Paino

Mulla paino tuolla 63-65 tietämillä kai ennen plussaa. Lyhyelle se tarkoittaa lievää yli painoa. Pitäis yrittää syödä järkevästi ettei masukki kasva liian suureksi. Kuopus oli 4440g joten mitään 5 kiloista en tahtoisi synnyttää.
En ole nyt käynyt puntarilla joten tietoa missä paino nyt huitelee ei ole.
 
Mulla tuli edellisessä raskaudessa 40kg painoa. Synnärille jäi heti 10 ja 10 melkein ehdin pudottaa ennen tätä uutta plussaa. (Esikoinen nyt 11kk) ajattelin, etten nyt edes katso puntariin ettei tule paha mieli.
 
Ei se kuluta kuin ylimääräisen omenan ja voileivän verran enemmän. Muute normaalisti pitäs syödä, jotta ei hankkisi raskauskiloja. Ei täällä ainakaa onnistu näin alussa ainakaan. Vähä väliä pitää syödä ja mitä vain maittaa olojen takia.
 
Mie olen vaan tyytyväinen että vielä ei ole tullut lisää kiloja vaikka tuntuu että olen turvonnut ryhävalas :D otan päivittäin painon ja tarkkailen kyllä syömisiä jatkuvasti.. Eikä näytä olevan kuitenkaan apua pahoinvointiin vaikka söis miten paljon / vähän tai usein..
 
Täällä on apua usein syömisestä oksettavaa oloon. Onneksi. Viime viikosta lähtie on ollut myös "tyhjä olo" vatsassa vaikka ois just syöny, että se vaivaa vaik söis. :/
 
Paino ei ole noussut, nyt 7+2, eikä saa noustakkaan. Aloitin radi ruokavalion lääkärin toiveesta, paino ei saisi nousta grammaakaan, mielummin laskea. Aloituspaini teistä muista mammoista ihan eri luokkaa...
 
Caarina mulla varmaan sama edessä just tän painon vuoksi. Vaikka ei vie ole tullut painoa lisää
 
Itse toivon, että mulla painon nousu ei olisi kovaa, kun oloista pääsen. Nyt on jo tullut liikaa näiden olojen takia, kun alas menee vaa tietyt ruuat ja juomista parhaiten kaakao ja mehu ja kalorimäärät tietää.. Toivottavasti siis en lihoisi kuten esikoisesta. Tai ainakaan niin, että olisin itse syönyt ne kilot. Jos ne on tullakseen muuten niin tulee, mutta yritän itse ehkäistä kattomalla mitä syön. Olojen loppumista odotellessa!
 
Ittelläni paino on noussut. Kiloja en tiiä, ku kävin helmikuus vaa´alla ja nyt sit neuvolassa ja se erotus oli n. kilon. Kyselin painon pudottamisesta, ni näytti vihreetä valoa, kunhan en fitfarmiin liity :D Oon syönyt tosi huonosti, ni kyllähän sen painon pitäis pudota, kun alan syömään terveellisemmin.
Jotenkin vaan huvittaa, ku naama, reidet ja perse on pienentynyt, mut toi maha.. Ei helvetin helvetti. Oon siis päärynävartaloinen ja nyt alan näyttää omenalta :/ Tissit on kasvanut 1-2 kuppikokoa ja maha muistuttaa hiukan säkkiä. Veto on kyl ollut pois, ni ei oo tullu liikuttuakaan. Tarttee pakottaa mies repii mut sen kan liikkeelle :P Toivottavasti en kesällä näytä ryhävalaalta :D :D :D
 
Caarina...mulla sama homma. Paino täysin eri luokkaa teidän muiden kanssa. Ja radi oli viime kerralla (tosin pysyi kurissa täysin ruokavaliolla). Nytkin olen pyrkinyt syömään samalla tavalla terveellisesti kuin viimeksikin. Painoa en tiedä nyt, mutta viimeksi paino tippui koko raskausajan...toivon myös nyt että näin on. "traumoja" viime kerrasta joidenkin lääkärien ylimielisyydestä ja asenteesta ylipainoa kohtaan! Ja siksi en haluaisi käydä koko neuvolassa ja ultrissa lainkaan! :(
 
Toivon että mulla olis eri ultraaja kuin aiemmin. Kävin kystien takia aiemmin joskus yli vuosi sitten ultrassa ja oli kyllä niin törkeä lääkäri.. Ensinnäkin totesi käytännössä että olen läski paska joka ei voi saada omia lapsia ikinä ja toisekseen haukku mut lyttyyn ku tupakoin vielä sillon vaikka yritin lopettaa.. Muutenkin aina kommentoidaan tästä mun painosta..
 
