Onko sinun vanhemmuuttasi arvosteltu?

[Pilkki24]

Tuli Facebookissa vastaan Hipp vauvanruoan myrkytysuutinen, johon jotkut sankarinaiset lähteneet kommentoimaan miten kukaan muutenkaan voisi tollaista myrkkyä lapselleen syöttää Hipp on kuitenkin ihan tunnettu puhtaista aineluetteloistaan. Ja kuinka aina voi kuulemma pakata ruokaa mukaan. Ihania tälläset ihmiset joilla ei ilmeisesti ole elämää, eikä ymmärrystä, että joillain muilla sellainen voi olla.

Taisin ottaa tän lähes henkilökohtaisena arvosteluna, koska syötän lapselleni purkista ruokaa monesti useampanankin päivänä viikossa, ihan vaan ettei tarvi ostaa jotain hampurilaisateriaa, jota itse kiireessä syön, tai 7€ wrappia minkä poika hotkaisee hetkessä. Onneksi aiheesta oli jo tarpeeksi paljon kommentointia niin ei tarvinnut itse sekaantua

Minusta tuo myrkkyhomma menee jo arvostelun puolelle. Sen sanominen, että haluaa panostaa lapsensa terveyteen ja tehdä ruoat itse ei minusta olisi arvostelua.

Sinälläänhän meistä jokainen joutuu varmaan jossain asiassa menemään sieltä missä aita on vähän matalammalla. Minähän syön itsekin noita vauvojen soseita esimerkiksi töissä, kun ne pussit ovat niin hirveän käteviä välipaloja, jos ei ole muuta ruokaa tarjolla. Mutta se nyt asiana sinällään irrelevantti.
En vaan usko, että kukaan on itse niin täydellinen, että hoitaa joka ikisen asian omassa vanhemmuudessaan ja elämässä ylipäätään niin kovin täydellisesti. Sanoisin, että asiat on ihan hyvin, jos suurimman osan ajasta voi tuntea ylpeyttä sen pienen syyllisyydenpistoksen rinnalla (kun syötät sitä purkkiruokaa tai annat lapsen katsoa vähän liikaa telkkaria, että saat jonkun homman tehtyä). En menisi kuitenkaan syyllistämään vanhempia turvallisena pidettyjen tuotteiden käytöstä. On kuitenkin "vähän" eri asia syöttää lapselle pesuainetta kuin lastenruokaa. Siinä kohtaa voisi jo puhua myrkyttämisestä.

 

[Tiitikkä]

Mää kyllä ymmärrän, että joillekkin kaikki missä on lisäaineita tai kovin prosessoitua on "myrkkyä". Mutta ne saa olla sitä mieltä. Ja saa kummastella internetissä miksi minä ja muut syötetään myrkkyä purkista lapsillemme. Vapaa maa.

Joku ero tässä on, että mua ei liikuttais tippakaan noi kommentit ja @Selah sulla heräs halu alkaa puolustaan itseäsi tuntemattomille somessa. Osaatko sä analysoida miksi mahdollisesti näin? Ihan vain uteliaisuuttani, kiinnostaa tää vanhemmuuden syyllisyysteema.

 

[Vargynja]

Tässä juuri näkee sen kuinka paljon sävy vaikuttaa. Jos joku kertoo haluavansa antaa lapselleen itsetehtyä kotiruokaa, sitä tuskin kovinkaan moni pitää arvosteluna. Jos taas sanotaan ettei missään nimessä antaisi vauvalle myrkkyä tarkoittaen ihan tavallista ja yleisesti turvallista vauvanruokaa, se on mielestäni tosi paljon hyökkäävämpää eli tuntuu herkemmin arvostelulta. Sitten toki sekin, missä tilanteessa asian tuo ilmi. Jos keskustelunaiheena on yleisesti vauvan ruokkiminen on luonnollista kertoa antavansa itsetehtyä ruokaa. Jos taas vaikka täällä foorumilla olisi keskustelu "Mitkä on parhaita vauvanruokia?" siihen keskusteluun saattaa kotiruokakommentti tuntua muita arvostelevalta.

Ja siis toki voi pohtia, miksi jokin kommentti menee ihon alle. Mutta ilkeästi kommentoivat on ne, joiden pitäisi katsoa peiliin. Eli ihan yleisesti kulttuurillisesti toivoisin enemmän ihmisiltä muiden huomioonottoa keskustelussa eikä sitä ettei saisi välittää ilkeästä kommentoinnista. Onneksi täällä foorumilla on tosi hyvin muita kunnioittavaa keskustelua eikä tuollaista mihin Selah törmäsi.

 

[Selah]

Mää kyllä ymmärrän, että joillekkin kaikki missä on lisäaineita tai kovin prosessoitua on "myrkkyä". Mutta ne saa olla sitä mieltä. Ja saa kummastella internetissä miksi minä ja muut syötetään myrkkyä purkista lapsillemme. Vapaa maa.

Joku ero tässä on, että mua ei liikuttais tippakaan noi kommentit ja @Selah sulla heräs halu alkaa puolustaan itseäsi tuntemattomille somessa. Osaatko sä analysoida miksi mahdollisesti näin? Ihan vain uteliaisuuttani, kiinnostaa tää vanhemmuuden syyllisyysteema.

