Uh kuulostaapa kurjalta miiuska92! Millä viikolla olet nyt? Minulla meni kans viikolta 6 eteenpäin ihan tosi huonoissa oloissa. Mulla on vielä kaiken lisäksi paha oksennusfobia, joka jotenkin on aiheuttanut sen, että oksennus ei tuu kurkusta alas refleksin jälkeen, se jää sinne ikäänkuin lukkoon. Niinpä kaikki kesän autoretket istuin yökkien ja syljeskellen vaahtoa pussiin ja itkien hilittömästi. Ja ripuloin tolkuttomasti. Olin ihan nuutunut enkä kyennyt mihinkään ! Voi mikä kesänviettotapa. :D
Mutta huh, tänään on viikko 11+1 ja täällä alkaa vihdoin ja viimein helpottaa pahoinvoinnit!! Olen alkanut syömään taas ihan kunnon ruokaa, eikä ole enää sitä jatkuvaa etomista läsnä. Ihan huippua! *koputtaa puuta* Huomaan, että sokerin syönnistä tulee helposti huono olo ja sellanen tosi sokerinen inha tunne, eli sitä kun vältän niin pysyy paljon parempana fiilis. Väsyttää vieläkin, ja pidän koko ajan huilitaukoja kaiken välissä mitä ikinä teenkin. Mutta noin niinkuin yleisesti on olo parantunut tosi paljon, pystyn jo käydä ulkona, kaupassa, pakata muuttokamoja, tehdä ihan normaaleja juttuja! En niin tehokkaasti kuin ennen, mutta on tää kyllä edistystä.
Se mikä nyt on muuttunut, on lisääntynyt herkkyys. Itken ihan kaikelle. Itken, kun näen koiranpentuja videolla, kun äiti laittaa mulle tekstiviestin. Itkeä pillitän vain, puh, ainiin ja mieleni tekee tosi paljon ruokia mitä söin lapsuudessa. Kummaa! En ole aikapäiviin syönyt valmisruokia, mutta yhtenä päivänä oli pakko saada pastaa juustokastikkeessa, muumilimpparia, kaalikääryleitä. Voi hyvät hyssykät miten hassuja tommoset nyytit meistä tekee.