Mäkään en jaksa enää nähdä ketään, ei oo mitää puhuttavaa kun tää raskaus kun ei mulle muuta nykyää tapahdu.
Ja toisaalta ei jaksa raskaudestakaan puhua, ja kuulla niitä "voi että, sellasta se on, no onneks ei enää kauaa" jne.
Mua ei huvita jutella kun miehen kanssa ja välillä oman äidin mutta seki vaihtelee, joskus ei äitiäkä jaksa. Miehen seura ja sen kanssa jutteleminen ei kuitenka yhtää rasita, vaikka ne jutut onki usein just niitä raskauteen liittyviä.
Ja enemmän oireisiin liittyen niin mulla on jumalattoman kipeet häntäluu ja häpyluu, ja neuvolakäynti ei auttanu asiaa yhtään, koska sielläpä juuri paineltiin häpyluuta ja sai maata kovalla alustalla häpyluun päällä, aaaauuuu!!
Liitoskivutkaan ja supistelut ei yhtää ainaka helpottunu tolla reissulla.