Opiskelijaäidit

Keskustelun 'Mitä mielessä? Aihe on vapaa' aloitti liekki, 19 huhti 2009.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. liekki Vieras

    En ainakaan äkkiseltään löytänyt keskustelua aiheesta. Olen itse neljännen vuoden yliopisto-opiskelija ja ensimmäistä kertaa raskaana. Kaipaisinkin juttuseuraa muista kaltaisistani. Kuinka raskausaika on sujunut opintojen kanssa? Entä lapsen syntymän jälkeen? Miten opiskelijavanhemmat pärjäävät taloudellisesti? Neuvolan opaskasassa puhuttiin jatkuvasti työssäkäyvistä vanhemmista, mutta onhan meitä muitakin.
  2. RustInPeace Vieras

    Tervehdys! En enää voi sanoa kuuluvani tähän ryhmään, mutta kokemuksia opiskeluaikana lasten saamisesta on kahden lapsen verran. Olimme molemmat mieheni kanssa vielä yliopistossa, kun pojat syntyivät ja mainiosti pärjättiin. Taloudellisesti aika tietysti oli tiukkaa, mutta kun siihen oli tottunut jo muutenkin opiskelijana niin en muista, että se olisi poikennut radikaalisti muusta elämästä. Kirppareita ja lapsellisia sukulaisia/ ystäviä kannattaa hyödyntää erilaisissa hankinnoissa - me ainakin säästimme pitkän pennin ottamalla vastaan ja ostamalla käytettyjä lastenvaatteita (mitkä varsinkin pienten lasten kohdalla ovat usein todella siistejä!).

    Raskausaikana osallistuin luennoille normaalisti ihan loppuaikoihin saakka. Synnytyksen jälkeen opiskeluun tietenkin tuli luonnollinen tauko, mutta sitten kyllä taas suoritin kirjatenttejä yms. kun vauva alkoi olla isompi. Opintojen sujumisen kannalta tavattoman tärkeä asia oli se, että mieheni osallistui alusta saakka lastenhoitoon siinä missä minäkin (ja on tehnyt niin myös sen jälkeen) eli molemmat pystyivät - vuorotellen - keskittymään myös opintoihin. Opintojen loppuun saaminen venyi kyllä vähän, mutta ei suhteettomasti tai "vuosikausia" niin kuin meitä jotkut pelottelivat.

    Nyt kun olen ollut työelämässä jo vuosia ja odotan tätä kolmatta niin tuntuu, että opiskeluaikana odottaminen ja lasten kanssa kotona olo oli jollain tavalla paljon yksinkertaisempaa ja muutenkin kaikin puolin tosi rentoa aikaa. En ole missään vaiheessa katunut valintaamme "opiskelijavanhemmuudesta". Onnea odotukseen ja opintoihin! :)
  3. Paapu Aloittelija

    Heipä hei!

    Olen itse n:n vuoden opiskelija yo:lla ja gradua vaille valmis tai siis näin periaatteessa. Olen neljännellä kuulla raskaana ja päätimme puolisoni kanssa että en palauta gradua ennenkuin menen sitten töihin äitiysloman jälkeen. Opiskelemme molemmat, joten rahaa ei todellakaan ole liikaa käytettävissä. Isovanhempiin joudumme luottamaan esim. vaunujen hankinnassa jne. Taloudellisesti äärettömän tiukkaa jo nyt, saati sitten vauvan synnyttyä..onneksemme olemme onnellisia yhdessä, joten kykenemme keskustelemaan rahahuolista ja tukemaan toinen toisiamme aina kun ahdistus iskee. En usko että jaksaisin henkisesti mikäli puolison kanssa ei kykenisi keskustelmaan. Rahaa ei ole, mutta uskoa tulevaisuuteen sitäkin enemmän. Ehkä suurin totuttelemisen tarve on siinä, että luopuu omista käsityksistään..ajattelin nuorempana että hankin lapsia sitten kun maisterina kunnon töissä ja talous kunnossa, kykenisin antamaan lapselle kaikkea mitä rahalla voi hankkia jne. Totuus on se, että rahaa ei ole, mutta rakkautta sitäkin enemmän. Onnellinen olen rahan puutteesta johtumatta.
    Kait yritän sanoa, että vähillä rahoilla pärjää kunhan vain asenne on kohdillaan. Kyllä me selviämme kunhan pidämme yhtä :)
  4. Odotus Uusi käyttäjä

    mä olen vasta raskausta suunnitteleva opiskelija, mutta mietityttää kovin kyllä noi jutut..lähinnä taloudelliset, kun molemmat opiskellaan..

    oon kyllä huomannu että tosi edullisesti saa löydettyä just kirppareilta ja tollai kaikkea kamaa tosi paljon edullisemmin. miten sulla on raskaus menny, liekki?
  5. Tintukka Vieras

    Heippa!

