Onko sukupuolineutraalius hyvä vai paha?

[Vargynja]

Yle perjantaissa käsitellään tänä iltana sukupuolisensitiivisyyttä ja sukupuolineutraaliutta. (Katsottavissa Areenassa myöhemminkin ja täällä ylen juttu siitä jos haluaa katsoa: https://yle.fi/uutiset/3-10659245).

Onko teistä sukupuolineutraalius hyvä vai paha asia?

Minusta tyttöjen ja poikien pitää antaa olla tyttöjä ja poikia. Ja tyttöjen pukeutua vaaleansiniseen ja leikkiä autoilla ja poikien pukeutua pinkkiin ja leikkiä nukeilla, jos he haluavat.

 

[tiuhtimus]

Itse olen myös sitä mieltä että tytöt on tyttöjä ja pojat poikia. Mutta se ei tarkoita että tyttöjen pitää leikkiä nukeilla ja käyttää vaaleanpunaista ja muita "tyttöjen" värejä ja poikien autoilla ja pukeutua vihreään tai siniseen.
Meillä esim.esikoisella, pojalla on kova hoivavietti, tykkää nukeista, ruuanlaittoleikeistä jne sekä lempiväri punainen, tykkään myös laittaa hälle varsinkin kesäisin esim.vaaleanpunaisen t-paidan..samoin kuopus, tyttö tykkää taas esim.autoista ja leikkityökaluista sekä puen häntä esim.laivaston siniseen, harmaaseen, mustaan jne, voisin sanoa että välttelen liiallisen vaaleanpunaisen käyttöä kun en itsekkään kys.väristä juuri välitä..

 

[Yölento]

Sukupuolineutraali kasvatus minua kyllä oudoksuttaa Esimerkiksi jossain lehdessä oli samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsia, joista ei edes lähipiirille kerrottu onko biologinen sukupuoli tyttö vai poika. Siinä täytyy jo nähdä hurjasti vaivaa ja käyttäytyä ainakin minun mittapuuni mukaan oudosti, jos lapsi ei saa esimerkiksi mökillä tai omalla pihalla helteellä uida altaassa ilman uima-asua tai juosta ilman vaippaa puskapissalla. En tarkoita että oma lapsenikaan juoksisi julkisesti alastonna mutta että jopa isovanhemmat eivät saa nähdä lasta alasti ettei sukupuoli tule esille.

Sukupuolitietoinen kasvatus sen sijaan on hyvinkin suotavaa, tietoisuuden soisi lisääntyvän myös aikuisväestössä. Olen itse epäemäntä, joten jos haluaa keittiössä apua, paras kääntyä mieheni puoleen. Toisaalta kasvatus ja yhteiskunta ovat niin sidoksissa toisiinsa että turha opettaa lapselle jotain, mihin ei itse usko sillä lapsi oppii mallista. Jos teidän perheessänne äiti hoitaa lapset ja kodin mekko päällä pinkeissä ja mies korjaa autot ja talot rasvajälhet verkkareissa, niin se on paljon vahvempi viesti kuin se, että sanotaan pojalle, että saat leikkiä nukeilla jos tahdot.

 

[tiuhtimus]

Sukupuolineutraali kasvatus minua kyllä oudoksuttaa Esimerkiksi jossain lehdessä oli samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsia, joista ei edes lähipiirille kerrottu onko biologinen sukupuoli tyttö vai poika. Siinä täytyy jo nähdä hurjasti vaivaa ja käyttäytyä ainakin minun mittapuuni mukaan oudosti, jos lapsi ei saa esimerkiksi mökillä tai omalla pihalla helteellä uida altaassa ilman uima-asua tai juosta ilman vaippaa puskapissalla. En tarkoita että oma lapsenikaan juoksisi julkisesti alastonna mutta että jopa isovanhemmat eivät saa nähdä lasta alasti ettei sukupuoli tule esille.

Itse olen kerran lukenut sukupuolineutraalista perheestä jossa myöskään kukaan, eivät edes isovanhemmat, tienneet lapsen sukupuolta elleivät olleet vaippaa vaihtaneet ja äidin ja isän sijasta halusivat lapsen kutsuvan heitä ketuksi ja sudeksi, tälläinen menee kyllä itsellä ihan yli jo..

