Paino ja vartalon muuttuminen

Mulla oli tullut kans kahdessa viikossa 2kg ja itkin jo neuvolassa että vähempää en voi enään syödä! Mitä oon tehny väärin... no osaks sit selitty sillä että yhtäkkiä lapsivettä oli tullut huomattavasti lisää :) ja lääkäri oli tyytyväinen kun paino on edelleen alle lähtö painon! Joten ehkä mä en vielä revi pelihousujani :)
 
Älkää ihmiset stressatko sitä painonnousua niin kovasti. Toki itseänikin kauhistuttaa, kun mennään ihan uusilla kymmenluvuilla, mutta varsinkin jos aikoo imettää, voi olettaa että paino putoaa reilustikin synnytyksen jälkeen. Sitä paitsi näillä viikoilla tosiaan taitaa turvotuskin lisääntyä, joten osa nopeasta painonnoususta selittyy jo sillä.
 
Must vaa tuntuu siltä ettei noi tuolla neuvolassa ymmärrä miltä must tuntuu tää painon nousu.. Noh ei voi mitään..
 
Mulle sanottiin ekassa neuvolassa, ettei saa tulla ku 7-10kg ja ne tuli ekalla kolmanneksella.. :O neuvolassa mäkätettiin siitä, ja mä sanoin et ei oo helppoo lopettaa tupakan polttoa reilun 15v röökaamisen jälkeen, varsinkaan ku toinen käy koko ajan ja ite pitää imee peukaloo! Et kumpi on parempi.. Ja oli pahaa oloa ja kaikkea.. Sen jälkeen neuvolassa ei oo naristu painonnoususta mitään, ite tiedän et saan ne joskus sit poiskin.. Yhteensä tullu nyt joku +18-20kg :P
 
Täällä kans on ottanut hietaan painonnousu, mutta oon tosi ylpeä kuinka kylmänä oon saanut pidettyä pään. Mulla on syömishäiriö ja viimeisestä jaksosta on n. puolitoista vuotta. Kyllä se tuntuu melko hurjalta että juuri ennen raskautumista olin pudottanut n.25kg pitkäjänteisesti ja "varovasti" ettei mene yli :) jotenkin sitä on vain osannut vetää henkeä ja ajatella että nää kilot nyt on vaan tullut, ja niihin on hyvä syy :) en oo herkutellut älyttömästi. Ihanasti kaikki on tsempannut että ei oo näkynyt muutakun masussa. Nyt on viime viikkoina turvonnut naamakin ja muutenkin turvotukset todella suuret. Torstaina neuvolassa paino oli pompsahtanut niin että hain puntarin kotiin ja olen nyt seurannut painoa joka päivä ja on kääntynyt laskuun paino. Oon juonut paljon vettä ja koittanut touhailla. Veikkaan että turvotukset tuli muutaman päivän reissaamisesta.
Ei kannata ressailla neuvolan luvuista että mitä "saa" tulla. Happea vaan keuhkot täyteen ja itselleen hokemista että musta on tulossa äiti ja se tulee muuttamaan mun vartalon todennäköisesti pysyvästi ja väliaikaisesti painon suhteen ja siihen on maailman paras syy :)
 
Heinäkuisista (2015) huutelen :rolleyes:

Lähtökohta oli 66kg ja 160cm. Kiloja pamahti mittariin 32(!! Söin ainaki neljän edestä, eka pahoinvointiin, sen jälkeen röökin korvaamiseksi ja huonoon omatuntoon kun tunsin itteni lihavaksi - noidankehä i know :rolleyes:) ja synnärille jäi vaivaiset 6. Toiset 6 lähti itsestään ehkä kuukaudessa(?) , olin todella turvoksissa vielä synnytyksen jälkeen. Imetyskin meni lopulta vee-ituiks, viikon vai kaksiko sitä yritin. 4vkoa synnytyksestä laitoin ruokavalion viimesen päälle kuntoon, liikkumaan aloin (vaunuillen) kun hyvältä tuntui ja näin.. Nyt synnytyksestä reilu 5kk , ruokavalio on ollut niin ja näin yli kuukauden ja liikkuminen vähäistä kun vauva yhä pieni (niihin vaunulenkkeihinkin kyllästyy ja ne lyhenevät pikkuhiljaa.. :D) jäljellä 10kg ja kova on luotto että lähtevät ainakin lähes kaikki ennen vanhempainvapaan loppumista :) älkäät siis siskot ressatko! Nopeesti kerrytetyt kilot lähtee myös samaa tahtia jos vain haluaa :grin
 
Mun masu on todella pehmeä. Pakko hipelöidä ja puristella sitä koko ajan :smug:. Mutta ehtihän se pitkään olla sellainen kivikova pallo ja sitä ennen suht timmi (ainoa osa koko kropasta, jossa ei ihan hirveästi läskiä ja lotinaa ollut), joten onhan tämä röllykkä taas jotain uutta.

