Oireet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja isla80
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hilpi, mulla myös alaselkäjumia ja kramppeja, samoin jalat menee tosi herkästi ihan juntturaan ja jopa reidet saattaa krampata. Että kyllä näitä näköjään on...

Blackpanther, vitutuksesta, i feel u. Aivan äärilaidasta toiseen. Hermot menee sekunnissa, jos on mennäkseen. Mulla oli kans joku mystinen äidillinen lauhkeusjakso tossa aiemmin, nyt taas olen kiukkuinen kuin ampiainen. Voi johtua myös siitä, että en oo saanut levätä tarpeeks ja töissä taas kyrsii surkea työnjohto. Kaiken saa ite tehä puolet pienemmällä liksalla, kun pomoporras vaan vetää lonkkaa ja lusmuilee. Argh.

Sekin käy hermoon, että on liikaa sovittuja menoja vapaa-ajalle, eikä ehdi palautua tai tehdä mitään fiilispohjalta. Ärsyttää, että mies lupas, että mennään huomenna kököttämään illaks anoppilaan syömään ja katsomaan jotain 30 vuotta kellarissa maanneita harsoja ja nukkaantuneita vauvanvaatteita.

Odotan jo innolla äitiyslomaa, jolloin saan itse (Pikkutyypin ehdoilla tietysti) päättää päivieni kulusta enkä vain pomppia eri ihmisten toiveiden mukaan.

Kylläpä nyt kismittääkin. Ääh. Anteeksi tilitys.
 
Muokattu viimeksi:
Nessu ja Blackpanther, liityn vitutusklubiin. Toisina päivinä kaikki ottaa päästä ihan törkeesti. Tänään on ollut jotenkin seesteisempi päivä, mutta muuten kyllä on pinna tosi tiukalla välillä. Etenkin töissä ottaa kaikki päähän. Omat hommat seisoo saikkujen takia ja sitten kiire stressaa kaikkia.

Mulla kans tulee tätä saikkua nyt aika herkillä, koska edellinen lähti syntymään 35 viikolla. Ja nyt sitten kipeät supparit alkoi jo tässä vaiheessa. Onneksi ne nyt tuntuu helpottaneen. Tänään olin jo töissäkin. Portaita noustessa edelleen supistelee, mutta se on kivutonta. Toivottavasti ei ihan heti ala uudestaan. Sain luvan vielä, jos supparit pysyy poissa, osallistua kahden viikon päästä tanssikisoihin. Peukut on pystyssä, että ei tarttis jäädä sieltä pois. Mutta toki jos alkaa pahenemaan taas, niin joutuu harkitsemaan.
 
Täällä myös kestovitutus! Kaikki ottaa päähän, varsinkin miehen sukulaiset! :facepalm: :grin

Mulla muuten viime synnytyksessä tuntui supistukset pelkästään selkä- ja reisikramppeina. Synnärillekkin soitin jossain vaiheessa ja ihmettelin kun vatsassa ei tuntunut mitään ja sieltä kätilö käski odottelemaan ihan rauhassa kotona, että kyllä ne supparit vielä vatsan puolelle siirtyy. Onneksi en kovin kauaa kuitenkaan odotellut, kun ei ne missään vaiheessa siirtyny sinne vatsan puolelle. Olisi muuten lapsi syntynyt kotiin kun nytkin olin jo lähes kokonaan auki kun synnärille mentiin. :grin Nyt aina selkäsärystä mietin, että mahtaakohan olla supistus vai ihan vain särky. Toisaalta supistuksissa krampit tuli "rytmikkäästi", nyt aktiivisena päivänä alkaa vain selkää särkeä ja se on ihan pitkäkestoista eli ei tuskin suppareita vielä. :rolleyes:
 
Mulla kans kipeet supistukset tuntuu alaselän kipuna, mutta myös alavatsalla. Supistuskipu tuntuu mulla aika lailla samalta kuin endometrioosin aiheuttamat kouristukset ja menkkakivut. Usein jos on oikein kovia kipuja, niin vaikuttaa myös suolentoimintaan ja tulee äkkihoppu vessaan. Luulee, että vatsa on sekaisin, mutta ei kuiten olekaan.
 
Me keskusteltiin just miehen kanssa et me ollaan jaettu raskausoireet suht tasan. :D Mulla oli lievää pahoinvointia ja tolkutonta väsymystä vaihtelevasti ja miehellä kaikenlaisia ruokahimoja ja paino noussut. Tuosta viimeisestä ollaan eniten eri mieltä, miehen mielestä mulla kuuluis paino nousta eikä hänellä mutta mä olen vaan tyytyväinen tilanteeseen. :)
 
Tänä aamuna ei menny sormukset enää sormeen. Bongasin myös ekan arven mahassa, sellainen reilun sentin pituinen. Oon öljynny mahaa kerran päivässä heti plussauksesta asti mut nyt pitää tihentää kahteen kertaan päivässä. Jalkaturvotus on myös vahvasti läsnä edelleen.

