Onko sukupuolineutraalius hyvä vai paha?

[Uusperhesatu]

Onko se miehille jotenkin biologisesti luontaista, että "pysyvät kasassa" vai onko se kulttuurista lähtöisin oleva oletus, jonka moni mies sitten kokee ikään kuin osakseen? Pohdiskelen vain, koska minusta on aina vähän vaarallista tehdä yleistyksiä sukupuolen mukaan.

 

[Suski75]

Minusta se on ihan puhdasta yhdessäolon dynamiikkaa; kun yksi romahtaa, toiselle tulee paine pysyä kasassa ja jättää omat tunteet huomiotta. Minulle tuli joissain ystävyyssuhteissa aina tämä kasassa pysyjän rooli, ja se oli aika rasittavaa. Minusta on aika kohtuutonta parisuhteessa vierittää tuo vastuu vain toiselle osapuolelle.

 

[Yölento]

Onko se miehille jotenkin biologisesti luontaista, että "pysyvät kasassa" vai onko se kulttuurista lähtöisin oleva oletus, jonka moni mies sitten kokee ikään kuin osakseen? Pohdiskelen vain, koska minusta on aina vähän vaarallista tehdä yleistyksiä sukupuolen mukaan.

Ei se sukupuolen mukaan kyllä määräydy! Juuri tällaisilta ajatuksilta toivon lasten välttyvän. Siksi sukupuolisensitiivisyys on ihan aiheellista mutta minulle se ei tarkoita poikia mekoissa tai tyttöjä autoleikeissä vaan näitä asenteita

 

[Towanda]

Onko se miehille jotenkin biologisesti luontaista, että "pysyvät kasassa" vai onko se kulttuurista lähtöisin oleva oletus, jonka moni mies sitten kokee ikään kuin osakseen? Pohdiskelen vain, koska minusta on aina vähän vaarallista tehdä yleistyksiä sukupuolen mukaan.

Taitaa olla vanhakantainen käsitys, että naiset ovat hysteerisiä ja miehet vakaita. Päätetty aikana, jolloin kaikki tohtorit olivat miehiä eikä naisilla ollut asiaa tiedepiireihin.

 

[Pingu94]

Mies on onnellisin miehenä ja nainen naisena niin kuin on luonnostaan aina ollut, tytöt tyttöinä ja pojat poikina kuten aina on ollut ja on. Uskon ja tiedän että on vain kaksi sukupuolta (paitsi jos on tosi harvinaisesti syntynyt jonkun poikkeaman kanssa). Jos joku kokee asian toisin niin eipä se ole minulta pois.

Kuitenkin, tämä koko sukupuolineutraaliusjuttu on aivan uusi modernissa länsimaissa kehittynyt uskomus. Nykypäivän "hömpötyksiä". Ei ihmiskunnan, ei myöskään eläinkunnan historia tunne mitään sukupuolineutraaliutta. Ehkä jossain antiikin Roomassa oli vastaavaa, mutta kaikki tietää kuinka Roomalle kävi. Aina on joitain poikkeuksellisia ilmiöitä ollut, mutta ne eivät aina ole hyväksi vaikka hyvää ehkäpä tarkoittavatkin.

Ei sitä tietenkään ennen tunnettu. Kuten ei ennen tunnettu myöskään muita seksuaalisuuksia kuin hetero-seksuaalisuuden. Mutta ei se tarkoita sitä että kaikki joilla on pippeli olisi onnellisia miehinä. Valtaosa ihmisistä toki on. Mutta sitten on ihan oikeasti olemassa ihmisiä, jotka kokevat olevansa joko vastakkaista sukupuolta kuin miltä jalkojen välissä näyttää tai eivät tunne olevansa mitään sukupuolta. En sanoisi että se on uskomus. Se on se miten he kokevat itsensä. Ehkä heillä on jo kohdussa mennyt jokin vipu eri asentoon kuin valtaosalla muista. Onhan meillä muillakin lapsesta asti käsitys siitä mitä sukupuolta me olemme. Kyllä heillä pitää olla oikeus olla sitä mitä he kokevat olevansa. Itse olen nainen niin biologisesti kuin pääni sisälläkin, mutta vaikka kumppaniani yhä toisinaan kutsun mieheksi hän ei sitä ilmeisesti täysin ole. Kyllä hänellä on miehen sukupuolielimet ja hän on lapsemme isä. Mutta hän ei koe olevansa mies ja on kärsinyt kovasti siitä että häntä on yritetty pojan ja miehen muottiin tunkea. Niinpä nyt kun hän on minulle siitä kertonut olen alkanut opetella pois sanasta "mies". Enhän halua aiheuttaa hänelle pahaa mieltä.

