Onko sukupuolineutraalius hyvä vai paha?

Sukupuolisensitiivistä kasvatusta tarvitaan siihen, että kukin saa elää ja olla ihan miten tahansa, ilman että mitään ristiriitaa syntyy fyysisen ja henkisen olemuksen välille. Mitään korjauksia ei tarvita, kun tajutaan, ettei fyysisellä sukupuolella ole mitään merkitystä. Fyysinen sukupuoli määrittää sanat tyttö ja poika, nainen ja mies, mutta sanat tyttö ja poika, nainen ja mies eivät määritä elämää, olemista tai ajattelua mitenkään.
 
Loppujen lopuksi naisten ja miesten maailma on kuitenkin erilainen. Minusta on tärkeää, että kotona lapset saa tukea niille omille mieltymyksilleen ja pääsee osallistumaan ja toteuttamaan niitä omia kiinnostuksen kohteita oli ne mitä tahansa. Ei meidänkään lähipiirissä ole mitään perinteisiä mies/naisrooleja, mutta silti ekaluokkalaisella pojalla on näkemys mitä tytöt vs. pojat tekee/tykkää. Kun näihin sanoo, että miten sitten äitikin niitä tykkää tehä ja on tyttö niin vastaus on, että mutta sää ootki äiti tai että no yleensä tytöt ei tykkää.... Maailma on mitä on ja me ollaan mitä ollaan.

Maailma on asenteellinen ja tärkeintä on olla vaan oma ittensä. Pitää saada olla suoraan sitä mitä on. Minusta on todella mielenkiintoista alkaa seuraan millanen mun tyttö tulee olemaan? Mistä hän tulee pitämään kun mä olen tällanen "vähän outo" aina ollut. Kasvatuksesta huolimatta meidän poika on kuitenkin aika perus poika? :happy:
 
Meidän suvussa noihin "yleensä tytöt sitä ja yleensä pojat tätä" -hölmöilyihin on vastattu että jaa, keräänkin sinulta pois nuo toisen sukupuolen lelut kokonaan, jos tuota mieltä olet, kun ethän sinä voi sukupuolesi takia niistä pitää, ja lapsi on heti tajunnut sukupuoleen perustuvien väitteidensä typeryyden, eikä ole toiste sellaisia typeryyksiä päästänyt suustaan. Toki tätä sukupuolisyrjintää tulee muilta lapsilta tarhassa, välillä ihan tarhan opettajiltakin, mutta on hyvä opettaa lapselle jo pienestä pitäen, ettei tuossa ole mitään perää. Ja tarhan opettajista aina valitus, kun hölmöilevät.

Esimerkkinä tarhan mokasta se, kun naistenpäivänä keksivät, että tytöt leikkivät sisällä ja lakkaavat kynsiä, ja pojat pelaavat ulkona jalkapalloa. Jos poika halusi jäädä lakkaamaan kynsiä tai tyttö pelata jalkapalloa, ei se käynyt päinsä. Ja moninkertainen WTF oli se, että naistenpäivä nähdään jonain kynsienlakkauspäivänä, itse pointti on täysin unohtunut.
 
Oikeassahan poikani on siinä, että yleensä tytöt ja yleensä pojat. Lapset näkee maailman mustavalkoisena, ei se meinaa sitä etteikö lapsi hoksaa jos joku ei niin perus Tiina tai Pekka tähän muottiin mene. Jos työelämässänikin ihan perus Reijot 60v on tullu kertomaan, että hyvin sä vedät vaikka vähän epäilin kun nainen oot niin kyllä ne kaikki tenavat ympäristöstä huolimatta hoksaavat joskus, että poikkeuksia löytyy. Kuitenkin valtaosin tytöt on tyttöjä ja pojat poikia.
 
Lapset näkevät maailman mustavalkoisena vain jos heidät on opetettu näkemään se mustavalkoisena. Eivät lapset tajua kohdella muita eri tavalla ihonvärin tai pukeutumisenkaan perusteella, ellei heille ole sellaista esimerkkiä näytetty.

