Oireita

Miten minusta tuntuu että kaikki oireet hävinnee :confused: tänään ei oo paljo kipeitä supistuksia tullu, muuta ku neuvolan jälkeen. Muuten ollu hiljasta, eikö näiden oireiden pitäny kiihtyä loppuakohden?!?! :mad:
 
Onko sitä raskaana enää ollenkaan? Muuten huomaa ku kauhiasta möhöstä ja siittä ku massussa jumppatunnit... Mutta muuten vaivat tipotiessään.
 
Jaahas, täällä tapahtuu jotain. Illalla alkoi ensimmäiset selkeät supistukset ja sitten jonkun aikaa sitten aloin vuotamaan veristä limaa, ja kohtuu reilusti.

Supistukset on laimentuneet, mutten malta nukkua ja inhottaa kun pelottaa että kastelen koko sängyn..

Kiva tietää että mulla voi olla aamulla vauva sylissä, tai sitten tää enteilee synnytystä viikon päästä..
 
Itsetunnon nousu, seesteisyys :) Pari päivää ollut tosi hyvä fiilis ja kaikkea on jaksanut puuhata.. Esikoisen kanssakin on jaksanut käydä pitkiä keskusteluja ja pelata vähän lautapelejä :)
Tää selkäsärky ja supistelu ei ole kivaa, mutta kyllä se mielialojen laskun voittaa!

Tänään rv 41! 3 päivää niin sitten ehkä käynnistetään, jos tää ei synny ennen sitä <3
Kumpa aika ois jo kypsä hänelle ja tulis itsekseen!
Olen miettinyt myös sitä, jos poliklinikkakäynnillä sanotaan ettei ole vielä tarvetta käynnistää - otanko riskin ja odotan että lähtisi kuitenkin viikon sisällä käyntiin??
Olen alkanut miettimään kaikenlaisia luonnollisia hormoneja mitä äidille kuitenkin kehittyy matkan varrella, ottaisin riskin, jos nyt väkisin se nyt käynnistettäisiin..
Esim. Tämä viikko on ollut mulle itselleni henkisesti tärkeä - jos tätä viikkoa en olisi odottanut, olisi se voinut vaikuttaa koko äiti-vauvasuhteeseen, koska olen jotenkin itse tämän viikon aikana "kasvanut" ja ymmärtänyt asioita taas ja pohtinut äitiyttä ja omaa identiteettiä ja kaikkea.
Mies varmasti pettyy, jos sanon sille tänään että jos la ei suositella käynnistystä koon tai muun takia, niin en sittenkään halua että vauva
savustetaan ulos väkisin,



Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mulle on tullut joku ekakolmannes-flashback. Öllöttää, janottaa, hikoiluttaa-paleltaa ja kauhea himo hedelmiin. Ja sit näköjään itkettää. Luin vaun facevirrasta otsikon, jossa isä on laulanut vastasyntyneelleen Metallican Nothing else mattersia. Padot auki!!!

Alkuraskaudessa tosin the biisi, jota ei pystynyt ees ajattelemaan oli Hyvää yötä viimeinen mammutti. Ei saakeli ei pysty nytkään... :sad010
 
Mulle kanssa tullu tota huonoo oloo, hikoiluttaa, pakko syödä koko ajan jtn pientä et olo ois edes suht ok jne... eli tää alkaa vaan alusta vai hä? :D
 
Nipsumuki sori mutta mua nauratti toi sun viestin viimenen osa... :grin Toi mammutti biisi!
Mutta tiiän kyllä niin mitä tarkotatte, mulla kans palannu vanhoja oireita takasin, oon taas paljo herkempi ja menkkamaista kipua välillä tuntuu, ihankun sillon alussa.
 
Ai, mä luulin et tää mun jatkuva itku ois oire lähestyvästä synnytyksestä van tää sit vissiin tosiaan alkaa alusta!? Väsymyski painaa, iha niinkö alussaki. Dämed!!
 
sama täällä..... pahoinvointi, väsymys, hikoilu, finnit ja kummallisia juilimisia selässä ja alavatsassa.... olisko lopun alkua vai alun loppua...........
 
Väsymys on aivan kamala. Kärsin siitä jo koko syksyn. Sain siihen sairaslomaakin ja nyt se yrittää tulla takasin kovalla ryminällä!
 
Nyt ois tosi ikävä hetki saada tietää olevansa sittenkin norsu. Sori, sun laskettu aika onkin heinäkuussa 2015.
 
Kaikki ne vähäsetki "oireet" on hävinny mitkä vois ees vähä viitata et jotain alkas tapahtuu! Ja mää ku en ois halunnu enää maanantaina neuvolaan!!huoh, odottavan aika on pitkä!!
 
nyt tuntuu sellaista menkkajuilintaa alamahalla... viimeksi neuvolan jälkeen supisteli kaks tuntia... Oisko tänäänkin se mahdollista. Aika kovaa joutui terkka painelemaan mahaa, sanoin sille vaan, että painele vielä kovempaa sinne alaspäin, jotta bebe alkais laskeutumaan.

Pitääkö sitä alkaa tekemään niitä venytyksia kohta...
 
Miehelle kitisin maanantaina, taas huonojen yöunien jäliltä väsyneenä ja myös huolestuneena ku vauva ei juuri liikkunu, että ku ei jaksa mitään ja tekis mieli erakoitua ja pysyä poissa ihmisten ilmoilta ja olla vaan ihan hiljasuudessa. Mieshän ei ymmärtäny mun tuntemuksia yhtään ja kysy et voiko synnytyksen jälkeinen masennus tulla jo ennen synnytystä. :D totesin hälle etten oo masentunu vaan väsynyt ja hitto että mulla on vaikee keskittyy mihkää keskusteluun esimerkiks! Mulla menee kaikki vähä niinkö toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos..ei siinä hirveesti tee mieli kyläilläkkää ku ite on nollat taulussa koko ajan ja vaan tyhmänä nyökyttää päätä! :D
 
Takaisin
Top