Mulla tuli rv 7+6, päivä ekan neuvolakäynnin jälkeen aamulla runsaasti verta. Tää oli nyt viime viikon tiistaina. Sitä tuli paljon runsaammin kuin menkkojen aikaan. Menin aivan hysteeriseksi ja itkin vain vessan lattialla soitellen neuvolaan ja miehelle. Kipuja ei oikeastaan ollut mutta olin aivan satavarma että nyt meni kesken. Olin jotenkin koko alustavan viikon aina vessassa käydessä pelännyt että tuleekohan verta, jos se onkin mennyt kesken. Neuvolatätikin aika suoraan luuli että joo varmaan kesken meni. Se ei tietenkään rauhoittanut mua ollenkaan. Neuvolalääkärille ei ollut aikoja kuin kahden viikon päästä vasta joten neuvolatäti laittoi mulle lähetteen verikokeeseen raskaushormonitason tsekkausta varten ja neuvoi menemään ultraan päivystykseen.
Itkin ihan koko päivän. Illalla jonotin 4,5h siellä päivystyksessä (neuvolatäti sanoi että älä mene ennen klo 17 koska päivystys aukeaa vasta silloin, tai jotain) silmät aivan kuivuneena. Multa otettiin se verinäyte uudelleen kun odottelin lääkärille pääsyä. Eihän se lääkäri uskaltanut ultrata sisäkautta ettei aiheuttaisi enempää verenvuotoa eikä vatsapeitteiden läpi nähnyt kuin että ainakaan kaikki ei kohdusta ollut poistunut. Molemmissa verikokeissa arvot oli viel korkealla mutta kuulemma noin lähekkäin otetuista näytteistä ei voi päätellä mitään vielä. Multa otettiin klamydianäytekin. En ole edes muistanut soittaa tuloksia koska pidän sitä niin epätodennäköisenä. 7v olen ollut mieheni kanssa eikä hän satavarmasti ole pettänyt. Pitkään on muhinut jos joku tauti olisi...
Olen tässä nyt odottanut viikon ennenkuin tuli kutsu Naistentautien poliklinikalle tarkempiin tutkimuksiin. Koko tää viikko on mennyt aivan sumussa. Olin pois töistä verenvuotopäivän ja siitä seuraavan. Jouduin siis kertomaan pomollenikin. Olis hän sen saikkulapusta nähnyt kun siinä ois lukenut neuvola. Meillä saa kolme päivää omalla ilmoituksella olla pois ja kyllähän hän mun hysteerisen itkuisesta äänestä jo kuuli että tässä ei mistään flunssasta ole kyse. Sen jälkeen duunissa olen sekoillut ihan ihmeellisesti, tiputellut tavaroita ja unohdellut asioita. Ehdin jo varata ajan yksityiselle mutta sitten samana päivänä tuli kutsukirje.
Huomenna ois nyt sitten tää tutkimus edessä. Saan tietää onko sisälläni enää elämää vai ei. Huomenna siis rv 9+1 jos siellä vielä joku on kasvamassa. Mun fiilikset on aika 50-50, en jotenkin enää uskalla toivoa mitään koska se menettämisen tuska oli niin riipivää kun olin mielessäni jo ihan varma siitä keskenmenosta. Mies on aika varma että se oli vain alkuraskauteen ilmeisesti helpostikin kuuluvaa ns. valevuotoa. Oltiin harrastettu seksiä edellisenä iltana ja mulla ois kalenterin mukaan pitänyt menkat tulla silloin. Ne ilmeisesti on tekijöitä jotka saattaa pistää vuotamaan.
Olin ostanut jo kirpputorilta Marimekon vauvanvaatteen jonka piilotin heti kaapin pohjalle. Palautin raskauskirjat kirjastoon. Olen koittanut olla ajattelematta koko asiaa ja jotenkin henkisesti ulkoistin koko asian itsestäni. Kun puhun siitä, ikään kuin puhun jonkun toisen ihmisen asioista. En jaksa enää itkeä. Kutsukirjeen tullessa alkoi taas itkettää koska nyt sitä ei voi enää pakoilla, totuus selviää että saanko minä tätä toivottua ja rakastettua vauvaa vai en.