Mä oon 176cm pitkä ja painoni pyörii siinä 70-75kg. Alkuseurustelun aikana painoin 66-68kg mutta onnellisuuskilot saapuivat sitten. Pahimmillaan paino on ollut 77kg ja heti huomaan olossa jos se nousee yli 75kg. Eilen kävin vaa'alla ja painoin pizza-aterian jälkeen 77,9kg. Tänään aamulla vaaka näytti 76kg. En aio ahdistua painonnoususta. Toki toivon, että se ei alussa paljoa nousisi, mutta pahoinvoinnin takia on pakko olla kokoajan puputtamassa jotakin...

Tuntuu pahalta kuulla teidän muiden kokemuksia asiattomista / tylyistä / syyllistävistä lääkäreistä :( Painolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa millainen äiti on.
 
Ite oon jo melkein todennut että kuuluu asiaan jos on ylimääräistä painoa reippaasti.. Mut ei tässä auta olla surullinen tai mitään muutakaan kuin mennä päivä kerrallaan eteenpäin ja toivoa että lapsi olis kuitenkin terve. Itelle siis painoa tullut paljon hormonihäiriöistä johtuen joita on tutkittu siis vasta tässä viimeisen 2 vuoden sisään. Olen siis 146cm ja painoa on 76kg tänään aamulla mitattuna.
 
Vadelmavaahtis; just tuo käytös on niin epäammattimaista... olen kokenut myös paljon, varsinkin miespuolisten lääkäreiden taholta.

Nyt ar ultrassa yksityisellä oli kyllä niin symppis lääkäri, joka ei saarnannut vaan mainitsi painoasioista siinä missä muistakin asioista. Toki tiedän itse että painoa on liikaa ja että sen saralta minulla on työtä.

Radia ei ole ollut kahdessa ekadda raskaudessa, silloin jopa ihmeteltiin että kuinka voi olla noin hyvät sokeriarvot.

Onneksi luonteeni on sitä luokkaa, että päätös pysyy koska tiedän tapaavani tämän laakarin matkalla joukukuuhun vielä, etten kehtaa mennä vastaanotolle lihonneena.

Joskus mietin että ainoa mikä mun elämässäni on pysyvää on mun ylipainoni.... :-D
 
Iso ylipaino taitaa aiheuttaa helposti extra haasteita niin raskaaksi tuloon, odotukseen kuin synnytykseen, joten eivät lääkärit varmasti pahaa tarkoita. Monissa sairauksissa esim lääkityksen vastapainona on hoitokeinona ihan aidosti painon pudottaminen. Toki asioita voi ottaa esille monella tavalla ja toiset osaavat olla hievaraisempia kuin toiset.

Mies painaa mua 15 kg enemmän joten tavoitteena olis pysyä sitä köykäisempänä.:-)
 
Joo siis mulla ihan suoraan paino on aiheuttanut sen etten ole oviloinut ja menkatkin tulee miten sattuu. Sit 5kg alas ja naps raskaana ollaan. Ja tietty tyypin 2 diabetes tulossa myös painon takia. Nyt tosiaan kiinnittää enemmän huomiota ruokavalioon jne
 
Ehdottomasti painoasiassa pitäisi olla hienotunteinen, mutta olen myös sitä mieltä, että asiaa on tärkeä käsitellä, sillä se vaikuttaa riskeihin, kuten Aamutorkku mainitsi. Olen myös sitä mieltä, että jos asiaa käsitellään, niin pitää myös pystyä jotenkin tukemaan ja auttamaan sen asian kanssa, syyllistämisellä saadaan aikaan enemmän pahaa kuin hyvää.
 
Joo siis samaa mieltä olen siitä että asiasta ja riskeistä yms pitää puhua mutta se miten mun kohdalla meni toi homma niin se ei auttanut yhtään mitään ja tuloksena oli masennus mitä kävin sitten myöhemmin puimassa ihan psykiatrisen sairaanhoitajan luona. Nyt onneksi pahemmin asiat ja tajuaa mitä riskejä tässä on.
 
Ikävää, että on moisia kokemuksia! :( Toivotaan, että aikaa myöten asian käsittely ammattilaisilla petraantuis.
 
Fuji...kuulostaa samalta ultra lääkäriltä kenen tyköötä viimeks raskaana ollessani lähdin pois hississä itkien kun syyllisti kaikesta, vaikka olin oikeasti tehnyt täysin ohjeiden mukaisesti. Hän oli lääkäri josta olisi tarvinnut tehdä valitus! Mutta olin liian murtunut ja heikko siihen. Loukkasi todella syvästi!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top