Mielestäni purkkiruoan kutsuminen lisäaineiseksi ja kovin prosessoiduksi on harhaanjohtavaa. Vauvanruokia säädellään EU:ssa tosi tiukasti, ja esim Hipp ei käytä säilöntäaineita, keinotekoisia väri- tai aromiaineita. Mahdolliset lisäykset, kuten C-vitamiini, ovat ravintoaineita tai tuotteen säilyvyyttä tukevia, eikä sitä, mitä yleensä tarkoitetaan “lisäaineilla”. Prosessointi puolestaan tarkoittaa käytännössä kypsennystä, soseutusta ja sterilointia turvallisuuden varmistamiseksi. Se on ihan eri asia kuin pitkälle jalostettu aikuisten valmisruoka. No joo en ole ekspertti oikeasti näissä, mutta tälläinen mututieto ja ehkä ärsyttää tälläinen väärän tiedon kylväminen "myrkystä".

En koe yhtään syyllisyyttä purkista syötetyistä vihanneksista, näen sen olevan paljon terveellisempää kun mitä ympärilläni näen syötettävän lapsille. Ehkä mulla nousi lähinnä tarve puolustaa sellaisia uusia äitejä jotka ottaa stressiä helposti kaikesta pienestä ja mielestäni tämä on maailman turhin aihe syyllistää ketään. (joo, itsellä on vain yksi pieni lapsi, mutta olen seurannut läheltä yli 20 sisruksenlapsen kasvatusta, joten en koe olevani ihan uusavuton)
Toisilla on esim tosi vaikearuokahaluinen lapsi ja silloin on erittäin hyvä jos vaan syö jotain, tai niinkuin mulla puoliso jonka takia pitää matkustella ulkomailla ja muuten vaan päivän tapahtumia ei tiedä ennen aamua ja sitten pitääkin lähteä päiväksi jonnekkin 10 min varoitusajalla, ja koko päivä juosta ympyrää niin silloinkin on hyvä että lapsi syö jotain sinä päivänä vaikka itse ei juuri ehdi. Että pitäisikö kaikki joustamattomuus unohtaa ja keskittyä vain siihen että lapselle on tehnyt itse ruoan Ehkä joillekin juuri se antaa elämään sisällön ja muu elämä onkin aina tiedossa viimeistään edellisenä päivä tai viikkona Matkustaessakin eri jos olet omassa Airbnb:ssä ja siellä kokkailet omia ruokia puolipäivää, mutta kun majoitut sukulaisten ja ystävien luona jotka haluaa välttämättä antaa lapselle ties mitä (esim 9kk ikäiselle hedelmäkarkkeja) niin on hippusen helpompaa vaan esittää tiukkisäitiä ja sanoa että mun lapseni syö vaan tätä purkkiruokaa, koska siinä ei ole suolaa ja sokeria. (Suolattomia vauvanruokia ei muuten ihan helposti löydä ulkomailla kaupasta)

Ehkä vain ärsyttää se että ihmiset ajattelee kaikkien elävän kuten he itse, samalla taloudellisella ja ajankäytöllisellä tilanteella. Ja lapsien olevan samanlaisia kuin heidän lasten.

 

[Pilkki24]

Mielenkiintoisia pointteja. Miulla on varmaan aika samanlainen suhtautuminen muiden ajatuksiin miun tekemisistä kuin @Tiitikkä sanoo, mutta en silti pidä sellaisesta syyllistävästä puheesta.

Minusta on ok sanoa esim, että purkkiruoka ei ole paras vaihtoehto vauvalle, mutta en ihan ymmärrä miksi pitäisi lähteä kommentoimaan ajatuksella "olet sekaisin, jos syötät purkkiruokaa lapsellesi". Ehkä tässäkin tulee se yleinen taso vs yksilöä syyllistävä. Vaikka sinällään minua ei kiinnosta mitä joku juuri minun tekemisistä ajattelee, kun koen olevani ihan tarpeeksi hyvä vanhempi, mutta en yleisesti pidä hyvänä pyrkimystä nousta muiden yläpuolelle.

 

[Tiitikkä]

Mielenkiintoisia pointteja. Miulla on varmaan aika samanlainen suhtautuminen muiden ajatuksiin miun tekemisistä kuin @Tiitikkä sanoo, mutta en silti pidä sellaisesta syyllistävästä puheesta.

Minusta on ok sanoa esim, että purkkiruoka ei ole paras vaihtoehto vauvalle, mutta en ihan ymmärrä miksi pitäisi lähteä kommentoimaan ajatuksella "olet sekaisin, jos syötät purkkiruokaa lapsellesi". Ehkä tässäkin tulee se yleinen taso vs yksilöä syyllistävä. Vaikka sinällään minua ei kiinnosta mitä joku juuri minun tekemisistä ajattelee, kun koen olevani ihan tarpeeksi hyvä vanhempi, mutta en yleisesti pidä hyvänä pyrkimystä nousta muiden yläpuolelle.

Joo en itsekkään pidä tommosta kommentointia fiksuna tai mitenkään kehittävänä, jossa vaan halutaan omaa paremmuutta tuoda esille. Se ei ollu mun pointtikaan vaan ennemmin tarkoitukseni oli keskittyä siihen mihin voi todella vaikuttaa, eli omaan suhtautumiseen. Oon sen verran pessimisti (vai realisti..) että en jotenki usko että noi tommosen ylemmyydentuntoiset toisten haukkumiset on somemaailmassa loppumassa.