    Mä opiskelen kanssa neljättä vuotta yliopistolla ja oon nyt rv 10+1. [:)] Mä oon suunnitellut opiskeluni niin, että ahkeroin syyslukukauden kovasti, jotta saan itseni melkein valmiiksi ennenkuin vauva syntyy. Sitten opiskelua mahdollisuuksien mukaan kun olen vauvan kanssa kotona. Kuitenkin niin, että saisin itseni valmiiksi kun lapsi täytyy viedä hoitoon ja tuet loppuu...

    Taloudellisesti tulee varmaan olemaan tiukkaa, mutta toisaalta, niinhän se on ollut koko ajan näin opiskellessa... [;)]

    Onnea odotukseen!
  6. Kaika Rakastunut foorumiin

    Huhuu!

    Onko täällä enää ketään opiskelijaplussannutta?

    Itse jatkoin opintoja ja jäin kokonaan pois töistä, joten nyt suoritan mahdollisimman paljon opintoja pois ennen kesälomia/synnytystä.
  7. SannaKoo Rakastunut foorumiin

    No mä kyllä oon (tosin en ihan just vastikään plussannut :D), tosin opinnot on ihan loppusuoralla. Syksyllä olin kuvitellut saavani opinnäytetyön, viimeisen 5vkon harjoittelun ja portfolion alta poies, mutta täytyy nyt vain myöntää, että haaveilukshan tuo meni. Oppari kyllä varmasti valmistuu ennen joulua (LA 17.12.), mutta syksyllä en enää nyt 20.9. kesätyösopparin loppumisen jälkeen jaksa töitä tehdä - enkä harjoittelua halua mennä tekemään vain kahvia juoden... Eli jätän sen suosiolla myöhemmälle, todennäköisesti jopa ensi vuoden syksyyn!

    Taloudellisesti kuitenkin tuun elämään tätä "opiskelijaäiti" meininkiä, vielä kun mieskin opiskelee, mutta käy samalla töissä ja sen tulot vaikuttaa niin kovin, ettei meillä ole toivoakaan saada yhtään mitään ylimääräisiä tukia. Opintorahankin suhteen täytyy tehdä laskelmia, että paljonko mä sitä oikeasti voin enää nostaa, kun täytyy muistaa laskea opintojen edistyminen joka tapauksessa...

    Mutta niin. Et ole Kaika yksin, monta muutakin noilla kuukausi-palstoilla kyllä on!
  8. undulaatti Ihastunut foorumiin

    Heippa! Täälä olisi yksi opiskelijaäiti. Tai siis äidiksi tuleva [:D] Olen 19-vuotias ja opiskelen tokaa vuotta autopuolella ammattikoulussa automyyjäksi. [:)] Raskausviikkoja olisi nyt 11+1.. Miehellä on onneksi vakityöpaikka ettei niin suurta paniikkia rahan puolesta, kun edes toisella on säännölliset (ja KUNNOLLISET!) tulot. Itse saan tällä hetkellä hurjat 300 e kuussa [>:]
    Hyvä kun löysin tämän keskustelun sillä olen pitkään miettinyt, että miten menee opiskelijan äitiysrahasysteemit?
  9. liekki Vieras

    Opiskelijat saa minimiäitiyspäivärahaa, joka on muistaakseni 22,04 € päivässä. Lisäksi saa yleistä asumistukea ja tietty lapsilisän. Käytännössä siis tulot nousee, kun siirtyy opiskelijasta vanhemmaksi [:D]
  10. Kaika Rakastunut foorumiin

    Moikka,

    Kiitos Liekki tiedosta!

    Vähän tässä jännittää, kuinka sitä osaa kahmimatta liikaa opintokokonaisuuksia/ liian vähän..koska olen kylla ajatellut jatkaa opintoja heti syksystä, kun ei tarvitse kuin tärkeimmillä luennoilla käydä- muuten pystyn osallistumaan kotoa käsin.