Tietenkään tämä ei tarkoita sitä että tyttöjä ja poikia ei saisi kutsua tytöiksi ja pojiksi. Totta kai kutsutaan eikä ruveta hämmentämään, kun valtaosa on sitä. Kyllä minullakin on täällä pieni tyttö. Mutta jos tyttöni vaikka kymmenen vuotiaana sanoo että hän ei koe olevansa tyttö en aio häntä kiusata tytöttelemällä. Joku taisi yllä sanoa että hänestä tuntui kurjalta kun hoitotäti sanoi jotain mistä sai käsityksen että häntä ei pidetty tyttönä. Samalla tavalla näistä muunsukupuolisista tuntuu kurjalta jos heitä sanotaan väen väkisin tytöiksi ja pojiksi.

 

[Yölento]

Jos sukupuoliroolit eivät olisi näin tiukat mitä perinteisesti on ollut, niin haittaisiko ketään olla sitä sukupuolta mitä biologisesti on ?

Minulla on ollut onni kasvaa sellaisessa ilmapiirissä, että jokainen on hyvä sellaisena kuin on. Äitini on hyvä jätkä ja isäni on taivaanrannanmaalari. Itse olen epäemäntä ja siskoni on työnjohtaja-ainesta. Meillä siis jokainen on omanlaisensa eikä todellakaan sovita mihinkään muottiin. Silti olemme omasta mielestämme ihan sopivia. Olisiko meillä sukupuoli-identiteettikriisi jos minun pitäisi olla kodin hengetär, isän pitäisi olla perheen pää, sisko olisi kiltti tyttö ja äiti sukkaa kutova mummo? Meillä olisi kyllä silloin myös paljon muita ongelmia.

Tyttäreni koki 3-vuotiaana kauhean kriisin. Hän oivalsi ettei edes kasvaessaan muutu mieheksi. Sen sijaan että olisin alkanut puhua sukupuolten moninaisuudesta, lohdutin akuutissa kriisissä ja annoin hänen yhä tehdä kaiken niin kuin siihenkin asti eli kiipeillä mekko päällä puissa ja harrastaa jääkiekkoa ja korjailla autoja. Hänestä kasvoi yhtä hyvä jätkä kuin äitinikin, ulkonäöltään naisellinen, mutta sisäisesti urosleijona.

 

[Suski75]

Minustakaan jalkojen välistä löytyvä ruumiinosa ei millään tavalla määritä sitä, miten pitäisi olla tai mistä pitäisi tykätä. Jos johonkin muottiin tungetaan, on vika siinä, että tungetaan muottiin, eikä suinkaan fyysisissä ruumiinosissa. Fyysisiä ruumiinosia ei tarvitse "korjata", vaan se muottiin tunkeminen pitää korjata. Ihminen voi olla mitä vain, ilman että terveitä ruumiinosia pitää ruveta keinotekoisesti "korjaamaan". Kukin määrittää itse, minkälainen ihminen itse on, sitä ei määritä sukupuoli eikä muut ihmiset.

 

[Vargynja]

Onko se miehille jotenkin biologisesti luontaista, että "pysyvät kasassa" vai onko se kulttuurista lähtöisin oleva oletus, jonka moni mies sitten kokee ikään kuin osakseen? Pohdiskelen vain, koska minusta on aina vähän vaarallista tehdä yleistyksiä sukupuolen mukaan.

Minusta se on kulttuurinen oletus että miesten "pitää" pysyä kasassa. Ehkä saanut juurensa sodista, kenties kauempaa. Ken tietää. Ja nyt sitten herkät pojat ja miehet kärsii jos heidän lähipiiri toimii tämän oletuksen mukaisesti. Kyllä miehetkin itkee ja voi olla herkkiä siinä missä nainen voi "pysyä kasassa" pidempään. Ja tässä asiassa tarvitaan muutosta että kulttuuri ei tyrkytä noita herkän ja vahvan rooleja. Ja tuo mitä Suskikin sanoi että se on yhdessäolon dynamiikkaa. Meillä se olen ollut turhankin paljon minä, jonka on "täytynyt" pysyä kasassa. Onneksi ei kuitenkaan ihan kokoaikaa. Jostain syystä se kai vain monissa muissa parisuhteissa menee niin että miehen "täytyy", ehkä juuri kulttuurin sanelemien normien takia.