 

[Towanda]

Jossain määrin se menee liiallisuuksiin munkin mielestä. Olen välillä miettinyt, että mitä jos sukupuolet katoaisivat käytöstä. Esim. urheilukisat olisivat sukupuolineutraalit. Ne, jotka nykyään vielä naisina tunnetaan, katoaisivat noista kisoista aika lailla kokonaan. Tai poliisikoulun pääsykokeissa ei olisi enää naisille helpotusta kunto-osiossa, jolloin poliiseiksi valikoituisi lähinnä niitä, joilla on killuttimet. Mielestäni tässä mennään ojasta allikkoon.

Lasten kasvatuksessa mielestäni ulkoisiin tunnusmerkkeihin keskittymistä tärkeämpää on se, että molemmilla sukupuolilla on yhtäläiset oikeudet näyttää tunteensa ja toteuttaa itseään itselle parhaalla tavalla. Pojille kuulemma sallitaan aggressiivisuus, kun taas tytöiltä vaaditaan kiltteyttä. Tuollaisista asioista olisin valmis luopumaan.

Oma poikani osoittaa kiinnostusta autoihin ja traktoreihin ilman, että häntä on mitenkään ohjattu siihen suuntaan. Se vain on jotenkin sisäsyntyistä. Mutta tärkeämpänä koen sen, että hänestä kasvaa empaattinen ja oikeudentuntoinen aikuinen. Oli sitten metsäkoneenkuljettaja tai kampaaja.

 

[Suski75]

Riippuu mitä sukupuolineutraaliudella tarkoitetaan, tämä kun on eri ihmisille eri asia.

Minusta jos lapsella on pippeli, on hän poika, ja jos hänellä on pimppi, on hän tyttö. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mistä lapsi on kiinnostunut, tai minkä värisiin tai muotoisin vaatteisiin hän pukeutuu, tai millainen luonteenlaatu hänellä on, tai missä hän on hyvä tai huono.

Sukupuoli kertoo vain sen, mitä jalkojen välistä löytyy, ei yhtään mitään muuta, ei mitään identiteettiä. Mutta se, mitä jalkojen välistä löytyy, ei ole muutettavissa, ja se on osa lasta kuten vaikkapa lapsen pääkin on osa lasta. Se on osa lapsen geenejä ja läsnä ihan jokaisessa solussa. Muita kroppia ei ole kenellekään jaossa kuin se yksi johon olemme syntyneet, joten sitä ainoaa kroppaa pitää kaikkine osineen kunnioittaa ja suojella. Kummallakin sukupuolella on tärkeä rooli suvunjatkamisessa, eikä sitä pidä vähätellä, ja minusta on tärkeää, että lapsi tietää oman roolinsa sen suhteen, miten lapsia saadaan. Siksi lapsen tulee tietää tytön ja pojan fyysiset erot.

Oma lapseni tykkää leikkiä autoilla. Niin tykkäsin minäkin, joten tämä on vain minulta periytynyt juttu, eikä riipu sukupuolesta -- minä olen nainen ja lapseni on poika.

 

[Nurinkehrääjä]

Minusta tyttöjen ja poikien pitää antaa olla tyttöjä ja poikia. Ja tyttöjen pukeutua vaaleansiniseen ja leikkiä autoilla ja poikien pukeutua pinkkiin ja leikkiä nukeilla, jos he haluavat.

↑ Tämä sama.

 

[Uusperhesatu]

En ehkä kannata sukupuolineutraaliutta mutta sukupuolisensitiivisyyttä kylläkin. Eli juuri sitä, että jokainen saisi olla mitä on, ilman sukupuoleen liittyviä paineita tai odotuksia. Ettei tyttöjä päiväkodissa ohjattaisi automaattisesti nukkeleikkeihin ja poikia autoleikkeihin. Ettei annettaisi viestiä, että joku asia on sinulle vähemmän ok, koska satut olemaan tyttö tai poika. Ettei lasta ajateltaisi ensisijaisesti sukupuolensa kautta, vaan hän olisi omanlaisensa yksilö kiinnostuksenkohteineen. Ja vaikka en olisi kieltämässä tyttö- ja poika-sanojen käyttöä, kiinnitän kyllä itse puheessani huomiota asiaan ja yritän olla aina ensimmäiseksi puhumatta ihmisistä heidän sukupuolensa mukaan. Käytän vieraista lapsista yleensä sanaa 'lapsi' - koska enhän minä voi tietää, kumpaa sukupuolta he ovat.

