Oireita

Mun maha on hämmentävän pieni. Kyllähän sen huomaa, jos ihan ihonmyötästä päälleen nykäsee. Väljät neuleet ja hupparit sen kuitenkin vielä niin peittää, ettei kukaan oo tullu kyselemään. Joillekin kelle olen asiasta maininnu ovat sanoneet, että ei vielä kyllä huomaa jos ei osaa katsoa. Kylläpähän tuo kohta sieltä esille hyökkää :wink Viikkoja huomenna tasan 17.
 
Mulla ei vielä vatsa näy. Olimme itsenäisyyspäivä lounaalla äitini luona, ja äitini nauroi minulle kun olin pistänyt vasta hankkimani mamma housut jalkaan. Sanoin vaan, että tämähän on kohteliaisuus sinua kohtaan koska olen varautunut syömään herkullisia ruokiasi vatsan täydeltä, ilman napin kiristystä :D ja kyllä tuli housut tarpeeseen vatsan turvottua jättimäiseksi.

Huomenna toka neuvola, ja jotenkin helpottunut olo kun ei ole paino noussut viime kerrasta, joka oli siis 2kk sitten. Tuntuu että olisin muuten joutunut syyniin syömisteni suhteen. Ystäväni, joka käy samassa neuvolassa on joutunu syyniin entisen runsaan alkoholin käytön vuoksi. Joka kerta saa olla selittelemässä, että ei ole 'ratkennut' ryyppäämään tai muuta vastaava. Tämän takia on tehty ennakoiva lastensuojeluilmoitus, ja ihan ymmärrettävästä syystä tämä on pilannut hänen odotus aikansa. Sen takia olen vähän varpaillani siitä, mitä siellä paljastan. Olen jättänyt kokonaan kertomatta, sen että kyllä se alkoholi maistui ennen odotusaikaa, enkä myöskään tupakoinnista sanonut halaistua sanaa. Koska tämä ei ole minulle ollut ongelma, en halua että se on sitä myöskään neuvolassa, vaan keskitytään oikeasti tärkeisiin aiheisiin.
 
uh, närästys... Ikinä ennen ei ole ollut, mutta eilen illalla olin varma, että kuolen ja jos en kuole, niin oksennan koko yön.
 
Mul onneks närästys loppunu.. tai ne pahimmat. Välil vielä nousee, mut ei joka syönnin jälkeen
 
Lälly, mä olen myös miettinyt joskus tuota että mitä neuvolassa ylipäätään "uskaltaa" puhua ja mitä ei.
Itsellä on aikanaan ollut hieman masennusta, ei mitään todella vakavaa mutta on ollut mielessä että jos se raskauden aikana iskee tai varsinkin synnytyksen jälkeen, niin uskaltaako tuollasestakaan puhua ilman että joutuu heti hirveään syyniin. Tuntuu kamalalta että tehdään ennakoiva lastensuojeluilmotus, siis varmasti hyvä juttu monessa tapauksessa mutta sitten kun kuulee niitä juttuja joissa se on tehty melko hepposin perusteinkin...

Jotenkin oon ollu tähän mennessä ja varmaan tuun olemaankin niin tarkka siitä mitä juttelen neuvolassa, siis sillätavalla etten ihan estoitta pälätä siellä aivan kaikkea mitä mielessä on, kun ei tiiä miten ne sitte saattaa joskus asiat ottaa ja tulkita.
 
Ei kannata kertoa: esikoisesta kerroin että poltin ennen raskautta tupakkaa, ja alkoholin käyttö oli vähäistä (totuuden siis), mutta jos esim. Olisi oikeasti ollut joku kreisibailaaja ja vähän sekoillut sitä ja tätä ja tehnyt parannuksen, niin en sitä kertoisi - yleensä kun ne neukkutädit ovat vanhempia, he eivät välttämättä ymmärrä, vaikka ei saa yleistää.
Itse kerroin kyllä 17-vuotiaana kärsineenä masiksesta ja kerroin että exä sairastui ja heti oltiin tyrkyttämässä terapeuttia vaikka voin hyvin ;) Eli, katsokaa mihin itse olette valmiita, mutta hienosti kyllä kaikki tajuaa ettei kaikkea kande kertoa :)
Ja minua ahdisteltiin siitä terapeuttijutusta ehkä n. 6 neuvolakertaa, viimeisimmällä kerralla kerroin että ilmoitan itse jos apua tarvin...
 