Itse olen joissain tilanteissa tajunnut olevani ennakkoluuloinen, ihan vain pelkästään siksi, että lapsellani ei ennakkoluuloja ole ollut, ja hän on toiminut eri tavalla kuin kuvittelin. Esim. lapseni on mennyt leikkimään muslimilapsen kanssa ihan tuosta noin vain, kun minä olen miettinyt, että käyköhän se päinsä.
 
Sitä sukupuolisensitiivisyyttä tarvitaan juuri siihen että ensinnäkin pojat voi leikkiä "tyttöjen" leikkejä ja tytöt "tyttöjen" leikkejä. Ja toiseksi siihen että juuri Pingun puolison kaltaiset ihmiset ei tuntisi oloaan vääränlaiseksi. Eikä se tarkoita sitä että ei kutsuttaisi tyttöjä tytöiksi ja poikia pojiksi vaan sitä että he voivat olla tyttöjä ja poikia sellaisina kuin ovat ja jos he eivät koe olevansa kumpaakaan sekin on ok.

Lapset taas taitaa oppia nämä sukupuolioletukset vanhemmiltaan ja ympäröivästä maailmasta. Jo kun lapsi näkee että tytölle annetaan nukke ja pojalle auto hän alkaa ajatella että nuket on tyttöjen ja autot poikien leluja.

Minäkään en ole ollut koskaan mitenkään hirveän naisellinen. En edes lapsena, kun veljien lelut oli paljon kivempia kuin barbit. Mutta nainen minä yhtä kaikki olen. Pidin itseäni tyttönä jo ennen kuin kunnolla tajusin tytön ja pojan erot. Voisikohan se olla jotenkin synnynnäinen tuntemus omasta sukupuolesta ja kaikilla se ei sitten vastaa sitä miltä näyttää.
 
Minusta sukupuolisensitiivisyys yms. on ihan kiva ajatus, mutta se ei tule poistamaan miesten ja naisten välisiä eroja. Pahimmillaanhan se voi olla juuri sitä että yritetään muovata pois siitä perus minästä. Lapset on fiksuja kyllä ne valitsee sen mieleisemmän lelun tai muokkaa siitä mielikuvituksissaan sitä mitä haluaa ihan sama sanoo kuka mitä vaan.

Kos joku pakottaa tytölle saparot niin kyllä se jonkunäkönen punk tukka sieltä joskus itää tai pojalle väännetään vasara kouraan niin kyllä ne sairaanhoitajan lempeät kädet sieltä vielä tulee vahvempana kuin koskaan esille. Jos jotakin mielestäni nuo turhanpäiväiset höpötykset tulevaisuudessa vaan vahvistaa sitä oikeaa minäkuvaa poikkeuksissa. Mitä sitten jos joku on sitä mieltä että tuo on nii perus tyttö tai tuo perus poika?
 
Suski75 sanoi:
Minusta se on ihan puhdasta yhdessäolon dynamiikkaa; kun yksi romahtaa, toiselle tulee paine pysyä kasassa ja jättää omat tunteet huomiotta. Minulle tuli joissain ystävyyssuhteissa aina tämä kasassa pysyjän rooli, ja se oli aika rasittavaa. Minusta on aika kohtuutonta parisuhteessa vierittää tuo vastuu vain toiselle osapuolelle.
Click to expand...


Eihän se suinkaan tarkoita sitä, että jos mieskumppani pysyy kasassa paremmin, etteikö hänkin saisi vaimoltaan tukea tarvittaessa ja että tarvitsisi esim. sietää henkistä hyväksikäyttöä. Mies on vaan luonnostaan sellainen ettei ole yhtä helposti itkua tuhertamassa kuin vaimonsa. Hän ei ota asioita yhtä raskaasti eikä ole yhtä läikkyvä tunteidensa kanssa. Se on luonnollista, kun ajattelee esimerkiksi hormonitoimintaa naisella etenkin kuukautisten aikana ja synnytyksen jälkeen. Hormonit eli luonto vaikuttaa asiaan.

