Päivän fiilis
- Ketjun aloittaja Tiina P.
- Aloituspäivämäärä
Hitto että mua surettaa, kun oon kerännyt itselleni vuosien saatossa ylipainoa. Oon vajaa 155cm ja noin 98kg, omasta mielestäni näytän lähinnä pehmeälle ja pyöreälle, tosi mahassa sitä rasvaa eniten. Tämän takia en kehtaa ottaa masukuvia, ja hyvä etten itke kun katson kavereiden kuvia vauvamasuista, joissa heillä on nätti, kiinteä kumpuvatsa ilman ylimääräistä. Surettaa niin paljon että ehkä musta ei tule näkemään että olen raskaana. Tosi pinnallista, tiedän, mutta se harmittaa (ja on harmittanut) jo pidempään. Että miksi en vaan laihduttanut jotta voisin nyt nauttia kauniista kasvavasta vauvamasusta 
Voi älä sure lady. Jokaiselle tulee se oman näköinen massu ja yhtä ihanat kaikilla. Kyllä se varmasti kasvaessaan sieltä söpönä kumpuna nousee vaikka ylimääräistä olisikin. Aluksi ei toki yhtä helposti näy. Mutta ei kaikilla hoikillakaan toki näy, riippuu ihan ihmisestä. Ymmärrän kyllä että asia varmasti vaivaa oman pään sisällä ja kaikenlaiset tunteethan ovat sallittuja. Olisi kuitenkin hienoa oppia rakastamaan sitä ihanaa itseämme kuka olemmekaan ja nyt varsinkin kun vielä kannamme sisällämme sitä pientä 
ollaan armollisia itsellemme.
ollaan armollisia itsellemme.
Hitto että mua surettaa, kun oon kerännyt itselleni vuosien saatossa ylipainoa. Oon vajaa 155cm ja noin 98kg, omasta mielestäni näytän lähinnä pehmeälle ja pyöreälle, tosi mahassa sitä rasvaa eniten. Tämän takia en kehtaa ottaa masukuvia, ja hyvä etten itke kun katson kavereiden kuvia vauvamasuista, joissa heillä on nätti, kiinteä kumpuvatsa ilman ylimääräistä. Surettaa niin paljon että ehkä musta ei tule näkemään että olen raskaana. Tosi pinnallista, tiedän, mutta se harmittaa (ja on harmittanut) jo pidempään. Että miksi en vaan laihduttanut jotta voisin nyt nauttia kauniista kasvavasta vauvamasusta
Mä oon 160cm ja painan 96kg. Mulla on vähä samoja fiiliksiä. Yritin laihduttaa että saatais pikkukakkonen alulle ja olin henkisesti varautunu että menee useampi vuosi niin kun esikostakin. Noh.... Eipä tässä kerenny laihtuu kun sinne 93kg. Olin koko ajan ajatellu että paino on siellä 80 pintaa sitte ku tärppää.. Sekavat fiilikset noista kiloista mut yritän kyl parhaani että tulis mahdollisimman vähän. :) Lähinnä mua inhottaa aina mennä neuvolaa sätittäväks. Ihan ku en itekki tietäs että painoo on! -_-
Mäkin tiedän tuon sättimisen... Neuvolatäti on toistaiseksi antanut sen asian olla, ehdotti kyllä raskauden ajalle "pt:tä" joka olisi tosiaan ollut tämän ajan erikoistunut pt. Mut en taida haluta. Oon aika kiireinen ja teen fyysistä työtä, ja siksi liikkuminen vapaa-ajalla tökkii. Tekosyitähän ne on, mutta toivon että työ veisi osan kiloista. Yritän myös olla lihomatta enää, neuvolan mukaan ei tarvitse sillä vauva saa kaiken vedettyä tästä kropasta jo nyt. Että niin. No, tätä se nyt sitten on.
