Oireet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja aBu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hemsku, sama täällä. Siks en millään jaksaisi oottaa viikkoa ultraan.
 
Aika oireetonta täälläkin taas! o_O Tuntuupa pöljältä, kun ei tiedä mitä tuolla vatsassa tapahtuu, vai tapahtuuko mitään. Niin lähellä, mut niin kaukana :wink
 
Mulle muuten gyne vinkkas tosta pahoinvoinnista että ruoan kanssa ei kannattais juoda mitään. Toisaalta loogista koska itellä ainakin se ähky tekee pahanolon ja neste just helpoiten nousee ylös. Mutta toteutus ainakin itsellä vaikeaa, juon aina samalla kun syön. Ja gyne myöskin sanoi että vauvalle ei tule mitään harmia vaikka söisin viikon pelkkää perunamuussia, et turha yrittää pakottaa itteään syömään terveellisesti jos ei tee mieli. Paras ohje minkä oon lääkäriltä saanu! :) syön kyl just sitä mitä mieli tekee ja se mieliki vaihtuu koko ajan.
 
Muutenkaan ei sais juoda samalla, kun syö, vaan vartti ruokailun jälkeen. Juominen häiritsee ruoansulatusta. Tosin harvoin itsekään tota noudatan.
 
Joo näin oon kuullu kans Minis, mutta itelle tuntuis kyl aika mahdottomalta. Äskenkin patonkia syödessä meni varmaan kaks lasia maitoa :)
 
:woot: Aika asiallinen gyne! Yleensä ne ohjeet on niitä ympäripyöreitä "valistuksia" joilla saa kaiken kuullostamaan lähinnä pelottavalta. Hieno homma. Välillä on tosiaan päiviä, ettei vaan yksinkertasesti pysty syömään tarpeeks monipuolisesti, tollaset sanat kyllä lohduttaa :) Taitaa se vauva ottaa kaiken tarvitsemansa, vaikka väkisin :)
 
Mullakin neuvolatäti sanoi, että maailma ei kaadu vaikka ei ruokaympyrän mukaan söisikään nyt. Kunhan jotain saa alas.
 
Pistin miehen käymään apteekista hakemassa sitä Gavisconea. Ei se niin hirmu pahaa ollu, mutta ei se tunnu kyllä auttavankaan. Mulla tuntuu tommonen inhottava pala kurkussa ja se Gaviscon sai mokoman tuntuu vielä isommalta. Nyt yskittää kahta kauheemmin ja se lääkkeen maku nousee kivasti yskiessä kurkkuun :/ En tiiä pitäskö sitkeesti jonkun aikaa kuitenkin käyttää, kun luin että toi palan tunne voi olla joku tulehtunut kohta kurkussa, joka ehkä tartteis enempi aikaa parantuakseen. Tällä hetkellä vaan yskittää ja oksettaa niin paljon, ettei hirveesti tekis mieli enempää tuohon litkuun koskea :/
 
Mulla alko pahoinvoinnit viimeviikolla, mutta sitkeesti olin töissä. Sillon ei paljo jääkaappia voinu availla kun kaikki hajut alko yököttää. Oksentaa ei onneks oo tarvinu ainakaan vielä.
Sunnuntai iltana alko olo helpottaa eikä sen jälkeen oo mitenkään huono olo ollutkaan, mutta kroppa on ihan voimaton. Koirien kanssa jos käyn nopeen pissatuslenkin ni oon ihan poikki.
Syömiset on jääny kyllä ihan minimiin kun ei tee mieli syödä mitään.
 
Itsellä on niin hyvä olo etten uskoisi olevani raskaana. Paitsi jotkut hajut etoo. Mut ku sydän sykkii niin kai se on kaikki hyvin :)
 
12h yöunet takana ja ties miten pitkään olisin voinut vielä nukkua. Tuli taas yökkimisrefleksi heti aamusta enkä vieläkään ymmärrä miten kahvi voi sitä rauhottaa. Kahvin luulis just etovan tässä vaiheessa mut ei. Kun saan kahvin eteeni ja tietokoneen auki niin rauhottuu hetkeks yökkimisrefleksi :) Työssäkäynti kyllä tuntuu ylivoimaiselta tässä vaiheessa kun syöminen on aina vähän haaste. Ei tiedä millainen olo pukkaa jos lounasta vetää, mutta toisaalta ei myöskään ole siinä kunnossa että voisi töistä jäädä pois. Täytyy tunnustaa, että ajattelin aina raskauspahoinvoinnin olevan juuri muutama oksentaminen aamulla ja jotain hajuyliherkkyyttä. En ikinä ajatellut että se yököttävä olo voi tulla mihin tahansa aikaan päivästä ja missä tahansa paikassa. Ja että kun ei oksennus lennä niin se on vaan sellaista epätoivoista karjumista vessanpöntölle :wtf:
 