    ..siis..tämä jos kaikki menee hyvin...
  11. undulaatti Ihastunut foorumiin

    Ai sitä tukea saa niinkin hyvin, en olisi uskonut [:D]
  12. Jossu88 Aloittelija

    Moi:)
    Täällä ois kans yks raskaana oleva opiskelija:)
    Opiskelut vähän yli puolen välin (alotin just 3. vuotta), päätettiin miehen kanssa, että ollaan valmiita lapseen oli mulla sitten opiskelut kesken tai ei:)

    Tuista täytyy sanoa sen verran, että jos mies on työelämässä ja ei tarvii mitää älyttömiä ees tienata niin ei tipu sitä yleistä asumistukea, ku sitä hakiessa huomioidaa kaikki taloudessa asuvat:( Täällä mietityttää kyl nyt hiukan että kuinkahan paljo niitä tukia sitte yhteensä saa, mutta luulisin että kuitenkin enemmän ku opiskelijana:)
  13. SannaKoo Rakastunut foorumiin

    Moi!

    Tietty voi olla et oon väärässä, mutta käsittääkseni systeemit ei juokse yleisen asumistuen, vaan opintorahan asumislisän mukaan?

    Itse ainakin käsitin saavani opintorahan+asumislisän normaalisti, ja siihen päälle sitten ton minimiäitiysrahan+lapsilisän. Tosin mun kohdalla jää toi opintoraha+asumislisä keväältä poies, kun oon poissaolevana kevään verran, mutta syksyllä sitten taas :)
  14. Jossu88 Aloittelija

    Niin mäki luulin kunnes sitte tutkiskelin kelan sivuja tarkemmin ja opintuen asumislisälle on esteenä se että asuu oman lapsensa kanssa samassa asunnossa, silloin on mahd saada vain yleistä asumislisää:( toisaalta voihan se tietty olla että mäki oon kattonu tai ymmärtäny jtn väärin, toivottavasti:) 
  15. Kaika Rakastunut foorumiin

    Jossu: Ihan oikein luit ja ymmärsit- valitettavasti.

    Toi on niiiin suuri epäkohta!!
  16. undulaatti Ihastunut foorumiin

    Täällä 25.3 laskettu aika ja olen miettinyt tuota loman alkamisajankohtaa. Olen siis ammattikoulussa autopuolella. Varaosamyyjäksi valmistun. Joulun jälkeen alkaa uusi jakso, joka kestää kuusi viikkoa, eli loppuisi siinä helmikuun loppupuolella. Se jakso on työssäoppimista.
    Varaosamyynnissähän työ on lähinnä koneella istumista. Jos on päiviä, että on vähemmän asiakkaita, niin sanoisin, että 5-6 tuntia kahdeksasta on koneella istumista. Saahan siinä istua, mutta en usko, että sekään loppuvaiheessa on kovinkaan kivaa. Jos taas on kiireisempiä päiviä niin joudun rampata yläkerran ja alakerran väliä 10 minuutin välein raahaten osia mukanani, jotka ovat välillä painaviakin. Varastossa osia etsiessä joutuu myös tasapainotella tikkailla, että saa ylhäältä hyllyltä haluamansa ja pelkään jo nyt, että tipun [8|] Jos hyvä säkä sattuu, niin ylhäällä oleva osa on myös painava! Olenkin siis miettinyt, että käynkö joulun jälkeen vielä tuon yhden jakson vai lopetanko jo jouluna .... Mietin vain, että jos lopetan jouluna niin saanko mistään rahaa opiskelijana? Toki jos se määritellään sairaslomaksi, niin silloinhan periaattessa saa opintotuet sun muut... Ehkä sen näkee sitten lähempänä joula mikä on järkevää. Riippuu varmasti voinnista [:)]
    Mitä te meinaatte? Koska lopetatte opiskelun ja jäätte kotiin lepäämään?
  17. SannaKoo Rakastunut foorumiin

    undulaatti, ei sun ehkä kannata ihan viimesinä hetkinä jonkun työharjoittelun takia riskeerata omaa hyvinvointiasi. Noiden painavien tavaroiden roudaaminen kun varmasti tuntuu jo sillon pahalta, ja tuskinpa koneella istuminenkaan oikeasti tuntuu kovin miellyttävältä, jos et pääse missään vaiheessa nostamaan jalkoja pystyyn ja lepäilemään.