 

[Pilkki24]

@Tiitikkä miulla on varmaan vähän samanlainen elämänfilosofia. Pyrin itse tekemään omat hommani hyvin ja olemaan hyvä ihminen, riippumatta siitä mitä muut tekevät. Se voi joskus vaikuttaa vähän passiiviselta, mutta stressaaminen kaikista maailman epäkohdista ja jatkuva moraaliposeeraaminen on jo ajatuksena tosi uuvuttava.

 

[Tiitikkä]

Mielestäni purkkiruoan kutsuminen lisäaineiseksi ja kovin prosessoiduksi on harhaanjohtavaa. Vauvanruokia säädellään EU:ssa tosi tiukasti, ja esim Hipp ei käytä säilöntäaineita, keinotekoisia väri- tai aromiaineita. Mahdolliset lisäykset, kuten C-vitamiini, ovat ravintoaineita tai tuotteen säilyvyyttä tukevia, eikä sitä, mitä yleensä tarkoitetaan “lisäaineilla”. Prosessointi puolestaan tarkoittaa käytännössä kypsennystä, soseutusta ja sterilointia turvallisuuden varmistamiseksi. Se on ihan eri asia kuin pitkälle jalostettu aikuisten valmisruoka. No joo en ole ekspertti oikeasti näissä, mutta tälläinen mututieto ja ehkä ärsyttää tälläinen väärän tiedon kylväminen "myrkystä".

En koe yhtään syyllisyyttä purkista syötetyistä vihanneksista, näen sen olevan paljon terveellisempää kun mitä ympärilläni näen syötettävän lapsille. Ehkä mulla nousi lähinnä tarve puolustaa sellaisia uusia äitejä jotka ottaa stressiä helposti kaikesta pienestä ja mielestäni tämä on maailman turhin aihe syyllistää ketään. (joo, itsellä on vain yksi pieni lapsi, mutta olen seurannut läheltä yli 20 sisruksenlapsen kasvatusta, joten en koe olevani ihan uusavuton)
Toisilla on esim tosi vaikearuokahaluinen lapsi ja silloin on erittäin hyvä jos vaan syö jotain, tai niinkuin mulla puoliso jonka takia pitää matkustella ulkomailla ja muuten vaan päivän tapahtumia ei tiedä ennen aamua ja sitten pitääkin lähteä päiväksi jonnekkin 10 min varoitusajalla, ja koko päivä juosta ympyrää niin silloinkin on hyvä että lapsi syö jotain sinä päivänä vaikka itse ei juuri ehdi. Että pitäisikö kaikki joustamattomuus unohtaa ja keskittyä vain siihen että lapselle on tehnyt itse ruoan Ehkä joillekin juuri se antaa elämään sisällön ja muu elämä onkin aina tiedossa viimeistään edellisenä päivä tai viikkona Matkustaessakin eri jos olet omassa Airbnb:ssä ja siellä kokkailet omia ruokia puolipäivää, mutta kun majoitut sukulaisten ja ystävien luona jotka haluaa välttämättä antaa lapselle ties mitä (esim 9kk ikäiselle hedelmäkarkkeja) niin on hippusen helpompaa vaan esittää tiukkisäitiä ja sanoa että mun lapseni syö vaan tätä purkkiruokaa, koska siinä ei ole suolaa ja sokeria. (Suolattomia vauvanruokia ei muuten ihan helposti löydä ulkomailla kaupasta)

Ehkä vain ärsyttää se että ihmiset ajattelee kaikkien elävän kuten he itse, samalla taloudellisella ja ajankäytöllisellä tilanteella. Ja lapsien olevan samanlaisia kuin heidän lasten.

On myös näitä ruokafanaatikkoja (en tarkota tätä pahalla, mun silmin vaan liika on liikaa) joille esim tietyt öljyt on yhtä kuin myrkkyä. Sitä tässä tarkoitin, että joillakkin on todella tarkkaa että millaista ruokaa syövät ja syöttävät lapsilleen ja ovat kauhuissaan kun muut "vetää mitä sattuu". Mutta jotenkin mulla on täysi rauha tollasen kanssa. Niinkuin aivan yks lysti, lähinnä tulee sellainen harmitus että voikohan ihminen hyvin jos on liian keskittynyt yhteen asiaan. Ja että osaako sitten tarvittaessakaan ottaa joskus edes rennommin ja syöttää sille lapselle vaikkapa sen kaupan soseen.

Uusille äideille toivon minäkin sitä, että eivät joutuisi elämään raastavassa paineessa, jatkuvasti syyllisyyttä kokien. Itse vaan vinkkaan ennemmin näissä keskusteluissa sen ratkaisun, että kannattaa sulkea se some. Niinkuin ihan oikeasti, jos meinaa käydä yhtään raskaaksi. Ei lue niitä juttuja. Koska some on täynnä tommosta ihme vänkäämistä ja törkykommentteja. Vaihtoehdot oikeastaan on se, että joko niitä ei lue ollenkaan tai jos lukee niin muistaa omat realiteetit, on itselle armollinen ja sinut niiden omien arvojen ja valintojen kanssa. Muuten syyllisyys, ahdistus ja ärsytys voi pilata lukuisat päivät.

 

[Pilkki24]

On myös näitä ruokafanaatikkoja (en tarkota tätä pahalla, mun silmin vaan liika on liikaa) joille esim tietyt öljyt on yhtä kuin myrkkyä. Sitä tässä tarkoitin, että joillakkin on todella tarkkaa että millaista ruokaa syövät ja syöttävät lapsilleen ja ovat kauhuissaan kun muut "vetää mitä sattuu". Mutta jotenkin mulla on täysi rauha tollasen kanssa. Niinkuin aivan yks lysti, lähinnä tulee sellainen harmitus että voikohan ihminen hyvin jos on liian keskittynyt yhteen asiaan. Ja että osaako sitten tarvittaessakaan ottaa joskus edes rennommin ja syöttää sille lapselle vaikkapa sen kaupan soseen.

