Odottavat toukomammat 2015

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Sirpula
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Nyt kun miettii taaksepäin niin ei vois kyllä kenellekkään valittaa et on ollu kauheeta olla raskaana. Ehkä ne ajat on sit eessä päin kun kantaa sitä jättimäistä mahaa :taunt014 alkuraskaudessa (outoa käyttää tota sanaa, oon mielestä vieläkin jossain alkuraskaudessa :grin ) pahin oire oli ehkä nälästä johtuva pahoinvointi joka siis meni ohi kun vaan söi jotain, kertaakaan en oksentanut ja sit väsymys. Nyt on mennyt jo useampi viikko niin että ööh...oireet...ööh...no huimaa välillä ja jos makaa mahallaan sattuu tisseihin :grin liikuntaharrastukseni parissa oon pystyny käymään normaalisti tähän mennessä jne :) ja nälästä tulikin mieleen et tuokin on mennyt ohi, oon ollu yli tunnin hereillä enkä oo vielä syönyt mitään :D muutama viikko takaperin saatoin nousta samaan aikaan kun mies sen takia et oli pakko syödä jotain...joten 15+0 tänään, nyt tuli taas sellanen olo et haluis tietää mitään massuun kuuluu. Onneks ens viikolla neuvola niin jos ees sydänäänet sais siellä kuulla :)

Nyt saan sitten vauvajuttuja luettavaks, äitin äiti laitto viestin et tilas mulle kaksplus lehden joululahjaks...:rolleyes: en oo ite kertonut ees muille sukulaisille vauvasta (paitsi niille tietty jotka on fb:ssä :D ), äiti hoiti tän mun puolesta :grin
 
  • Tykkään
Reaktiot: JMT
Ootteko syöneet pipareita ja glögiä nyt raskausaikana? :) niissä näyttää olevan sitä kiellettyä inkivääriä...
 
Mangusti, mä koin synnytyksen hyvinkin hengellisenä tapahtumana. Olen hengellinen ihminen ja tämä ulottuvuus tuli luonnostaan mukaan synnytykseen. Ja oli myös läsnä koko raskausajan.

Synnytyskipu on erilaista kuin muu kipu. Koko synnytykseni ajan mä ajattelin, että jokainen supistus vie mut lähemmäksi vauvani syntymää. Tottakai se sattui kovasti, mutta kun koko ajan tiesi, että ilman kipua ei vauva synny niin kipukokemus sai uuden, kauniin merkityksen. Mun kohdalla synnytyskipua voisi kuvailla siten, että kuukautiskivut potenssiin 100-1000 synnytyksen edetessä.

Lisäksi mulla oli ollut kipeitä supistuksia paljon päivittäin koko viimeisen synnytystä edeltävän kuukauden. Mun keho siis osasi jollain tapaa varautua siihen, minkä tyyppistä kipua on tulossa. Vaikka toki kivun aste oli aika toinen synnytyksen edetessä.

Pahin kipu oli ponnistusvaiheessa. Silloin muistan sanoneeni jotain sen tyyppistä, että ei enää koskaan tätä.. ja tässä sitä ollaan :) Toiseksi inhottavinta olivat aqua-rakkulat. En pyytänyt niitä, mutta en ollut etukäteen kieltänytkään (kuten puudutteet ja ilokaasun). Ja innokas kätilö halusi pistää niitä. Muistan sen irvokkaan kivun tunteen edelleen.

Annoin itselleni luvan upota "synnytystranssiin". Tilaan, jossa on vain minä ja supistusten aallot ja tauot niiden välillä. Olimme sopineet puolison kanssa, että hän hoitaa kaikki puhumiset esim. taksikuskin ja hoitohenkilökunnan kanssa. Minä vaan mölisin (=synnytyslauloin) ja olin omissa maailmoissani. Kätilöt sanoivat siitä, että tiesivät minut nähdessään, että meillä on "homma hallussa". Eli ilmeisesti he näkivät tämän positiivisena, että vaan mölisin ja pidin silmiä kiinni jne ;) Tarkoitan siis, että kätilöt eivät odota muuta kuin että synnyttäjä keskittyy synnytykseen.