    Voisitko ehkä saada suorittaa jotain itsenäisiä kursseja tms. tuona aikana? Kunhan sulla tulee se tietty pistemäärä siltä ajalta, niin opintotuet saisit normaalisti... Jos pisteitä ei kerry sitä (amk puolella 4,8op/tukikk), niin ne meillä ainakin joutuu sitten opintotukilautakunnalle tekemään selvityksen ja liittämään sairaslomatodistukset, jolloin asiaa voidaan puoltaa tai sitten tulee päätös, että ne pitäisi maksaa takaisin. Harvoin takaisinmaksuun kai tällaisessa tilanteessa joutuu, mutta ikinä ei voi tietää. Helpointa kai olisi, että menisit käymään teidän opon tms. luona, jonka kanssa voisitte yhdessä laskea, että miten sun opintotuet ja tarvittavat opintopisteet/viikot tulee, että mikä olisi järkevin ratkaisu. Mutta suosittelen itsenäisiä tehtäviä!

    Itse päätin jättää viimeisen harjoitteluni ajalle äitiysloman jälkeen, koska en olisi saanut annettua kaikkeani kuitenkaan. LA 17.12. ja ajattelin tässä syksyllä tehdä sen, mitä ehdin, ja loppu jää suosiolla jonnekin ensi syksyksi. Keväällä äippälomaillessa en edes aio yrittää, vaan olen suosiolla poissaolevana opinnoistani :)
  18. undulaatti Ihastunut foorumiin

    sannakoo: Ihan järkevää varmasti niin. Meillä taitaa muutenkin joulun jälkeen olla yksi päivä koulua viikossa, joten voinhan käydä edes ne. Ne on aina hankalempi kuitenkin suorittaa myöhemmin. Pitää jutella opon kanssa lähempänä joulua [:)] p.s olen lukenut blogisi jo kokonaan, lisää odotellessa [;)]
  19. Janis77 Tuttu foorumilla Marraskuunmammat 2014

    Hei,
     
    mulla on sen verran aiheesta kokemusta, että kun esikoista odotin, olin vielä opiskelijana - tein silloin diplomityötäni, suoritin vikoja kursseja, mutta oli myös samanaikaisesti ns. toinen jalka työelämässä ja tämän lisäksi rakensimme mieheni kanssa taloa, jota varten olimme saanet lainan, mutta välittömästi sen jälkeen alkoivat mieheni työpaikalla yt-neuvottelut, häs sai potkut ja lähti opiskelemaan itselleen uutta ammattia. Diplomityön viimeistely ja vikat kurssit jäivät tehtäväksi vauvan syntymän jälkeen, joka oikeastaan onnistui vasta, kun tytär aloitti päivähoidon vähän yli vuoden ikäisenä, samaan aikaan kun minä aloitin työt ja viimeistelin dippatyötäni.
     
    En voi sanoa, että olisi ollut ihan stressitöntä aikaa tuo, mutta se tuntui oikeastaan haittavan vähiten, että rahaa oli niukasti. Enemmän haittasi se, että työ ja opintojen suorittaminen veivät hetkellisesti niin paljon aikaa kun tytär oli kumminkin niin pieni vielä. Oltiin oltu aikaisemminkin vähillä rahoilla opiskeluaikana, eikä vauvan tulo varsinkaan ensimmäisen vuoden aikana tilannetta huonontanut (jäi kaikkea muuta rientoa huomattavasti vähemmälle), mutta toisaalta mies oli vastaavasti silloin opiskelijana vielä ja oli myös lainanmaksut, vaikka se nyt ei ollut paljon sen enempää kuin vuokrakaan olisi ollut....enkä tosin ollutkaan ihan minimiäitiyspäivärahalla, koska töissä olin käynyt jo jonkin aikaa opiskelujen ohella ja loppuvaiheessa yhä enemmän. Jälkikäteen ajattelin, että miksei olisi voinut harkita lapsen tekoa jo aikaisemminkin opiskelun ohella (meille nimittäin raskaus oli suunnittelematon, mutta kyllä tervetullut asia).
     
    Jotenkin tuntuu, että tuli tavallaan lorvittua korkeakoulussa vähän turhan monta vuotta ja olin 28 siinä vaiheessa kun oli valmistumassa ja tytär syntyi, että eipä varmaan lapsen saaminen jo aikaisemmassa opiskelujen vaiheessa olisi kuitenkaan loppujen lopuksi tuota valmistumisajankohtaa pahemmin siirtänyt - ehkä päinvastoin, koska olin huomattavasti motivoituneempi opiskelemaan ja valmistumaan ja tein asioita paljon tehokkaammin kuin ennen lapsen syntymää...äitiydellä voi olla tuollainenkin vaikutus!
     