Uusille äideille toivon minäkin sitä, että eivät joutuisi elämään raastavassa paineessa, jatkuvasti syyllisyyttä kokien. Itse vaan vinkkaan ennemmin näissä keskusteluissa sen ratkaisun, että kannattaa sulkea se some. Niinkuin ihan oikeasti, jos meinaa käydä yhtään raskaaksi. Ei lue niitä juttuja. Koska some on täynnä tommosta ihme vänkäämistä ja törkykommentteja. Vaihtoehdot oikeastaan on se, että joko niitä ei lue ollenkaan tai jos lukee niin muistaa omat realiteetit, on itselle armollinen ja sinut niiden omien arvojen ja valintojen kanssa. Muuten syyllisyys, ahdistus ja ärsytys voi pilata lukuisat päivät.

Nuo someasiat ovat jokseenkin kaukana miun maailmasta, kun en varsinaisesti somea käytä, enkä ole niin kovin innostunut lueskelemaan mitään blogeja tms. Mielipide miulla kyllä löytyy siihen asiaan, eikä se ole kovin ruusuinen.
Pahin kirosana on miusta lyhytvideot, joiden katsomista en voi käsittää. Ne ovat kuin liioiteltuja mainoksia, mutta ilman oikeaa sisältöä. Opiskelussa olen järkyttynyt siitä, kuinka paljon videoita on nykyään ujutettu oppimateriaaleihin. En käsitä miksi minun pitää tuhlata 10min sellaisen asian kuuntelemiseen minkä lukisin kahdessa.

Ja miten nivon tämän itse aiheeseen, niin uskon, että liika somen kuluttaminen tekee ihmisten hyvinvoinnille hallaa ja ihmiset jotka voivat huonosti, levittävät eteenpäin omaa surkeaa oloaan siellä somessa. Muna vai kana, mutta olen päättänyt itse pysyä erossa sellaisesta, minkä koen pääsääntöisesti olevan pahasta.

 

[Selah]

Tämä keskustelu nyt kun ajautui paljolti tuohon ratas-keskustelun ympärille niin tuun siihen teeman liittyen kertomaan mun oman arvosteluni tämän päivän eläintarhareissulta.

Olen tosi yllättynyt miten paljon vanhemmilla oli niitä vetokärryjä, rattaita tai vähintäänkin isommilla lapsilla oli skuutti. Musta tuntuu että yksi sadasta alle 5v lapsesta oli ilman mitään kulkupeliä. Tässä ei siis ole kyse siitä etten tiedä yksittäisen perheen syitä. Me kierrettiin koko paikka ja yhteensä tuli 2,5km. Saanko näin isona kollektiivisena otantana sanoa, että vanhemmat on aika ajattelemattomia jos ei opeta lapsiaan käyttämään omia jalkojaan Kuitenkin matka on noin lyhyt yhteensä ja siinä pysähdellään paljon. Itse näin sen automaattisesti täydellisenä harjoituspaikkana omin jaloin etenemiseen.

Ja onhan skuutti liikuntaa, mutta näen sen silti jotenkin jännänä valintana tuohon kohtaan Ja lisäksi ne oli niitä 3-pyöräisiä, eli tasapaino ei harjoitu. Kunnon tuomio tuli mulla kun ei todella ollut kyse yksittäistapauksista

 

[Tiitikkä]

Toisten tekojen arvostelu aihe nousi taas mieleen kun eräs julkkis oli pyöräillyt ilman kypärää ja saanut siitä somessa tuomitsemista niskaansa. Ja hän sitte pohti, että miksi ihmisten pitää puuttua toisten asioihin.

Sinänsä ymmärrän turhautumisen. Ärsyttäis varmaan itseäkin jos tultais minua, aikuista ihmistä, opastaan kuin lasta laittamaan kypärä päähän pyöräilessä.

Mutta kun pohditaan miksi ihmiset puuttuu, niin syy ei ole lainkaan vain negatiivinen.

Miettikääpä hetki täysin rehellisesti tätä elämää, jossa kukaan ei puuttuis koskaan toisten tekemisiin. Ei neuvois, opastais, paheksuis, tuomitsisi. Ihan tosissaan...

Eiihän se toimis niin.

Tietty meillä on lainsäädäntö ja viranomaiset jotka puuttuu tarvittaessa ihmisten toimiin, mutta monesti siihen tarvitaan myös se "kansalaispoliisi", joka asian nostaa esiin. Ja lisäksi meillä on älyttömän paljon asioita, jotka ei ole laittomia, mutta silti moraalisesti väärin. Sellaisella yhteisönpaineella on myös tarkoituksensa. Narsistit ovat tyyppejä, jotka eivät suostu alistumaan siihen ulkopuolisten viestiin; häpeän ja tunnontuskien valtaan, ja siksi he ovatkin vahingollisia persoonia.

Minusta on vaan hölmöä taistella hanakan naiivisti vastaan jotain, mikä selvästi kuuluu tähän ihmisten yhteiseloon täällä maapallolla. Tosiasiassa kanssaihmisten tekojen arvostelu on olennainen asia, jotta yhteiskuntamme pelittää. Se auttaa meitä olemaan parempia ihmisiä. Aika monella se häpeä ja julkinen tuomitseminen ESTÄÄ myös tekemästä kyseenalaisia asioita ja elämänvalintoja. Se ei ole huono asia, vaan päinvastoin.