Jaahas, tulipas taas pitkät pulinat. Oon ihan poikki ja huonovointinen. Jääkaappia en ole kertaakaan uskaltanut avata. Viikkoja tänään 13+0. Oli kuitenkin töissä ja se on tosi iso ilonaihe. Katsottiin poikien kanssa Onneli ja Anneli ja oltiin kaikki ihan haltioituneita. Yksi mun lapsuuden lempikirjoista :gen014
 
Esikoisen aikoihin (2010) inkivääriä nimenomaan suositeltiin niille jotka kärsivät raskauspahoinvoinnista. Sitten se muuttui, mutta en edelleenkään ole älynnyt minkä takia? Mitä se aiheuttaa, ei lue oikein missään?

Ja uskoisin että naiset esim Aasiassa vetävät aikamoiset inkivääriannokset meihin verrattuna... Kröhm, juu, olen jopa raastanut pari teelusikallista ruokaan...
 
Kpa79, mä mietin ihan samaa! Inkiväärikapseleitakin käytettiin luvan kanssa vielä hetki sitten raskauspahoinvointiin samaan tapaan kuin b-vitamiinia.
Kehittelin pahoinvointihouruisessa päässäni teorian jostain inkivääriä ahmineesta odottajasta, joka aiheutti toiminnallaan sikiölle haittaa..ja sitten päätettiin kieltää koko maustekasvi.
Ostin itsekin 4,5 vuotta sitten sokeroituja inkivääripaloja raskauspahoinvointiin, mutta eipä ne mitään heilautteneet suuntaan tai toiseen.

Toinen mielenkiintoinen listalla on merilevä, jota ei suositella, koska jodipitoisuutta ei tunneta. Eihän tuo tietenkään mitään hätävarjelun liioittelua ole..eihän.. Jodiahan on esim. lisätty raskausajan vitamiiniin.

Aasinsiltana on pitänyt kirjoittaa, että mammavitamiineissa on nykyään pieni määrä rautaa. Farmaseutin kanssa ihmeteltiin tuota, koska pieni määrä rautaa tuossa muodossa saa monilla vatsan kuralle. Ostin kuitenkin jonkun äkillisen hyvä-äitisyndrooman takia purkin enkä vielä ole voinut ottaa sitä käyttöön, koska vatsa meni löysäksi.

Lisäksi muistetaanpa, että raskaana oleville on omat hemoglobiinisuositukset. Eli alkuraskaudessa normaali hemppa on 110-120. Jos alkavat neuvolassa mäkättää asiasta, niin tuossa vielä linkki lääkärikirja Duodecimin/Terveyskirjaston artikkeliin aiheesta:

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00882
 
Taitaa olla vähän tutkimattomat inkiväärin vaikutukset niin siks "kielletty". Vähän niinku rooibostee/muut yrttijuomat....mut en usko että inkivääristä on pieninä määrinä mausteena haittaa. Enpä ees ite ajatellu et piparitaikinaan tulee sitä vaikka tehnyt monta kertaa :D aattelinki tässä lähipäivinä tehdä taikinan ku himottaa syödä sitä ;D
 
Joo on mullekin tullut vähän sellainen olo, että hätävarjelun liioittelua on useat ruokarajoitukset. Riittänee, kun pääsääntöisesti välttää, niin ei tartte saada slaagia, jos on vahingossa tullut syöneeksi jotain.
 