Pahin, mitä voi neuvolassa tehdä, on kuulemma sen myöntäminen, että on koskaan kokeillut kannabista. Yksikin teinivuosien kokeilu -> suoraan päihdeperheseurantaan.

Mun mielestä on älyttömän hyvä, että neuvolassa kytätään äitien ja isien päihteidenkäyttöä. Mulla on vanhoja koulukavereita, joiden kohdalla varhainen puuttuminen on muuttanut elämän suuntaa. Silti tuntuu älyttömältä resurssientuhlaukselta, jos tenttaaminen kohdistuu menneeseen toimintaan ja siitä vedetään noin rajuja johtopäätöksiä. Sehän johtaa vaan siihen, että asiakkaat oppivat valehtelemaan päihdehistoriastaan.
 
Mie en kans ikinä myöntäisi mitään huumeiden käyttöä tai edes kokeilua. Tai reseptilääkkeiden väärinkäyttöä. Eri asia jos on oikeesti addiktio tai ongelma et käyttää päihteitä lapsen läsnäollessa tai raskausaikana ni kannattaa pyytää apua jos ei kykene ite lopettamaan. Mut niin monella kaverilla on menny kaikki vituiks ku o just jonku kannabiksen teininä myöntänyt. Sen jälkeen mihin tahansa meet terveydenhuoltoon siun tiedot hälyttää punaista ja siut kohdataan ennakkoasenteella "addikti."

Yritä siinä sit saada apua vaikka psyykkisiin ongelmiin ku kaikesta syytetään huumekokeiluita. Tai uniongelmiin ei saa apua. Tai edes kroonisiin kipuihin lääkitystä koska siinä se narkkari kerjää päihteitä. Buranalla saa pärjätä.

Ite oon aiempaa terapiataustaa ja univaikeutta kyllä maininnut jos on liittynyt aiheeseen eikä siitä oo mitään sanottu. Kai vaikutan tarpeeks tasapainoiselta tai jotain. :) Mut itellä on huumeiden "käyttöä" takana 12 vuotta. Kokeilusta ei kai voi puhua jos on kokeillu satoja kertoja? Mut ei oo ikinä ollu addiktiota tai edes säännöllistä se käyttö ja välillä en vuosiin käyttänyt edes alkoholia tippaakaan. En näe tarpeelliseksi mainita ku siihen ei oo mitää riskikäytöstä liittynyt. Viimeisin psykiatriaika mikä miulla oli oli arviointi ja menin sinne pirilaskuissa ja hädin tuskin nukkuneena. Siitä huolimatta miun juttuja hetken kuunnelleena se lääkäri vaa totes et päihdeongelmaa siulla ei ainakaan ole eikä ees kyselly enempää :p

Huumeista on monelle paljon harmia eikä ne todellakaan ole harmittomia. Mut en oikeen välitä tosta huumeiden demonisoinnista, miusta se kääntyy itseään vastaan. Ku väitetään et kerrankin kokeilu voi johtaa koukkuun ni sit ku ihminen kokeilee kerran eikä mitään kamalaa tapahdu ni kohta se on oikeesti koukussa ilman että edes huomaa tai myöntää.

