Aaria, minustakin on vähintään yhtä jännää tää raskaus kun ekalla kerralla. Ensimmäisellä kerralla se oli kyllä jännittävää ja ihanaa, mutta kärsin niin pahoista peloista etten osannut nauttia hetkeäkään. Sen lisäksi että pelkäsin jonkun menevän pieleen, pelkäsin että olen ihan huono äiti (olin asettanut riman aika korkealle). Ei ollut mitään tietoa mitä tuleman pitää ja stressasin töistä. Nyt kun on tuo ensimmäinen tuossa, olen todennut että olen ihan mukiinmenevä äitinä, ja että menestyminen jollain uralla on aika yhdentekevää koska mikään ei voi vetää vertoja sille että saa olla äiti (en juuri nyt edes haluaisi töihin, haluan olla mun vauvojen kanssa, älkää kertoko pomolle). Ihme että tuo lapsi kesti kaikesta stressistä huolimatta kyydissä.
Onko kellään toukka pistänyt ylikierroksille? Oon kyllä kärsinyt nukahtamisvaikeuksista jo kolmisen viikkoa, että eipä sitä kai voi asiasta syyttää, mutta tää vaan pahenee. Oon pirtee kun peipponen, työntelin aamulla vaunuja loskamoskassa ja perään vielä hiet kuntopyörän selässä. En nuku öisin, mutta päivisin ei väsytä. Totesinkin miehelle että meidän alkiolla taitaa olla adhd

On tosi ikävystyttävää valvoa melkein yötä päivää, jotenkin se nukkumalla nollaaminen rytmittää kivasti. Mutta ei mun varmaan kauaa tarvi oottaa, esikoisen kohdalla olin alussa pirteä ja parempivointinen kun ikinä, ja seuraavalla viikolla alkoi se tolkuton väsymys. Tällä kertaa ennen plussaa väsytti välillä armottomasti, joten ehkä tää on vaan sitä että olen niin innoissani raskaudesta, ja kun ajatukseen tottuu iskee taas väsymys. Pahoinvointikaan ei nyt vaivaa, joten tein raskaustestin. Edelleen kaksi viivaa, testiviiva vahvistunut.