Mulle neuvolassa sanottiin et just inkiväärikapselit on kiellettyjä kun niissä on sitä niin paljon. Selitti syynkin mutta en kyllä enää muista :rolleyes: sano vielä erikseen että pipareita yms saa kyllä syödä, niihin ei inkivääriä kukaan niin paljoo tunge :)
 
Heipsan!
Täällä ois vielä yks mattimyöhäinen tän liittymisen suhteen, toivottavasti vielä ehtii mukaan. Ensimmäistä odotellaan ja alkuraskaus meni niin oireettomasti, että mietitytti onko siellä edes mitään.:)

Nt-ultrassa näkyi pomppiva otus, jolla näytti olevan kaikki hyvin, joten jospas sitä rentoutuisi ja yrittäis nauttiakin tästä! Lyhyt kun olen maha on jo lähtenyt pullistumaan ulospäin ja ensimmäiset äitiyshousut on jo kovassa käytössä!
Odotan innolla, että ehdin kunnolla tutustua ja päästä kirjoitteluihin mukaan! Onnellisia hetkiä kaikille.:)
 
Täällä taitaa siis olla muitakin klexanen piikittäjiä? Mulla myös menee klexane 60 mg kerran päivässä, varmaan osasyy myös tuohon mun puudutuskammoon... eli ekassa raskaudessa oli veritulppa polven takana rv 10, piikitin sitten koko loppuraskauden ja 6 vko synnytyksen jälkeen. Nyt aloitin lääkityksen jo rv 8, varmuuden vuoksi. Ekassa synnytyksessä sain jonkun kipupiikin (olisiko ollut Tramal) kun pyysin tavallista särkylääkettä, kätilön mukaan tehokkaampi. No, en kyllä huomannut sillä olevan mitään vaikutusta, tosin enhän voi tietää olisiko ollut kuinka paljon kipeämpi ilman sitä. Sitten kun pääsi synnytyssaliin ja sai ilokaasut käyttöön, niin kaikki menikin hyvin...
 
Itse olen myös juonut glögiä ja syönyt pipareita. Glögi tosin sai närästämään aivan hirveästi, joten täytyy olla varovainen sen kanssa loppu joulun aika :)
Monet rajoitteet tosiaan tuntuvat olevan melko "hätävarjelun liioittelua" koska juuri inkivääriäkin saisi syödä aika paljon, että siitä olisi haittaa. Satunnaiset pienet määrät, puhumattakaan yksittäisistä kerroista tuskin aiheuttavat suurta vahinkoa. Tietysti joidenkin ruokien ja juomien kanssa täytyy oikeasti olla varovainen. Erityisesti listeria-vaaran vuoksi kannattaa välttää juuri raakaa kalaa, pastöroimattomattomia maitotuotteita jne. Niistä kun saattaa siitä yhdestäkin kerrasta olla kohtalokkaat seuraukset. Onneksi listeria on kuitenkin Suomessa verrattain harvinaista, kun elintarvikehygienia on vähän eri luokkaa, kuin monissa muissa maissa. Ja sitäkin saa vältettyä juuri sitä maalaisjärkeä käyttämällä.
Alkoholia välttäisin kans. Onhan toki sanottu, että joku pieni annosmäärä ei ole haitaksi sikiölle ja olen toki pari kertaa hörpännyt suullisen miehen oluesta, mutta raskauden ajan aion vakaasti pidättäytyä kaikesta juomingista, jopa paljon kaipaamasti viinilasillisesta. Edellinen raskaus ja imetys eivät tuottaneet vaikeuksia olla juomatta alkoholia, kun en ole muutenkaan mikään humalahakuinen juomari. Normaalioloissakin lopetan aina siihen, kun huomaan, että alkaa nousemaan päähän. Olen lisäksi töissäni kohdannut FAS-lapsia, joten en ikimaailmassa haluaisi omilla toimillani aiheuttaa omalle lapselleni sellaista.
On kuitenkin aineita, joita ei ole kielletty tai rajoitettu raskauden aikana, mutta joita en silti suostuisi käyttämään, kuten aspartaami.
 