Hope- oon sun kanssas niin samaa mieltä että on ärsyttävää, kun on periaatteessa ihan ok työkuntoinen muttei kuitenkaan ole :D ettei oikein kehtaa tän etovan olon ja väsymyksen takia olla poissa. Mulla on siis kans aamulla ja illalla pahimmillaan sen huono olo, mutten oo oksentanut just kertaakaan (kai ihan hyvä juttu) mutta töissäkin välillä saa vedellä oikein syvään henkeä että olo helpottaisi. Mut kahvia en saa kyllä alas edes ajatuksen tasolla :D helpottaisi ehkä vähän tätä väsyä...
 
Mä taas oon ajatellut et raskausaikana saa 24/7 kärsiä millon mistäkin, oksentaa ja voida muutenkin huonosti. Mut tällanen oireeton raskaus tekee ihan vainoharhaiseksi. Miten muka voi olla, että oireet vähenee päivä päivältä. Tänään esim ei minkäänlaista oiretta, tissitkään ei enää arista ja viime yönä nukuin pitkästä aikaa läpi yön heräämättä. Uskomatonta et tuolla muka vois vatsassa olla joku elossa o_O En tosiaan halua sitä huonoa oloa, mutta en nyt tiedä onks tää mielenterveydelle hyväksi ettei pikkutyyppi mitenkään ilmoittele olemassa olostaan...
Henkisesti valmistaudun siihen, ettei siellä ookaan ketään :(
 
Mulla ei nämä oireetkaan saa uskomaan, että siellä kukaan pysyisi matkassa. Päivystyksessä lääkäri niin kovin varoitteli, että välttämättä ei matkassa pysy.. Odotan kuin kuuta nousevaa ultraa, joka on 23.pv. Ehkä sen jälkeen olisi edes vähän luottavaisempi olo..
 
Ootko Sannis varma ettet halua ar-ultraan? Lähinnä mietin oman mielenrauhasi takia. Itellä ainakin auttoi, vaikka olen lukenut myös liian monta tarinaa jossa ar-ultrassa näkyy syke ja myöhemmässä ultrassa todetaan kuolleeksi. Eli kaikki on mahdollista, mutta ainakin just ehkä tm:n takia omalla kohdallani vähän rauhoitti mieltä että siellä joku on.
Vähän harmitti että jouduin pari päivää ottamaan takapakkia, uskomatonta ajatella että 6vko pitäisi vielä jaksaa että pääsee uudelleen ultraan ja saa kertoa kaikille. Tosin nyt menin jo sanomaan parille läheiselle kaverille. Pakko yrittää edes hetki nauttia tästä raskaudesta :)
 
Onko muilla ollut näillä tienoin semmoista laaja-alaista polttelua alavatsassa? Mulla on nyt jo toista vuorokautta semmonen. Närästystä se ei ole kun on ihan tuolla alavattassa tosiaan. Voisko olla kohdun kasvukipuja?
 
Hope, kyllä mä oikeastaan haluaisinkin sen ultran. Mutta täällä meillä on tasan kaksi vaihtoehtoa missä niitä tehdään, ja hinnat tietysti sen mukaiset. Miehen kanssa sitten päätettiin yhteistuumin, että se ultra jätetään välistä tässä tilanteessa, kun meillä on muutenkin ollut vuoden alkuun yllättäviä ja merkittävän suuria rahanmenoja, jotka on syöneet säästötilejä molemmilta.

Odotellaan nyt sitten julkisen ultraa ja toivotaan ettei pää hajoa tämän huolen kanssa... Mies on kyllä sitä mieltä, että mun pitäis olla tyytyväinen tähän vähäoireisuuteen, mutta itsestä tuntuu niin kummalta. Tosin jos ei kerta vuodakaan, eikä kipuile, niin mahdollisuus kai on ihan hyvä että siellä joku ihan hyvissä voimissa majailee :) Ja eipä kai ne pahatkaan oireilut sitä sano, etteikö vois kaikki mennä pieleen. Tämä on niin tuhannesta ja miljoonasta asiasta kiinni onko onnistuakseen :P Aikamoista kylmähermoisuutta vaatii tämä lapsen odotus :meh:
 
Eipä se tosiaan kai ole kiinni siitä, että onko oireita vaiko ei.. Siitä huolimatta kaikki on mahdollista..
 
Joo mä en ois etukäteen ikäpäivänä arvannut mimmosta hermoilua tämä odotus voi ollakaan... Mä hermoilen jopa siitä, että onko tämä näin järjetön hermoilu normaalia. Argh! :wacky:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top