Hyle-Emo
Jostain jotain jo tietävä
Täällä yks ylipainoinen (160cm 97kg) kysyy kanssa sisariltaan, et käskettiinkö/suositeltiinko teitä syömään aspiriinia(?) viikoilla 12-36 raskausmyrkytyksen estoon? Äitiyskortissa ja lääkepaketin kyljessä lukee kyllä ASA, et jos se sanoisi paremmin kuin tuo miun aspiriini muistikuva.
Hyle-Emo
Jostain jotain jo tietävä
http://www.terve.fi/raskaus-ja-odotus/76317-aspiriini-saattaa-ehkaista-raskausmyrkytyksia
Voihan se olla että suositellaan jos on verenpaineissa häikkää alusta lähtien. Itellä paineet laskenu raskauden myötä niin en oo kauheen huolissani. :)
Voihan se olla että suositellaan jos on verenpaineissa häikkää alusta lähtien. Itellä paineet laskenu raskauden myötä niin en oo kauheen huolissani. :)
Paska fiilis. Itse olen ollut maanantaista asti kipeenä ja nyt taapero on kuumeessa ja nuhainen Seinät alkaa kaatua niskaan ja ärsyttää sikana tää sairastelu. Onneksi sataa vettä vähän väliä ja on aika kylmä, niin ei pääse hyvä ilma lisäämään ärsytystä
Seinät alkaa kaatua niskaan ja ärsyttää sikana tää sairastelu. Onneksi sataa vettä vähän väliä ja on aika kylmä, niin ei pääse hyvä ilma lisäämään ärsytystä
Täällä toinen, surettaa etten ehtinyt laihduttaa ennen raskautumista. Olin juuri aloittanut liikunnan ja muutenkin elämäntapamuutoksen, sitä kesti 3viikkoa, kunnes tuli huonot olot. Nyt ei sit laihduteta. Mä toivon et itelki olis sellanen söpö vauvamassu, mut tää massu näyttää siltä et synnyttäisin kohta. :/Hitto että mua surettaa, kun oon kerännyt itselleni vuosien saatossa ylipainoa. Oon vajaa 155cm ja noin 98kg, omasta mielestäni näytän lähinnä pehmeälle ja pyöreälle, tosi mahassa sitä rasvaa eniten. Tämän takia en kehtaa ottaa masukuvia, ja hyvä etten itke kun katson kavereiden kuvia vauvamasuista, joissa heillä on nätti, kiinteä kumpuvatsa ilman ylimääräistä. Surettaa niin paljon että ehkä musta ei tule näkemään että olen raskaana. Tosi pinnallista, tiedän, mutta se harmittaa (ja on harmittanut) jo pidempään. Että miksi en vaan laihduttanut jotta voisin nyt nauttia kauniista kasvavasta vauvamasusta
Päivän fiilis aamu alko perus oksentamisella ja väkisi piti vähä syödä iha hirvittävän pahaolo ja ensimmäistä kertaa töissä sitte tuliki oksennettuu :/ onneks ei ollu kukaa näkemässä ku vielä salaisuus. Tänää 13+0 ja ei oo viel pahoivointi hellittänyt. Nyt pitäs keksii mitä sitä söis ku mikää ei mee alas
iha hirvittävän pahaolo ja ensimmäistä kertaa töissä sitte tuliki oksennettuu :/ onneks ei ollu kukaa näkemässä ku vielä salaisuus. Tänää 13+0 ja ei oo viel pahoivointi hellittänyt. Nyt pitäs keksii mitä sitä söis ku mikää ei mee alas
Nyt vielä hyvä fiilis, mutta jännittynyt. "Aamurutiini" vielä kesken, eli oksentaminen, aamupalan syöminen ja oksentaminen xD Mennään Loviisaan ystäväni perheen luo kylään, kokeilen hänen äippävaatteita jos olisivat mulle sopivia, niin ostan ne häneltä. Vois ehdottaa miehelle jos käytäis sen jälkeen Vanhassa Porvoossa :)