Oireet

Kamala olo. Olen niiiin raivoissani, jos tämä on turhaa, enkä todellakaan tiedä koska olen valmis yrittämään uudestaan, jos menee nyt pieleen.. Vain esikoisesta on ollut näin huono olo, ehkä lasken sen mielessäni hyväksi merkiksi :) (vaikka tiedän ettei se niin toimi)

Oon miettiny ihan samaa. Siksi ehkä kaduttaakin nyt että en mennyt varhaisultraan. Nyt 10+5 ja on pari päivää ollu jo parempi olo. Toisaalta mulla on hirvee flunssa päällä ja mietin onko tää vaan jotain itsesuojelua ettei joudu yökkimään kun on jo muutenkin hirvee olo. Oon siis varautunu että järjetön yökötys palaa kun flunssa lähtee :D esikoisesta kyllä loppu ennen 12. viikkoa.
 
Itkuherkkyys on näköjään nostanut päätään. Tänään kuuntelin lapsuuden lempilaulua Ihme ja kumma. Haluaisin, että se lauletaan ristiäisissä ja kunnon vetistelyhän siitä seurasi kun erehdyin sitä miettimään :grin täytyy oikeasti varoa mitä ajattelee milloinkin, kun itkettää hyvät ja surulliset asiat.
 
Minun täytyy kyllä sanoa että oon ihan uupunut näihin oireisiin :shifty:
Aamuisin oksettaa tietenkin, aamupalan jälkeen ehkä tunti ettei oksentaa, etoo kuitenkin. Jatkuvasti pitää syödä jotain (ja se näkyikin sitten neuvolassa). Lounaan jälkeinen hetki ehkä paras koko päivänä. Tämän jälkeen loppupäivä meneekin etoessa ja oksennellessa. Mikään ei maistu, kun tuntuu että olen ihan täynnä, kuitenkin oksennan tyhjää pyttyyn.

Oon ihan kamalan väsynyt. Työtä ei meinaa jaksaa tehdä edes. Naama kukkii, hiukset rasvottuu. Itkettää herkästi. Kiukuttaa herkästi.

Odottelen kyllä suuresti että tämä pahoinvointi helpottaisi.

9+1
 
Tänään oon vaan pillittäny ja hermo kireel. Tuun hulluks ton rakkaan esikoiseni kanssa kun ihan mahdotonta taas tää elämä sen kaa. Aamusta iltaa jatkuvaa tyytymätöntä kitinää ja roikkumista ja seuraamista. Haluisin leikkiä mut ei jos tuun leikkii roikkuu mussa kiinni. Jos mennään ulos roikkuu kiinni. Jos mennään kauppaa max. 20min ja hermo menee vaunuissa. Jos mennään moikkaa muita äitejä ja vauvakavereita roikkuu kiinni eikä tee mitään. Sen jälkeen kun kotiin pääsee itkee hysteerisesti koko loppu päivän. Kotona en oo saanu siis ikinä tehtyä mitään kun ei tuon kanssa vaan pysty. Mä taas jos jotain alan tekee haluun tehdä sen loppuu ilman ylimääräsiä keskeytyksiä. Jos lähden vessaa tulee itku, jos laitan lattialle tulee itkuu. Tuntuu et mikään ei kelpaa eikä missään oo hyvä tolla lapsella. Sen tyytymättömyys on vaa kasvanu kun ikää tullu enemmän. On vasta 9,5kk. Tiedän et on pieni mut ehkä joku voi samaistua kun tää vaan ei oo semmosta normaalia roikkumista tai yhdessä oloa. Vaan se on jotain ihan käsittämätöntä et monet on päivitelly sitä et ei jaksais itsekään jos tollasta olis koko ajan.

Onko muilla esikoiset tälläsiä ihme roikkujia ja kitisiöitä? Mä ymmärrän itkun ja se ei mua haittaa. Eikä se et tahtoo sylii, mut se haittaa et oon joku pehmolelu jota voi nipistellä ja repiä ja raapia ja jonka päällä voi roikkua ja pomppia miten tahtoo. Meidän kissa on ihan kärttynen kun senkin päälle yrittää koko ajan nousta ja repii ja seuraa. Sit itkee kun kissat lähtee karkuu tai äiti lähtee vessaa vähän tuulettumaan. Sit jos kiellän niin itkee ja haluu takas syliin.

