Oireita, oireita..

Eka omepratzol, eka kohtalaisesti nukuttu yö pitkään aikaan. Kiitos leidit tästä vinkistä! :Heartpink

Pitäisi kait olla kiitollinen että fyysisesti olen muutoin kestänyt todella vähävaivaisena *koputtaa puuta*, aluksi oli 24/7 huono olo, mutta en oksentanut kertaakaan, näin toisella kolmanneksella kerran on vetänyt suonta yöllä, päivän pari on ollut toisessa nivusessa hiukan jumia, muutamana päivänä liitoskipua paikallisesti siinä häpyliitoksen seudulla. Mutta silti en kyllä toivoisi mahavaivoja yhtään kellekään. Hiukan samalla tapaa kuin selkävaivat, vaikuttaa oloon niin kokonaisvaltaisesti jos pakki ei toimi.

Täällä salamatkustaja on muutoin liikkeissään varsin rauhallinen, mutta innostuu aina potkuttelemaan jos syön tai juon jotain :D Joskus jo se että katson jonkin syötävän kuvaa tuntuu riittävän. Olisikohan tulossa ns. perustarveihminen niin kuin äitinsä?
 
Väsymys näköjään hiipii taas kuvioihin. Olin aamulla NIIN kateellinen kissalle, joka nukkui sikeästi vauvansängyssä pienellä kerällä <3 Olisin itsekin voinut ihan hyvin jäädä kotiin vain olemaan. Mutta ei auttanut, töihin vaan oli lähdettävä, vaikka silmät ei meinaa pysyä auki. Sinänsä kyllä luulen nukkuvani yöt kohtuullisen hyvin, mutta ilmeisesti yöllisen vessakäynnin jälkeinen unitila ei olekaan kovin hyvää, virkistävää unta :shifty: Olen kyllä nyt parina viime yönä nukahtanut mielestäni ihan hyvin vessakäynnin jälkeen, mutta näen kyllä unia siinä vaiheessa varmaan paljonkin, mutta en enää muista niitä aamusta. Lonkat tosin hieman kettuilivat viime yönäkin, mutta ei niin pahasti kuin maanantaita vasten yöllä, ei siis niiden takia tarvinnut ainakaan valvoa, mutta kai se häiritsi sitten unta jotenkin.

Voisikohan osa tästä väsymyksestä olla psykologistakin, kun joka aamu on aina vain ikävämmän tuntuista lähteä töihin o_O Jotenkin siis tuntuu, etten millään jaksaisi, tai ehkä oikeammin ei huvittaisi, vaikka oikeasti kyllä jaksan kun vaan lähden liikkeelle ja työpäivätkin sujuvat kohtuullisesti.
 
Kaari, Voihan se osin olla psykologistakin. Vaikka kyllä tässä vaiheessa jo monella palaa tuo väsymyskin kuvioihin.
Itse muistan ainenkin ettei töissä ollut niin skarppina kun enää ei jaksanut sillä tavalla panostaa. Sitten sitä oli kotonakin työpäivän jälkeen aina vaan väsyneempi, kun se oli henkisesti niin raskasta pusertaa. Esikoisesta jäin sairaslomalle ajoissa ja kyllä se helpotti myös tuohon väsymykseen.
Tosin kun yöt alkoivat olla rikkonaisia niin sai nukkua niin halutessaan aamulla pitkään tai päiväunia. :)
 
Mulla ainaki tuntuu ettei yhtää huvittais töihin mennä vaikka sit ku töihin pääsee ni on ihan kiva. Kai seki mulla vaikuttaa et oli nii pitkää kotona esikoisen kans ni totuttelua vaatii, mutta eipä tässä enää kauaa tarvi jaksaa. Työpäivien jälkeen on kyl tosi sippi, ja jos on vp ni yks ainaki menee täysin toipuessa. Mut jos kovi ylivoimaiseksi väsy käy ni kai sit mietittävä saikkua.
 
Mä olen ainakin nyt taas vaihteeksi kokenut olevani väsyneempi. Mitään kauheeta väsymystä mulla ei oo ollukkaan mutta semmosta pientä normaalista poikkeavaa silloin ekalla kolmannekselle. Nyt tuntuu palanneen, harmi vaan kun en nykyään yhtään osaa nukkua päiväunia vaikka esikoinen nukkuu ja itteä väsyttää :(

ennen esikoista ei ollut mitään ongelmia päiväunien nukkumisen kanssa mutta siitä se alamäki alkoi. Ensin vauva nukkui niin lyhyitä pätkiä että itse ei ehtinyt ajatellakaan nukkumista syömiseltä tai vessassa käynniltä. Sitten kun vauva alkoi nukkua pidempiä pätkiä ja vaunuissa pihalla niin sairaalasta tuttu pelko lapsen varastamisesta puski päälle. Ja lopulta olin niin sekaisin vähistä unista että jos erehdyin nukkumaan vaikka vaan lyhyetkin päiväunet niin en yöllä saattanut nukkua ollenkaan o_O ja nyt en sitten vaan yleensä pysty. Todennäköisimmin silloin pystyy jos joku muu on paikalla että voin unohtaa sen lapsen ihan kokonaan, niin silloin saan nukuttua. eli olen todennäköisesti nukkunut viimeisen reilun 1,5 vn aikana ehkä 10-15 päiväunet.
 