Ajattelen myös, että sukupuolien moninaisuus on hyvä ottaa huomioon erityisesti nuorten kanssa. Kaikkihan eivät ole selkeästi kumpaakaan "todennettua" sukupuolta. Syrjinnän ja ennakkoluulojen vähentämiseksi ja näiden muunsukupuolisten henkisen hyvinvoinnin vuoksi koen, että asiasta on tärkeää puhua. Mutta tämä nyt meni vähän ohi aiheen ja koskee enemmän isompia lapsia / nuoria, joilla ylipäätään on jo vähän kehittyneempi käsitys sukupuoli-identiteetistään.

 

[Vargynja]

Käytän vieraista lapsista yleensä sanaa 'lapsi' - koska enhän minä voi tietää, kumpaa sukupuolta he ovat.

Minäkin puhun vieraista lapsista usein vain sanalla 'lapsi', koska ei niistä ihan oikeasti välttämättä näe kumpaa sukupuolta on. Varsinkaan liiloissa toppavaatteissa. Ja toisaalta itseäni ärsyttää, kun toistuvasti poikaani on sanottu tytöksi, enkä halua tehdä samaa toisille jonkin hölmön oletuksen perusteella. Ilmeisesti hänen pitkät hiukset ja hoikka ruumiinrakenne mielletään tyttömäisiksi.

Ajattelen myös, että sukupuolien moninaisuus on hyvä ottaa huomioon erityisesti nuorten kanssa. Kaikkihan eivät ole selkeästi kumpaakaan "todennettua" sukupuolta. Syrjinnän ja ennakkoluulojen vähentämiseksi ja näiden muunsukupuolisten henkisen hyvinvoinnin vuoksi koen, että asiasta on tärkeää puhua. Mutta tämä nyt meni vähän ohi aiheen ja koskee enemmän isompia lapsia / nuoria, joilla ylipäätään on jo vähän kehittyneempi käsitys sukupuoli-identiteetistään.

Tämä on kanssa mielestäni asia, mikä kannattaa ottaa huomioon. Mielestäni ei ole mieltä kutsua nuorta tai aikuista tai lastakaan tytöksi/naiseksi/pojaksi/mieheksi jos hän ei sitä koe olevansa. Tietenkään sitä ei voi tietää jos henkilö ei sitä itse ole kertonut ja silloin on luonnollista puhua sen mukaan mitä oletettavasti on jalkojen välissä.

 

[Towanda]

Meidän poikaa on luultu tytöksi, eikä mua se haittaa. Miksipä haittaisi, saman näköisiä nuo kaikki on toppahaalareissaan. :)

 

[Ginger]

Sukupuolineutraalisuus ehkä hitusen kammoksuttaa, samalla tavalla kuin vapaa kasvatus... Kannustan toki sitä, että lapset saavat olla ihan mitä haluavat, mutta jos lapsi on poika ja haluaa sinistä päälle, leikkiä autoilla ja on muutenkin tavallinen poika, niin annetaan olla ihan vapaasti. Vastaavasti jos tyttö haluaa sinistä ja autoja, niin onhan hän silti tyttö, mutta kyllä voidaan pukea miten haluaa ja leikkiä millä haluaa.

 

[Uusperhesatu]

Meidän poika on lähes poikkeuksetta tyttö vieraiden puheissa. :D Ilmeisesti pitkähkö, vähän kihartuva tukka tekee hänestä monien mielestä tytön näköisen. Lisänä toki vielä se, että hänellä on vaatteita joka lähtöön - myös vaaleanpunainen perhospaita ja muita "tyttöjen vaatteiksi" leimattuja vaatekappaleita. Mutta kyllä hänestä moni puhuu tyttönä silloinkin, kun päällä on sininen traktoripaita. :) Minua se ei haittaa, enkä pyri korjaamaan näitä käsityksiä, sillä lapsi ei itsekään asiasta häiriinny (jos nyt edes sitä huomaa). Silti oli virkistävää, kun eräs äiti junan leikkivaunussa puhui lapsestani juurikin 'lapsena' eikä automaattisesti jommankumman sukupuolen edustajana. :)

 

[Vargynja]

Meidän poika on lähes poikkeuksetta tyttö vieraiden puheissa. :D Ilmeisesti pitkähkö, vähän kihartuva tukka tekee hänestä monien mielestä tytön näköisen. Lisänä toki vielä se, että hänellä on vaatteita joka lähtöön - myös vaaleanpunainen perhospaita ja muita "tyttöjen vaatteiksi" leimattuja vaatekappaleita. Mutta kyllä hänestä moni puhuu tyttönä silloinkin, kun päällä on sininen traktoripaita. :) Minua se ei haittaa, enkä pyri korjaamaan näitä käsityksiä, sillä lapsi ei itsekään asiasta häiriinny (jos nyt edes sitä huomaa). Silti oli virkistävää, kun eräs äiti junan leikkivaunussa puhui lapsestani juurikin 'lapsena' eikä automaattisesti jommankumman sukupuolen edustajana. :)