Tämä ei tarkoita että mies olisi jotenkin tunteeton, naiset vaan tuppaavat yleisesti ottaen läikyttämään tunteitaan yli äyräiden herkemmin kuin miehet. Miehillä taas on luonnostaan tarve suojella naista joten hänestä tuntuu varmaan ihan hyvältä olla kalliona (eri asia kuin nyrkkeilysäkkinä). Nainen sitten huolehtii miehestään nimenomaan vastavuoroisesti. :)
 
Pinkkihirmu sanoi:
Mies on vaan luonnostaan sellainen ettei ole yhtä helposti itkua tuhertamassa kuin vaimonsa. Hän ei ota asioita yhtä raskaasti eikä ole yhtä läikkyvä tunteidensa kanssa.
Click to expand...
Ei pidä paikkansa. Seurustelin vuosia sitten sellaisen miehen kanssa, joka oli juuri tuollainen, jollainen mielestäsi mies ei ole. Oli muuten todella rasittava ominaisuus tuo itkun tuhertelu ja ailahtelu, en jaksaisi tuollaisen naisenkaan kanssa seurustella. Hänelle sen soin, kun ensimmäistä kertaa tuollaiseen törmäsin, mutta totesin, että ikinä ei enää uudestaan. Enkä muuten huoli tuolla tavalla käyttäytyviä edes läheisiksi kavereikseni, ovat sen verran työläitä ihmisiä, olivatpa he naisia tai miehiä.
 
Kuohitsemisella tarkoitan tällaista aivopesutoimintaa, että lapsia tosiaan aletaan muokata muuksi mitä ovat yhä nuorempana. Lapset ovat alttiita aikuisten vaikuttimille. Jos heille koko ajan tolkutetaan ja tuputetaan gender-ideologiaa niin jotkut heistä omaksuvat sen aikuisten toimesta, koska haluavat miellyttää aikuisia ja saada hyväksyntää ideologiaa kannattavilta vanhemmiltaan ja holhoojiltaan.


https://www.google.fi/amp/s/www.bre...3/15/swedish-children-gender-double-year/amp/

Aloitetaan hormoonihoitoja lapsilla ja häiritään heidän luonnollista kehittymistään. Mielestäni ideologiat pitäisi jättää sinne aikuisten yliopistomaailman piireihin.
 
Suski75 sanoi:
Ei pidä paikkansa. Seurustelin vuosia sitten sellaisen miehen kanssa, joka oli juuri tuollainen, jollainen mielestäsi mies ei ole. Oli muuten todella rasittava ominaisuus tuo itkun tuhertelu ja ailahtelu, en jaksaisi tuollaisen naisenkaan kanssa seurustella. Hänelle sen soin, kun ensimmäistä kertaa tuollaiseen törmäsin, mutta totesin, että ikinä ei enää uudestaan. Enkä muuten huoli tuolla tavalla käyttäytyviä edes läheisiksi kavereikseni, ovat sen verran työläitä ihmisiä, olivatpa he naisia tai miehiä.
Click to expand...


Äärimmäiset tapaukset on tietty oma juttunsa. Heillä on ollut elämässään ongelmia jotka on aiheuttaneet tunne-elämän epätasapainoa?

Puhunkin yleisesti ottaen asioista. En sitä tarkoita etteikö löytyisi ihmisiä joilla on ongelmia tunteiden ja elämänhallinnan kanssa. Ihminen jolla on vakavia ongelmia voi olla melko raskasta seuraa.
 
Ja siis että parhaiten lasten itsetunto varmasti kehittyy kohti tasapainoista aikuisuutta, kun heidät kasvatetaan sellaisina mitä he oikeasti ovat eli tyttöinä ja poikina. Ja tytöt ja pojat ovat erilaisia, vaikkakin ihan yhtä ihania. :Heartpink

On joitain vanhempia joita häiritsee jos heidän tyttönsä tahtoo leikkiä nukeilla ja tuolloin he tarjoavat poikien leluja. Silloin se on aikuisen ongelma josta lapsi sitten saa kärsiä.
 
