanssa ei ollutkaan enää samoja ongelmia. Ja antibioottia vaativa rintatulehdus mulla oli esikoisesta kaksi kertaa ja tokasta kerran, onneksi se on ilmeisesti sellainen vaiva että päivystyksessä sillä on aina päässyt jonon ohi ja nopeasti reseptin kouraan. Vaikka esimerkiksi antibioottia vaativan lapsen kanssa on kyllä 5 tuntia saanut jonottaa päivystyksessä...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top