Kävin osastolla vaa'alla. Olin synnytystä edeltävänä päivänä käynyt neuvolan vaa'alla, joten jänskätti paljonko oli 17 raskauskilosta jäänyt saliin. Laskelmieni mukaan (vauvan paino, istukka, menetetty veri, lapsivesi jne) olon olisi pitänyt olla ainakin 5kg kevyempi. Arvatkaa vain.. vaaka näytti 2,5kg vähemmän kuin edellisenä päivänä. Tässä vaiheessa en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Tosin synnärillä mulla oli myös paljon enemmän turvotusta kuin koko raskausaikana, joten varmaan osittain kyse siitä, kun ei itse ole liikkunut, niin ei ole nesteetkään päässeet liikkeelle. Tänään kävin kotona vaa'alla ja nyt oli yhteensä 5kg lähtenytt, hitaasti mutta varmasti.

Oletan, että niitä vielä lähtee, kunhan pääsen kunnolla liikkeelle. Tällä hetkellä tuntuu, että koko alapää valahtaa housuihin jos yhtään pidempään kävelen:p. Ja tikit ratkeaa. Lisäksi en uskalla juoda litratolkulla, koska en ole pissahätää tuntenut lainkaan sitten synnytyksen (hoitaja sanoi, että voi mennä viikkoja ennen kuin alakerran hermotukset palautuvat), joten en uskalla liikaa rakkoa venyttää.

+ koska joulu meni laitoksella, pitää nuo kerääntyneet herkut syödä nyt pois. :grin
 
Bimbelibom, kroppa voi tosiaan tulla vähä perässä turvotusten ym takia :) Ja ihan pieniki liikkuminen ja imetys saattaa saaha sen tipahtamaan yhtäkkiä nopeastikin. Lisäksi eri puntarit voi heittää pariki kiloa! (+mitä syöny sinä päivänä, vuorokauden aika jne). Vaikka totuushan se on että osa joutuu tekemään kunnon työn niitten lähtemiseen, hitaasti ja varmasti.
 
Mä oon varma että mullekin jää synnärille joku 3 kg. 14 kg tullut nyt mutta ei lainkaan turvotuksia ja kunnon perse ainakin tullut. :laughing002
 
Mulla on tullut nyt n.10kg :). Synnytyksessä muhun kuitenkin pumpataan niin paljon kortisonia, että turpoon luultavasti ihan mielettömästi ja varmaan saan sen toisen 10kg synnärillä ollessa :wideyed: Stressi aiheuttaa mulle joka tapauksessa aina mielettömät turvotukset, joten varmasti jo pelkkä synnytys ilman lääkityksiäkin nostaa mun painoa aikalailla..
Mutta eiköhän niistä kiloista sit pääse eroon:)
 
jnnajsmine, haluatko siis synnyttää ilman lääkkeellistä kivunlievitystä vai onko sulla joku muu syy siihen? Ihan mielenkiinnosta kyselen, kun mä ehdottomasti otan kaikki mitä saa vaan!
 
Mulla on lisämunuaisen vajaatoiminta ja tarvin korvaushoitona kortisonia kun sitä ei muuten mulla tuu tarpeeksi :)

Kivunlievityksestä en oikein oo osannut päättää vielä mitään, kun tietty haluisin mahdollisimman nopean synnytyksen, kun sairauden takia saattaa voimat loppua nopeammin, ja osalla epiduraali hidastaa ja osalla nopeuttaa toimintaa.. Melkein sit tarvii vasta tilanteen ja olotilan mukaan kattoo. Tietty se kipujen väheneminen voi auttaa taas keräämään voimia mutta.. Mulla on suht korkea kipukynnys kyllä, mutta pitkäaikainen stressitila uuvuttaa mut kyllä äkkiä, joten vähän jänskättää jaksaako lopulta enää punnertaa kaveria pihalle, jos synnytys hirveesti pitkittyy :nailbiting:
 
Aaaa ymmärrän! Mä ajattelin, että jos sulla oli ihan omasta tahdosta ns. luomusynnytys toiveissa. Kun mulla on koko ajan ollut niin ehdoton ei sitä kohtaan niin kiinnostaa miksi joku sen vaan haluaa :eek: Mitenkäs sitten kohdunkaulan puudutteet tms? Varmasti ootkin jo neuvolassa jutellut vaihtoehdoista... Kaikki menee varmasti hyvin tolla sun asenteella :)
 
Kohdunkaulanpuudutteen oon kyllä aatellu ottaa, jos se vaan on sitten saatavilla :) Mutta muuten sitten noiden tujumpien aineiden kanssa on vähän vielä auki, miten sitten toimia :joyful: Eniten pelottaa se voimien loppuminen muuten, että kaveri jää jotenkin jumiin tai ahdinkoon, jos en saakaan ponnistettua. Mutta voihan se olla, että kaikki menee kuitenkin ihan hyvin ja lääkitykset osuu kohdalleen :)
 
En oo ihan varma paljonko tullut, varmaan nyt mennyt jo 10 kg rikki. Viimeksi neuvolassa oli vähää vaille. Ei kyllä paljoa ole kun nyt painoa muutama kilo enemmän kuin edelliseltä lähtöön. Ja vaikka oon herkutellut aika kauan joka päivä vähän niin ilmeisesti ne energiamäärät on myös kuluneet kun ei oo ylimääräistä kertynyt. Mut tuskin synnytys kovin monta kiloa vie, tippuvat sitten kun kotiin pääsee :)
 