Niissä kouluissa joissa on siirrytty sukupuolineutraaleihin vessoihin, ei muuten tytöt uskalla käydä. Taisi Briteistä olla se juttu, missä tytöt ei kehdanneet millään mennä vessaan jossa on myös poikia. Heitä kiusataan ja ahdistellaan noissa vessoissa, etenkin jos on kuukautiset niin sinne ei uskalla tytöt mennä. :/
 
Meillä oli alakoulussa sukupuolineutraalit vessat, eikä kellään ollut mitään ongelmaa. Yksinhän niihin mentiin, kun ei niissä ollut kuin yksi pönttö millä istua.

Meillä lapset kasvatetaan lapsina, ja siten heistä tulee tasapainoisia. Ei lasta tarvitse sen kummemmin kasvattaa tytöksi tai pojaksi kuin ruskeasilmäiseksi tai vihreäsilmäiseksikään.

Lapsella on kaikenlaisia leluja, nukeista autoihin, ja tuo kolmevuotias esikoispoika leikkii ihan laidasta laitaan. Välillä ottaa unileluksi barbin, välillä pikkuauton. Sääliksi käy niitä pieniä poikia, joilla ei ole kotona yhtään vauvanukkea jota hoitaa ja työntää nukenvaunuissa ja niitä pieniä tyttöjä, joilla ei ole yhtään pikkuautoa joita voisi kiidättää autorataa pitki , vaan vanhemmat ohjaavat heitä hankinnoillaan leikkimään vain sukupuolelleen "soveliailla" leluilla.
 
Suski75 sanoi:
Meillä oli alakoulussa sukupuolineutraalit vessat, eikä kellään ollut mitään ongelmaa. Yksinhän niihin mentiin, kun ei niissä ollut kuin yksi pönttö millä istua.

Meillä lapset kasvatetaan lapsina, ja siten heistä tulee tasapainoisia. Ei lasta tarvitse sen kummemmin kasvattaa tytöksi tai pojaksi kuin ruskeasilmäiseksi tai vihreäsilmäiseksikään.

Lapsella on kaikenlaisia leluja, nukeista autoihin, ja tuo kolmevuotias esikoispoika leikkii ihan laidasta laitaan. Välillä ottaa unileluksi barbin, välillä pikkuauton. Sääliksi käy niitä pieniä poikia, joilla ei ole kotona yhtään vauvanukkea jota hoitaa ja työntää nukenvaunuissa ja niitä pieniä tyttöjä, joilla ei ole yhtään pikkuautoa joita voisi kiidättää autorataa pitki , vaan vanhemmat ohjaavat heitä hankinnoillaan leikkimään vain sukupuolelleen "soveliailla" leluilla.
Click to expand...


Saahan sitä tietenkin leikkiä millä tykkää leikkiä kuten aiemmin totesin.

Minäkin leikin pienenä turtleseilla ja leikin olevani Robin Hood. :grin Mutta en siksi että oltaisiin kasvatettu sukupuolineutraalisti vaan koska me tykäyttiin kavereitten kanssa niistä piirretyistä ja leikittiin niitä.

Vessahätä ei toki katso sukupuolta, mutta mielestäni ihan kaikkien kannalta on hyvä että on tyttöjen ja poikien vessat. Lisäksi voi olla ihan vaan vessa. :P

Toiset kannattaa sukupuolineutraaliutta, toiset ei. Mutta nykyään niille jotka ei kannata tuota ei oikein anneta vaihtoehtoja. Ainakin suunta menossa siihen. :bored: Ruotsissakin nykyään kaikkia kutsutaan jo tarhassa heniksi eika haniksi tai honiksi. Se, joka erehtyy viittaamaan sukupuoleen, joutuu vähintäänkin katsotuksi kieroon.