Muualla paitsi terveydenhuollossa oonkin käytöstäni hyvin avoin siinä toivossa et ihmiset kyselis mut ei ne uskalla kun on niin vahvat mielikuvat ja stigma. Miulle voi kuitenki tehdä huumetestin puhtaalla tuloksella ihan milloin tahansa eikä minuu se haittaa jos pikkusieluiset sanoo narkkariks selän takana. Miusta huumekeskustelu tartteis avoimuutta ja nimenomaan tavallisilta käyttäjiltä mut eihän se onnistu leimautumisen pelossa. Eihän huumeet oo juuri koskaan kenellekään hyvästä mut ei ne välttämättä lyhyessä käytössä itselääkintään tai viihdetarkoituksessa mikään saatana ole.
 
Mulla kävi siinä mielessä tuuri kun sain kuulla ystävältäni neuvolan lähestymistavasta. Osaan pitää suuni kiinni sellaisista asioista, joihin olisi mahdollista takertua. Ja ikäväähän se on minunkin mielestä, että nyt jouduin valehtelemaan, mutta minulle on tehnyt jo tarpeeksi pahaa seurata ystäväni raskausaikaa, jossa hänet on leimattu päihdeäidiksi, saati sitten kestäisin sitä itse.
 
Miekin aion kaunistella vaikkei mitään hirmusalattavaa ole, mut aion olla kyllä iiiiiiiihan tyytyväinen elämääni! Vaikka missä hitossa se miun lottovoitto on!!!!!

:cool05
 
Mä tuun nyt tänne kerjäämään sääliä. Muhun iski ihan järkyttävä nielutulehdus tai angiina viime yönä. Olin just viikonloppuna kehuskellut kaverille, että vältyin tosi hienosti syksyn flunssilta raskaudesta huolimatta.

Kävin hetki sitten nieluviljelyssä, mikä oli oikea päivän kohokohta, kuten aina... mulla ei olisi nyt varaa olla hirveästi pois töistä, mutta toisaalta potisin kyllä mielelläni tän taudin ilman antibiootteja, jos se on mitenkään mahdollista.

Päiväunillekaan en pääse, koska odotan takaisinsoittoa neuvolasta (pitää siirtää aikaa, en halua mennä sinne tartuttamaan muita) ja pelkään, että puhelin soi heti kun olen nukahtanut.

Mä oon yleensä aika stoalainen potilas, mutta nyt tulee kyllä valitettua miehelle huomattavasti keskimääräistä enemmän. Mun mielestä olisi vähintäänkin kohtuullista, että se saisi vapaata töistä istuakseen sängynreunalla mun päätä silittämässä.

EDIT: Tarkemmin ajatellen tää mun meininki vaikuttaa ihan siltä, kuin olisin sairastunut miesflunssaan...
 
Itse tajusin esikoisen aikana lukea netistä tietoa neuvolasta näiltä palstoilta, en tiedä vaikka silloin vielä hieman "avoimempana" ja naiivina olisin kertonutkin jotain hölmöä, kiva huomata että on näistä keskusteluista hyötyä :) <3

Ja tsemppiä sairastaville, meillä kiertänyt pöpö kohta 2 kk :/
 
Mä täytin esitietokaavakkeen kaks kertaa. Ensin rehellisemmän version ja sit yön nukuttuani hieman siistitymmän. Kerroin kuitenkin "nuoruuden kannabiskokeilusta", th ei kuiteskaan laittanu sitä mihkään, vaan kirjotti johki ettei mitää aikasempia kokeiluita ym. Oikeesti, ois naurettavaa jos oisin joutunu johki tarkkailuun, kun nyt aikuinen ja nuoruuden hauskanpidot/hölmöydet takanapäin. Mut toki, milläs ne voi erottaa päihdeäidit muutenku koittamalla selvittää riskitekijät.
 
Mä oon tässäkin vanhanaikanen :sad001 Kuuntelin ihan silmät ymmyrkäisinä kun yks tuttu selitti eka käyntiään neuvolassa. Oli kertonu käyttäneensä kannabista, koska kaikkihan niin ovat tehneet ja samaten oli muisti mennyt illan aikana useammankin kerran ja kaikillehan niin on käyny... Noooo, mä en oo koskaan kokeillu kannabista ja viinaakaan en oo pystyny niin paljoo juomaan, että muisti olis menny... valitettavasti :confused: Eikä näihin kukaan ollu mitenkään suuremmin tarttunu ja tyyppi kuvitteli syyksi sen, että kaikki tekee niin... Voi jessus!
 