Vai haluttaisko me oikeesti että raskaana oleva voi vetää kaupungilla perskännit ja tuttu voi pettää omaa kumppaniaan kaiken muun kansan nähden paitsi puolisonsa, ja meillä ei olisi mitään oikeutta moralisoida, jopa puuttua asiaan?

Ihmiset on myös taipuvaisia ylpeyteen. Nään sen tässä ehkä isompana ongelmana, kuin sen että arvostelemisesta pitäis pyrkiä eroon. Olen aika varma, että pahuus lisääntyisi, jos toisten arvosteleminen loppuisi tyystin. Mutta tapahtuisiko lopulta mitään pahaa, jos arvosteluun suhtautuisi edes pienoisella nöyryydellä? Mitä jos tässä pyöräilykypärä keississa asianomainen olisi vain arvostelijoille vastannut rehdisti ja ystävällisesti totuuden: Kiitos huomiosta, mutta minulla oli kuvauksiin tehty kampaus, jonka takia jouduin ottamaan riskin ja pyöräilemään kypärättä. Ja siinä se.

Voiskohan sitä itse kukin pyrkiä enempi tuollaiseen vastaanottoon, entä kuin pahoittamaan mielensä ja syyttämään vastapuolta tyylillä MIKS SÄ PUUTUT MUN ELÄMÄÄÄÄN, OOTKO ITSE JOKU TÄYDELLINEN HÄH??!

Ja oon siis sitä mieltä, että se loukkaantuminenkin toisinaan kuuluu asiaan ja se on just tärkeeki osa. Jos itse teen jotain väärin, ja toinen siitä huomauttaa, niin kyllähän siinä tulee se ylpeydestä pesivä viha ekana. Hyökkäys on paras puolustus jne. Mutta siihen voin pyrkiä vaikuttamaan, että miten sen tunteen käsittelen ja miten sitten toimin ja vastaan arvostelijalle. Etenkin somessa siihen on aikaa, toisin kuin livekohtaamisissa joissa saattaa hermostua ja päästää sammakoita suusta. Onneksi anteeksi voi aina pyytää, jos omaa toimintaa osaa kriittisesti jälkikäteen katsoa.

Minun silmin tänä yksilökeskeisenä aikana on noussut liian suureen suosioon ajatus, että jokainen saa tehdä mitä haluaa ja sen ei pitäis muita liikuttaa. Koska tuo on utopiaa. Se ei kohtaa todellisuuden kanssa ja kuten edellä kävin läpi, niin tuskin kukaan meistä haluaisi lopulta todella elää maailmassa jossa asia olisi oikeasti noin, että jokainen saa tehdä ihan mitä haluaa (lain puitteissa).

Sitäpaitsi eihän ne laitkaan ole vaan tyhjästä nyhjästy. Mitä enemmän yksilökeskeisyys nousee arvoasteikollamme, sitä enemmän se tulee vaikuttamaan myös lainsäädäntöömme. Nämä ei ole toisistaan irrallisia asioita.

 

[KommentoinAnonyymisti]

Luin tämän keskustelun ihmettelen suuresti kommentteja, joiden mukaan rattaissa kuljettaminen jotenkin vähentäisi hyötyliikuntaa lapselta. Lapsihan pääsee rattaista halutessaan kävelemään. Omituista muutenkin ajatella, että koko perheen ulkoilut tulisi asettaa sen mukaan mitä joku 3v jaksaa kävellä yhtä soittoa vain sen vuoksi ettei tuon ikäinen "kuulu" rattaisiin. Jotenkin en suostu uskomaan liian vähän liikkuvien lasten tulevan perheistä, joissa vanhemmat kävelevät useita kilometrejä yhtä soittoa.

Lisäksi aloin miettimään että kuinkahan paljon itse tulen saamaan niskaani rattaita lykkiessäni. Meillä ei ole autoa, joten kokopäivän jalkeilla olevat reissut tehdään sitten rattaiden avulla. Meillä nyt muutenkin lähtökohtaisesti 5 km matka on kävelymatka. 10 km menee sekin kävellen, kunhan juttuseuraa löytyy.

Luulen tässä vaikuttavan suomalainen autokeskeisyys. Ei käy mielessä, että aikuinen ihminen voi kävellä yli taaperon jaksaman kävelymatkan.

 

[Pilkki24]

Minua vähän huvittaa, kun aina joku tulee kommentoimaan vielä vähän rataskeskustelua ilman, että on ihan ymmärtänyt pointtia.

Mutta @Tiitikkä olen ihan samaa mieltä siitä, että moraalin säilymiseksi yhteisössä, sitä tulee varjella yhteisön toimesta!

Siinä on sitten lisäksi sen vastaanottamisen lisäksi se puoli, että miten sen arvostelun tekee.
Esimerkiksi tuossa @Selah mainitsemassa eläinpuistoesimerkissä toteaisin varmaan itse siinä kärryjen luona iloisesti lapselle, että eihän me tuollaisia kärryjä oteta, kun osataan jo kävellä. En lähtisi yleistä ongelmaa kuitenkaan yksittäisille ihmisille tuomitsemaan, vaan ajattelisin, että pieni passiivisaggressiivinen tölväisy ja oma esimerkki saavat riittää. Ehkä sitten korkeintaan kirjoittaisin yleisönosastolle näkökulman. Eli yleinen ongelma ja yleinen lähestymistapa ongelmaan.