    Itse en oikein usko, että rahan määrällä on juurikaan merkitystä onnellisuuden kannalta, eikä lapsien tarvitse saada kaikkea yllinkyllin - vaikka sitä tavaraa kyllä kertyy aivan uskomattoman paljon kun isovanhemmat ja kummit ostelevat kaikenlaista...ollaan oikein jouduttu rajoittamaan välillä. Rakkaus ja lämmin, stressitön ilmapiiri ja aika yhdessä on paljon tärkeämpää. Mukavia asioita voi tehdä niin paljon yhdessä ilman rahaakin: käydä pustossa, metsäretkellä, rannalla - meillä tykätään kovasti kylpemisestä tai vaikka yhdessä leipomisesta. Tytär on innoissaan kun saa olla äidin pikku apuri vaikka kahvin keitossa tai pyykin pesussa. Ei hän osaa kaivata kalliita leluja tai harrastuksia. Mielikuvitusta kun riittää vaikka kävyllä leikkimiseen. Kukkien kerääminen ja marjojen poimiminen ja syöminen, hyönteisten ihmettely ym ovat mieluista puuhaa. Talvella on kivaa päästä pulkkamäkeen. Ei hän tiedä ovatko vaatteet käytettyjä vai uusia. Kerran toin hänelle työmatkalta tuliaisiksi rannalta keräämiäni simpukankuoria, jotka olivat kuin suurin arre, joita hän lajitteli purkista toiseen ja kuvitteli olevansa niiskuneiti ja keräävänsä rannalta näkinkenkiä. Tässä yritän vain sanoa, että menee useampia vuosia, ennekuin lapset alkavat kaivata tavaroita tai harrastuksia, joihin menee enemmän rahaa ja onhan se kiinni siitäkin minkälaisen arvomaailman haluaa lapsilleen opettaa.
     
    Minusta on hienoa, että olette uskaltaneet hankkia lapsia myös opiskelun ohella. En usko sen olevan merkittävästi helpompaa työssäkäyville. Tsemppiä kaikille!
  20. Aphrael Naimisissa foorumin kanssa Tammikuunmammat 2016

    Osallistunpa minäkin nyt tähän keskusteluun sitä jo jonkun aikaa lueskelleena.

    Olin ammattilukion puolivälissä kun sain esikoiseni ja samassa ryhmässä kanssani opiskeli myös esikoisen isä. Koska samansisältöistä kurssia ei meidän jälkemme enää aloittanut olivat vaihtoehdot joko jättää koulu kokonaan kesken tai jatkaa samantien opintoja. Meillä tehtiin se ratkaisu hieman eri tavoin kuin monet muut ovat tehneet ja minä jatkoin opintojani lapsen ollessa vasta 4kk ikäinen. Lapsi siis syntyi loppukeväästä, joten vietin hänen kanssaan hieman pidennettyn kesäloman vain. No lapsi oli siis päivät isän hoivassa, paitsi tulivat aina luokseni käymään pari kertaa koulupäivän aikana imetyksen vuoksi. Kovin allerginen ja sen vuoksi mahakipuinen lapsi itki kellon ympäri, joten jaksamisen vuoksi jaoimme päivän niin, että minä vastasin yöhuudoista (parhaiten vatsakipuun auttoi tissille pääseminen). Toista kertaa en moiseen suostuisi, sillä nukuin vain muutaman hassun tunnin vuorokaudessa ja niitäkään en ikinä peräkkäin. Olin siis päivän koulussa, illalla tein koulutehtäviä ja yön valvoin lapsen kanssa.

    Lapsen ollessa vajaa kaksi vuotias muutimme hänen isänsä kanssa erilleen ja lähdimme kokeilemaan miten meiltä sujuisi lapsen kanssa vuoroviikoin asuminen. No sehän sujui paremmin kuin kukaan osasi odottaa ja kaikki kolme osapuolta olivat varsin tyytyväisiä. Lapsen täytettyä 2 vuotta oli minun aikani valmistua ammattiin ja kirjoittaa ylioppilaaksi. Koska työtilanne alalla ei ollut kummoinen päätin jatkaa koulun käymistä astetta pidemmälle, jota en missään tapauksessa olisi jaksanut tehdä ilman tuota vuoroviikkosysteemiä sillä lapsi edelleen oli kipuileva jatkuvien ruokakokeilujan vuoksi ja muutenkaan hänelle ei ollut missään vaiheessa ehtinyt muodostua järjellistä vuorokausirytmiä kipujen vuoksi.