Mut tuo tyytymättömyys saa mut tuntemaan oloni huonoksi äidiksi ja mulle tulee riittämätön olo! Mä en vaa oikeesti kohta jaksa! Nyt vielä enemmän heränny et mitä sit kun näitä on kaksi vai voisiko sit toinen olla semmonen vähän itsenäisempi vauveli. Tuntuu vaa et toi laps ei oo semmonen normaali miten muut lapset on. Just hetki sitten oltiin vauvatreffeillä niin muut menee ja tutkii ja mitä tekee mun vauva? Roikkuu paidassa ja kitisee ja alkaa itkee jos joku muu vauva koskee.
Toivottavasti en kuulosta hirveeltä mut oon vaa niin väsyny. :( Rakastan tota lasta niin paljon kun mitään muuta, mut haluisin jo pikkusen tilaa hengittää.

Oon siis ite päiväkodissa ollu pienillä eikä nekää ollu tälläsiä! Ekat 6kk tosiaan oli vaan sylissää mihinkää muualle ei saanu laittaa.

Anteeksi tämä vollotus mut pakko oli avautuu jonnekin!

Mä voin kyllä ymmärtää sua. Mun esikoinen oli kans niin, että ekat 6 kk vain sylissä kokoajan ja mikään ei kelvannut kuin syli tai se, että tein jotain sirkustemppuja naaman edessä. Ja hän oli just tuollainen kun mentiin johonkin, että kokoajan sylissä, vaan eikä kiinnostunut muista vauvoista tai lapsista ennen kuin 1.5 vuotiaana. Mutta siis saa sanoa että 2 vuotta piti kantaa sylissä. Nyt alkanut päivähoidon aloituksen myötä itsenäistyyn, kun joutunut oleen myäs muiden hoidettavana. Sanoisin että koita kestää koska sitäkin tulee ikävä, kun se lapsi ei enää 2.5 vuotiaana aina haluakkaan syliin :D ja ehkä semmonen jos vauva ois välillä hetkittäin jonkun muun hoidettavana, niin voisi reipastua.. sillain pikkuhiljaa totuttaa olemaan erossa ja sitten aina ottaa heti syliin kun tulee takaisin.. tai voi tuon ikäiselle jo sanoa, että äiti tekee nyt tämän ja ottaa sitten syliin. Ja sitten muistaa myös toteuttaa se syliin ottaminen..
 
Onko muilla vieläki kauheeta väsymystä? Mä oon ihan vetämätön. Pienetkin jutut tuntuu ylitsepääsemättömän raskaille hoitaa. Muuten ei mitään oiretta ookkaan. Hb oli kyllä aika alhaalla jo.. edellisestä raskaudeata muistan vaan sen puolivälin, kun kaikki oli mukavaa ja helppoa ja olin elämäni kunnossa. : D
 
Mulla on vieöä ajoittain väsymystä tai pitäiskö sanoo toiste päin oon lähes koko ajan väsyny mut ajoittain tulee zemppaus päiviä etten ookkaan niin väsynyt ja jaksankin jotain tehdä kuten tänään oon ollut aika ahkeralla päällä :)
 
Mä oon yhä edelleen jo kolmatta viikkoa ihan järkyttävän väsynyt ja voimaton. Nukun 11-12h yössä ja en jaksa tehdä juuri mitään saati lähteä käymään missään. Ei vaan yksinkertaisesti jaksa. Mies on joutunut hoitamaan lähes kaikki kotihommat viimeaikoina, hyvä kun jaksan töissä käydä. Nyt siis 9+6
 
Ehdinki jo vähän hurrata, että yökötys ois poissa. Sieltähän se kuitenkin eilen palas ja ihan kunnon 24/7 tyyliin. Ekaa kertaa oli vaikea nukahtaa kun oli niin vellova olo. Nyt nimenomaan sellanen vellova olo niinku mahataudissa eikä ihan samanlainen yökkäily kun tähän asti oli. Todella rasittavaa. Samalla kuitenki koko ajan nälkäki, mutta siitähä se vasta hirvee olo tuleekin kun jotain mahaan laittaa.
10+6
 
Mulla on ollut pari päivää helpompaa pahoinvoinnin kanssa. En ole oksentanut, eikä koko ajan etonut. Yökötyskohtauksia on kyllä tullut, mutta menneet nopeasti ohi. Esikoisesta ei ollut yhtään tällaista pahoinvointia... Kamalaa, jos se tulee vielä takaisin. Mutta onhan tätä alkuraskautta vielä jäljellä.