I feel so sexy :D

18+5
 
Ketutuksesta puheenollen, me odottavat äipät ollaan varmaan ihanteellista seuraa kotona ja työpaikoilla, kun pinna saattaa melko sukkelaan säpsähtää poikki. :D No, semmosta se on.

Voi kun Talitintin supparit ei nyt palais ennen aikojaan. Kuulostaa ikävältä, että ne on jo näin aikaisin alkaneet. Voin kuvitella, että pikkasen ahistaa, jos pitää koko ajan varoa tekemisiään ja liikkumisiaan.

Täällä muuten alakertatuikinnan ohelle tullut alaselkäkivut. Eli selkä on välillä todella kipeä, etenkin työpäivän jälkeen. Kotona kun venyttelee tai makaa tasaisella kovalla alustalla, helpottaa.

Mietin jopa, pitääkö jossain vaiheessa kävästä lääkärin pakeilla, jos selkävaivat pahenee. En sitten tiedä, saisko moisesta vaivasta sairauslomaa, vaikka nimenomaan 8 tunnin töröttäminen töissä pahentaa kipua. Joinakin öinä selkä on ollut niin kipeä, että sattuu edes rullata itsensä sängyssä yheltä kyljeltä toiselle.

Nessu 19+5
 
Täällä kans mielialat heittelee ihan ties minne.
Pienikin asia joka ei nyt mene niinkuin neiti olisi tahtonu ja joko kiukuttelen tai ihan yhtäherkästi itkee tihrutan silmät päästäni. Yleensä vielä tuossa järjestyksessä eka kiukku ja sitten itku.

Ihana kamala nälkä on taas kiusana. En ole koskaan tarvinnu sängystä nousta keskellä yötä kun uni ei tuu kun on nälkä. No nyt on sekin koettu.
Ei puhettakaan nukkkumaan menosta jos iltapalaa ei oo syöty. Muuten tuo ei ole päässyt häiritsemään.

Selkä meinaa olla jumissa täälläkin. Koiran pesu teki jo vähän tiukkaa eilen kun koitti kaksin kerroin taipua.
Oli selkä tiukilla että maha edessä.
Taitaa tuo mies saada seuraavan kerran nakki homman.

Ihanat uudet tuki sukat tuli perjantaina.
Tosin mökille en viitsinyt niitä uusia ottaa mukaan, mutta tänää otetaan reisipituiset sukat testiin. Jospa niistä olisi oikeasti apua :)
 
Että mua ottaa päähän tää väsymys! Mun piti mennä tänään aikaisin töihin (klo 8-9 välillä), olis paljon tekemistä tietokoneella enkä pääse koneelle kuin aamupäivisin. No, kuopus herätti klo 7, laiton hänelle aamupalan, lelut esille olohuoneeseen ja lastenohjelma pyörimään telkkariin. Ite sohvalle makaamaan. Torkahtelin siinä sitten ja heräilin välillä kun tyttö kiljahteli, toi mulle leluja ja vaihto hän kanavan telkkarissakin, halus näköjään kattoa Wheeler Dealersia... Mies heräs jossain vaiheessa kans. Pari minuuttia vaille 10 vasta heräsin kunnolla! Sit paniikissa äitiyskortin etsintää kun on ultra tänään. Mies löysi sen lopulta sohvan ja seinän välistä, se on tytön lempipaikka piilottaa tavaroita. Jospa ehtis seuraavaan bussiin ja klo 11 töihin...
 
Janna, ei aina voi olla ajoissa :wink Mutta joo, inhoan tuota tunnetta kun ei saa itseään liikkeelle ja sitten se viimehetken paniikki, yöks..
 
Huoh, mun täytyy välillä olla työpaikalla klo 6.15.. Tuntuu, et klo 8 meno on myöhään.. Hih!
 
Noista supistuksista, mulla ne synnytys supistukset tuntui juuri selässä ja kätilö oli synnytysvastaanotossa sitä mieltä et odotellaan et ne siirtyy mahan puolelle. No ei ne missään vaiheessa siirtynyt vaikka niitä yritettiin "siirtää" tens:illä.. Joten jos tää toka lähtee supistuksilla käyntiin niin en todellakaan jää odottamaan et ne supistukset siirtyisivät, josko tää kakkonen tulisi vähän nopeampaa kuin esikoinen jota tehtiin 43h..

