Kissankello: Vau, sun tekstissä oli paljon samaa ku omassa elämässäni (ehkä jopa valitettavasti). Mäkin kärsin syömishäiriöistä n. 9 vuotta, johon kuulu myös armotonta vaa'alla ravaamista. Muutama vuos sitten vaan päätin irtautua niistä kahleista ja heitin puntarin pois. Mua on kyllä sen jälkeen punnittu mm. työhöntulotarkastuksessa, mut mun ei oo ite tarvinnu tietää vaa'an lukua. Nyt näitten vuosien jälkeen tuntu aika rajulta mennä neuvolassa ensimmäisen kerran punnittavaks ja vieläpä ite nähdä luku. Kauheesti jännitin, että oonko nyt turvoksissa tai syöny jotain nestettä keräävää... Vaikka tiedän, että painon on mun tapauksessa pakkoki nousta, niin olihan sen elämäni suurimman painoluvun näkeminen tietyllä tavalla rankkaa. Mäkin siis joudun hieman psyykkaamaan itseeni ja muistuttelemaan, että näin pitääkin olla. Pitää vaan olla onnellinen, että on pystyny tulee edes raskaaks sen kaiken sairastamisen jälkeen :) Sekään ei kuitenkaan oo ihan itsestään selvää, koska mullaki jossain vaiheessa on hormonitointa ollu aivan sekasin. Jos olisin heti paranemisprosessin alussa alkanu odottaa, en varmaan olis pystyny käsittelemään painonnousua samalla tavalla ku nyt.