Jotain nivus tai liitoskipuja on paljon (millä nimellä niitä kutsuittekaan, unohdin), mutta niiden kanssa kestää. Alan myös tajuamaan, mitä se jatkuva väsymys tarkoittaa. Tähän asti olen ollut aika virkeä, mutta nyt on voimat vähissä. Pahoinvointikin tietenkin vaikuttaa, jalat on usein ihan spaghettia.

8+4
 
Edelleen vähä-oireista on ollut. Viime yönä heräsin ekaa kertaa huonoon oloon, ja sen takia oli vaikee saada unta uudestaan. Eli n. klo 2-3 tuli valvottua. Aamulla kuitenkin taas hyvä olo, ja aamupala maistui. Pahin väsymyskin on väistynyt.

Maha on kyllä iltaisin turvonnut ja selkeästi kasvanut. Mutta on kyllä tullut syötyä enemmän, voi johtua siitäkin :wink

Eka ultra vasta 6.10. ja ei jaksais enää oottaa! Toivon vaan että kaikki hyvin :oops:
 
Viime yönä tapahtui jotain vähän outoa; mulla ei oo koskaan ollu mitään ongelmia alaselän kanssa (lavan seudulla ja niska/hartiaongelmia sitäkin enemmän) mutta aamuyöllä heräsin ihan jäätävään kipuun alaselässä, sellainen reilun kämmenen kokoinen alue siinä vasemmalla puolella, melkein jo kyljen puolella. Sitä kesti ehkä 10 minuuttia ja sitten se siitä pikkuhiljaa antoi periksi mutta kyllä siinä miehen kanssa jo mietittiin ensiapuun lähtöä. Kipu oli siis niin kova että olin aivan hikinen. Kun olen töissä tehnyt hommia vähän hankalissa asennoissa niin alaselkä on vähän "kipeytynyt" joten ajattelisin että olisiko tämä ollut seurausta fyysisesti rankasta työstäni? Pelkäänkin että selkävaivat alkavat nyt, vähän ennemmin kun olin pelännyt, sillä meillä töissä ei selkävaivaisena tee mitään ja on ollut tapauksia että suurinpiirtein 4. kuulla on jouduttu jäämään ko. vaivojen takia kotiin.

Onko muilla ollut tälläistä? Kyllä minä tämän haluaisin raskauden piikkiin laittaa. En ajatellut olla mihinkään neuvolaan yhteydessä mikäli homma ei toistu. Tällähetkellä alaselkä ei ole varsinaisesti kipeä mutta vähän outoa tuntemusta on.
 
Mulla on selän kipuilua, mutta ei noin pahaa.. yleensä just ala selkä mut välillä saattaa myös yläselkä kipeytyä, mulla myös skolioosi ja kyfoosi, jotka saattavat vaikuttaa selänkipuiluun, mutta tosiaan ei oo pahoja kipukohtauksia tullut, ei esim särkylääkettä oo tarvinnut ottaa
 
Raskaushormonit erittää kroppaan sellasta ainetta, että nivelet (ja olikohan myös rustot) pehmenee ja usein odottajilla on tämän takia esimerkiksi selkäkipuja, rannekipuja, lonkkakipuja, yms... Joillakin ranteet puutuu ja/tai vihloo varsinkin öisin ja tuo selkäkin useimmiten kipeytyy öisin. Suosittelen jalkojen/polvien väliin tyynyä. Helpottaa ainakin itsellä alaselän ja lantion kipuja, ku makaa kyljellään.

Mulla on tissit koko ajan kipeemmät, nyt jo ihan kosketusarat...suihkussaki sattuu, ku vesi osuu niihin. Ensimaito nyt myös muuttunu kirkkaaksi nesteeksi. Väsymys alkaa olla pikkuhiljaa ohi, onneks :woot:
 
Mulla on tullut aikasemmin synnytyksen jälkeen ranne niin kipeäksi ettei, oo voinut edes vauvaa pitää oikealla kädellä, saatika pyllyä pestä, oli vähän hankalaa... mut onneks on kosteuspyyhkeet keksitty, nyt aion ottaa rannetuen käyttöön jo vikoilla viikoilla, onneks se on tallessa :D täytyy hommaa myös se tukivyö masulle uudestaan...
 