Voi Nuppu, kuulostaa rankalta. :sad001
Samaistun kyllä hyvin tuohon ettei osaa nukkua päiväunia lapsen kanssa.
Meillä kävi yleensä niin että lapsi nukkui 2-3h päiväunet jopa, mutta odotappas jos itse menin pötköttämään viekkuun niin sinkosi salamana pirteenä ylös. :grin (Ja vauvana tuo vaihe kun ei nukuttu juuri lainkaan kuin pienissä pätkissä)
Nyt kun mies on ollut kotona on ollut hieman tuota ongelmaa että nukun päivällä niin öisin en enää unta saa. Mutta on nyt tullut ainenkin kurottua noita vuoden aikana saamia univelkoja kiinni ehkä.
 
Ihmeesti sitä vaan tottuu :D mut hirvittää jo etukäteen se aika kun tietää et ekasta vuodesta ei muista MITÄÄN jälkeenpäin o_O ja Itellä nyt sikäli hyvä tilanne kun ei ainakaan tarvi töissä sinnitellä. Kotona nyt pärjää silmät ristissäkin.
 
Täällä väsymys hetkellisesti poistuu (tyyliin päivän oon energisempi ja seuraavasta päivästä eteenpäin taas ihan koomassa), mutta muuten ei oo toi väsymys poistunutkaan/ helpottanutkaan missään vaiheessa ja kauhulla odotan miten väsyny sitä synnytyksen jälkeen sitten onkaan.
 
Mulla on nyt kans väsymys palannut. Nukun toki katkonaisesti wc-käyntien ja muun takia, mutta saan unen päästä kyllä aina kiinni ja yhteensä tulee se n.8h nukuttua, mikä on mulle paljon. Silti tuntuu päivällä, etten vaan jakssa. Osittain tämä johtuu varmastikin työstressistä... Mietityttää vaan, että miten pitkään pitää jaksaa tätä väsymystä töissä :sad001
 
Samaa tässä mietin, että miten kauan tätä jaksaa, kun meinaa nukahtaa työnsä ääreen. Ehkä olisi hiukan erilaista, jos pääsisi liikkumaan töiden luonteen takia, voisi ehkä jaksaa paremmin, mutta kun kaikki työ on tässä tietokoneella, niin työt sitten keskeytyy joka kerta kun tästä johonkin lähtee. Ja tuntuu niin hullulta lähteä mihinkään kekkuloimaan ilman pätevää syytä, joten tässä sitä sitten kangistuu entisestään päivän aikana... ja ihan oikeasti välillä huomaan, että tulee käytyä unessa, kun siitä sitten havahtuu, että mitäs mä olinkaan tekemässä :facepalm: Jonkinlaista stressiä mullakin kyllä on, vaikka työ on sinällään kevyttä kropalle, niin pää joutuu koville, kun pitää keskittyä, ja työssä on välillä melkoisia aivohaasteita kyllä. Vaikka olen näitä töitä tehnyt yli 10 vuotta, silti tulee eteen tilanteita, joissa oma tietotaito ei vaan riitä, ja sitten menee aikaa kun etsii oikeat ihmiset, joilta kysyä...
 
Eka vuosi joo menee aika sumussa. :wideyed:
Kirjoitelkaa ihmeessä ylös vauvan kehitystä ym kun niitä ei kaikkia sitten muista enää myöhemmin. Tämän vinkin sain itse liian myöhään. :facepalm:

Eilen yöllä heräilin tasan 2h välein!
Onneksi sain aamulla nukkua pitkään. Ja joka kerta tietysti ramppasin myös vessassa. :shifty:

Tuo kyllä voi juurikin olla pahin että joutuu istumaan työpisteellä. Liikkuvammassa työssä sitä pysyy väkisin virkeänä ehkä paremmin. Se tunne on kyllä kaamea kun voisi nukahtaa suurin piirtein niille sijoilleen pystyyn.
Tsemppiä Kaari!
 
