Imetyksen onnistumiseen vaikuttaa moni tekijä. Oma osansa on tisseissä, osansa on vauvalla ja hänen imutekniikassa tai sen puutteessa, osansa äidin hormoneissa, osansa tuella mitä äiti saa synnytyksen jälkeen imetykseen ja osansa sillä miten synnytys ja päivät sen jälkeen on sujuneet.
Mitä armollisempi olet itsellesi, sen parempi. Tärkeintä on, että vauvalla on masu täynnä ja paljon syliä ja kuivat pöksyt! Ei se, että "onnistuuko" äiti imetyksessä. Kun se imetys ei aina ole meidän onnistumisesta kiinni, vaan noiden eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Onnistutaan mieluummin siinä, että osataan pitää lapsiamme sylissä ja helliä ja hoivata parhaamme mukaan!
Itsellä tissit on kasvanu raskauden aikana, mutta kosahtaneet ihan pommeiksi kolmantena päivänä synnytyksestä. Eka lapsi sai suihkumaitoa ja paine lennätti maitoa suihkuna yli kahteen metriin (kyllä, tämä on mitattu). Lapsi alkoi saada raivareita rinnalla ja teki lopulta ihan totaalilakon tissille reilu nelikuisena. Ilman ruokaa lasta ei voinut pitää useita vuorokausia, joten imetys loppui siihen. Tokan lapsen kohdalla aikaisin käynnistynyt hormonitoiminta, eli menkkojen alkaminen tyssäsi maidontulon kokonaan 3kk tienoilla ja imetys oli pakko lopettaa, kun lapsi alkoi kuihtua, kun ei tissistä irronnut enää mitään. Kolmas lapsi sai tissiä 7kk, kunnes maito loppui ihan itsestään uuden raskauden takia. Muiden lasten kohdalla maito on tullut maltillisemmin, mutta sitä on ollut riittävästi, niin kauan kuin rinnat maitoa tuottivat.
"Maito ei voi loppua, jos vaan jaksaa imettää" on ihan paskapuhetta, älkää uskoko sitä! Mulla ei tissit pakanneet, eikä täyttyneet maidosta enää ollenkaan, kun se loppui niin yhtäkisti kahdesta viimeisimmästä lapsesta. Ja olen ekan lapsen kohdalla kokenut ne tuskat, kun tissit vielä luulee, että maidontuotanto on käynnissä. Voihan sitä toki vaan imettää, niistä tyhjistä pussukoista, mutta sääli lasta, joka kuihtuu ja nääntyy maidonpuutteessa.
Olen iloinen jokaisesta imetyshetkestä, minkä olen voinut lapsilleni tarjota ja kannustan kaikkia tekemään parhaansa imetyksen eteen, mutta järki mukana. Imetyksen kestolla ei ole mitään tekemistä hyvän äitiyden kanssa. :)
(sori paatoksellisuus, olen kokenut tuomitsemista ja arvostelua omista eri pituisista imetyksistäni, kuinka imetys on kaikkein tärkeintä. No, ei se ole. Jokainen äidin tarjoama maitotippa lapselle on tärkeä, mutta ei kaikkein tärkeintä.)
Tsemppiä kaikille ja etsikää oman alueenne imetystukihenkilöä, jos ongelmia ilmenee ja pyytäkää sairaalassa imetysohjausta, jos sitä ei teille automaattisesti tarjota! Luottakaa itseenne, että pystytte ruokkimaan lapsenne parhaalla mahdollisella tavalla, oli se sitten omien tissien tuottamalla maidolla tai isin kaupasta kantamalla. Ei mulla muuta.
Mut tänään just yks kyseli multa tollasia asioita niin pyörii mielessä...