Mulla oli kans ranteet ja sormien nivelet tosi kipeät synnytyksen jälkeen. Oikeastaan alkoivat parantua kunnolla vasta 6-7kk synnytyksen jälkeen, samaan aikaan yöt alkoivat vihdoin edes vähän mennä parempaan suuntaan, ja imetys tietty väheni, en tiedä kumpi auttoi enemmän.
 
Mullakin on ollu väsymystä mut se kyl varmaan johtuu siitäkin etten oo 6 viikkoon nukkunu yhtä ainutta yötä putkeen. Tää on ihan hirveetä ku pitää töissä jaksas käydä ja muutenkin. Viime yönä 7 h aikans heräsin 4 kertaa vessaan. Aina ei oo edes vessahätä ku herään.. [emoji21][emoji21][emoji21] enkä edes juo paljoo iltasin ja käyn vessas ennen nukkumaanmenoa.
Sit mul on nyt ollu yli 2 viikkoa hiivatulehdus.. oon kokeillu canesten voidetta, lactal balanssia ja multi gyniä.. kaikki auttaa vaan hetkeks! Tosin eilen yöksi laitoin multi gyniä ja aamulla kutis iha pirusti. Huoh.. kärsin tästä varmaan koko raskauden.
Netistä luin sellasista vagibalance emätintableteista, missä on maitohappobakteeria.. Luin että pitäs välttää esim. Sokeria mut enpä kauheesti sitä oo edes syöny mitä nyt normaalisti jogurteis tai sellasis on..
Onko muilla ollu nyt tai aiemmis raskauksissa ja mikä on auttanu?
 
Mulla on taipumus hiivaan raskaus aikana ja joka kerta kun pissalla käyn täytyy pyyhkiä edestä taakse ja märällä/kosteella paperilla, seksin jälkeen täytyy aina käydä pissalla ja yöt pitää nukkua ilman pikkareita tai laittaa voidetta, muutaman kerran päivässä täytyy pestä alapää. Jos hiiva iskee päälle myös mies rasvattava. muuten iskee se hiiva päälle. Ruokavalio ei ole mulla vaikuttanut mitenkään. Ja sanomattakin selvää että alushousujen vaihto päivittäin :)
 
Mulla jatkunut tuo järkyttävä väsymys myös, toisaalta unettomuus jatkunut alusta asti, joka ei varsinaisesti auta olemaan virkeä päivisin. Onko kellään muulla unettomuutta? hipoo jo epätoivon rajoja, välillä saan vaan 1-2h yössä unta. Ja hikoilen öisin, huoneessa ei ole kuuma, mut 1-2 kertaa pitää vaihtaa yöpaitaa.
Väsymyksestä huolimatta verenpaine ja hb oli ihan ok.
En myöskään saa mitään kotihommia tehdyksi, ja jos aamupv-pv oon menossa, niin ip on pakko lojua 2-3h sängyssä. Jotain töitäkin toki yritän saada tehtyä... Jo nyt ahdistaa ens viikolla oleva työmatka, miten siellä kestän :/
Pahoinvointi on lieventynyt sieltä 5-8 viikoilta, toki kokoajan etoo ja tiettyjä ruokia ei pysty ajattelemaan tai yököttää.

Rintojen arkuus ja turvotus on melkeen hävinnyt, mikä sekin huolettaa :( ystäväni tosin sanoi, ettei hänellä ollut alkuraskaudessa rinnat kipeet ja muutenkin oireet vaihteli päivästä toiseen.

Mulla ei ole vatsa yhtään turvoksissa, eikä painoa ole tullut lisää, vaikka syön koko ajan. Toisaalta herkut on jääneet syömättä, samoin tietysti viini ja olut - ehkä sain ennen raskautta niistä niin paljon kaloreita et ne nyt korvautuu normiruualla ja siksi ei ole paino noussut :grin (toki huolestuttaa kasvaako kohtu jossei paino nouse eikä turvota...)

Nyt 10+3
 
Ei se kohtu, sikiö, lapsivesi, istukka, yms vielä montakaan satagrammaa paina...vauvan painokin 10.viikolla on vasta n.10g :) Älä vielä huoli. Myös normaalia, että oireet vaihtelee ja välillä voi olla täysin oireettomiakin päiviä. Yökötyksetki yleensä (ei kaikilla) häviää pikkuhiljaa ja on jo keskiraskudessa historiaa.
 
Painon ei ole pakko nousta näin alussa vielä, itselläni on -3kg tässä raskaudessa ja neuvolasta sanottiin että on vielä normaalia. :)
 
Takaisin
Top