Miehelläni ei ole ollut vauvanukkea pienenä, mutta tosi näppärästi hän tuota vauvelia näköjään osaa hoitaa. xD Hän on yhdeltä koulutukseltaan pienoismallin rakentaja niin esim vauvan kynsien leikkuu sujuu kätevämmin kuin minulta. :,O

Jos meillä on joskus poikalapsi ja hänen suurin toiveensa joulupukilta olisi vauvanukke niin tottakai hän sen saisi.

Ihan varmasti kaikki vaan haluaa lapsensa kasvattaa parhaansa mukaan. Nämä ideologiat on vaan tämmöinen "kuuma peruna"! Ne herättää keskustelua puolesta ja vastaan.:)
 
Muokattu viimeksi:
Pinkkihirmu sanoi:
Eihän se suinkaan tarkoita sitä, että jos mieskumppani pysyy kasassa paremmin, etteikö hänkin saisi vaimoltaan tukea tarvittaessa ja että tarvitsisi esim. sietää henkistä hyväksikäyttöä. Mies on vaan luonnostaan sellainen ettei ole yhtä helposti itkua tuhertamassa kuin vaimonsa. Hän ei ota asioita yhtä raskaasti eikä ole yhtä läikkyvä tunteidensa kanssa. Se on luonnollista, kun ajattelee esimerkiksi hormonitoimintaa naisella etenkin kuukautisten aikana ja synnytyksen jälkeen. Hormonit eli luonto vaikuttaa asiaan.

Tämä ei tarkoita että mies olisi jotenkin tunteeton, naiset vaan tuppaavat yleisesti ottaen läikyttämään tunteitaan yli äyräiden herkemmin kuin miehet. Miehillä taas on luonnostaan tarve suojella naista joten hänestä tuntuu varmaan ihan hyvältä olla kalliona (eri asia kuin nyrkkeilysäkkinä). Nainen sitten huolehtii miehestään nimenomaan vastavuoroisesti. :)
Click to expand...
Tämä on juuri sitä yleistämistä josta sukupuolisensitiivisellä kasvatuksella voidaan päästä eroon.

En tiedä, mistä tuollainen ajattelu kumpuaa. Minulle se on ihan vierasta. Toivon että myös lapsilleni.

Jos miestä itkettää, niin itkeköön. Samoin saavat naiset itkeä niin paljon kun vain kyyneliä riittää. Kukin olkoon juuri niin vahva tai heikko miltä itsestä tuntuu.

Sukupuolielimet ja hormonitoiminta ovat vain osa niistä asioista, joihin ihmisen tulee sopeutua. Jos minä saisin päättää, olisin keskikokoinen ja tahtoisin sopivankokoisen nenän ja toimivat nivelet. On kuitenkin ollut sopeuduttava että olen lyhyt ja nenä on iso ja nivelet lähtevät paikoiltaan. Olisin voinut kaksi viimeistä korjata leikkauksella mutta olen sopeutunut enkä oleta, että yhteiskunta maksaisi minulle kehoni korjailusta.
 
Pinkkihirmu sanoi:
Niissä kouluissa joissa on siirrytty sukupuolineutraaleihin vessoihin, ei muuten tytöt uskalla käydä. Taisi Briteistä olla se juttu, missä tytöt ei kehdanneet millään mennä vessaan jossa on myös poikia. Heitä kiusataan ja ahdistellaan noissa vessoissa, etenkin jos on kuukautiset niin sinne ei uskalla tytöt mennä. :/
Click to expand...
Yleensä vessassa käydään yksin ja ovi laitetaan lukkoon. Kyllä se ahdistelu on varmasti silloin jossain muuallakin ongelma eikä ole vessan aiheuttama.