Meilläkin tämä virheellinen sukupuolioletus tulee vaikka olisi sininen traktoripaita päällä. (Henk. koht. olen sitä mieltä että hän näyttää vaaleansinisessä enemmän tytöltä kuin punaisessa.) Itse lähes aina korjaan. Lasta itseä harmittaa, jos häntä sanotaan tytöksi ja ymmärrän sen. (Itseäni harmitti pienenä hoidossa, kun hoitaja sanoi tyyliin "syös reippaasti, kun tytötkin söi", koska se kuulosti lapsen korvaan siltä että itse en ole tyttö.)

 

[Uusperhesatu]

Meilläkin tämä virheellinen sukupuolioletus tulee vaikka olisi sininen traktoripaita päällä. (Henk. koht. olen sitä mieltä että hän näyttää vaaleansinisessä enemmän tytöltä kuin punaisessa.) Itse lähes aina korjaan. Lasta itseä harmittaa, jos häntä sanotaan tytöksi ja ymmärrän sen. (Itseäni harmitti pienenä hoidossa, kun hoitaja sanoi tyyliin "syös reippaasti, kun tytötkin söi", koska se kuulosti lapsen korvaan siltä että itse en ole tyttö.)

Joo, se onkin ihan eri juttu, jos lasta itseään harmittaa. Silloin onkin ihan hyvä korjata. Jännä kyllä, kun niin monella on tarve se sukupuoli mainita, vaikka tosiaan varmaa tietoa siitä ei ole - eikä toki tarvitsekaan olla, sillä eihän lapsista välttämättä todellakaan tiedä. Itse pyrin välttämään tyttö-poika -jaottelua, vaikka kyseessä olisi mekko päällä oleva lettipää. Omalta pojaltanikin löytyy mekko ja lettejäkin on hänen päässään nähty. :)

 

[Yölento]

Minä kyllä olen syyllistynyt sellaiseen kauheuteen, että olen sanonut "tulkaa tytöt", kun huoneessa on ollut tyttöjä leikkimässä ja samaan aikaan poikia samalla suunnalla eri puuhissa ja olen tahtonut luokseni vain sen porukan, jossa on tyttöjä. Jotenkin se on helpompaa kuin kutsua jokaista nimeltä. Toki, jos porukassa on sekä tyttöjä että poikia ja lähistöllä toinenkin joukko jossa on tyttöjä ja poikia, joudun toki kutsumaan nimeltä tai keksimään jotain muuta luovaa.

 

[Pinkkihirmu]

Meillä ei kannateta sukupuolineutraaliutta ollenkaan. Minun ja miehen mielestä tytöt on tyttöjä ja pojat poikia ja hyvä niin. Puen pikkuisen vaaleanpunaisiin söpöihin vaatteisiin ja uskon että tyttömäisiä leluja on sitten laatikot pullollaan. Ihana pikku prinsessa!

Toki SAA leikkiä miten huvittaa ja millä huvittaa. Ja saa harrastaa mitä haluaa. Kummitäti (minun sisko) on taekwondovalmentaja, jos se kiinnostaa niin siinä olisi hieno laji ja valmentaja olisi tuttu ja turvallinen. Itse olin pienenä kiinnostunut luonnosta, biologiasta ja tietokirjoista ja ahmin niitä kirjoja tolkuttomasti. Kavereina oli paljon poikia ja leikittiin turtleseilla. Kiipeilin paljon puissa ja piirsin hullun paljon, sitten kiinnostuin tietokoneista. Mutta silti oli tärkeää olla söpö ja nätti ja tyttömäinen senkin edestä. Kyllä minä harrastuksistani "huolimatta" tyttönä itseäni pidin ja pidän (siis naisena) ja olisin kyllä harmistunut jos muuksi oltaisiin minua sanottu.. Eli tytöt ja pojat voivat kyllä jakaa paljonkin samoja kiinnostuksen kohteita mutta ei se heidän sukupuoltaan miksikään muuta.