Niin ja vielä synnytyksestä. Haluaisin muistuttaa ensikertalaisia siitä, että vaikka kuinka miettii, mitä haluaa, niin aina ei asiat mene niinkuin on halunnut. Synnytyksen ja haluamansa kivunlievityksen tai siitä kieltäytymisen voi toki suunnitella, mutta ei ole pienintäkään takuuta siitä, että menee kuin olisi suunnitellut. En kuitenkaan tässä halua pelotella ketään.
Itsellä ensimmäisen synnytyksen kanssa vain olin ajatellut, että haluan ehdottomasti kokeilla akupunktiota kivunlievityksenä, mutta kun sairaalaan pääsimme, niin homma eteni niin vauhdilla, ettei siinä paljon neuloja etsitty. Minulle laitettiin epiduraali ja saattaa olla, että se laukaisi synnytykseni niin voimakkaasti, että lopulta tuli kiire, kun vauvalla laski sykkeet ja hänet piti saada nopeasti ulos. Napanuora oli kaulan ympärillä, mutta onneksi ponnistus sujui niin hyvin, ettei imukuppeja tarvittu. Itse en moisesta hätätilanteesta tiennyt tuontaivaallista, kun minulle ei asiasta mitään sanottu. Ja onneksi eivät sanoneet, kun muuten olisin panikoinut, eikä ponnistus olisi ehkä onnistunut niin hyvin.
Sitävastoin jos on suunnitellut, ettei halua minkäänlaisia kivunlievityksiä, niin synnytys saattaa venyä ja se jos mikä syö voimia. Jos on vuorokauden verran kärsinyt kivuliaista supistuksista eikä kohdunsuu kuitenkaan aukea tarpeeksi, niin lopulta saattaa äiti olla niin väsynyt, että pienikin hetki ilman kipuja voi olla äärimmäisen tervetullut. Väsyneenä ei jaksa ponnistaa. Näin kävi hyvälle ystävälleni, joka ajatteli synnyttävänsä pelkän ilokaasun avulla. Loppujenlopuksi, kun oli yli vuorokauden verran kestäneessä synnytyksessä saanut puudutuksen, niin sai levättyä. Ei olisi kuulemma jaksanut kärsiä yhtään enempää saatikka synnyttää. Lepäili jonkun aikaa ja sitten jaksoi ponnistaa, kun tuli sen aika.
Ja tässä vaiheessa jo pieni vinkki ponnistukseen: Älkää huutako ponnistuksen aikana. Huuto vie ponnistukselta voimaa, joten suu kiinni ja kunnon puserrus. Huutaa voi ponnistusten välissäkin. Niin minä tein :grin

Muistakaa kuunnella omaa kehoanne ja luottakaa niihin ihmisiin, joita synnytyssalissa on töissä. Heidät on siihen tehtävään koulutettu ja ovat nähneet ja kuulleet varmasti kaikenlaista.

Ompas hassua kirjoittaa synnytyksestä, vaikka siihen on aikaa vielä monta kuukautta :p
 
Jiikoo sanoi:
Täällä taitaa siis olla muitakin klexanen piikittäjiä? Mulla myös menee klexane 60 mg kerran päivässä, varmaan osasyy myös tuohon mun puudutuskammoon... eli ekassa raskaudessa oli veritulppa polven takana rv 10, piikitin sitten koko loppuraskauden ja 6 vko synnytyksen jälkeen. Nyt aloitin lääkityksen jo rv 8, varmuuden vuoksi. Ekassa synnytyksessä sain jonkun kipupiikin (olisiko ollut Tramal) kun pyysin tavallista särkylääkettä, kätilön mukaan tehokkaampi. No, en kyllä huomannut sillä olevan mitään vaikutusta, tosin enhän voi tietää olisiko ollut kuinka paljon kipeämpi ilman sitä. Sitten kun pääsi synnytyssaliin ja sai ilokaasut käyttöön, niin kaikki menikin hyvin...
Click to expand...

Juu, Jiikoo, napapiikkejä kuluu. Kiitos, kun kerroit kokemuksistasi!
 
Viola, oot oikeassa, että synnytys yllättää aika takuuvarmasti jollain tapaa. Silti oon sitä mieltä, että kannattaa valmistautua huolella ja ottaa selvää, mitä prosessissa oikein tapahtuu. Valmistautumiseen varmaan kuuluu valmistautuminen siihen, että omalle synnytykselle ei voi luoda käsikirjoitusta.

