Opiskelu/työssäkäynti ja raskaus!

Puuhamamma

Puuhamamma

Vauhtiin päässyt keskustelija
Ajattelin laittaa pystyy ketjun jossa puitaisiin opiskelua sekä työssäkäyntiä raskauden ajan. Itse opiskelen hoitoalaa ja vasta ensimmäinen vuosi käynnissä sekä käyn töissä silloin tällöin. Ensimmäinen raskaus käynnissä ja viikolla 5+1!
Hieman jännittää miten sitä jaksaa kun nyt jo vähän selkäipuja ilmennyt ja tajuton väsymys!
Milloin teidän mielestä olisi hyvä jäädä koulusta pois? Tai töistä?
Jotenkin haluisin yrittää jaksaa käydä kevätlukukauden mutta jos raskaus onkin todella raskas niin milloin pitää antaa periksi ja keskittyä vaan lepäämiseen.. Salilla tullut myös käytyä 4-5 kertaa viikossa ja nyt jaksan hädintuskin kolme kertaa..

Jakakaa kaikki ihmeessä fiiliksiä ja ajatuksia, toivottavasti tästä ketjusta olisi apua ja vertaistukea sitä tarvitseville. Minulle ainakin ;)
 
Esikoista odottaessa jäin työuupumuksen takia aika varhain töistä pois mutta se ei johtunut raskaudesta vaan työolosuhteista. Muuten ois jaksanutkin varmaan vaikka synnytykseen asti. Sit tein äitiyslomalla yliopistossa kasvatustieteiden ja aikuiskasvatustieteen perusopinnot 25op. Viime kesänä palasin töihin ja jos oisin päässyt yamkiin ni opiskelisin nyt samalla, mut ku en päässy ni koitan hakee nyt uusiksi. Avoimessa amkissa aion nyt kuitenkin yhden 5 op opintokokonaisuuden suorittaa joka tapauksessa.

Mies meillä käy kans täyspäiväisesti töissä ja hoidetaan poika kotona.

Käyn myös päivittäin lenkillä ja 3-4 kertaa viikossa salilla ja hiihtämässä ja uimassa ja joogassa ja pilateksessa.

Hyvin ehtii kaiken ja nukkuakin välissä, mut perheenä vietettyä aikaa ei oo yhtään.
 
Ois tarkoitus alottaa osa-päiväisesti muutamaa vuoroa viikkoon nyt ensi kuussa viimeistään kun äitiysloma päättyy :) sitten tehdä kesä töitä heinä-elokuuhun miten on töitä tarjolla ja miten jaksaa. Viimeksi alko viikolla 27 ennen aikaiset supistukset ja siitä suoraan saikulle. Nyt aikomus tehä töitä nii pitkään ku voi mutta katotaan mitä raskaus tuo tullessaan. Väsymys on ollu vieraana jo vuoden päivät ja viimeisen puol vuotta valvotti itkuisia öitä ja välillä nukuttu ihan hyvin joten siihen on jo totuttu :D lepään silloin kun pystyy.
 
itte teen fyysisesti suht kevyttä toimistotyötä. Yritän olla niin pitkään ku vaan pystyy, koska tykkään työstäni. Työkavereille ja pomoille kertominen on vähä sama ku ystäville ja vanhemmille. kerron hetiku on se 12 viikkoo täynnä, ollaan sen verran läheisii ja pääseepähän hyöki odottamaan miun kanssa. eikä tarvii selitellä ylim. väsymystä tai pahaa oloa erikseen. Sitten vaan aletaan odottaa että asiakkaat tajuaa :D... varmasti se oma kroppa kertoo sen sitten, jos/kun on aika höllätä. Ittee ehkä vähä jännättää myös työn henkinen rasittavuus, ettei kävisi se liian rankaksi.
 
Oon ammatiltani kokki ja teen sit joko niitä töitä tai nyt ois mahis mennä r-kioskille "siistiin" sisätyöhön :D ravintolakeittiössä haisee tässä tilassa pahalle. Mutta joka tapauksessa joudun olemaan pitkät työpäivät jaloillani joten selkä pitäis saaha reenattua vahvemmaksi ja sit tukivyö pitäis varmaan hommata helpottamaan seisomatyötä.
 
Mä oon tällä hetkellä hoitovapaalla kotona ja tarkoitus olis olla äitiyslomaan asti. Käyn tekemäss sairaanhoitajan hommia kuntoutusosastolla joskus viikonloppuisin.