Minä en ole suinkaan sitä mieltä että tytöt heikkoja/aivottomampia ja pojat vahvoja/älykkäitä jne mutta kyllä ne tietyt erot on ja sehän on vaan biologiaa. Tytöt helpommin kiinnostuu söpöistä ja näteistä asioista ja ovat tunteellisempia. Pojat tykkää helpommin teknisistä asioista ja ovat raisumpia. Siksi pojista kasvaa suojelevia isiä jotka tekee kodin tekniset/raskaat työt ja tytöistä kasvaa huolehtivia, tunneälykkäitä äitejä jotka on herkkiä ymmärtämään lapsiaan ja pitävät kodin kauniina paikkana kaikille (tosi, tosi karrikoidusti sillä en minäkään nyt aina jaksa kiilottaa jotain vitriinejä ja leipoa pikkuleipiä, enkä suinkaan ole joka päivä mikään ruusuinen itsekään vaan pyörin vauvan kanssa kotona pieruhousuissa kahvikuppi kädessä pandasilmineen ja katselen mieluummin telkkua kuin siivoan. ).

Mies on onnellisin miehenä ja nainen naisena niin kuin on luonnostaan aina ollut, tytöt tyttöinä ja pojat poikina kuten aina on ollut ja on. Uskon ja tiedän että on vain kaksi sukupuolta (paitsi jos on tosi harvinaisesti syntynyt jonkun poikkeaman kanssa). Jos joku kokee asian toisin niin eipä se ole minulta pois.

Kuitenkin, tämä koko sukupuolineutraaliusjuttu on aivan uusi modernissa länsimaissa kehittynyt uskomus. Nykypäivän "hömpötyksiä". Ei ihmiskunnan, ei myöskään eläinkunnan historia tunne mitään sukupuolineutraaliutta. Ehkä jossain antiikin Roomassa oli vastaavaa, mutta kaikki tietää kuinka Roomalle kävi. Aina on joitain poikkeuksellisia ilmiöitä ollut, mutta ne eivät aina ole hyväksi vaikka hyvää ehkäpä tarkoittavatkin.

 

[Suski75]

Onneksi ei tarvitse odottaa avuttomana peukalo keskellä kämmentä, että joku tulee tekemään sellaiset hommat, joihin itse on "väärää" sukupuolta. Paljon mukavampaa on osata ja pystyä kaikkeen itse. Omat vanhempani osaavat ja pystyvät kaikkeen itse, joten meille lapsillekaan ei jätetty vaihtoehtoa luistaa hommista sukupuolen perusteella. Oma lapseni tulee myös opettelemaan ja osaamaan kaiken.

 

[Yölento]

Minun äitini on kova jätkä eikä ole koskaan jäänyt pulaan siksi, ettei miesten työt kiinnosta. Hänellä on kolme ammattia, jotka kaikki ovat perinteisten miesten aloilta. Tästä hyvästä mallista huolimatta yksinhuoltajana soitin aina jonkun miehen (tai äidin) apuun, kun tarvittiin porakoneita tai muita perinteisesti miehisiä taitoja. Isää tosin ei auta pyytää, hän ei osaa.

Minusta on vahingollista että ajatellaan tyttöjen olevan herkkiä ja poikien ei. Luonne ei ole sidoksissa sukupuoleen. Meillä poika on kaikista lapsista herkin. Silti leikkii mieluiten teknisillä leluilla, ei koskekaan siskojensa nukkeihin joita kyllä on tarjolla, koska siskot eivät enää leiki.

Eikä lempiväreillä ole mitään tekemistä sukupuolen tai luonteen kanssa.

 

[omppu15]

Voisin kirjottaa taas romaanin tähän
Minusta tytöt on tyttöjä ja pojat poikia piste.

Meillä mies on kasvanut vain veljien kanssa niin olen saanut hiukan tehdä töitä tämän miehen aika subjektiivisen näkökannan kanssa. Meillä esikoinen on poika. Kun hän oli parivuotias niin meille tuli tyttövauva. Minusta oli siis luonnollista että poika olisi halunnut hoitaa nukkea ja että hänen lempivärinsä oli vaaleanpunainen. Mieheni taasen ei hyväksynyt esikoispojaltaan moisia asioita. Ei hän lasta suoranaisesti kieltänyt mistään, mutta toi näkökantansa kyllä esille. Noh, tuossa yks päivä lapset sit keksi leikkiä muotinäytöstä :) ja pitihän ne pikkusiskon uudet mekotkin kokeilla! Poikakin kysy meiltä vanhemmilta että miltä tämä mekko näyttää? Eiks ookkin hieno? ja kyllä. Ainakin yks mekko sopi pojalle ku nenä naamaan mun mielestä. Mut isä taas vilkas meihin päin ja tuumas vaan että onko ihan pakko? Voisitteko jo lopettaa? (Minusta pukemisleikki on hyvä leikki kun kehittää mm. Motorisia taitoja ja lapsi kertoo mistä vaatteista tykkää, se saa kehuja joka taasen vaikuttaa itsetuntoon ym.)