Jos joku löisi lastaan nenäni edessä, niin siinä puuttuisin jo suoraan yksilön tekemisiin. Siinäkin on toki useita vaihtoehtoja, miten puuttua. En usko, että suuttuminen muuttaa toisen käytöstä, mutta asiallinen keskustelu aiheesta ja rikosilmoitus poliisille saattaisivat käytöstä muuttaakin. On sitten eri asia pystyisinkö oikeasti pysymään siinä tilanteessa asiallisena (sille on syynsä, etten ole missään sossuhommissa ).

Ja pienemmissä jutuissa... Jos tullaan kertomaan, että "hei anteeksi, tiesitkö, että tällainenkin vaihtoehto on olemassa", ei minua esimerkiksi häiritse ihmisten puuttuminen tai "arvostelu". Se sen sijaan häiritsee, jos tullaan suoraan kettuilemaan. Iskee luontaiset defenssit heti päälle.

Tietyllä tavalla ajattelen, ettei tarvitse normalisoida ja ihannoida vaikka sitä rattaissa istuttamista (vaikka se voi yksittäisessä tilanteessa olla sankariteko), mutta sitä ei tarvitse myöskään arvostella yksittäiselle ihmiselle. Eli pidetään tällaisessa se yleisellä tasolla. Kuitenkin kun on kyse toisia vahingoittavasta tai muusta todella väärästä toiminnasta, niin arvostelu yksilöäkin kohtaan on jo paikallaan.

Toivoisin, että ihmiset uskaltaisivat enemmän puuttua ja yhdessä katkaista oikeasti huonoa käytöstä. Ymmärrän, että pelottaa, mutta olen ollut esimerkiksi tilanteessa, jossa jouduin työni puolesta yksin tekemisiin uhkailevan päihteidenkäyttäjän kanssa ja lähellä olevat useampi kymmenen ihmistä käänsi vain päänsä, kun yritin yksin hoitaa tilannetta. Joukossa oli myös raavaita miehiä, joista olisi varmasti pari voinut tulla kertomaan, ettei naisia uhkailla raiskauksella ja tappamisella. Joukkovoimalla olisi yllättävän suuri vaikutus.

 

[Selah]

PS. Kyse ei ollut Korkeasaaresta, jossa on tosi mäkinen ja raskaskin maasto (jos muistan oikein )

 

[Pilkki24]

PS. Kyse ei ollut Korkeasaaresta, jossa on tosi mäkinen ja raskaskin maasto (jos muistan oikein )

Eläinpuisto ku eläinpuisto. Käyn editoimassa.

Edit.
Done. Joku aivopieruyhteenveto tuli näiden välille, vaikka itsekin olen käynyt muissa eläinpuistoissa useammin kuin Korkeasaaressa.

 

[Emp]

Mun vanhemmuutta ei ole vielä arvosteltu, mutta utelut satuttaa, kun osuu kipeään paikkaan. Esim. imetyksestä kyselee puolitutut ja tuntemattomatkin.

 

[Tiitikkä]

Luin tämän keskustelun ihmettelen suuresti kommentteja, joiden mukaan rattaissa kuljettaminen jotenkin vähentäisi hyötyliikuntaa lapselta. Lapsihan pääsee rattaista halutessaan kävelemään. Omituista muutenkin ajatella, että koko perheen ulkoilut tulisi asettaa sen mukaan mitä joku 3v jaksaa kävellä yhtä soittoa vain sen vuoksi ettei tuon ikäinen "kuulu" rattaisiin. Jotenkin en suostu uskomaan liian vähän liikkuvien lasten tulevan perheistä, joissa vanhemmat kävelevät useita kilometrejä yhtä soittoa.

Lisäksi aloin miettimään että kuinkahan paljon itse tulen saamaan niskaani rattaita lykkiessäni. Meillä ei ole autoa, joten kokopäivän jalkeilla olevat reissut tehdään sitten rattaiden avulla. Meillä nyt muutenkin lähtökohtaisesti 5 km matka on kävelymatka. 10 km menee sekin kävellen, kunhan juttuseuraa löytyy.

Luulen tässä vaikuttavan suomalainen autokeskeisyys. Ei käy mielessä, että aikuinen ihminen voi kävellä yli taaperon jaksaman kävelymatkan.

Mää ite pidän tossa ratashommassa ongelmallisena just tuota että lapsi pääsee halutessaan kävelemään. Minusta lapsen pitää kokea se, että vaikka välillä ei huvittais kävellä niin siihen ei itku auta. Tämä koskee tietenkin vain tilanteita ja perheitä, joissa se on mahdollista. Eli että on terve lapsi ja kohtuullinen matka. Se on minusta nostettu aika usein tässä esiin. Kukaan ei varmasti ole arvostelemassa jos 3vuotiaan kans lähtee useamman tunnin kävelylle ja varalta ottaa mukaan rattaat. Ja ylipäätään en usko että tulet henkkoht saamaan yhtään niskaan, sillä yleensähän nämä puheet käydäänkin tällaisella yleisellä tasolla entäkuin että tuolla oikeassa elämässä joku tulis sulle naputtaan, että miksi pidät rattaissa noin isoa. Ja jos tulee niin voit sanoa miksi.

