En tiedä maksaako vaivaa pistää nokkaansa tämän debatin ouolelle kun mulla ei ole hirnu vahvaa mielipidettä asiasta kumpaankaan suuntaan/en pidä asiaa erityisen tärkeänä, mutta myös autoilu on käynyt läpi vastaavan kehityskulkua ennen kuin siitä on tullut ns. normi kaikille 'kävelymatkaa' pidemmille matkoilleTuosta rattaiden kantokyvyn kasvusta tuli mieleen, että eihän jokin asia välttämättä ole hyvästä, vaikka sitä voisi tehdä.
Ei ole hirveän montaa sukupolvea siitä kun useimmilla perheillä ei ollut omaa autoa käytössä (eikä tietty ole vieläkään). Se, että nykyään tilanne on toinen, ei automaattisesti tarkoita että kulkupeliä pitäisi käyttää tai pitää normina. Ja eihän sitä tiedä mihin maailma muuttuu seuraavan sadan vuoden aikana - montako sukupolvea tämän pallon kantokyky vielä riittää siihen että melkein kaikilla on omassa tallissa metallihepo ja katetut vaunut joilla voi lähteä kruisailemaan pitkin bulevardeja vain koska se on kätevämpää ja nopeampaa kuin julkiset/kävely.
(Mulla oli silmiä avaavaa yläasteelle ja lukioon yht. 1.5h päivässä bussilla sahatessa tajuta, että se mitä pidin selvästi automatkana oli hyvälle ystävälle ensisijaisesti pyöräiltävä väli. Siinä vaiheessa en tajunnut että asiakokonaisuuteen saattoi liittyä myös perheen vähävaraisuus ja se ettei koulumatkoja enää toisella asteella taidettu yhteiskunnan puolesta tukea, mutta eipä voinut ainakaan hyötyliikunnan puutteesta syyttää. Eihän se hirmu hyvin päättynyt: ystävän rasvaprosentti putosi niin alas että menkat katosivat muutamaksi vuodeksi ja hän joutui myöhemmin kamppailemaan lievän syömishäiriön kanssa - mutta onneksi voi nyt jo paremmin.)