Meillä omassa lapsuudessa on leikitty leikkejä joissa tytöt pukeutuneet pojiks ja pojat tytöiks ja minusta se oli ihan hauskaa :) miehellä moisita leikeistä ollu kokemusta ollenkaan, niin ottaa lasten jutut toisinaan vähän turhan tosissaan. Leikki on leikkiä mun mielestä :)

Ja kyllä mä yritän vahvistaa ja tukea näitten mussukoitten omaa sukupuoli identiteettiä jo nyt. Eritavalla ja enempi sitten vielä teini-iässä.
En siis kannata sukupuolineutraaliutta.

 

[Pinkkihirmu]

Kyllä siis sekä miehet että naiset voivat olla vaikkapa käteviä mekaanikkoja, mutta he ovat silti miehiä ja naisia. Ja samalleen kyllähän lapset voivat leikkiä, pojatkin, vaikka äidin korkkareilla ja sotata nassunsa huulipunalla mutta sitä se vain on eli lapsen leikkiä. Ei meinaa sitä että nyt pitää lähteä hormoonihoitamaan kun lapsella on sukupuoli-identiteettikriisi! Mutta uskomatonta on se, että jotkut vanhemmat oikeasti lähtevät vääntämään lapsesta jotain muunsukupuolista, vaikka tämä olisi ihan "normaali" tyttö tai poika.

Aikoinaanhan kuoropoikia kuohittiin eunukeiksi jotta lauluääni säilyy, mutta tuo julma käytäntö lopetettiin. Nyt lapsia on alettu kuohimaan kun jotkut vanhemmat on keksineet että ovat muka väärää sukupuolta. Siis esimerkiksi Englannissa ja Ruotsissa on meininki sellaista. Minusta se on hirveää lasta kohtaan, joka vasta tutkii itseään ja ympäristöään ja hänen kuuluukin olla hämillään asioista, onhan hän vasta kehittymässä.

Kuitenkin lähes 100% lapsista kasvaa hämmennyksistään huolimatta ihan normi naisiksi ja miehiksi eikä muunsukupuolisiksi. Aikuisena sitä sitten saakin tehdä niin kuin parhaaksi näkee (voi päättää olla vaikka yksisarvinen), mutta lapsi kaipaa aikuisen ohjausta kehitykseensä. Kehitystä ei minun mielestä aikuisen kuulu mennä hämmentämään ehdottamalla, että mitäs jos olisitkin sittenkin toista sukupuolta tai että "en sano sinua tytöksi/pojaksi koska se ei ole poliittisesti korrektia" (kun se nyt vaan ei ole edes mahdollista olla muuta kuin tyttö/poika kuin aivan poikkeustapauksissa missä on kyseessä fysiologinen tai hormonaalinen poikkeama ja silloinkin on hyvä päättää että kumpi vai kampi).

Lapsen vahvuuksia pitää aina kannustaa, missä hän sitten kokeekin olevansa hyvä. Siinä ei kannata sukupuolta tuijottaa tietenkään. Siksi meillä on hienoja mies- ja naislääkäreitä ja ammattitaitoisia mies- ja naishoitajia sekä eteviä mies- ja naisurheilijoita, yrittäjiä, muusikoita ja vaikkapa nyt kokkeja ja tunnollisia siivoojia. :)

Tottahan toki miehillä on myös tunteet (!!!) ja jotkut ovatkin tunneherkkiä, kuten usein he jotka päätyvät taiteellisille aloille. Mutta yleisesti ottaen se on ihan hyvä ominaisuus miehissä, että he pysyvät ikään kuin "paremmin kasassa" kuin naiset.

Ainakin minulla on turvallisempi olo kun tiedän että mieheen voi nojata vaikean paikan ja emotionaalisen tunnemyrskyn tullen eikä hänkin ala nyyhkimään hysteerisenä vaan on "kallio".

Sen hän myönti että hänellä itketti yöllä, kun pelkäsi mitä minulle ja vauvalle tapahtuu synnärillä ja hän oli tuolloin kotona. Tottakai siis miehiäkin pelottaa joskus ja heitä myös voi tiukan paikan tullen itkettää. Sehän vaan tarkoittaa sitä että he todella rakastavat läheisiään!