Oireet

Hengenahdistusta on täälläkin. Maaten ja seisaaltaan kun oikeen turvottaa masun lisäksi.

Välillä tulee jommallekummalle sivulle masuun kovaa kipua... semmosta venytyksen tuntuista nipistävää. Silloin kaikki liikkuminen sattuu. Nämä ohittuu kuitenkin levossa ja melko pian muutenkin.
 
Mäkin uskon ennemmin johonkin venymiseen tms, mutta se on tympeetä kun mikään ei tunnu helpottavan kipua. :(
 
Selällään ei saa maata jos ahdistaa henkeä. Lapsen syke mahassa laskee silloin myös. Se ahdistus taisi kertoa sitä, että se kohtu painaa isoja verisuonia tms ja siten jos jatkaa hengenahdistuksesta huolimatta selällä makaamista, niin myös lapsi saa vähemmän happea. Keho siis vain kertoo, että käänny kyljelleen tai istu pystymmässä. Menee usein ohi vasta kun lapsi on ulkona mahasta :)
 
Mullakin tulee hengenahdistusta ja en muista et näin aikaisin olisi edellisissä tullut. Hyvä et muillakin niin ei johdu tästä rasvakerroksesta mahassa :D
 
Mietin kun itsellä ei mitään oireita oikeestaan ole. Mut täällä on kivaa lukee. Tietäis ainakin jos itsellä samoja oireita. Ihanaa tietenkin oireettomana olla mut kun sekin joskus huolettaa.
 
Onko kellään ensi synnyttäjällä jo tullut maitoa rinnoista. Puolessa välissä ollaan menossa ja pari kertaa on paita kastunut.
 
Mullakin on ollut tota vatsan toispuoleista kipuilua. Edelleen kipeä ajoittain vasemmalta puolelta, ihan niinkuin jo alusta asti. Juuri sellainen venyttävä tunne, mikä menee kyllä itsestään ohi hetken päästä.
 
Onneksi se vatsakipu loppui, melkein vuorokauden kesti. Luin kuitenkin sattumalta tuolta raskaus-appista tältä viikolta (23), että juuri tuosta sivuilta voi olla kipeä ja olla epämiellyttäviä tuntemuksia kun kohdun sidekudosrakenteet venyy. Eli leuka rintaan ja kohti seuraavia tuntemuksia. :D
 
Piemo sanoi:
Mikäs oire se sitten on, että eilen tilasin Ruutu plussan. Ihan vain siksi, että pääsen katsomaan Toisenlaiset äidit ohjelmaa...Nyt kattelen niitä jakso jakson perään... ja... itken ja vollotan... ja itken ja vollotan... :sad010 :confused2 :laughing002
Click to expand...

Just ton takia en kato tota ohjelmaa :woot: Volloti volloti, jos tulee vähäänkään katsottua:grin

Mariejohanna89 sanoi:
Onko muilla alapäävihlontaa/kipua?? Tuntuu että jotain painaa päälle että tulee painetta häpyluihin.. ärsyttävää kun vihloo ja kipuilee. Rv 21+0
Click to expand...

Juu, täällä löytyy tätä vaivaa. Ei kestä kovin pitkään, mutta välillä selkeästi tuntuu vihlontaa, vähän kuin painetta häpyluussa. Kyljelleen makuulleen meno auttaa minua.
 
Itkuherkkyys. Tänään eksyin vanhan koulukaverini (edesmennyt) facebook sivulle. Siellä oli niin paljon kauniita suruviestejä...

Ja siitä se sitten lähti... kyynelehtiminen...
Itkin sitä, kuinka ihana mun mies on... ja että hänkin kuolee joskus... mun vanhemmat kuolee joskus... minäkin kuolen joskus... miten pystyn suojelemaan tätä mun masuasukkia tältä pahalta maailmalta... ja kyyneleet vaan valui eikä loppua näy... surullinen ja haikea olo... :sad010

Onneksi masuasukki alkoi sitten oikeen kunnolla temmeltämään masussa
:Heartred ja sain itseni koottua ja nyt on pakko lähteä aurinkoon lenkille. Kunhan en nyt sitten siellä ala ihmisten ilmoilla poraa. Sekään ei olisi uutta.