Alkaa olla mammalomalla todella tylsää, kun rupesin vertailemaan puhelimeen kertyneitä masukuvia koko raskausajalta. Tuli niin hassut fiilarit, kun raskauden ensimmäisellä kolmanneksella olin todella angstinen turvonneesta mahastani, pehmenneestä kehonkoostumuksesta ja koin itseni aivan valtavan kokoiseksi ja rumaksi. Nyt kun katson noita kuvia, niin herranjestas näytän niissä pikkuiselta ja sopusuhtaiselta, jopa tuosta selvästi turvonneesta mahasta huolimatta! Nyt pystyy jotenkin katsomaan omaa, aikaisempaa vartaloaan ihan uusin silmin, kuin täysin ulkopuolisena. Surullista, miten sen aina kulloisenakin ajankohtana näki peilistä niin erilaisena ja huonompana kuin nyt, ei ns. nähnyt metsää puilta, mutta varmaan omaa kehoaan osaa jatkossa arvostaa ihan eri tavalla, koosta riippumatta!

Nyt taas menee niin päin, että aivan häkellyn miten valtavan isolta näytän kuvissa aikaisempaan verrattuna, kun en ollenkaan koe itseäni niin vaikka nyt jos koskaan voisi! Toki yhä noita "aaaargh, näytän vain ja ainoastaan rantautuneelta valaalta" -päiviäkin tulee, mutta paljon useammin vain ihastelen vauvamasuani, naisellista olomuotoa ja sitä työtä, minkä keho on tuon mahan kasvattaakseen tehnyt. :) Veikkaan, että tulee sitä vauvamasua vähän ikäväkin!
 
Musta tuntuu kanssa hassulta katsoa alkuraskauden mahakuvia, kun omasta mielestä silloin oli jo selkeän iso vatsa ja kriiseili omasta turvonneesta fiiliksestä. Nyt tuntuu että eihän silloin sitä mahaa vielä näkynytkään, ja muutenkin heräsi ajatus, että oonko tosiaan vielä kesällä ollut noin hoikka. Olen ehtinyt jotenkin autuaasti jo unohtaa sen miltä tuntui olla "mahaton" (vaikka mun kropan malli on sellainen, että vaikka olisin kuinka hoikka, mulla on aina pieni pömppis olemassa).

Mä oon kyllä tietyllä tavalla nauttinut tästä selkeästä raskausvatsasta ja uusista muodoista. Alkuraskaudessa kriisiä aiheutti enemmän ehkä se, kun maha oli vielä sen verran pieni että raskaus ei näkynyt ulospäin. Tuntui vain lihavalta. Sitten synnytyksen jälkeen onkin varmaan mielenkiintoista nähdä millaiseksi tuo vatsan seutu muuttuu, kun se on ollut jo valmiiksi vähän röllykkä. Nyt mulla on ekan kerran kova ja "tiukka" vatsa!

Kiloja on tullut n. 13-15kg tähän mennessä, ilmeisesti vähän liikaa ainakin neuvolalääkäreiden mukaan. Toisaalta harmi, mutta toisaalta en jaksa stressata kamalasti aiheesta, varsinkin kun lähtömitat on ollut 50kg/158cm eikä ylipainoa valmiiksi ole ollut. Myöhästä jokatapauksessa nyt harmitella! Sitten jos vuoden päästä näyttää siltä että kilot on edelleen mukana niin voi olla toinen ääni kellossa :)
 
Ilona88, mulla kävi ihan samalla lailla :D Todella sokeaksi tulee omaa vartaloaan kohtaan! Siis apua, mullahan on vielä keväällä näkynyt ihan selkeesti vatsalihakset ja silti on ollut niin "löysä" ja ylimääräistä siellä sun täällä. Pitääkin printtailla motivaatiokuvia jääkaapin oveen :wink
 
Paino noussut raskauden aikana nyt 16 kiloa. Painoa oli jo ennestään liikaa kun esikoisesta tuli 40 kiloa lisäpainoa josta sain pidotettua ehkä 20 kiloa pois ennen kun aloin toista odottaa. Ja tällä hetkellä olen samoissa painoissa kun aloin esikoista synnyttään. Että ei paranis kauheesti lisää enää tulla. Tässä on kuitenkin laskettuunkin reilu 2 viikkoa vielä. Vähän karmii, hävettää ja kaikkee muutakin mutta minkäs teet.

Nyt ois jotenkin kauhee laihdutus inspis mutta ei ihan vielä ajankohtaista. Olen kyllä jo kovasti suunnitellut kuinka aion nämä kilot pudottaa ja missä ajassa. 2 vuodessa haluan takas samaan painoon mitä ennen esikoista painoin. Että ihan realistista eikä imetyksen pitäis kärsiä. Eikä ole niin niuho tavoite että stressais. Mutta ekan vuoden aikana en aio salille mennä kun vatsalihasten erkauman kadottamisessa menee jo puolesta vuodesta vuoteen.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top