Aikoinaanhan kuoropoikia kuohittiin eunukeiksi jotta lauluääni säilyy, mutta tuo julma käytäntö lopetettiin. Nyt lapsia on alettu kuohimaan kun jotkut vanhemmat on keksineet että ovat muka väärää sukupuolta. Siis esimerkiksi Englannissa ja Ruotsissa on meininki sellaista. Minusta se on hirveää lasta kohtaan, joka vasta tutkii itseään ja ympäristöään ja hänen kuuluukin olla hämillään asioista, onhan hän vasta kehittymässä.

Onneksi Suomessa ei tuolla tavalla saa lapsen sukupuolielimiä mennä muuttelemaan. Jos nyt joku itse kokee olevansa "väärää" sukupuolta voi sitten aikuisena miettiä mitä haluaa tehdä, mutta ei nyt herranjestas kukaan voi lapsen puolesta sitä päättää. Eikä ajatella että ok, hän ei halua olla poika kun hän haluaa tulla isona äidiksi. On minunkin poika sanonut että hänestä tulee äiti ja poika hän yhtä kaikki on. Lapselle tuollaiset asiat ei ole niin selkeitä ja niihin vasta tutustutaan.

 

[Pingu94]

Jos sukupuoliroolit eivät olisi näin tiukat mitä perinteisesti on ollut, niin haittaisiko ketään olla sitä sukupuolta mitä biologisesti on ?

Omakohtaista kokemusta asiasta ei ole, mutta sen perusteella mitä olen kuullut haittaisi. Ainakin kumppanistani tuntuu kurjalta ihan vain se, jos häntä sanotaan mieheksi. On tuntunut pienestä pitäen. Varmaan teistäkin tuntuisi ikävältä jos teitä jatkuvasti sanottaisi mieheksi, kun olette oletettavasti suurin osa naisia? Minua se ainakin alkaisi pidemmän päälle nyppiä.

 

[Suski75]

Jos minulla olisi penis, niin kyllä minua sitten voi mieheksi kutsua. Mitään muuta eroahan ei miehellä ja naisella ole.

Muoks. Ja netissä pelatessa ja teknisillä keskustelupalstoilla minua luullaan usein mieheksi, enkä ole koskaan kokenut tarvetta korjata harhakäsitystä. Eihän sillä ole mitään merkitystä, mitä sukupuolta ihmiset kuvittelevat minun olevan.

 

[Yölento]

Omakohtaista kokemusta asiasta ei ole, mutta sen perusteella mitä olen kuullut haittaisi. Ainakin kumppanistani tuntuu kurjalta ihan vain se, jos häntä sanotaan mieheksi. On tuntunut pienestä pitäen. Varmaan teistäkin tuntuisi ikävältä jos teitä jatkuvasti sanottaisi mieheksi, kun olette oletettavasti suurin osa naisia? Minua se ainakin alkaisi pidemmän päälle nyppiä.

Minä en kyllä pahastuisi, vaikka minua sanottaisiin mieheksi, niin ei kyllä koskaan ole käynyt. Nuorempana sanoin olevani epänainen, koska naisena minulta odotettiin omituisia asioita. En ollut epänainen siksi että en olisi tykännyt olla minä, vaan siksi, että en ollut sitä miltä näytin.
Ei minusta kyllä tyypilliseksi mieheksikään olisi, kun ei työkalut pysy käsissä enkä silti ole muunsukupuolinen.

Olen vain epätyypillinen nainen.

Tietysti koska puolisosi on sanonut, että ei tahdo tulla kutsutuksi mieheksi niin sehän on aivan selvää, ettet kutsu häntä mieheksi. Minä pahastuisin, jos minua sanottaisiin emännäksi.

 

[Lastaaja]

Kyllä miehet ja naiset on ihan erilaisia. Ikäni ainoa nainen olen ollut työelämässä ja suurimmaks osaks harrastuksissakin. Miehet ja naiset ajattelee asioista ihan erilailla.

Samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja huumorintajua voi olla, mutta kyllä se ajatusprosessi on ihan eri.

Paljon olen kuullut etten ole ihan perusnainen, mutta se nyt vaan johtuu siitä että oon tottunu ikäni vaan oleen poikien kans. Kyllä mä ihan perus eukko silti oon. Enempi pitäis vaan kannustaa olemaan oma itsensä ja oma sukupuoli siihen liittyy toisilla vahvemmin kuin toisilla, sekin on yksilöllistä.