Tavallaan oon ollut koko raskauden tosi seesteinen mutta sitten välillä näitä tapahtuu.

Mitenkäs muilla?
 
Minulla oli myös tuollainen itkuvaihe. Itkin vain koko ajan koko surusta tai sitten iloista. Toisella kaksosista tutkitaan lastenreuman mahdollisuutta epämääräisten kipujen selittäjänä ja se tuntui laukaisevan tuon itkuherkkyyden.. :/
 
Täällä myös yksi itkupilli. Itken jo ajatuksesta, että kohta mun esikoinen ( 1,5-vuotias ) joutuu jakamaan äidin ja mä en voi antaa kaikkea huomiotani hänelle. Hirveä syyllisyydentunne painaa mua hyvin usein. Mun tyttö on niin äidin tyttö. Ajatuskin, että joutuisi olemaan synnärillä monta päivää erossa tytöstä. Ja miten se sitten reagoi vauvaan [emoji22][emoji22].
 
Herttarouva, minulla toki ei ole kokemusta vain yhden lapsen äitinä olemisesta, mutta tiedän, mitä kahden kanssa on elää. :) Lapset ovat sopeutuvia ja suurin rikkaus, mitä vanhempina voi antaa, on minusta tarjota lapselle sisarussuhde. Se on todennäköisesti ihmisen pisin ihmissuhde ja tavattoman tärkeä sosiaalisen kehityksen kannalta. Toki lapsi saa myös leikkiseuraa, mutta hän oppii sisarusten kautta turvallisessa ympäristössä empatiaa, puolensa pitämistä, omia ja toisten rajoja, pettymysten kestämistä, epätasa-arvoisuuden hyväksymistä, ratkaisemaan konfliktitilanteita, toimimaan yhteistyössä, kommunikoimaan... lista on aivan loputon! Lapset oppivat parhaiten toisiltaan ja sisarukset kasvattavat toinen toistaan jatkuvasti näissä taidoissa, jotka ovat hurjan tärkeitä elämässä. Äideillä on kaksi kättä siksi, että voivat tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. :)

Jokainen lapsi ottaa äidin sydämessä oman paikkansa, mutta eivät vie sieltä tilaa silti yhtään enempää. Äidin sydän ja rakkaus kasvaa ja suurenee, kun lapsia on enemmän. ♡ Syliin mahtuu enemmän kuin yksi lapsi. Äidinrakkaus on riittämättömyyttä ja pelkoa, mutta silloin riittää se, mitä olet. :)
 
Muokattu viimeksi:
Ja nyt mä elaffy täällä itken tuota sun viestiä [emoji23]. Kiitos. Ihanasti kirjoitettu [emoji173]. Itselläni oli kaksi siskoa, toinen jo enkelinä, mutta toinen elämässä ja hyvin tärkeä ja läheinen, vaikka ikäeroa meillä on monta vuotta. Uskon, että pieni ikäero luo vielä tiiviimmän suhteen heille. Me kun emme halunneet rakenneultrassa tietää kumpi tulossa niin kirjoitti vastauksen kirjekuoreen. Ja minähän valoa vasten kurkkasin ja tyttö on tulossa meidän tytölle kaveriksi. Miehelle en ole sanonut mitään. Hän saa jännittää loppuun asti jos haluaa, mutta minä täällä jo mietin tulevaa miten läheiset siskoista toisilleen varmasti tulevat [emoji4].
 
Minulla tulee myös maitoa jos lypsee. Mutta se on tullut ihan edellisen lapsen imetyksen jälkeen . Pari vuotta. Muutamia tippoja vaan.

Eilen just itkin ihan en mistään ja kaikenlisäksi vielä miehen isossa sukujuhlissa. Niin että piti oikein mennä vollottaa vessaan hetkeksi. Ärsytti kun ei voinut juhlia itse, piti katsoa perään lapsistamme (joka ei ollut maailman helpoin tehtävä 3 ja 5 v)
Tunsin itseni niin rumaksi ja paksuksi. Ruoka oli huonoa. Jätettiin monta kerta yksin pöytään. Mies oli ties missä välillä. Lapset riehui ties missä ja oli mutalätäköissä käyneet välillä. Huhhu rankkaa. Ai niin ehkä itkin ihan syyllä sitten.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top