Nään liikkumattomuutta suurempana kasvatuksellisena ongelmana siis sen, että lapsi ylipäätään päästetään helpolla vähän joka suhteessa. Ja tämä isompi ongelma tuo myös pienempiä ongelmia kuten esimerkiksi tuo liikkumattomuus kun ei raaskita pakottaa lasta kävelemään, ylipaino kun lapsi saa ravintoasioissa liian suuren vastuun, ylivilkkaus kun ei omata ruutuaikaa, yleiset käytöshäiriöt kun ei uskalleta ylipäätään asettaa rajoja lapsen raivareiden pelossa.

Olen itse nähnyt tapauksia, joissa ihan selkeästi se 5 vuotias on jo perheen pomo. Ja tähän muuten riittää ulkopuolisen viiden minuutin tilannekatsaus. Siinä on niin selkeät merkit, että ei siinä jää epäselvyyksiä. Se on ihan järkyttävää, se on niin väärin sitä lapsiraukkaa kohtaan.

Se, miksi vanhemmat nykyään menee sieltä mistä aita on matalin, on mitä luultavammin ainakin osittain seuraus nykyisestä kuormittavasta elämäntavasta. Oma energia menee kodin ulkopuolisiin asioihin ja ei vaan enää jakseta keskittyä kasvattamiseen (huom. varmasti tiedostamaton valinta..).

Itse olen lisäksi pohtinut, että mitenhän se vaikuttaa kun kasvatustyyli on muuttunut aika radikaalisti muutaman vuosikymmenen aikana. Tarkoitus on tietenkin ollut hyvä, eli fyysinen väkivalta on tuomittu. Nyt on siirrytty puhumaan paljon henkisestä väkivallasta, mikä sekin on tietenkin itsessään hyvä, että se nostetaan tapetille. Mutta ongelmana voi olla se, että vanhemmat eivät enää oikeasti TIEDÄ mikä on se oikea tapa. He pelkäävät traumatisoivansa lapsensa, jos ovat "liian" ankaria. Siinä voi heiluri heilahtaa helposti toiseen päähän. Totuus on kuitenkin se, että kahden kilometrin kiukkuinen kävelymatka ei lasta traumatisoi. Se voi olla vanhemmalle rasittava kokemus, mutta siksi se pitäisikin tehdä yhä useammin jotta lapsi oppii että aikuinen määrää.

Me voidaan perustella asioita sillä, että vanhemmat tekee näitä helpottavia valintoja koska heillä on rankkaa. Mutta voi pojat - heillä tulee olemaan rankkaa siinä vaiheessa kun tajuaa että se pikku-ukko/akka on päässyt niskan päälle ja häntä ei saa kuriin tarvittaessakaan.

 

[Tiitikkä]

Ja lisäys tuohon edelliseen tekstiini. Huonosti kasvatettu lapsi tulee vaikuttamaan myös muihin ihmisiin, kuin vanhempiinsa. Siitä voi kärsiä myös sukulaiset, kaverit koulussa/päivähoidossa, hoitajat, opettajat jne. Vaikutus ei lakkaa aikuisikäänkään mennessä, ja silloin haastava persoona on edelleen vaikuttamassa yhteiskunnassamme. Jos tällaisia ihmisiä on paljon, olemme lirissä. Siksi kasvatusasiat kuuluu lopulta kaikille, eikä ole vaan yksilön etu tai harmi, millainen se oma kasvatustulos on. Sen takia on siis inhimillistä, että kasvatusasiat ovat usein tikun nokassa; se on erittäin merkittävää millainen uusi sukupolvemme on, onko suunta parempaan vai huonompaan.

 

[KommentoinAnonyymisti]

Mää ite pidän tossa ratashommassa ongelmallisena just tuota että lapsi pääsee halutessaan kävelemään. Minusta lapsen pitää kokea se, että vaikka välillä ei huvittais kävellä niin siihen ei itku auta. Tämä koskee tietenkin vain tilanteita ja perheitä, joissa se on mahdollista. Eli että on terve lapsi ja kohtuullinen matka. Se on minusta nostettu aika usein tässä esiin. Kukaan ei varmasti ole arvostelemassa jos 3vuotiaan kans lähtee useamman tunnin kävelylle ja varalta ottaa mukaan rattaat. Ja ylipäätään en usko että tulet henkkoht saamaan yhtään niskaan, sillä yleensähän nämä puheet käydäänkin tällaisella yleisellä tasolla entäkuin että tuolla oikeassa elämässä joku tulis sulle naputtaan, että miksi pidät rattaissa noin isoa. Ja jos tulee niin voit sanoa miksi.

Nään liikkumattomuutta suurempana kasvatuksellisena ongelmana siis sen, että lapsi ylipäätään päästetään helpolla vähän joka suhteessa. Ja tämä isompi ongelma tuo myös pienempiä ongelmia kuten esimerkiksi tuo liikkumattomuus kun ei raaskita pakottaa lasta kävelemään, ylipaino kun lapsi saa ravintoasioissa liian suuren vastuun, ylivilkkaus kun ei omata ruutuaikaa, yleiset käytöshäiriöt kun ei uskalleta ylipäätään asettaa rajoja lapsen raivareiden pelossa.

Olen itse nähnyt tapauksia, joissa ihan selkeästi se 5 vuotias on jo perheen pomo. Ja tähän muuten riittää ulkopuolisen viiden minuutin tilannekatsaus. Siinä on niin selkeät merkit, että ei siinä jää epäselvyyksiä. Se on ihan järkyttävää, se on niin väärin sitä lapsiraukkaa kohtaan.