 

[Suski75]

Minusta taas ajatusprosessi minun ja kaikkien kollegoideni kanssa on ihan samanlainen, olivatpa he miehiä tai naisia. IT-alalla siis olen töissä. Kaikki koodarit ajattelevat samalla tavalla, eli loogisesti kuten tietokoneet, olipa koodari mies tai nainen. Sitten taas monella muulla alalla ajatusprosessi on ihan erilainen, olipa jälleen ajattelija mies tai nainen. Enemmän on siis ihmisen omilla taipumuksilla merkitystä ajatteluprosessiin kuin sukupuolella. Olen aivan satavarma, että miespuolisella kosmetologilla ja naispuolisella kosmetologilla on keskenään enemmän yhteistä ajatteluprosessissa kuin naispuolisella koodarilla ja naispuolisella kosmetologilla.

 

[Lastaaja]

Ajatusprosessi ei oman kokemani kautta liity alaan vaan sukupuoleen. Olen itse myös loogisesti ajatteleva ja teknisellä alalla, mutta silti olen tällaisen eron vuosien varrella huomannut olevan ja ihan hyvä niin. Kuten aiemmin jo mainitsin joillakin se vaan tulee vahvemmin esiin kuin toisilla.

 

[Yölento]

Minusta ajattelu ei ole sidoksissa sukupuoleen. Minun on ainakin hyvin hankala ymmärtää naisten ajatuksenjuoksua, vaikka työskentelen naisvaltaisella alalla. En kyllä ajattele erityisen miehisestikään. Joidenkin autistien kanssa puhun samaa kieltä, itsekin olen autistinen.

 

[Dustis]

Varmasti tuo ala, kokemukset ja monet muutkin vaikuttavat, mutta kyllä myös hormonit, eli paljolti juuri se sukupuoli, vaikutta siihen miten ihminen toimii ja ajattelee. Tätä keskustelua on melko mielenkiintoista käydä sellaisen kanssa jolla oikeasti on kokemusta molempien sukupuolten elämästä. Lapseni kummitäti on syntyjään mies, vasta yli kolmekymppisenä ryhtynyt naisena elämään ja hiljalleen sukupuolta muuttamaan. Ja vaikka hänellä vielä penis onkin niin kyllä hän nainen on.

Ei siihen mikään kasvatus olisi voinut vaikuttaa että hän on sellainen kuin on enkä usko että hän lapsuuttaan kokee onnettomana, mutta varmasti olisi vähemmän kivikkoinen tie ollut mikäli olisi aiemmin jo voinut olla oma itsensä. Enkä tällä tarkoita sitä että häntä jo lapsena olisi ruvettu lääketieteellisesti muuttamaan, mutta että asiasta olisi keskusteltu avoimesti ja olisi saanut vapaammin "sovittaa" myös sitä toista sukupuolta. Sitä on mahdotonta sanoa mikä ylipäänsä on saanut hänet tuntemaan olevansa jotain muuta kuin mitä ulkoiset merkit antavat ymmärtää... Mutta tätä prosessia suht läheltä seuranneena sanon että kyllä sen sukupuolen määrittää joku muu kuin jalkoväli. Se mitä se sukupuoli sitten määrittää, jos mitään, on taas asia erikseen.

 

[Yölento]

Varmasti tuo ala, kokemukset ja monet muutkin vaikuttavat, mutta kyllä myös hormonit, eli paljolti juuri se sukupuoli, vaikutta siihen miten ihminen toimii ja ajattelee. Tätä keskustelua on melko mielenkiintoista käydä sellaisen kanssa jolla oikeasti on kokemusta molempien sukupuolten elämästä. Lapseni kummitäti on syntyjään mies, vasta yli kolmekymppisenä ryhtynyt naisena elämään ja hiljalleen sukupuolta muuttamaan. Ja vaikka hänellä vielä penis onkin niin kyllä hän nainen on.

Ei siihen mikään kasvatus olisi voinut vaikuttaa että hän on sellainen kuin on enkä usko että hän lapsuuttaan kokee onnettomana, mutta varmasti olisi vähemmän kivikkoinen tie ollut mikäli olisi aiemmin jo voinut olla oma itsensä. Enkä tällä tarkoita sitä että häntä jo lapsena olisi ruvettu lääketieteellisesti muuttamaan, mutta että asiasta olisi keskusteltu avoimesti ja olisi saanut vapaammin "sovittaa" myös sitä toista sukupuolta. Sitä on mahdotonta sanoa mikä ylipäänsä on saanut hänet tuntemaan olevansa jotain muuta kuin mitä ulkoiset merkit antavat ymmärtää... Mutta tätä prosessia suht läheltä seuranneena sanon että kyllä sen sukupuolen määrittää joku muu kuin jalkoväli. Se mitä se sukupuoli sitten määrittää, jos mitään, on taas asia erikseen.