Mun oma synnytys kesti vuorokauden. Heräsin yöllä klo 2 kipeisiin supistuksiin ja vauva syntyi seuraavana yönä klo 2. Kaksi viimeistä tuntia olivat jo selvästi vaikeammat ja mulla alkoivat jo voimat loppua kesken. Onneksi olin tuolloin jo reilusti auki ja ponnistus oli lähellä.

Ennen ponnistusta saattaa muutenkin muistaakseni tulla sellainen "lepovaihe", jossa tuntuu, että homma ei etene, mutta keho lepää ja kerää voimia loppurutistukseen. Yhtä kaikki, jos en olisi auennut tuohon tahtiin ja olisi pitänyt vielä samoilla silmillä jatkaa tunteja ja taas tunteja, niin voi olla, että olisin puudutteen tarvinnut.

Tuo vuorokauden mittainen "luomusynnytys" oli mua kätilöineen vanhemman kätilön mukaan täysin säännöllisesti edennyt luomusynnytys. Meni kuulemma kuin oppikirjasta. Yhdellä toisella mun kaverilla meni luomusynnytys myös saman kaavan mukaan. Mutta sitten on paljon kavereita, jotka toivoivat puudutteeetonta synnytystä, mutta tulivat synnytyksessä toisiin aatoksiin, yhtenä syynä juuri tämä, että synnytys ei edennyt ja voimat loppui.

Mä itse en koe olevani suuri sankari synnytettyäni luomusti. Mä olen vaan ihan äärettömän kiitollinen mun synnytyskokemuksesta ja siitä, että mun ei tarvinnut käyttää niitä kivunlievityskeinoja, joita en toivonut. Liikutun edelleen siitä, miten vahvaa, hengellistä ja kaunista oli saada kokea ihana kamala synnytys sellaisena kuin se mulle annettiin. Enkä näe miksei samankaltaista kokemusta voisi saada kuka tahansa riippumatta synnyttäjän arvoista tai omista toiveista.
 
Multa meni viime synnytyksessä vastaanottavan kätilön takia luotto tosi pahasti synnytyssalin henkilökuntaan, tuntuu että tulen menemään seuraavalla kerralla varautuneesti paikan päälle tuntemattoman henkilökunnan takia, enkä rennon naiivisti niinkuin viimeksi ja uskoen että olisi varmasti mukavaa poppoota vastassa.. Eniten pelkään sitä että jos päädyn pyytämään kätilön vaihdosta ja seuraava kätilö olisikin vielä hirveämpi. Vaikka pääasissa uskonkin että pitäisi nuissa tiloissa enemmän osaavien ja ammattitaitoisten ihmisten liikuskella, eikä empatiakyvyttömien kiusaajien, että jos käy taas tosi huono tuuri tilanteen tullen. Itsellä ainakin synnytystilanteessa sen verran avuton olo ettei siinä haluaisi joutua kaiken lisäksi itseään puolustamaan kätilöltä tai keltään muultakaan..

Inhottavaa kirjoitella tälläisiä mut tämmöisetkin kokemukset voi jäädä.. :/
 
Munkin mielestä synnytyksen kulkuun kannattaa perehtyä mutta ei kannata luoda erikseen mitään "näin se tulee tapahtumaan"- käsikirjoitusta. Sitä yritin jo aiemmin selittää kun puhuin siitä että pyrin luottamaan omaan kehooni jne mutta ilmeisesti en onnistunut riittävän hyvin :)
 
Esikoista odottaessa en halunu tietää mitään ennakkoon synnytyksestä kun oon todella sairaala ja piikkikammonen. Se sopi mulle kyllä hyvin kun en saanu sit mitään tressiä koko synnytyksestä.. Menin vaan sillä ajatuksella et helppohan mun on mennä synnyttään kun apu on ympärillä saatika joskus kun on väännetty ne lapset saunan lauteella ilman mitään apua..Nyt sitten tiedän mitä se on mut meen silti samalla asenteella.. :) En aio tutkii mitään ennakkoon.. Niin ja mikä hienoo pääsen synnyttämään ihan uuteen synnäriin kun tänne poriin valmistuu maaliskuussa uus lasten ja äitien osasto rakennus... :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top