Mää oon kuin kävelevä ruutitynnytri, tai ainakin miehen mukaan. Mieliala muuttuu lennosta ja kaikki ottaa välillä päähän. Mies raukka ei välillä edes tajua miksi mää hänelle ärhennän tai auon päätäni. Mut itteekin välillä huvittaa kun miettii et mistä sitä taas tuli miehelle kiukuteltua, mm tiskikaapin ovesta jne.. No mää jo tiedän etukäteen et ei tää ainakaan helpota lokakuun jälkeen kun esikoisesta kaikkein pahimmat kilarit ja itkukohtaukset sain mein imetystaipaleella
 
Mulla ensimmäisen synnytyksen kokonaiskesto on 10 tuntia, vaikkei supistukset koskaan vatsan puolelle siirtyneetkään. En oo koskaan edes ajatellut, että siitä olisi jotain haittaa jos ne ei tunnu vatsassa. o_O Oletin vain, että se on yksilöllistä, missä ne tuntuu ja että suurimmalla osalla tuntuu myös vatsassa, mutta osalla vain selässä. :rolleyes:
 
Mulla on supistukset tuntuneet alkuun selässä ja sit pahetessaan siirtyneet myös vatsan puolelle. Mut ekassa synnytyksessä kätilö ei meinannut uskoa et supistukset sattuu toden teolla kun mä en hikoillut! Mä meinasin jo mennä pirskottelemaan vettä kasvoille kun ei uskonut mua, kunnes hän näki mut nelinkontin lattialla voihkimassa. Sit sain ilokaasua. Kätilö selitti vaan että yleensä kaikki hikoilee kun supistukset sattuu tarpeeks ja ihmetteli kun mä en hikoillut.
 
Ai kauhee. Nelinkontin ja ei uskota jos oikeesti sattuu. Iik ! :'(
Ootan siis esikoista ja aina välillä tää synnytys pelko nostaa päätään.

Ennen raskautta en pystyny ees kuuntelemaan muitten synnytys juttuja ilman että alkoi näkymään tähtiä ja heikottamaan.

Nyt raskaus aikana tää pelko on pysyny siht hyvin kurissa kun en oo sen enempää asiaa vielä ajatellu.
Onko joku aiemmin käynyt "pelkopolilla" ?
 
Ulpuri: No, ne synnytysjutut on usein synnytysjuttuja. Siis riittää mullakin juttua kerrottavaksi kolmesta synnytyksestä ja usein ne jutut keskittyy niihin ikävempiin asioihin, mutta loppuviimein mulla on ihan hyvä fiilis kaikista synnytyksistä. Vaikka kaikki ei oo mennyt ihan nappiin tai oppikirjojen mukaan, niin mä oon pystynyt, mä oon selvinnyt ja mä oon saanut palkkioksi ihanan vauvan x3. Onhan se kova koettelemus yleensä, mutta sitä varten naisen keho on luotu. Ja viimeinen mulla päätyi kyllä sektioon kun oli tulossa yllättäen jalka edellä, mutta siitäkin jäi ihan hyvät fiilikset, vaikka aina oon pelännyt ihan kuollakseni sitä, et jos joutuu sektioon... hoito oli hyvää ja toipuminenkin yllättävän nopeaa jne.
 
No mulla toi 43h laskettiin vesienmenosta, joten aktiivinen osa oli about 12h. Mut onneksi mulla oli aivan ihana kätilö sit yövuorossa joka anto lisää epiä, sanoi vaan ettei hän voi kuunnella kun ihminen kärsii noin. Edellisen vuoron kätilö pantas sitä epiä ja sano et pitää niitä supistuksia välillä myös tuntea.... Mut joo eipä mulle jäänyt mitään traumoja tms tosta synnytyksestä vaikkei mennyt kuin oppikirjassa. Jokainen synnytys on kuitenkin omanlaisensa ja menee kuten menee, niitä ei valitettavasti voi tilata tai suunnitella etukäteen. Jos itseä pelottaa tai jokin synnytyksessä epäilyttää niin kannattaa kääntyä neuvolan puoleen joka ohjaa tarpeen mukaan pelkopolille. Siellä kätilö käy synnytyksen normaalin kulun ja keskustelee siitä pelkoa tuottavasta asiasta. Kannattaa muistaa että pelkopolille pääsee myös synnytyksen jälkeen jos synnytys on ollut traumaattinen tai itsestä tuntuu että olisi parempi käydä synnytys vielä läpi.
 