Esikoisen odotusaikana olin samalla osastolla töissä. Työ on fyysisesti raskasta; huonokuntoisten potilaiden siirtoja, paljon kyykkimistä, jalkojen päällä koko päivä. Lisäksi väkivallan riski olemassa, dementoituneiden vanhusten takia. Joskus viikolla 24 olin muutaman päivän sairaslomalla iskias-kipujen vuoksi. Ne meni levolla ohi ja palasin vielä töihin. Joskus viikolla 31+ ei enää jaksanut, alkoi supistella, selkä sattui, eikä kyykkiminenkään enää meinannut onnistua. Siitä jäin sitten saikulle äitiysloman alkuun asti.

Mun neuvo on se, että kannattaa jäädä sairaslomalle ennen ku on ihan loppu. Tarkoitan sillä siis sitä, että jos satuttaa selkänsä, joutuu vuodelepoon supistusten takia tai muuta sellaista, menee äitiysloma ihan hukkaan jos on ihan kyvytön tekemään mitään. Näin neuvoisin terkkarina asiakastakin. :)
 
Mä oon ollu siitä onnellinen että oon pystynyt olemaan töissä molemmilla kerroilla ihan normaalisti äitiyslomaan asti vaikka mun työ onkin suuremmaksi osaksi seisoma työtä.
 
Ma nyt en varsinaisesti toissa ole mutta meilla maatila joten taytyy tehda toita loppuun asti. Ma lahinna hevoset hoidan ja lampaita ruokin. Fyysisesti rankkaa tyota kun siivoilet 8 karsinaa, kannat vedet hevosille ja lampaille, Heinaa karrailet... yks tiine tamma joka onneks pitais varsoo jo maaliskuussa, sita tietty pitaa valvoa. Kesa/heinakuussa mahdollisesti tutun tamma tulossa varsomaan mulle, se voiki olla rankempi valvottava.
 
Minä käyn täysipäiväisesti töissä. Työ on kevyttä toimistotyötä sisältäen toisinaan työmatkoja kotimaassa ja ulkomailla. Toivottavasti pystyn käymään pitkään töissä. Suurin ongelma todennäköisesti on pitkä työmatka, 1,5h suuntaansa, joka tulee taitettua yleensä autolla ja toisinaan bussilla. Saa nähdä miten jaksaa, on välillä rankkaa ilman raskauttakin... Liikuntaa pitäisi vastapainoksi harrastaa enemmän, vaikka aika tuntuu olevan tiukoilla niin pitää yrittää ainakin lenkkeilyä lisätä. Toimistolla on myös onneksi moottoroitu työpöytä ja helpottaa varmaan päiviä, kun voi välillä seisoa ja välillä istua.

Voi olla, että pomolle on pakko kertoa piankin ja voi olla että alkaa itsekin epäillä pian. Muuten en ajatellut asiasta ilmoitella. Huomaavat kyllä sitten.
 
Mä teen tällä hetkellä AMK-opinnäytetyötä, joten joustaa mukavasti olon mukaan. Ainoo mikä jännittää on se, että jos iskee kamala pahoinvointi niin venyykö valmistuminen :D Samaan aikaan teen myös keikkaa lastensuojelussa, saa nähdä kauanko sitä uskaltaa/voi jatkaa. Mitään vakituista turha tähän väliin enää ottaa, ei kai kukaan edes palkkais raskaanaolevaa joka jää pian mammalomalle?
 
Hemsku no luultavasti ei ainakaan vakkariksi oteta mut voi sitä jotai osa aikasia hommia saada
 
Juu, niitä mulla tosiaan nyttenkin on keikkaluonteisesti :)
 
Itse teen henkilökohtaisen avustajan töitä - viikossa on 3 eri asiakasta. Kun toimitaan toisten ihmisten kotona, niin se tuo omat haasteensa. Esimerkiksi nyt toivon todella, ettei tämä paha olo etene oksenteluun asti.. Se on vähän kurjaa asiakkaan luona :) mutta aika näyttää, miten tässä mennään!
 
Ite oon päiväkodissa töissä, toivon että loppuun asti pystyisin olemaan mut katsotaan kun välillä aika fyysistä tuo.
Toivon että nää olot ei etene jatkuvaan oksenteluun, siellä ei ihan helposti tosta noin vaan juosta pöntölle ku siltä tuntuu..
 