    Lapsen allergiat ja vatsavaivat helpottivat n. 5 ikävuoden tienoilla, jonka jälkeen oma jaksaminen luonnollisesti myös alkoi paranemaan. Aiemmin mainitsemaani koulua oli vielä jonkun verran jäljellä kun päätin vaihtaa kokonaan alaa ja hakeuduin toiseen amk-tutkintoon opiskelemaan. Keväällä 2008 vihdoin valmistuin ja hakeuduin työelämään. Lapsi oli tuolloin jo 8v ja uusi avopuolisokin oli ollut mukana kuvioissa jo vuosia (minun tahdostani pidimme omat rahat jne, koska minulla ns henkilökohtaista opintolainaa sattuneesta syystä iso läjä).

    Taloudellisesti elimme hyvin tiukoilla koko ajan tuohon valmistumiseeni asti. Lapsen ensimmäiset pari ikävuotta minä sain opintotukea ja -lainaa ja lapsen isä vanhempainrahaa jne. Eron jälkeen elimme edelleen minun opintolainalla ja -tuella, joka koulutusasteen muutoksesta johtuen oli toki hieman noussut, lisäksi tietysti lapsilisä ja asumistuki. Kaikki kesät tein töitä ja elettiin silti niin minimillä kuin mahdollista, jotta rahaa säästyi talven yli elämiseen, jolloin en töitä ehtinyt tekemään lapsen ja koulun lisäksi. Sossun puoleen jouduimme kääntymään aivan lapsen alkutaipaleella, mutta muuten olemme sinnitelleet ilman sieltä saatavaa apua, vaikka varmasti sieltä jotakin olisi voinut saadakin. En vaan jaksanut sitä jatkuvaa kerjäämistä. Mutta hengissä ollaan edelleen :D

    Verraten moniin opiskelijakavereihini, en käynyt kaikissa riennoissa, en ostanut joka vuosi uusia vaatteita, kenkiä ja laukkuja muodin muuttuessa ja kausien vaihtuessa jne. Lapsi sai kuitenkin kaiken tarvitsemansa, käytettynä sen mitä käytettynä ja hyväkuntoisena löytyi, uutena jotakin mitä pakko oli tai lapsen isoisovanhemmat halusivat hankkia meitä auttaakseen. Lapsi on myös oppinut hienosti siihen, että kaikkea haluamaansa ei voi saada, mutta jotakin tärkeintä kyllä saa kun pistetään yhdessä rahaa säästöön sitä varten.

    Nyt kun olen työelämässä nostimme hieman elintasoa, mutta vain hyvin niukasti, koska haluan maksaa opintolainani mahdollisimman pian pois. Sen jälkeen kun lainat on maksettu, nostan taas pikkuisen elintasoa palkinnoksi itselleni ja loput saavat mennä säästöön omaa asuntoa varten tai sitten suoraan asuntolainan maksamiseen. Säästäminen/lainan maksaminen ei tunnu yhtään tuskaiselta kun tottunut vuosikaudet elämään niukoilla rahoilla. Päinvastoin nyt tuntuu jatkuvalta itsensä hemmottelulta vaikka tosiaan edelleen eletään paljon pienemmällä kuin esimerkiksi monet työkavereistani.

    Priorisoinnilla ja pienellä suunnittelulla saa kyllä yhdistettyä perheen ja opiskelun ja sama koskee taloudellista tilannetta. Voi esimerkiksi miettiä voisiko lehdet lukea kirjastossa, kelpaisiko sama talvitakki vielä kolmannenkin vuoden jne. Kavereita voi nähdä muuallakin kun viihteellä ja lapset rakastavat ennen kaikkea sitä aikaa vanhempiensa kanssa, ei siihen tarvita Hoplopia tai huvipuistoa.

    Jaksamista teille kaikille! Voin kertoa, että tätä valmistumisen jälkeistä rauhaa todella osaa arvostaa. Työntekokin tuntuu ihanan helpolta verraten aiempaan elämään ja nykyään saattaa joskus jopa olla pari iltaa viikossa aikaa vaan olla :o Olen jopa ehtinyt miettimään jos vaikka aloittaisi jonkun harrastuksen! Vielä pari vuotta sitten en olisi voinut sellaisesta haaveillakaan (lukemista ja elokuvien katsomista tms lukuunottamatta).

Jaa tämä sivu