Jos kasvatus ei vaikuta, niin mihin sukupuolineutraalia kasvatusta tarvitaan?

 

[Dustis]

Jos kasvatus ei vaikuta, niin mihin sukupuolineutraalia kasvatusta tarvitaan?

Tuskin tästä ystävästäni olisi tullut yhtään sen enempää, tai vähempää, mies vaikka olisi kuinka ollut neutraalia kasvatus sen sijaan että kasvatettiin yhtenä poikana neljän veljessarjassa. Eli ehkä sitä sukupuolineutraalia kasvatusta tosiaan ei tarvita? Tai ehkä sitä tarvitaan juuri helpottamaan näiden itsensä erilaisiksi kokevien arkea? Ehkä pitäisi keskittyä enemmän olemaan sukupuolisensitiivinen ja mennä vähän tapauskohtaisesti.

 

[Tips]

Jos kasvatus ei vaikuta, niin mihin sukupuolineutraalia kasvatusta tarvitaan?

Sukupuolineutraalia (tai -sensitiivistä) tarvitaan siihen, että esimerkin kaltaiset henkilöt voivat vapaasti juurikin "sovittaa" sitä toista sukupuolta, käyttäytyä kuten tuntevat luontevaksi ilman että heille tullaan kertomaan että heissä on jotain vikaa. Pojat saa olla poikia, tytöt tyttöjä, mutta jos jostain näennäisesti pojasta tuntuu että hän oikeasti onkin tyttö, se pitäisi olla ok ja hän on ihan oikeanlainen juuri sellaisena kuin on.

Olisi hirveää viettää lapsuus ja nuoruus häveten sitä kuka on tai kuka haluaisi olla, tuntien kehonsa ja ympäristön odotukset vieraiksi. Tämä kasvatus olisikin ehkä syytä kohdistaa vanhemmalle väestölle jotka lapsia ja nuoria ovat tunkemassa muotteihin ja rajoittamassa.

Siitä olen varma, että kaikenlaisia sukupuolia ja seksuaalisuuksia kasvaa ihan kaikenlaisesta kasvatuksesta tai siitä huolimatta. Näin on ollut kautta maailman sivun.

 

[Yölento]

Sukupuolineutraalia (tai -sensitiivistä) tarvitaan siihen, että esimerkin kaltaiset henkilöt voivat vapaasti juurikin "sovittaa" sitä toista sukupuolta, käyttäytyä kuten tuntevat luontevaksi ilman että heille tullaan kertomaan että heissä on jotain vikaa. Pojat saa olla poikia, tytöt tyttöjä, mutta jos jostain näennäisesti pojasta tuntuu että hän oikeasti onkin tyttö, se pitäisi olla ok ja hän on ihan oikeanlainen juuri sellaisena kuin on.

Olisi hirveää viettää lapsuus ja nuoruus häveten sitä kuka on tai kuka haluaisi olla, tuntien kehonsa ja ympäristön odotukset vieraiksi. Tämä kasvatus olisikin ehkä syytä kohdistaa vanhemmalle väestölle jotka lapsia ja nuoria ovat tunkemassa muotteihin ja rajoittamassa.

Siitä olen varma, että kaikenlaisia sukupuolia ja seksuaalisuuksia kasvaa ihan kaikenlaisesta kasvatuksesta tai siitä huolimatta. Näin on ollut kautta maailman sivun.

Minähän tuen sukupuolisensitiivistä kasvatusta ja sitä että lapsi saa olla sitä mitä on. En vain usko, että sukupuolineutraali kasvatus on kenellekään hyväksi.
Tässäkin keskustelussa esille tullut käsitys siitä että miehet ajattelevat yhdellä tavalla ja naiset toisella, on hyvinkin asenteellinen eikä yhtään sukupuolisensitiivinen, pahempi kuin se, että poikia puetaan siniseen ja tyttöjä pinkkiin. Lasten on suhteellisen helppo taistella vierasta värimaailmaa vastaan mutta nämä asenteet siitä, mitä miehet ja naiset ovat, näitä vastaan ei pysty pieni taistella kun ovat näkymättömiä.