En mä ainakaan ole sitä mieltä, että kaikki ovat käyttäneet kannabista tai että pitäisi olla. Mun mielestä on vaan huono lähtökohta päihdehuollolle, jos verrattain tavallisiin menneisiin päihdekokemuksiin reagoidaan totaalisella leimaamisella – jotain tieteellistä pohjaa näissä toimenpiteissä pitäisi olla. Kun ihmiset oppivat valehtelemaan hoitohenkilökunnalle, tulevatkin toimenpiteet perustetaan johonkin aivan virheelliseen käsitykseen päihdekulttuurista.

Hyvä, jos osa hoitajista tajuaa olla merkitsemättä jokaista kannabismainintaa asiakkaiden rekisteriin. En olisi luottanut omaan terkkariini tässä... se on kiltinoloinen tyyppi, mutta tunne sukupolvien välisestä kuilusta oli melkoinen. Se teki meille muuten saman asian jonka joku muukin täällä mainitsi: kun tultiin lomakkeen kohtaan "huumeet", terkkari naurahti kiusaantuneesti ja sanoi, että tällaista teillä ei varmasti ole, siirrytään seuraavaan. Ei hyvä!

Mutta palataan raskausoireisiin: onko muiden unielämä vilkastunut raskauden aikana? Ilmeisesti raskausaikana REM-unen määrä vähenee, mutta yöheräilyä on enemmän, joten unet jäävät paremmin mieleen.

Mä muistan joka aamu 3-4 pitkää unta. Oikeastaan vielä enemmän nyt, kun olen flunssassa ja heräilen senkin takia. Aika usein unet liittyvät lapsensaantiin – osa on onnellisia unia, osa menee kauhuosastolle... Tämä on nyt tarttunut mieheenkin. Se ei ole ennen muistanut uniaan juuri koskaan, mutta nyt se on alkanut nähdä vauvaunia. Ainakin ne unet joista se kertoo mulle on hirveän suloisia.
 
Joo, unet on muuttunu. Jotkut unet on niin naiiveja et aamulla naurattaa. Useimmiten, olen jossain hienossa kahvilassa kakkukahveilla, tai sit ulkomailla ostamassa jotain paikallisia leivonnaisia :p Valkkailen vitriinistä erilaisten kakkujen joukosta herkullisimman näköset palaset. Hassua et oikeesti mua ei tän raskauden aikana ole tehny hereillä mieli makeeta, mut unissa mässäilen. Lineekö yöllä hiilareiden tarvetta joka näin uniin purkautuu? Muutaman kerran olen nähny unta myös tummahiuksisesta suloisesta tyttövauvasta, saas nähä keväällä onko se mun tuleva minime :)
 
Mun unissa mä useimmiten a) matkustan; b) synnytän lapsen, joka on jo syntyessään hyvin iso ja pärjäävä. Usein sellainen viisivuotiaan oloinen vaaleanruskeatukkainen, vakava rimppakinttutyttö.
 
Mä niin toivoisin, etten näkis unia. Milloin mä istun keskellä yötä kahvilassa milloin mitäkin. Ja pahinta on, että jos herään kesken unien vaikka vessaan, se uni jatkuu, kun saan uudestaan unen päästä kiinni. Todella ärsyttävää. Haluaisin nukkua yöni sikeästi, jotta olisin aamulla virkeä. :mad:
 
Miulla on taas outoo jos mie en nää unta. Millon demonibroilerit hyökkää yms.. Yleensä miun unet on siis iha päättömiä. Miusta tulis melko hyvä B-luokan kauhuleffojen kirjottaja :laughing001
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top