Ei silti tarvitse luulla, että kannattaisin unisex-vessoja. Sukupuolella ei ole väliä, mutta tahdon käydä sellaisessa vessassa jossa kaikki pöntölle pissivät tekevät sen istualleen niin, että pissasuihku on kohti vettä. Sallin toki seisomapissat kaikille, jotka haluavat seisten pissiä mutta olkoon se eri vessa kuin se, missä minä istun.
 
Onhan tuo vähän överiä mutta mietitääns vähän omissa oloissa. Meillä sanotaan neutraalisti "hän". Ei ole mitään syytä varsinaisesti tietää lapsen sukupuolta. Sen kertomisessa ei sinänsä pitäisi olla mitään väärää jos väki ei heti muuttaisi suhtautumistaan lapseen riippuen onko tyttö vai poika. Mutta tavallaan ymmärrän jos vanhemmat haluavat että lasta kohdellaan henkilönä eikä sukupuolensa edustajana. Se, että "lapsi päättää" tarkoittaa vaan että yleensä lapsi jonain päivänä tiedostaa että hänellä on pimppi/pippeli ja on siis tyttö/poika, mahdollisesti määrittelee itsensä myös muulla tavoin jommankumman sukupuolen edustajaksi. Sitten on toki ääripään ihmiset jotka tuputtavat nimenomaan sitä toista sukupuolta tai seksualisuutta varmuuden vuoksi, mutta metsään menevät kuten vaikka äärifeministit.

Meillä kasvatettiin esikoinen vahingossa aika neutraalisti, tytöllä oli käytössä lähinnä vain kavereiden poikien vanhoja vaatteita ja puhuttelin häntä yleensä nimeltä tai lapseksi, em tytöksi. Silti jo ennen 1v syntymäpäivää kiinnosti pinkit vaatteet, korut, nuket ja hoivaaminen. Autoilla leikki mutta isot koneet vähän jännitti. Nyt lähes 4v on jo henkeen ja vereen nuori neiti joka "ei halua näyttää pojalta" ja rakastaa kaikkea naisellista korkokenkiä myöten vaikka ei tasan ole nähnyt minun moisia käyttävän kuin tasan kerran. Toki paljon on varmasti tullut päiväkodistakin vaikutteita mutta kyllä hän on itsensä naiseksi mieltänyt jo varhain. Sen sijaan tunnen monia lapsia joiden mieltymykset eivät osu yhteen sukupuoliroolien kanssa ja näitä saa aina olla selittämässä kun ihmiset tivaavat sukupuolta. Miksi sillä on väliä?

Apropoo, törmäsin kahvilassa kauniiseen myyjään, jolla oli platinanvaalea pitkä tukka ja kaunis meikki. Kun hän avasi suunsa, tajusin että hän onkin nuori mies. Ensireaktioni oli vau miten kaunis, mutta ääneen en sitä sanonut - ehkä siksi että en olisi varmaan niin sanonut naisellekaan enkä halunnut alleviivatusti kohdella sukupuolinormista poikkeavaa eri tavoin. Ärsyttää kun edes mietin moista (kiitos nykyisen keskustelun tason), olisi pitänyt vain heittää kohteliaisuus.
 
Kyllä minunkin poikani on aina tykännyt leikkiä koruilla (miksipä ei, korut *ovat* kauniita), ja saadessaan lainaksi serkuillaan isomman t-paidan tituleerasi sitä mekoksi, ja tykkäsi pitää päällään. Ihan normaalia lapsen elämää, eikä se tarkoita sitä, että lapsen mielestä hänellä olisi väärä tai oikea sukupuolielin. Toisena päivänä sitten toiset leikit.

Ja kyllä olen sanonut lapselleni monta kertaa, että oletpa taitava poika/suloinen poika/söpö poika/jne. eikä se pojittelukaan muuta mitään suuntaan tai toiseen.

Onneksi lapsi on vasta kolmevuotias, ihan vuoden-parin sisällä hän alkaa toistella tarhassa toisilta lapsilta kuulemiaan hölmöyksiä sukupuolirooleista, ja siinä onkin savottaa kun niitä lähtee purkamaan.
 
Takaisin
Top