Oireita

Mulla tulee myös ajoittain heikotuskohtauksia. Etenkin töissä yleensä useemman kertaa päivän aikana. Järkeilin, että varmaan verenpaineet on matalalla ja hemoglobiini myös, mutta sitten viime viikolla neuvolassa mitattiin hemoglobiiniksi 130 ja verenpaineet oli vähän koholla. Sen lisäks kun mulla on päivittäin päänsärkyä ni alko hoitsu jo tarkemmin kyselee näköhäiriöistä sun muista ettei vaan olis raskausmyrkytys kehittymässä. Mutta ei mulla mitään muita myrkytyksen oireita oo ku päänsärky ja verenpaineet koholla. Silti vähän ihmetyttää ne heikotuskohtaukset. Ehkä alkaa olla vaan sen verta uupunut töissä, että tulee ihan siitä...
 
Miulle tullut nyt sellainen pelko, että tapahtuu jotain hirveetä. Siis Tyypille. Että nyt kun on kaikki valmiina ja pitää caan odottaa, niin pelko siitä, että Tyypille tapahtuu jotain ja mie jään ilman sitä onnellista loppua... ja sitten pitäisi kaikki aloittaa alusta...
Kuulostaa hirveän itsekkäältä ja onkin, mutta mitä mie ajatuksilleni mahdan... se ajatus vaan siitä, että jään kaiken sen tavaran keskelle, ilman sitä kaveria, kuka niitä käyttää ja sitten ne pitäisi varastoida ja aloittaa koko 'odotusprosessi' uudestaan... pelkkä ajatus saa jo itkemään...
Onpa miulla vahva luotto omaan kroppaani ja omaan itseeni....

Sent from my GT-I9105P using Vau Foorumi mobile app
 
Ihan normaalia pelätä. Mäkin pelkään. Ja kun on jo näitä lapsia maailmassa, niin sen enempi pelkää, ettei tällä kertaa kaikki menekään niin onnellisesti.
 
jonppu: ei tuossa oo mitää itsekästä! Kyllä mää ainakin ymmärrän tuon pelon! Pelkään itekki mut yritän työntää sen ajatuksen pois, yritä sinäki. Ikävä kyllä ku se on semmonen asia mihin ei voi vaikuttaa ite enkä halua masentaa mut tottahan se on. Semmosella ei kannata itteään alkaa rasittaa (helpommin sanottu ku tehty..) mut luotetaan kaikki siihen et toukokuussa meillä kaikilla on ne omat pienet kääröt sylissä! <3
 
Mullakin samaa - ei tosin niin vahvaa pelkoa kuin esikoisesta (se oli jo hysteeristä).. Itse yritän pelottavien ajatusten keskellä ajatella, että eipä asiat stressaamalla parane.
Ja vaikka joku tavarat hankkii vasta syntymän jälkeen, niin ihan samalla tavalla sen lapsen voi menettää myöhemminkin, mummini on saattanut 2 lastaan hautaan - yhden 27-vuotiaan ja toisen 60-vuotiaan, aina se on vaikeaa ja sitä katkeruutta ja vihaa ei voi ymmärtää kukaan, en siis halua edes ajatella mitään menettämisiä, se on helpompaa.
Kamalia ajatuksia, lapset on kultaa ja jokainen päivä on kullanarvoinen <3
Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Ihanaa, kun täällä saa tukea.. tämä foorumi on kyllä ollut suuri voimavara koko tämän odotusajan.
Ja lohdullista tietää, etten ole ainut tällaisten ajatusten kanssa...
Pitäisi luottaa vaan tulevaisuuteen.
Kiitos leidit :)

Sent from my GT-I9105P using Vau Foorumi mobile app
 
et oo ainoa jota pelottaa... välillä tulee hysteerisiä itkupurkauksia "mitä jos pikkuselle käy jotain nyt", varsinki ku suht myöhään aloin tuntea liikkeet nii oli olo "onko siellä ketään?" piti mahalle huudella... hyvin on pikkunen mahassa pärjänny ja pärjää ne vauvat hyvin murehtimisesta huolimatta
 
Mulla on melko luottavainen mieli. Alkuunhan olin luottavainen lähinnä sen suhteen että jotain menee varmasti pieleen. Mutta kyllä se pelko että kaikki ei sujukaan on muuttunut jollain lailla raskaammaksi vaikka se pääosin pysyykin taka-alalla.