Mua Miitu hirvittää omalla kohdalla just tää 'ensimmäinen vuos menee sumussa' kun itsellä esikoisen ensimmäinen vuos päättyy samalla kun toisen alkaa eli tässä mennään 2 vuotta yhteen pötköön sumussa :( Onhan siitä tietysti muutkin selvinnyt, mutta kyllä se oma jaksaminen oikeesti pelottaa...
 
Minä taas en tajua miten en oo päivisin sen väsyneempi vaikka yöunet ovat jääneet tosi vähiin viime aikoina johtuen lähinnä remontoinnista aiheutuvista pitkään venyvistä illoista... No tänä aamuna oli kyllä vaikee herätä (olihan tää jo kolmas työaamu loman jälkeen! :D) mutta muuten jaksaa ihan hyvin...
Uutena oireena on nyt ilmaantunut jalkojen turvotus joka alkoi toissaviikolla Saksan matkalla, siellä kun oli hellettä koko viikko, oli muuten melko tukalaa, onneksi Suomessa on mukavan vilposat kesäkelit! :D
 
On kyllä onni näin raskaana ajatella ettei Suomessa ole kunnon helteitä näinä kesinä juuri nähty.. Kyllähän se tekee olon tukalaksi ja ne turvotukset. :arghh:

Täälläkin kai väsymys tehnyt come backin, vaikka yöt onkin katkonaisia saan kuitenkin aamuisin nukkua joten siinä mielessä ei pitäisi väsyttää. Silti täytyy parin tunnin päikkäritkin nukkua.
 
mäkin voisin helposti nukkua vaikka kellon ympäri mut pakko saaha päivisin jotain tehtyäki ettei vaa makaa sängyn pohjalla :D
käydään nukkumaan aina 12 jälkeen, riippuen onks miehellä töitä vai ei, herään ekan kerran 7-8 ja jatkan sen jälkee unia johonki max. 12.30 [emoji85]

muutamat harjotussupistuksetki alkanu tän viikon aikana, ei satu tai tunnu muutenkaa paitsi sillon jos on kauhee vessahätä samaan aikaan. huomaan sen vaan ku maha kovettuu mut ei häiritse mitään tekemisiä :)
 
Jalat turpoaa täälläkin iltaa kohden, eniten työpäivinä, muulloin liikuskelen enemmän pitkin päivää, se auttaa. Olen myös ollut kiitollinen, ettei mitään hurjia helteitä ole ollut, olisin varmaan turvoksissa koko eukko, kun muutenkin kärsin helteiden aikaan :/
 
Mulla on nyt tainnut tulla jäädäkseen alavatsa kipu.. Tai yleensä aamulla kun herää niin sitä ei ole, mutta jos imuroi tai tiskaa tai kävelee normaalia enemmän, niin kyl se kipu sieltä jossain vaiheessa ilmestyy.. Tänään sitten tuli sitten tehtyä vähän normaalia enemmän, ja nyt hyvä että edes kävelen pystyy.. Istualleen ei tunnu miltään mutta liikkeelle jos lähtee niin koskee. En oikein tiedä että mitä tää kipu on, jotain tilapäistä liitos kipua vai harjoirussuppareita?:inpain:
 
Siiru sanoi:
Mulla on nyt tainnut tulla jäädäkseen alavatsa kipu.. Tai yleensä aamulla kun herää niin sitä ei ole, mutta jos imuroi tai tiskaa tai kävelee normaalia enemmän, niin kyl se kipu sieltä jossain vaiheessa ilmestyy.. Tänään sitten tuli sitten tehtyä vähän normaalia enemmän, ja nyt hyvä että edes kävelen pystyy.. Istualleen ei tunnu miltään mutta liikkeelle jos lähtee niin koskee. En oikein tiedä että mitä tää kipu on, jotain tilapäistä liitos kipua vai harjoirussuppareita?:inpain:
Click to expand...
Mulla ollut samanlaista jo pari kuukautta, päivittäin. Aamulla kun herään, on hetken, jopa pari tuntia hyvä olla eikä koske mutta kyllä se kipu sieltä tulee, joka päivä. Harjoitussupparit on ainakin omalla kohdalla asia erikseen, nämä kuvailemani kivut ovat varmaan paikkojen venymiskipuja, kasvukipuja, liitoskipuja yms. Tämä on minun toinen raskaus ja yhtä kivuliasta oli viimeksikin. Panadolia menee 1-3g/pv, riippuen omasta kivunsietokyvystä:/
Tsemppiä sinulle kipuilujen keskelle!
 
Tsempit kipuilijoille! :sad001
Rankalta kuulostaa että joka päivä odotettavissa ja Panadoliakin saa kulumaan.

Kuluu kyllä täälläkin aika ajoin, supistusten tai jalkasärkyjen takia.
Mutta kun on nyt viikon ottanut ihan levon kannalta on kivut poissa. Ellei erehdy jotain tekemään.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top