Hei te odottajat joilla noussut maito rintoihin raskauden aikana, tyhmä kysymys: Onko siitä mitään haittaa että puristaa maitoa ulos rinnoista (loppuraskaudessa) vai pitäisikö vaan antaa valua ulos luonnostaan? Mulla tulee koko ajan hirveä tarve tyhjentää tissit mutta voiko se aiheuttaa supistuksia? Vai koskeeko ainoastaan toisen lapsen imetystä loppuraskaudessa jolloin sitä maitoakin heruu enemmän?
 
Kävin pelkopolilla kaksi kertaa ja sain pika keskustelun sairaalaan tutustumisen yhteydessä, kun aloin itkeä synnytyssalissa. Luulin itkeneeni onnistuneesti salaa, mutta kätilö nappasi sitten kierroksen jälkeen sivummalle -ei taitavalta mikään jää huomaamatta. Sattui olemaan juurikin sype (synnytyspelko) kätilö ;) . Mulle puhuminen ja faktojen selvittäminen auttoi, mutta eniten auttoi se tieto, että mun papereissa luki mun tilanne ja isolla merkinnät pelkopoliasiakkuudesta. Mun suurin huoli oli oma rekatio tilanteessa. Kivut ei pelottanut ollenkaan, eikä vieläkään ;) . Mulla on esim. vahava lentopelko, hammaslääkäripelko joissa oma kontrolli ei aina pidä, joten huolestutti suuresti, että jos flippaan, niin mitäs sitten -satutan vauvaa tai toimin niin, että vauvalle tulee seuraamuksia. Tai en saavuttaessa osaa/kykene kommunikoimaan kunnolla kätilöiden kanssa. Lohduttavaa oli tietää, että minusta huolimatta vauva saadaan kyllä ulos :joyful: . Kätilön sanat: jos tarve vaatii, niin kyllä susta hetkellisesti eroon päästään ja autetaan teitä molempia sitten sun tietämättä -eli hätätilanteessa aina yksi hullu äiti tajuttomaksi saadaan :p . Myös tämä musta huumori auttoi minua toooodella paljon.

En myöskään halunnut kuulla muiden synnytyskokemuksia, en hyviä enkä muitakaan. Tämä oli todella hyvä ratkaisu!! Vieläkään ei muiden tarinat kiinnosta. Joihinkin ketjuihin olen oman kokemukseni (todella hyvän ;) ) koettanut kirjoittaa "terapiamielessä". Pelkopolilla sovittiin, että otan kuitenkin synnytyksen kulusta itsenäisesti FAKTATIEDON selville, jotta ymmärrän paremmin kätilöiden tiedusteluja tuntemuksista ja pysyn synnytystermeissä edes vähän mukana. Sain heiltä esimerkkejä luotettavista lähteistä. Toki heidänkin kanssa asiaa avattiin, mutta tämä oli yksi "tehtävä" minulle, jotta saisin asioita omiin käsiin. Samoin koetin kotona yhdistää hyvää ja rauhallista mieltä tiettyyn musiikkin (joka itsessään ei ollut rauhallista, heh), suihkun lämpöön ja mieheni toteuttamiin selänhierontahetkiin. Näitä elementtejä kun voi siirtää sitten sairaalaankin. Uskon ehdollistamiseen ja sen voimaan -luotan, että jos pä flippaa, niin sitten kroppa lihasmuistilla hoitaa tilanteen :rolleyes: .

Paras apu oli se, että kun synnytys alkoi (siis ensioireista lähtien), niin eteni VAIN yksi asia kerrallaan. Ensin suoriuduin supistusten alkamisesta, sitten keskityin supistusten kellottamiseen, sen jälkeen automatkaan, sitten autosta sairaalaan siirtymiseen jne. En missään vaiheessa ajatellut edelle!!

Paras apu ajatusten keskittämiseen ja kivun sietämiseen oli ehdottomasti TENS-laite!!!! Se vaan on hankitttava ajoissa, totuteltav käyttämään, muuten menee vaan hermo kaikkien ihme nappuloiden ja johtojen kanssa. Mutta TENSsin avulla aion ehdottomasti mennä myös seuraavalla kerralla. Auttaa myös jälkisupistuksiin.

Jos olisin kokenut tarpeelliseksi, niin olisin myös saanut lähetteen asiasta ymmärtävän psykologin ( tai psykiatrin ? ) luokse, mutta pärjäsin näillä avuilla.


Alkuperäinen kysymys taisi olla: onko kykaan käynyt pelkopolilla?

No, minä ilmeiseti olen ja hyväksi koin :wacky::hilarious::happy:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top