Mulla on semmonen aika kokonaisvaltainen ja mehut vievä työ ja pitkiä päiviä.. esikkoa ennen jouduin jäämään ennen lomaa saikulle ku meinas syntyä ja nyt oon ollu kotona. Ei oo vaan tuntunu ollenkaan valmiilta päikkyyn toi pikkunen ja nautin hirveesti siitä et saan nähdä lapsen ekat vaiheet nyt kun sellanen viomein on ja kerran taloudellisesti on mahdollista olla kotona ja mieski toivoo että oon. Luulen etten syyskuisestakaan palaa töihin heti ku ä.loma loppuu vaikka työstäni pidänkin. Jännittää kyllä jo etukäteen työn ja perheen yhdistäminen... Opiskella vois kyllä jotain!
 
Mä oon myös tosi onnellinen, että mulla on mahdollisuus olla lapsen kanssa kotona. Elättelen toiveita, että saatais pidettyä kaikki lapset kotihoidossa ainakin 1,5-2 vuotiaaks. Mä en vaan pystyis pistämään alle vuoden ikäistä päivähoitoon. Onneksi tosiaan miehen tulot ja mun satunnaiset työkeikkailut mahdollistaa tän järjestelyn. :) Haaveissa olis saada kolme lasta suht pienillä ikäeroilla, just sillai, että mun ei tarvis välissä palata töihin.
 
Me päätettiin syksyllä, että jos tärppää ennen AMK-hakua, niin en hae tänä keväänä. Jos ei tärppää ennen, niin haen.. Saa nähdä kestääkö tämä matkassa :)

Ja me ollaan miehen kanssa puhuttu jo tarhasta ja muista -meillä ei alle 2v mene tarhaan tai minnekään :) pienen paikka on kuitenkin kotona.. Toki voi kaikkialla käydä yms, mutta.
 
Itse olen siis vielä äitiyslomalla ja suunnitelmana on lähteä töihin tuossa maaliskuulla. Tämä siis jo päätetty ennen plussailua ja esikoinen menee hoitoon, vaikkakin on pieni vielä. Tokkiinsa jos plussailu ois tullu hieman aiemmin niin tilanne voisi olla eri. Työssä pystyin viimeksi olemaan ihan äitiyslomaan saakka. Lukuunottamatta pari saikkuviikkoa ku kaveri ilmeisimmin oli niin ylhäällä ja ylävatsakipu oli sietämätön :hungover:
Nyt olis tarkoitus olla sitten kevään ja kesän aika töissä ja katella miten nyt työpaikan sulut ym ajoittuu että mihin se oman kesäloman laittelee. Hyvä suunnitella nyt kun kaikki vielä niin uutta ja alussa :happy:
Jonkin verran keikkahommia olen nytkin tehnyt äitiysloman aikana ja näitä on tarkoitus jatkella äippäloman loppuun saakka. Ja samoilla voisi jatkaa seuraavallakin kerralla. Omaksi iloksi myös nuita avoimen yo:n juttuja oon tehnyt jonkin verran. YAMK tutkinto ois seuraava kokonaisuus suoritettavana mut saas nyt nähdä millä ajankohdalla.
Tän pikkukakkosen äipplomaa tuskin pidän loppuun saakka, ainakin jos isukin haaveet vielä pitää. Kovasti nyt jo harmittelee ettei ottanut osaa vanhempainvapaasta itselleen, joten suotaneen se hälle toivon mukaan ensi keväälle
 
Täällä yks opiskelija jolla vuoden koulutus josta käyty puolet nyt.. Kyllä toi huonovointisuus jo nyt tekee luennoista ihan.. öö.. ei niin leppoisia ja saas nähdä miten nää olot kehkeytyy :O Aamuheräämiset jne.. Kesällä olisi tarkoitus valmistua ja kohta on eka osa näyttöjä jolloin on ne pahimmat rv 6-8 pahoinvointi ja väsymysviikot eks jea.. :D hiukan jänskättää vaikuttaako suoriutumiseen.
 
Muokattu viimeksi:
Ei mulla niin paha olo ole että se olis sietämätöntä! Kunhan vaan sanoin :D vielä ei todellakaan ole sitä pahoinvointia vaan lievää huonovointisuutta. Onneksi.. <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top