Se, miksi vanhemmat nykyään menee sieltä mistä aita on matalin, on mitä luultavammin ainakin osittain seuraus nykyisestä kuormittavasta elämäntavasta. Oma energia menee kodin ulkopuolisiin asioihin ja ei vaan enää jakseta keskittyä kasvattamiseen (huom. varmasti tiedostamaton valinta..).

Itse olen lisäksi pohtinut, että mitenhän se vaikuttaa kun kasvatustyyli on muuttunut aika radikaalisti muutaman vuosikymmenen aikana. Tarkoitus on tietenkin ollut hyvä, eli fyysinen väkivalta on tuomittu. Nyt on siirrytty puhumaan paljon henkisestä väkivallasta, mikä sekin on tietenkin itsessään hyvä, että se nostetaan tapetille. Mutta ongelmana voi olla se, että vanhemmat eivät enää oikeasti TIEDÄ mikä on se oikea tapa. He pelkäävät traumatisoivansa lapsensa, jos ovat "liian" ankaria. Siinä voi heiluri heilahtaa helposti toiseen päähän. Totuus on kuitenkin se, että kahden kilometrin kiukkuinen kävelymatka ei lasta traumatisoi. Se voi olla vanhemmalle rasittava kokemus, mutta siksi se pitäisikin tehdä yhä useammin jotta lapsi oppii että aikuinen määrää.

Me voidaan perustella asioita sillä, että vanhemmat tekee näitä helpottavia valintoja koska heillä on rankkaa. Mutta voi pojat - heillä tulee olemaan rankkaa siinä vaiheessa kun tajuaa että se pikku-ukko/akka on päässyt niskan päälle ja häntä ei saa kuriin tarvittaessakaan.

Minusta on hassua, että jalkoja rattaissa leputteleva taapero tulkitaan pumpulissa kasvatetuksi lellipennuksi, joka päästetään kaikessa helpolla. On omituista, että pelkkä rattailla kuljetus herättää noin paljon sinulla ja @Pilkki24 negatiivisia ajatuksia. Lasta lellitään, vanhemmat ovat laiskoja, lapsi on huonokuntoinen, lapsesta kasvaa teini joka vaan pelaa eikä tottele. En kyllä itse pakottaisi taaperoa kävelemään samaa matkaa aikuisen kanssa, mutta kukin tyylillään.

Mitä jos minä rupeaisin öyhöttämään täällä, että kaikki autolla kuljetut lapset ovat tablettiriippuvaisia ja koko perhe plösöjä, jossa vanhemmat eivät jaksa kävellä pidempää matkaa kuin taapero. Lisäksi väittäisin että näistä autolla kuljetetuista lapsista kasvaa vinkuvia pullamössöjä, jotka eivät voi itse kulkea 4 km matkaa kaverille. Kuulostaisi aika hullulta, eikö? Yhtä hullulta nuo teidänkin liitännäisoletukset kuulostavat.

Olen itse kasvanut autoilevassa perheessä (toki alueella, jossa auto on melko välttämättömyys), ja usein se yleisin automatka oli alle 5 km hurautus lähikauppaan tms. Yleensä tätä siivitti kova huuto, kun minä ja sisko tapeltiin takapenkillä. Tämän perusteella en pidä autoilua kovin hyvänä liikuntakasvatuksena, meistä kasvoi laiskoja pullamössöteinejä. Vasta aikuisena on tullut huomattua että mullahan on kaksi raajaa, joita liikuttelemalla pääsee pitkiäkin matkoja.

 

[Pilkki24]

Minusta on hassua, että jalkoja rattaissa leputteleva taapero tulkitaan pumpulissa kasvatetuksi lellipennuksi, joka päästetään kaikessa helpolla. On omituista, että pelkkä rattailla kuljetus herättää noin paljon sinulla ja @Pilkki24 negatiivisia ajatuksia. Lasta lellitään, vanhemmat ovat laiskoja, lapsi on huonokuntoinen, lapsesta kasvaa teini joka vaan pelaa eikä tottele. En kyllä itse pakottaisi taaperoa kävelemään samaa matkaa aikuisen kanssa, mutta kukin tyylillään.

Mitä jos minä rupeaisin öyhöttämään täällä, että kaikki autolla kuljetut lapset ovat tablettiriippuvaisia ja koko perhe plösöjä, jossa vanhemmat eivät jaksa kävellä pidempää matkaa kuin taapero. Lisäksi väittäisin että näistä autolla kuljetetuista lapsista kasvaa vinkuvia pullamössöjä, jotka eivät voi itse kulkea 4 km matkaa kaverille. Kuulostaisi aika hullulta, eikö? Yhtä hullulta nuo teidänkin liitännäisoletukset kuulostavat.

Olen itse kasvanut autoilevassa perheessä (toki alueella, jossa auto on melko välttämättömyys), ja usein se yleisin automatka oli alle 5 km hurautus lähikauppaan tms. Yleensä tätä siivitti kova huuto, kun minä ja sisko tapeltiin takapenkillä. Tämän perusteella en pidä autoilua kovin hyvänä liikuntakasvatuksena, meistä kasvoi laiskoja pullamössöteinejä. Vasta aikuisena on tullut huomattua että mullahan on kaksi raajaa, joita liikuttelemalla pääsee pitkiäkin matkoja.

luetun ymmärtäminen... ei miulla muuta