Nyt vauva kuitenkin tuntuu jo niin todelliselta kun sen touhut tuntuu mahassa niin hyvin. Jotenkin siihen on jo muodostunut suhde. Ja toki se että odotukseni on tiedossa kaikilla, tavarat hankittuna. Jo toivoo jo niin kovasti nyyttiä syliin.
 
Mulla on sama, kuin Nipsumukilla. Nyt loppuraskaudessa on ollut luottavaisin mieli ko. raskauden aikana. :)
 
Nuo liikkeet on rauhoittanut tään äitin mieltä todella paljon. Ennen liikkeitä varmaan 10 kertaa päivässä mietin, et onkohan elossa ja muuta kauheeta.. Sen takia oonkin sanonu, et tää raskaus ollut melko raskasta noiden pelkojen takia ja liikkeet, kun rupes tuntumaan hirmu myöhään! Mut ny on ihan kiva fiilis, kun mähkitään äipän kylkiluitakin :) Tietääpä, et siellä ollaan :)
 
Mä en oikein uskalla luoda suhdetta vauvaan vielä- en osaa ajatella sitä missään muodossa vielä.
enemmänkin jännittää pysyykö itse elossa huolehtimaan noista jo olevistakin lapsista..siis ei mun miehestä olis yksin niistä huolehtimaan..oonkin vannottanut sitä ottamaan heti uuden naisen jos musta aika jättää:grin- eiköhän yksinhuoltajamiehelle kuitenkin löytyis ottaja, naiselle luulis olevan vaikeampi löytää- siis kukaan mies ei varmaan haluais viidenlapsen yksinhuoltajaleskinaista ottaa..o_O aika meriitit seuranhaku-ilmoituksessa..pitäisköhän ne suonikohjutkin ottaa heti puheeksi..
jotenkin mua auttaa miettiä niitä eri vaihtoehtoja katastrofitilanteeseen..kieroutunut mieli..kyllähän muu elämä aina jatkuu, vaikka joku kelkasta putoaiskin..
 
Mie haluisin vahvemman suhteen vauvaan, mutta ei vaa jotenkin onnistu. Se vaan on joku joka potkii mahassa. Yritän välillä tehä mielikuvia kuvittelemalla sen jonkun vauvan näköiseksi, mut jotenkin tuntuu oudolta eikä onnaa.. Kaipa se sellanen suhde syntyy vasta, kun näkee hemmon :)
 
Meilläkin sohva tullut tutuksi miehelle että minulle tällä viikolla :) levottomia öitä. Hengitän raskaasti, käyn pisulla, ja en löydä asentoa. Nice!


Mäkin jonain päivinä pelkään, että jos lapsella on syntyessä jotai tai synnytyksessä käy jotai? Tai mitä tahansa. . Ja sit ajatellen, että jos mä nyt mietin näin niin varmana käy jotain. Iltaisin ja yksin ollessani tulee mietittyä aivan liikaa :/ välillä iskee ihan paniikki!

Mutta tähän asti menny hyvin, että ehkä loppuun asti mennään näin :)
 
Terveiset vaan äippäpolilta taas.... Piti käydä varmistamassa et onhan vauvalla kaikki hyvin, kun mulla on eilisestä asti ollu ihme mahakipuja. Oli sellanen oksetusolo mut ei kuitenkaan mahatautii tullu? Vastahan se oli mulla tammikuussa.
Tänään ne kivut sit paheni kurssilla istuessa niin et piti lähtee kesken päivän pois ja näytille...Vissiin aiheuttaa jo pelkkä paikallaan istuminenkin supistuksia. Sielläki ultrassa ollessa supisti. Tosi mieltä ylentävää saada kaks viikkoa saikkua ja käsky levätä, kun jo nyt se liikkuminen on ollu niin minimaalista kipujen takia... Mut jeejee supistukset on siis tullu takasin... Ja siihen vielä lisäks mahakipua, polttelee kun erehtyy jotain suuhunsa laittamaan.

Tytsyllä kaikki hyvin, melko keskellä käyrää oli nytten kasvu. Mulla paikat kiinni ja 4.1cm jäljellä kanavaa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top